KK 1403/2001 vp Pehr Löv /r SKRIFTLIGT SPÖRSMÅL 1403/2001 rd Små gymnasiers möjlighet till utveckling Till riksdagens talman Att trygga små skolenheters verksamhet är en märkbar förutsättning för att bibehålla bosättningen på landsbygden och på glesbygdsområden. Där är de ofrånkomliga för att trygga en utbildningsmässig jämlikhet, och bildningsmässig grundservice. Av de finska gymnasierna är nästan var femte gymnasium en så kallad enseries liten enhet. När den fungerar som bäst är ett litet gymnasium flexibelt, sporrande och tar de unga individuellt i beaktande. Bland annat är handledningen av studierna ofta mera kontrollerat, tryggt och innehåller färre överraskningsmoment än de stora enheterna. I små gymnasier följer man ständigt med varje studerandes framskridande. Om man stänger ett gymnasium på någon ort, innebär det genom lärarnas försvinnande en märkbar nedåtgång bland annat i det så kallade fria bildningsarbetet, till exempel i medborgarinstitutens verksamhet. Ännu mera påtagligt präglar saknaden av ett gymnasium förutsättningarna för kommunens företagsverksamhet. En av de första frågor de företagare som planerar att flytta till orten ställer är hur man kan ordna de egna barnens skolgång. Tillgängligheten till gymnasiernas service kan således inte förbigås. Många kommuner på landsbygden har därför på senare tid lagt märke till det egna gymnasiets betydelse i helhetsutbudet av sina tjänster och har satsat märkbart på dess utveckling. Om detta finns ett antal vackra exempel runt om i landet. Tyvärr finns dock inte denna förståelse och enhälliga politiska vilja överallt. Att stöda de små skolenheterna är en del av allmänna strävanden för att trygga de små och ofta till de yttre verksamhetsförutsättningarna svagare enheter i vårt land. Ett bra sätt att stöda de små gymnasiernas verksamhet är att införa nya element i undervisningen: t.ex. ge kunskap i entreprenörskap och handikappades livssituation eller utveckla internationellt samarbete (vänskolor, chatnätverk m.m.). Genom att sammanföra skolorna till ett nätverk i avsikt att skapa synergi genom erfarenhetsutbyte. Hänvisande till det ovan anförda får jag i den ordning 27 riksdagens arbetsordning föreskriver ställa följande spörsmål till behörig medlem av statsrådet: Vad tänker regeringen göra för att förbättra små gymnasiers möjlighet till utveckling och har regeringen beaktat datanätets möjligheter som inlärningsmiljö? Helsingfors den 20 december 2001 Pehr Löv /sv Version 2.0
Suomennos KK 1403/2001 vp Pehr Löv /r KIRJALLINEN KYSYMYS 1403/2001 vp Pienten lukioiden kehitysmahdollisuudet Eduskunnan puhemiehelle Pienten kouluyksiköiden toiminnan turvaaminen on huomattava edellytys maaseudun ja syrjäseutujen asuttamisen säilyttämiseksi. Näillä seuduilla kyseiset yksiköt ovat välttämättömiä koulutuksellisen tasa-arvon ja sivistyksellisten peruspalvelujen takaamiseksi. Miltei joka viides lukio Suomessa on niin sanottu yhden sarjan pienyksikkö. Pieni lukio on parhaimmillaan joustava, innostava ja nuoria yksilöllisesti huomioon ottava. Muun muassa opintojen ohjaus on usein enemmän kontrolloitua, turvallista ja vähemmän yllätysmomentteja sisältävää kuin suurissa yksiköissä. Pienissä lukioissa seurataan jatkuvasti jokaisen opiskelijan edistymistä. Jos paikkakunnan lukio lakkautetaan, merkitsee tämä opettajien poistumisen myötä muun muassa niin kutsutun vapaan sivistystyön huomattavaa heikkenemistä esimerkiksi kansalaisopistojen toiminnassa. Vielä selvemmin lukion puuttuminen painaa leimansa kunnan yritystoiminnan toimintaedellytyksiin. Se, millä tavoin omien lasten koulunkäynti on järjestettävissä, on niitä ensimmäisiä kysymyksiä, joita paikkakunnalle muuttoa suunnitteleva yrittäjä esittää. Mahdollisuutta lukion tarjoamiin palveluihin ei siis voida sivuuttaa. Siksi monet maalaiskunnat ovat viime aikoina oivaltaneet oman lukion merkityksen palvelujen kokonaistarjonnassa ja ovat panostaneet merkittävästi lukion kehittämiseen. Tästä on monta kaunista esimerkkiä ympäri maata. Mutta valitettavasti tällaista ymmärtämystä ja yksimielistä poliittista tahtoa ei kaikkialla esiinny. Pienten kouluyksiköiden tukeminen on osa yleistä pyrkimystä turvata pieniä ja ulkoisilta toimintaedellytyksiltään usein heikoimpia yksiköitä maassamme. Oivallinen tapa tukea pienten lukioiden toimintaa on uusien elementtien ottaminen mukaan opetukseen: esimerkiksi tietojen antaminen urakoitsijan toiminnasta ja vammaisten elämäntilanteesta, kansainvälisen yhteistyön kehittäminen (ystävyyskoulut, chattailuverkostot ym.) ja kokoamalla verkosto kouluista synergian muodostamiseksi kokemusten vaihdon kautta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä pienten lukioiden kehittämismahdollisuuksien parantamiseksi ja onko hallitus ottanut huomioon tietoverkon tarjoamat mahdollisuudet oppimisympäristönä? Helsingissä 20 päivänä joulukuuta 2001 2 Pehr Löv /r
Ministerin vastaus KK 1403/2001 vp Pehr Löv /r Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Pehr Lövin /r näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1403/2001 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä pienten lukioiden kehittämismahdollisuuksien parantamiseksi ja onko hallitus ottanut huomioon tietoverkon tarjoamat mahdollisuudet oppimisympäristönä? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Valtioneuvoston 29.12.1999 vuosille 1999 2004 hyväksymän kehittämissuunnitelman mukaan suunnitelmakauden tavoitteena on, että lukiokoulutusta vahvistetaan yleissivistävänä, ylioppilastutkintoon johtavana ja jatko-opintoihin valmentavana koulutusmuotona. Koko ikäluokalle tarjotaan jatko-opintomahdollisuudet lukiossa tai ammatillisessa peruskoulutuksessa. Koulujen, oppilaitosten ja erityisesti pienten lukioiden toimintaedellytykset ja resurssit turvataan ja niitä suunnataan opetukseen sekä ohjaukseen. Vaikeuksissa olevien lasten ja nuorten tukemiseen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen kiinnitetään erityistä huomiota. Lukion tai ammatillisen koulutuksen aloittaa noin 94 % ikäluokasta ja suorittaa loppuun noin 82 %. Elinikäisen oppimisen ja työelämässä suoriutumisen kannalta toisen asteen koulutuksen suorittamista on pidettävä vähimmäisvaatimuksena. Syyslukukaudella 2000 lukiokoulutusta annettiin 477 lukiossa ja kuudessa kansanopistossa. Lukiokoulutuksessa opiskeli yhteensä 130 000 opiskelijaa. Ruotsinkielistä opetusta annettiin 36 lukiossa. Alle sadan opiskelijan lukioita oli yhteensä 49, ja pienimmissä oppilaitoksissa oli noin 30 opiskelijaa. Lukiot ovat olleet maaseudulla merkittäviä koulutuksen alueellisen ja yksilöllisen tasa-arvon turvaajia. Myös kaupungeissa pienet lukiot ovat huolehtineet toisen kotimaisen kielen asemasta ja ylläpitäneet kaksikielisyyttä. Lukio on usein alueensa ainoa toisen asteen oppilaitos, jolloin nuorilla ei ole muuta opiskeluvaihtoehtoa omassa kunnassaan. Pienen lukion lakkauttaminen merkitsisi laajan koulutuksellisen ja sivistyksellisen tyhjiön syntymistä alueelle. Pienet lukiot ovat selviytyneet yleensä hyvin yhtään maaseutulukiota ei ole vielä lakkautettu. Toisaalta uusiakaan ei ole perustettu viime vuosina. Pienten lukioiden on ollut pakko kehittää omia ratkaisujaan kovassa kilpailussa. Lukiokoulutus on viime aikoina laajentunut erityisesti aikuislukion osalta. Etälukion ja virtuaalikoulun avulla mahdollisuudet lukio-opintoihin on ulotettu aivan uusille alueille. Nämä uudet hankkeet ovat merkittävästi lisänneet ja monipuolistaneet kurssitarjontaa. Etälukio-opiskelijoita on maassamme jo yli 3 000 ja kouluja sekä oppilaitoksia runsaat 80. Toimintaa ohjaa opetushallituksen ja Yleisradion yhteinen Etälukioprojekti. Opetushallitus tukee alueellisia virtuaalikouluhankkeita, joihin kuuluu myös lukiokoulutuksen kehittäminen. Virtuaalikoulu mahdollistaa kurssien ja tutkintojen suorittamisen etäopiskeluna, lisää oppilaitosten keskinäistä yhteistyötä koulutuksen järjestämisessä tietoverkkojen avulla sekä edistää tieto- ja viestintätekniikan käyttöä lähiopetuksen tukena kaikissa kouluissa. Opetusministeriö on luonut koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategian 2000 2004 toimeen- 3
KK 1403/2001 vp Pehr Löv /r Ministerin vastaus panoa varten ohjelman, joka jatkaa aikaisemmin toteutettua Suomi Tietoyhteiskunnaksi -ohjelmaa. Opetushallitus vastaa tietoyhteiskuntaohjelman käytännön toteutuksesta muun kuin korkeakoulutuksen osalta. Ohjelman kokoavana teemana on suomalaisen osaamisen ja oppimisympäristöjen kehittäminen. Opetushenkilöstön tieto- ja viestintäteknillisten valmiuksien parantamiseksi on käynnistetty OPEFI-hanke, joka sisältää kolmitasoisen koulutusohjelman. Tavoitteena on, että vuoteen 2004 mennessä kaikki opetustoimen henkilöt saavuttavat perustaidot ja osa kouluttajan taidot tieto- ja viestintätekniikan käytössä. Opetusministeriö asetti viime elokuussa työryhmän, jonka tehtävänä on laatia ehdotukset, joiden perusteella valtioneuvosto voi päättää lukiokoulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista sekä opetukseen ja opinto-ohjaukseen käytettävän ajan jakamisesta eri oppiaineiden ja aineryhmien kesken. Työryhmän tulee ehdotusta tehdessään ottaa huomioon lukiokoulutuksen vahvistaminen yleissivistävänä koulutusmuotona, pienten lukioiden aseman turvaaminen, erityisen tehtävän lukioiden määrällinen ja laadullinen kehittäminen ja muualla suoritettujen opintojen hyväksi lukemisen yhdenmukaisuus- ja oikeusturvakysymykset. Työryhmän tulee saada työnsä valmiiksi valtakunnallisten tavoitteiden ja tuntijakoehdotuksen osalta 31.3.2002 mennessä ja muilta osin 31.5.2002 mennessä. Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että pienten lukioiden osalta on käynnissä erittäin laaja uudistamisohjelma. Lukiot ovat innokkaasti mukana kehittämistoiminnassa. Kunnat ja koulut joutuvat nyt suunnittelemaan niille parhaiten soveltuvan selviytymisohjelman. Oppilaitosten keskinäinen yhteistyö, verkottuminen, opetuksen tarjonnan hajauttaminen, erityisen koulutustehtävän valitseminen, etälukio, virtuaaliopetus, kansainväliset yhteydet ja opiskelijavaihto ovat esimerkkejä siitä keinojen valikoimasta, joka lukioiden ylläpitäjillä on nykyisin käytettävissään päätöksiä tehdessään. Helsingissä 15 päivänä tammikuuta 2002 Opetusministeri Maija Rask 4
Ministerns svar KK 1403/2001 vp Pehr Löv /r Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Pehr Löv /sv undertecknade skriftliga spörsmål SS 1403/2001 rd: Vad avser regeringen göra för att förbättra små gymnasiers möjlighet till utveckling och har regeringen beaktat datanätets möjligheter som inlärningsmiljö? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt den utvecklingsplan för åren 1999 2004 som statsrådet godkände 29.12.1999 är målet under planperioden att gymnasieutbildningen stärks som en allmänbildande och förberedande utbildningsform mot studentexamen och fortsatta studier. Hela åldersklassen har möjlighet till fortsatta studier i gymnasium eller grundläggande yrkesutbildning. Förutsättningarna för verksamheten och resurserna i skolorna, läroanstalterna och särskilt i de små gymnasierna tryggas och fördelas på undervisning och handledning. Speciell uppmärksamhet fästs vid stödet till barn och unga med svårigheter och vid förhindrande av deras marginalisering. I åldersklassen inleder omkring 94 % gymnasie- eller yrkesstudier och omkring 82 % slutför studierna. Ett minimikrav när det gäller livslångt lärande och förmåga att klara arbetslivet måste anses vara att eleven slutför utbildningen på andra stadiet. Höstterminen 2000 gavs gymnasieutbildning i 477 gymnasier och sex folkhögskolor. Totalt 130 000 studerande gick i gymnasium. Svenskspråkig undervisning gavs i 36 gymnasier. Gymnasierna med färre än hundra studerande var totalt 49 till antalet och de minsta läroanstalterna hade omkring 30 studerande. Landsbygdsgymnasierna har spelat en viktig roll för att trygga regional och individuell jämlikhet i utbildningen. Också i städerna har de små gymnasierna garanterat det andra inhemska språkets ställning och upprätthållit tvåspråkigheten. Gymnasiet är ofta den enda läroanstalten på andra stadiet i en region och det betyder att de unga inte har något annat studiealternativ i den egna kommunen. Att dra in ett litet gymnasium betyder ett utbildnings- och bildningsvakuum för regionen. De små gymnasierna har i allmänhet klarat sig bra inte ett enda landsbygdsgymnasium har ännu dragits in. Å andra sidan har några nya inte heller inrättats de senaste åren. De små gymnasierna har varit tvungna att hitta på egna lösningar i den hårda konkurrensen. Gymnasieutbildningen har under senare tid breddats särskilt till att omfatta vuxengymnasiet. Via distansgymnasiet och den virtuella skolan har möjligheterna till gymnasiestudier utsträckts till helt nya områden. Dessa nya projekt har i betydande grad utökat och breddat kursutbudet. Det finns redan över 3 000 distansstuderande i vårt land och drygt 80 skolor och läroanstalter. Gymnasieverksamheten leds av ett gemensamt distansprojekt på Rundradion och utbildningsstyrelsen. Utbildningsstyrelsen stöder regionala virtuella skolprojekt till vilka också utvecklandet av gymnasiet hör. Den virtuella skolan möjliggör en genomgång av kurser och examina på distans, ökar läroanstalternas samarbete kring datanätsutbildning samt främjar bruket av IT-teknologi som stöd i närundervisningen i alla skolor. 5
KK 1403/2001 vp Pehr Löv /r Ministerns svar Undervisningsministeriet har skapat ett program för verkställigheten av kunskapsstrategin för utbildning och forskning 2000 2004, en fortsättning på det tidigare programmet Finland omformas till ett informationssamhälle (Suomi Tietoyhteiskunnaksi). Utbildningsstyrelsen svarar för det praktiska genomförandet av programmet för informationssamhället exklusive högskoleutbildningen. Programmets samlande tema är utvecklingen av kompetens och inlärningsmiljöer i Finland. För att förbättra lärarpersonalens beredskap när det gäller IT-teknologi har man startat projektet OPEFI som innehåller ett utbildningsprogram i tre nivåer. Målet är att alla personer inom undervisningsväsendet senast 2004 skall ha uppnått basfärdigheter och en del lärarfärdigheter för IT-teknologi. Undervisningsministeriet tillsatte senaste augusti en arbetsgrupp med uppgift att komma med förslag som grund för statsrådets beslut om de allmänna nationella riktlinjerna för gymnasieutbildningen och tidfördelningen mellan undervisning och studiehandledning mellan läroämnen och ämnesgrupper. Arbetsgruppen skall i förslaget beakta följande: att gymnasieformen skall stärka allmänbildningen, att de små gymnasiernas ställning tryggas, att som särskild uppgift utveckla gymnasierna kvantitativt och kvalitativt och att frågorna om ett förenhetligande av studier som avlagts på annat håll och rättsskyddet sköts. Arbetsgruppens arbete med de nationella riktlinjerna och timfördelningen skall vara färdigt senast 31.3.2002 och med de övriga frågorna senast 31.5.2002. Med hänsyn till det ovan sagda kan man konstatera att ett mycket omfattande reformprogram som gäller de små gymnasierna pågår. Gymnasierna deltar ivrigt i utvecklingsverksamheten. Kommunerna och skolorna skall nu planera vilket överlevnadsprogram som är det lämpligaste för dem. Som exempel på det utbud av moderna metoder som står till buds för huvudmännen i gymnasierna i beslutsfattningen kan följande nämnas: samarbete mellan läroanstalter, nätverksbildning, decentralisering av undervisningsutbudet, specialisering på särskilda utbildningsuppgifter, distansgymnasier, virtuell utbildning, internationella relationer och studerandeutbyte. Helsingfors den 15 januari 2002 Undervisningsminister Maija Rask 6