Till riksdagens talman

Transkript

1 KK 1087/2001 vp Margareta Pietikäinen /r SKRIFTLIGT SPÖRSMÅL 1087/2001 rd Servicen för utvecklingsstörda Till riksdagens talman Lag angående specialomsorger om utvecklingsstörda stiftades år Idag återstår av lagen främst de klausuler som bestämmer om den förvaltningsstruktur som skall tillhandahålla tjänster för utvecklingsstörda. Handikappservicelagen omfattar alla handikappgrupper utom de utvecklingsstörda. Således sköts alla andra gruppers tjänster via kommunernas social- och hälsovård med stöd av lag om service och stöd på grund av handikapp medan de utvecklingsstördas angelägenheter sköts av specialomsorgsdistrikt, vari kommunerna är medlemmar genom kommunalförbund. 17 specialomsorgsdistrikt ombesörjer tjänster för utvecklingsstörda. Det finns mycket som talar för att också de utvecklingsstörda borde hänföras till handikappservicelagen och att lagen för utvecklingsstörda borde upphävas. De specialomsorgsdistrikt som speciellt upprätthålls för att tillhandahålla tjänster för utvecklingsstörda har från många håll utdömts som föråldrade och dyra i drift. Hänvisande till det ovan anförda får jag i den ordning 27 riksdagens arbetsordning föreskriver ställa följande spörsmål till behörig medlem av statsrådet: Har regeringen planer på att komplettera handikappservicelagen till att omfatta även utvecklingsstördas behov så att kommunernas social- och hälsovård i framtiden skulle ombesörja de plikter som nu finns inskrivna i lag angående specialomsorger om utvecklingsstörda? Helsingfors den 5 oktober 2001 Margareta Pietikäinen /sv Version 2.0

2 Suomennos KK 1087/2001 vp Margareta Pietikäinen /r KIRJALLINEN KYSYMYS 1087/2001 vp Kehitysvammaisten palvelut Eduskunnan puhemiehelle Laki kehitysvammaisten erityishuollosta säädettiin vuonna Nykyisellään laista on pääasiassa jäljellä lausekkeet, jotka määräävät kehitysvammaisille palveluja tarjoavasta hallintorakenteesta. Vammaispalvelulaki käsittää kaikki vammaisryhmät kehitysvammaisia lukuun ottamatta. Näin ollen kaikkien muiden ryhmien palvelut hoidetaan kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon kautta vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain nojalla, kun taas kehitysvammaisten asioita hoitavat erityishuoltopiirit, joissa kunnat ovat jäseninä kuntainliittojen kautta. Palveluista kehitysvammaiselle huolehtii 17 erityishuoltopiiriä. Monet seikat puhuvat sen puolesta, että myös kehitysvammaiset tulisi saattaa vammaispalvelulain piiriin ja laki kehitysvammaisten erityishuollosta tulisi kumota. Erityishuoltopiirit, joita erityisesti ylläpidetään palvelujen tarjoamiseksi kehitysvammaisille, on monella taholla tuomittu vanhentuneiksi ja käytöltään kalliiksi. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallituksella suunnitelmia täydentää vammaispalvelulakia käsittämään myös kehitysvammaisten tarpeet siten, että kuntien sosiaali- ja terveydenhuolto huolehtii tulevaisuudessa velvollisuuksista, jotka on nyt kirjattu lakiin kehitysvammaisten erityishuollosta? Helsingissä 5 päivänä lokakuuta 2001 Margareta Pietikäinen /r 2

3 Ministerin vastaus KK 1087/2001 vp Margareta Pietikäinen /r Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Margareta Pietikäisen /r näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1087/2001 vp: Onko hallituksella suunnitelmia täydentää vammaispalvelulakia käsittämään myös kehitysvammaisten tarpeet siten, että kuntien sosiaali- ja terveydenhuolto huolehtii tulevaisuudessa velvollisuuksista, jotka on nyt kirjattu lakiin kehitysvammaisten erityishuollosta? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Kehitysvammalaki säädettiin vuonna Se loi aikanaan hyvän pohjan kehitysvammaisten tarvitsemien palvelujen järjestämiseksi maassamme. Vammaispalvelulakia valmisteltaessa (380/1987) oli esillä myös mahdollisuus integroida kehitysvammahuolto osaksi vammaispalvelulakia. Tätä ei kuitenkaan pidetty silloin tarkoituksenmukaisena. Kehitysvammalain säätämisen jälkeen yhteiskunnassa on tapahtunut suuria muutoksia. Myös kehitysvammaisten tarvitsemien palvelujen järjestämistapa on oleellisesti muuttunut. Erityishuollon kuntayhtymien toiminnan painopiste on muuttunut palvelujärjestelmän ylläpitämisestä erityisasiantuntemuksen turvaamiseen. Kunnat ovat ottaneet yhä enemmän vastuuta palvelujen järjestämisestä ja kehitysvammaiset henkilöt ovat pitkälti yleisten palvelujen piirissä. Sosiaali- ja terveysministeriö on 1990-luvun alusta tukenut ja seurannut kuntien palvelurakenteen muutosta. Vuonna 1997 jätti mietintönsä palvelurakenteen seurantatyöryhmä, joka korosti lyhyellä aikavälillä kuntien vastuuta palvelujen järjestämisessä ja vammaispalvelulain ensisijaisuutta suhteessa kehitysvammalakiin. Lyhyen aikavälin lainsäädäntöhaasteena työryhmä piti myös pakkotoimenpiteiden käytön täsmentämistä lainsäädännössä ja tämä valmistelutyö on käynnissä ministeriössä. Työryhmä näki pitkän aikavälin tavoitteena kehitysvammaisia koskevien säännösten säädöspohjan muutostarpeen. Erityisasiantuntemuksen turvaaminen kunnissa on haaste, koska sosiaalihuollossa ei ole, erityishuoltopiirejä lukuun ottamatta,sellaista pysyvää rakennetta asiantuntemuksen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi kuin on terveydenhuollossa. Sosiaalialan osaamiskeskusten verkosto on luotu asiantuntemuksen turvaamiseksi tulevaisuudessa. On toivottavaa, että kehitysvammaisuuteen liittyvä asiantuntemus voi jatkossa kanavoitua kuntien käyttöön sosiaalialan osaamiskeskusten kautta. Sosiaali- ja terveysministeriön pitkän aikavälin työohjelmassa on kehitysvammalain kumoaminen siirtämällä kehitysvammaisten tarvitsemia palveluja koskevat säädökset muuhun lainsäädäntöön. Tämä vaatii huolellista valmistelua ja selvitystyötä. Palvelujen turvaamisen lisäksi on huolehdittava asiantuntemuksen säilymisestä. Lisäksi on arvioitava erityishuoltopiirien asema ja mahdollisten muutosten taloudelliset ja muut vaikutukset. Helsingissä 23 päivänä lokakuuta 2001 Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara 3

4 KK 1087/2001 vp Margareta Pietikäinen /r Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Margareta Pietikäinen /sv undertecknade skriftliga spörsmål SS 1087/2001 rd: Har regeringen planer på att komplettera handikappservicelagen till att omfatta även utvecklingsstördas behov så att kommunernas social- och hälsovård i framtiden skulle ombesörja de plikter som nu finns inskrivna i lag angående specialomsorger om utvecklingsstörda? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Lagen angående specialomsorger om utvecklingsstörda stiftades Den skapade då en god grund för anordnandet av tjänster för utvecklingsstörda personer i vårt land. Vid beredningen av lagen om service och stöd på grund av handikapp (380/1987) aktualiserades också möjligheten att integrera vården av utvecklingsstörda i handikappservicelagen. Det ansågs dock inte ändamålsenligt då. Efter det att lagen om utvecklingsstörda kom till har det skett stora förändringar i samhället. Även sättet att ordna sådana tjänster som de utvecklingsstörda personerna behöver har förändrats avsevärt. Tyngdpunkten för verksamheten inom samkommunerna för specialomsorger har förändrats från att ha gått ut på att upprätthålla servicesystemet till att trygga särskild sakkännedom. Kommunerna har tagit alltmer ansvar för anordnandet av servicen och de utvecklingsstörda personerna omfattas i stor utsträckning av allmänna tjänster. Social- och hälsovårdsministeriet har sedan början av 1990-talet gett sitt stöd till och följt med den förändring som skett i den kommunala servicestrukturen. År 1997 avgav den arbetsgrupp som följt upp servicestrukturen sitt betänkande och betonade på kort sikt kommunernas ansvar när det gäller att ordna tjänster och att handikappservicelagen skall prioriteras framom lagen om utvecklingsstörda. Arbetsgruppen ansåg också att en precisering av vidtagandet av tvångsåtgärder utgör en utmaning på kort sikt för lagstiftningen och detta beredningsarbete pågår i ministeriet. Arbetsgruppen ansåg att behovet att ändra på författningsgrunden för bestämmelserna om utvecklingsstörda personer utgör ett mål på lång sikt. Tryggande av särskild sakkännedom utgör en utmaning för kommunerna eftersom det inom socialvården, med undantag för specialomsorgsdistrikten, inte finns någon sådan bestående struktur för att upprätthålla och utveckla sakkännedomen som det finns inom hälso- och sjukvården. Nätverket av kompetenscentra inom det sociala området har kommit till för att sakkännedomen skall kunna tryggas i framtiden. Det vore önskvärt att sakkännedomen om psykiska utvecklingsstöningar i fortsättningen kan ställas till kommunernas förfogande via kompetenscentrumen inom det sociala området. I social- och hälsovårdsministeriets arbetsprogram på lång sikt ingår att lagen om utvecklingsstörda upphävs så att de bestämmelser som gäller service för utvecklingsstörda personer överförs till annan lagstiftning. Detta kräver omsorgsfull beredning och utredningsarbete. Avsikten är att trygga servicen men också att bevara sakkännedomen. Dessutom skall specialomsorgsdistrik- 4

5 Ministerns svar KK 1087/2001 vp Margareta Pietikäinen /r tens ställning bedömas liksom även ekonomiska och andra verkningar av eventuella förändringar. Helsingfors den 23 oktober 2001 Omsorgsminister Osmo Soininvaara 5