KASTOR MODUULISAVUPIIPPU

Transkript

1 KASTOR MODUULISAVUPIIPPU Kastor OY. Tehtaankatu 5-7, RIIHIMÄKI, FINLAND Phone , Fax Internet 8/07 ASENNUSOHJEET KASTOR KS-100,KS-100Ö, KS-125, KS-151, KS-175 ja KS-215 ENNEN ASENNUSTA ON HUOLELLISESTI TUTUSTUTTAVA ASENNUSOHJEISIIN ja varmistuttava siitä, että tarvittavat osat ovat rakennuspaikalla! Käy nämä ohjeet läpi siten, että ensin luet yleiskuvaukset ja sitten moduulikohtaiset ohjeet. Ohjeet on laadittu siten, että ne käyvät kaikkiin tyyppeihin, ellei toisin ole mainittu. Moduulipiipuista erityisesti KS-100Ö on tarkoitettu vain öljy- pelletti- ja maakaasulattioille. Kastor -moduulisavupiippu muodostuu toisiinsa liitettävistä jaksoista eli moduuleista erikoisosineen. Se voidaan asentaa joko valmiiseen tai puolivalmiiseen rakennukseen tapauskohtaisesti valiten. Vesikaton lävistykset on parasta tehdä valmiiseen kattopintaan. Näin ne saadaan aina oikeaan kohtaan. Kastor-moduulisavupiiput on suunniteltu käytettäväksi ainoastaan tulisijoista annettujen määräysten mukaisten, sallittujen savukaasujen hormeina. Määräyksistä poikkeavat savukaasut (esim. lämpö, haitta-aineet) saatavat vahingoittaa piippua ja aiheuttaa vaaratilanteita! Piippuvaurioiden ehkäisemiseksi tulisijassa ei saa polttaa muoveja tai muovipitoisia aineita (mahdollisuus mm. suolahapon muodostumiseen). Erilaiset liimat saattavat sisältää muoveja tai muita haitta-aineita, joten liimattuja kappaleita ei saa polttaa tulisijassa. Varmistaudu aina, että tulisija apulaitteineen on sellaisessa kunnossa, että palokaasut ovat mahdollisimman puhtaita ja lämpötilaltaan sallituissa rajoissa! Savupiipun kunto on tarkistettava riittävän usein, esim. kerran kuussa! Näiden ohjeiden ja viranomaismääräysten lisäksi on myös tulisijan valmistajan ohjeet otettava huomioon kuin myös tulisijojen tehojen asettamat rajat eri piipputyypeille. Mikäli tulisijaan viety teho ylittää 60 kw, on savupiippu aina hyväksytettävä paloviranomaisilla. Lisäksi edellytetään, että savukaasujen lämpötila ei tulisijaa käytettäessä yleensä ylitä C lyhytaikaisia ylityksiä lukuun ottamatta Saunan kiukaiden savukaasu lämpötilat ylittävät tämän rajan reilusti joten on kiinnitettävä erityistä huomiota palavien rakenteiden suojaukseen ylikuumenemiselta. Toisaalta savukaasujen vähimmäislämpötila (esimerkiksi öljypolttimon käyttöjakson lopussa) on vähintään 70 0 C piipun päässä mitattuna. Näin muodostuu mahdollisimman vähän mm. rikkihappoa ja muita alhaisessa lämpötilassa kondensoituvia haitta-aineita. Rakennusmääräysten E3 mukaan savupiipun ei saa tehdä vaakavetoja (lyhyitä, alle 1000mm vetoja - esim. seinän läpivientejä lukuun ottamatta ). Tässä ohjeessa esitettävät asiat ovat voimassa ainoastaan Kastor Oy:n valmistamien osien osalta. Kastor Oy ei vastaa tapauksista, joissa muiden valmistajien osia on liitetty toimittamiimme järjestelmiin. Mikäli joistain asioista on epätietoisuutta, on ne varmistettava kunnalliselta palotarkastajalta tai valmistajalta (puh (019) ). Nokipalosta, sammuneestakin, on viranomaisten määräysten mukaan aina ilmoitettava aluehälytyskeskukseen. Piippu on ehdottomasti tarkastettava nokipalon jälkeen, siinä olleen korkean lämpötilan vuoksi. Varoitus: Näiden ohjeiden ja viranomaisten määräysten laiminlyönti saattaa vaurioittaa piippua ja aiheuttaa tulipaloym. vaaratilanteita. 1. PERUSTUS Perustuksen on oltava liikkumaton, vaakasuora ja riittävän vakaa ja sen on kestettävä savupiipun paino ja muut kuormitustekijöistä aiheutuvat rasitukset. Savupiippu voidaan tukea myös tulisijaan, jos se on mitoitettu kestämään piipun paino ja piipusta tulee riittävän vakaa. Piipun on seistävä suorana. Asennustapoja ovat: lattian päältä tukiosineen tulisijan päältä tukiosineen rakennuksen seinällä tukiosineen rakennuksen seinällä valetulla tms. kiinteällä alustalla Mikäli nämä asennustavat eivät tule kysymykseen, on aina otettava yhteys viranomaisiin ja Kastor Oy.

2 Perustuksen kantavuustarvetta arvioitaessa on huomioitava seuraavassa taulukossa olevien arvojen perusteella piipun kokonaispaino, tulisijan päältä piippua asennettaessa lisäksi itse tulisijan paino ja sen kautta lattiaan kohdistuva pistekohtainen kuormitus. Tulisijan valmistajalta on selvitettävä tulisijan kuormituksenkestokyky. Moduulisavupiippujen painot ovat: KS-100 n. 9 kg/m KS-125 n. 10 kg/m KS-151 n. 11 kg/m KS-175 n. 13 kg/m KS-215 n. 20 kg/m Kiinnitettäessä kulmajalusta S-19 seinään, on varmistuttava seinän rakenteiden kestävyydestä (rakennesuunnittelijalta) kuin myös siitä, että S-19 kiinnitetään riittävän tukevasti aiotun kuorman kantamiseksi. Seinän läpivientijakson tai tulisijan vaakasuorassa olevan yhdysputken varaan piippua ei saa asentaa niin, että piipusta kohdistuisi niihin minkäänlaisia voimia. Ne eivät ole kantavia rakenteita. 2. TUENTA Kastor-moduulisavupiippu tuetaan suojaetäisyyksien puitteissa seuraavasti: Sisäasennus: Piippu lepää joko tulisijan päällä tai lattialla. Mikäli kyseessä on normaali huonekorkeus (alle 3 m), saadaan tarvittava tuenta sivusuunnassa välipohjan ja vesikaton läpivientikohdista lisäosineen (huomio turvamääräykset). Jos vapaa korkeus ylittää 3 metriä, piippu tuetaan rakenteisiin esim. harusten tai seinätukien avulla. Mikäli eristämätöntä yhdysputkea jatketaan eristämättömällä jatkosputkella, vapaa tukematon korkeus voi olla enintään kaksi metriä. Vesikaton yläpuolella: Piippu on tuettava haruksilla, jos siinä on vesikaton yläpuolella enemmän kuin yksi jatkoskohta. Ulkoasennus: Piippu lepää joko kulmajalustalla tai tukevalla valetulla anturalla tms. Piippu tuetaan seinään seinätuilla S-20 tai S-21, jotka asennetaan noin 1,5 metrin välein tai vähintään joka toiseen piippuelementtiin. Vesikaton yläpuolelle jäävä piipunosa tuetaan, kuten yllä olevassa on esitetty. Seinätuen kiinnitys seinään tehdään siten, että seinärakenne ja itse kiinnitys kestävät piipun sille aiheuttamat kuormitukset (rakennesuunnittelijalta). 3. PIIPUN KORKEUS JA JATKAMINEN Moduulipiipun rakenteellinen maksimikorkeus on 30 metriä. Rakenteellisella korkeudella tarkoitetaan piipun omaa korkeutta. Perustettaessa piippu tulisijan päälle eristämättömällä yhdysputkella rakenteellinen maksimikorkeus on yhdysputken kanssa 5 metriä. Myös tulisijan rakenne vaikuttaa piipun kokonaiskorkeuteen (katso kohta 1 perustus). Jos piipussa on sivuttaissiirto S-12, maksimikorkeus on 5m siirron yläpuolella Huom. tuenta (katso kohta sivuttaissiirto S-12). Piipun maksimikorkeus määräytyy katon kaltevuuden, muodon, tulisijan vedontarpeen sekä ympäristöolosuhteiden (esim. laaksossa, rinteessä, iso kotikoivu piipun lähellä jne.) mukaan. Tämä korkeus on varmistettava viranomaisilta ja tulisijan valmistajalta. Joskus saattaa olla, ettei piipun minimikorkeutta käytettäessä saavuteta riittäviä veto-olosuhteita. Tällöin on helppo jatkaa piipun pituutta asettamalla perusosien yläjakson S-1 alle lisäjakso. Tällöin piippu on usein harustettava (katso kohta 2 tuenta). 4. KORKEUDEN SÄÄTÖ Peruskorkeus määräytyy tarvittavalla moduulimäärällä. Hienosäätö tehdään seuraavasti: Eristämätön yhdysputki tai jalkajakso (S-17) katkaistaan sopivan mittaiseksi rautasahalla tai kulmahiomakoneella. Katkaisu on tehtävä ehdottomasti siten, että katkaisupinta (putken pää) on suorassa kulmassa putken pituussuuntaan nähden. Eristämättömään yhdysputkeen on saatavana eristämätön jatkosputki (HUOMIO! kohta 3 ). Lattiaan perustettavan piipun alle voidaan tehdä korotus esim. valamalla betonista, milloin se on mahdollista, tai muulla riittävän vakaalla tavalla. Pelkällä savuputkella piippua ei saa jatkaa yläpäästään. 5. MODUULIEN LIITTÄMINEN TOISIINSA TAI TULISIJOIHIN Moduulit liitetään toisiinsa seuraavasti: Moduulien laajempi yläpää (ns. naaraspuoli) tulee ylöspäin. Yläpuolelle tuleva moduuli lasketaan alla olevan moduulin päälle suorassa asennossa, varmistaen putkien ja eristeiden tiivis ja suora asettuminen toisiaan vasten. Piipun tultua asennetuksi sisäputkimoduulit kiristetään toisiaan vasten lyömällä niitä piipun laelta kevyesti alaspäin laudanpalan välityksellä noin 1,5 kg vasaralla tai vastaavalla (kuva 6). Myös ulkovaippojen on asetuttava suoraan ja tiiviisti paikoilleen. Ne liitetään toisiinsa siderenkaalla. Siderenkaassa olevia uria vasten ovat vaipassa vastaavat urat, joihin rengas kiinnittyy tiukasti. Vaakasaumaan siderenkaan alle on laitettava tiivisteeksi esim. WÜRTH- liimatiivistemassaa tai vastaavaa. Rengas kiristetään siinä olevien ruuvien avulla. Ennen kuin kiristät siderenkaan katso, että yläpuolella oleva vaippa on alapuolen vaipan yläpäässä olevassa urassa. Siderenkaan lukituskohdan voi halutessa kääntää seinään päin. Moduulit irrotetaan toisistaan seuraavasti: Nosta vaippaa ja eristettä irrotettavasta ja sen alapuolella olevasta moduulista niin paljon, että liitoskohta tulee näkyviin. Lyö sitten puukalikalla sisäputkeen sivuttain, niin että putki irtoaa. Varo käyttämästä liiallista lyöntivoimaa. Tulisija liitetään moduulisavupiippuun yhdysputkella ja mahdollisesti sen jatkosputkella. Kastor valmistaa tulisijoihinsa yhdysputkia, jotka käyvät suoraan moduulipiippuihin. Päältä ja takaa liitettäviin kiviuuneihin on omat sovitusosansa. Muiden

3 valmistajien tulisijoihin Kastor tekee yhdysputket mittojen mukaan. Joissain tapauksissa tulisijan valmistajat toimittavat myös yhdysputket, esim. vuolukivituotteet ja jotkut öljy, sekä pellettikattilat. 6. SUOJAETÄISYYDET JA KOTELOINTI HUOMIO! Tämän ohjeen laiminlyönti saattaa aiheuttaa palovaaran! Suojaetäisyyksissä on noudatettava Suomen rakentamismääräyskokoelman E3 ohjeita. Palavatarvikkeiset rakennusosat sijoitetaan niin kauas savuhormin ulkopinnasta, ettei niiden lämpötila voi nousta yli C, kuitenkin vähintään 100 mm:n etäisyydelle savupiipun ulkopinnasta. Palavatarvikkeisten rakennusosien, kuten väli- ja yläpohjan, läpimenokohtaan asennetaan lisäksi 100 mm:n paksuinen kerros palamatonta materiaalia, kuten palovillaa tai lasikuitu/ keraamista mattoa ominaispaino vähintään100kg/kuutiometri (S-151/152), joka tiivistyy hormin ulkopintaan ja tarvittaessa erotetaan kotelolla palavatarvikkeisesta eristeestä (heijastavametallilieriö S-151/152). Kiuaspiipussa vesikaton ruodelaudoituksen, lattialaudoituksen, välipohjan, alapohjan tms. palavatarvikkeisen verhouksen reunaa ei saa ulottaa savuhormin pintaan oltava 100mm turvaetäisyys. Piippu on tuettava siihen saatavissa olevilla metallituilla S-271 ja S-29. Muu lämmityslaite, joilla savukaasujen lämpötila on alhaisempi, esim. kattoverhouksen saa ulottaa 50mm.n päähän piipusta (alle 30mm paksu). Kantavat rakenteet etäisyys 100mm. Tuentaan voidaan käyttää S27 ja s29. Mikäli savuhormiin rajoittuu komero- tai muu säilytystila, koteloinnissa piipunvaippaa vasten ei saa laittaa eristettä, oltava tuuletettu ilmarako, etteivät säilytystila ja piippu pääse ylikuumenemaan. Mikäli piippu jostain syystä halutaan koteloida (ei kiuaspiippu), on kotelo tehtävä palamattomasta materiaalista ja huolehdittava riittävästä tuuletuksesta kotelon sisällä, ottakaa yhteys paikkakuntanne palotarkastajaan tarkempia ohjeita varten. Yhdysputkea käytetään silloin, kun piipun ei haluta lähtevän laitteen päältä eristettynä, kuten esimerkiksi kiukaissa. Yhdysputkia voidaan lyhentää sahaamalla ja pidentää käyttämällä jatkosputkia (katso kohta 10). Jos putkea lyhennetään sahaamalla, on katkaisu tehtävä ehdottomasti siten, että putken pää on suorassa kulmassa putken pituussuuntaan nähden. Käytettäessä eristämätöntä yhdysputkea, suojaetäisyys on 1000mm ja eristetyn hormin alapään pitää olla vähintään sisäkatosta 400mm alaspäin. Eristetyn horminosan alapään kantta ei saa poistaa. Savupeltilaite sijoitetaan yhdysputken yläpään ja hormin alapään väliin, isompi holkki ylöspäin horminsisäputken ulkopuolelle. 7. PINTAKÄSITTELYT Piipun vaippa on perustoimituksessa kuumasinkittyä terästä, paitsi KS-100Ö (musta muovitettu kuumasinkittyteräs). Tilauksesta vaipat toimitetaan myös muista materiaaleista. Vaippa voidaan maalata myös asennuskohteessa, Suosittelemme talon ulkopuolisten osien maalaamista - tietoutta alan liikkeistä (katso kohta 9.). Pintakäsiteltyjen vaippojen osalta on huomioitava, että muovipinnoitettu vaippa kestää lämpöä korkeintaan C. Valittujen maalien ja pinnoitteiden on sovelluttava aiottuihin maksimilämpötiloihin ja toisaalta niiden on myös kestettävä ulkoilman aiheuttamat rasitukset. Oikein käytettynä piipun vaipan lämpötila ei nouse yli C. Joidenkin tilojen ja lämmityslaitteiden lämpötila nousee huomattavan korkeaksi, kuten esim. saunan kiukaan yläpuolella saattaa lämpötila olla C. Teräsrakenteisen takan pintalämpötila piippuyhteyden kohdalla saattaa olla tilapäisesti jopa C. ja lämmityslaitteiden yhdysputken lämpötila saattaa nousta +300 celsiusasteeseen. Näissä tapauksissa emme suosittele muovipinnoitettua ulkovaippaa. Mikäli halutaan pintakäsittelyä, on käytettävä ns. kuumankestomaalia (vähintään C). Kastor- moduulipiippu voidaan vuorata kuivissa sisätiloissa ulkonäköseikkojen vuoksi toisella metallikuorella (ruostumaton teräs, kupari, messinki tms.), kuitenkin niin, että piipun tarkastus ja huolto eivät vaikeudu. Tarvittaessa vaippojen väliin on järjestettävä ilmahuuhtelu riittävän jäähdytyksen varmistamiseksi. 8. PIIPUN HOITO Hyvän piipun hoitoon kuuluu sen kunnon tarkistaminen tarpeeksi usein, esim. kuukausittain ja tarvittaessa myös nuohoojan avulla. Mikäli piippu on ollut pitkiä aikoja käyttämättä, on ennen tulisijan käyttöönottoa varmistuttava sen kunnosta ja siitä, ettei piipussa ole tukosta (esimerkiksi linnunpesiä tai muuta vastaavaa). Kastor-moduulipiippu nuohotaan nailonharjalla tai ruostumattomasta teräksestä valmistetulla harjalla. Nuohousta helpottamaan asennetaan piippuun tarpeellisiin paikkoihin nuohousluukut. Nuohousluukkujen paikkoja ovat mm. jalkajaksot tai nuohousjakso vesikatolla, jos piippu on niin korkea, ettei sitä pääse nuohoamaan yläpäästä. 9. VESIKATON JA KATONPÄÄLLISTEN OSIEN TIIVISTYS Piipun vesikaton lävistys on tehtävä huolellisesti vuotojen ehkäisemiseksi. Vesikaton tiivistyksessä voidaan käyttää piipunjuuren tiivistettä (S-5) ja pellitystä normaaliin tapaan. Myös aluskatteen tiivistyksessä on huolehdittava. Aluskatetta ei saa kiinnittää suoraan piipun vaippaan. Aluskate kiinnitetään piipun ympärille laitettuun suojalieriöön, esim. ilmastointiteipillä. Hirrestä valmistetut rakennukset painuvat aina uutena jonkin verran ja tämä on otettava huomioon tiivistyksiä tehtäessä ja niiden kunnosta huolehdittaessa. Sadekaulusta (S-5) ei käytetä, jos katon profiili, kaltevuus (>30 0 ) tai materiaali antavat aihetta olettaa, että tiiviydessä tulee olemaan ongelmia (esim. tiili, monimuotoiset peltiprofiilit ).

4 Vesikaton yläpuolelle jäävien osien pysty ja vaakasaumat (ei sisäputkea kanteen) tiivistetään aina vesivuotojen ehkäisemiseksi ja ennen mahdollista maalausta mukana seuraavalla WURTH liimatiivistemassalla sen ohjeiden mukaan (samaa massaa voi käyttää siderenkaiden alla saumojen tiivistämiseen ja sadekauluksen S-5 kiinnittämiseen). HUOM! Katso kohta 6 suojaetäisyydet ja kotelointi 10. SEINIEN JA RAKENTEIDEN LÄPIVIENTI Kastor-moduulipiippu voidaan viedä myös seinien ja rakenteiden läpi tarvittavilla moduuleilla ja erikoisosilla. Erityisen tärkeätä on ennen savupiipun lopullisen paikan määritystä tutkia talon rakenteet ja varmistua, etteivät läpiviennit vaikeudu rakenteiden tai suojaetäisyysvaatimusten vuoksi. Läpivientijaksojen varaan ei saa kohdistua piipusta tai talon muista rakenteista minkäänlaista rasitusta, sillä ne eivät ole kantavia rakenteita. Piipun korkeus ja moduulien määrät/ pituudet on valittava ja asennettava siten, että moduulien välinen liitos ei osu välikaton kohdalle ja vesikaton ylärajaan. Tämä on erityisen tärkeätä käytettäessä kumista sadekaulusta S-5. Vaakatasossa seinien läpivientien pituus voi maksimissaan olla 1000mm. HUOM! Katso kohta 6 suojaetäisyydet ja kotelointi 11. ERITYISTAPAUKSIA öljy- ja maakaasukattilat = piipuissa ei käytetä sadehattua maakaasukattilat = järjestettävä kondenssiveden poisto tarvittavilla erikoisosilla antrasiittikattilat = metallipiiput eivät sovellu tälle polttoaineelle hakekattilat = suuri vedontarve, säädöt oltava oikein (nokipalot) tuuliset olosuhteet = riittävä harustus ja lisäsuoja sadeveden piippuun pääsyn estämiseksi kaksi tulisijaa = voidaan kytkeä samaan hormiin, jos niissä poltetaan samaa polttoainetta ja tulisijat ovat samassa kerroksessa. Lisäksi kummallakin tulisijalla on oltava oma savupeltinsä. Piipun koko on valittava siten, että se riittää silloinkin kun molempia tulisijoja käytetään yhtäaikaa. lumikuormat = asennetaan lumiesteet, ettei liikkeelle pääsevä lumi vaurioita piippua rakennuksessa koneellinen ilmanpoisto, ilmastointi tai muuten alipaineinen tilanne = piippuihin asennetaan huippuimuri vaakavedot = kiellettyjä, lyhyitä liitäntäputkia tai läpivientejä lukuun ottamatta. Riittävä veto on aina varmistettava. 12. HYVÄKSYNTÄKILPI On alajaksoissa S-2: ja SP-2; kilpi jätettävä aina näkyviin. 13. MODUULIKOHTAISET OHJEET YLÄ JA ALAJAKSO S1 + S2 Kysymyksessä on normaalit jaksot, ilman savupeltiä. Piippua asennettaessa yleensä alimmaiseksi asennetaan alajakso S-2 ja ylimmäiseksi aina yläjakso S-1. Sadehattu S-4 tai S-41 työnnetään yläjakson S-1 savuputken sisään, tarvittaessa se on irrotettavissa nuohouksen ajaksi. Sadehattua käytetään ainoastaan puupolttoaineiden yhteydessä. Ylä- ja alajaksojen väliin asennetaan tarvittavat jatko-osat ja lisäosat (savupellit ym.). S-3 on siderengas, jolla jaksot kiinnitetään toisiinsa. Muista tiivistykset! Poikkeuksellisesti S-2 sijoittuu seuraavissa tapauksissa. Piippu tulisijan päältä: Alajakson S-2 paikka: käytettäessä eristämätöntä yhdysputkea ja - heti savupeltilaitteen yläpuolelle savupeltilaitteita S-141 käytettäessä savupeltijaksoa S-14 alimpana - heti savupeltijakson S-14 yläpuolelle Huom.! S-2.den alapään kansi siirretään S-14 alapäähän ) Piippu tulisijan takaa: käytettäessä kulmajaksoa S-8 - heti kulmajakson S-8 yläpuolelle (S-2 alapään kansi poistetaan) käytettäessä kiviuunin jalkajaksoa S heti jalkajakson S-173 yläpuolelle (S-2 alapään kansi poistetaan) Kts. myös kohta erikoistapauksia! YLÄ JA ALAJAKSO S-1 + SP-2 (EI KS-100Ö) Kysymyksessä ovat jaksot, joissa (SP-2) savupelti on valmiina. Asennusperiaatteet ovat samat kuin normaalissa ylä- ja alajaksossa. Kuitenkin vain seuraavia poikkeustapauksia voidaan soveltaa SP-2:n sijainnin osalta: Piippu tulisijan takaa: käytettäessä kulmajaksoa S-8 - kulmajakso S-8 yläpuolelle (SP-2:n alapään kansi poistetaan)

5 käytettäessä kiviuunin jalkajaksoa S jalkajakson S-173 yläpuolelle halutulle korkeudelle (SP-2:n alapään kansi poistetaan) HUOMIO! SP2:ta ei saa asentaa kosteusalttiisiin ulkotiloihin. kts. myös kohta erikoistapauksia! ALA ja YLÄJAKSOT KS-100Ö S-1 + S-2L Piippua asennettaessa alimmaiseksi asennetaan alajakso S-2L ja ylimmäiseksi aina yläjakso S-1. Ylä- ja alajakson väliin asennetaan tarvittavat lisäjaksot. S-3 on siderengas, jolla jaksot kiinnitetään toisiinsa. Muista tiivistykset! Perusosien alajakso KS-100Ö S-2L (laipallinen alajakso) kytketään suoraan kattilavalmistajan toimittamaan vastaavaan laippaan pulteilla (kuva 7), joko kattilan takaa tai päältä. Varmista, että alajaksossa S-2L on tiiviste paikoillaan. SADEHATTU S-4 Sadehattu S-4 asennetaan yläjaksoon, puristamalla kiinnityslieriötä pienemmäksi ja työntämällä se yläjaksonsavuputken sisään S-1, tarvittaessa se on irrotettavissa nuohouksen ajaksi, Sadehattua käytetään ainoastaan kiinteidenpolttoaineiden yhteydessä. TUULENSUOJA SADEHATTU S-41 Käytetään silloin kun piippu sijaitsee alttiina normaalia voimakkaammalle tuulelle. Sadehattu S-41 työnnetään yläjakson savuputken sisälle S-1 kuten edellä. Sadehattua käytetään ainoastaan kiinteidenpolttoaineiden yhteydessä. SADEKAULUS (piipunjuuren tiiviste) S-5 Erikoiskumisella sadekauluksella tiivistetään piipun vesikaton läpivienti. Se soveltuu tiili-, vartti-, pelti- ja huopakattoihin, mikäli niiden profiilit eivät ole esteenä kumin hyvälle mukautumiselle ja liiman hyvälle pitävyydelle. Sitä voidaan käyttää silloin, kun kattokaltevuus on 0-30 asetta. Jos on vähänkin epäilystä, ettei katon profiilin vuoksi kauluksella saada tiiviyttä, käytä muita tapoja. Sadekaulus liimataan kiinni kattoon (suosittelemme Würth- liimatiivistemassaa). Ennen kuin piipunjuuren tiiviste liimataan paikoilleen, on katon oltava täysin kuiva. Ei riitä, että esim. kattotiilen pinta tuntuu kuivalta, vaan sen on oltava kuiva myös sisältä. Asennettaessa on lämpötilojen osalta huomioitava liimanvalmistajan ohjeet. S-5 asennetaan siinä vaiheessa, kun savupiippu on asennettu vähintään 100mm vesikaton ylittävään korkeuteen. Asennusvaiheiden kuvat ovat ohjeen lopussa). 1. Kaulus vedetään (2 henkilöä) piipun vaipan päälle (kuvat 1 ja 2) ottamalla reiästä vastakkaisilta puolilta kaksin käsin kiinni ja venyttämällä kumia niin, että se menee vaipan ympärille. On varottava rikkomasta tai tekemästä haavoja kumin reikään, erityisesti on varottava yläpään kannen kiinnitysruuveja. Tämän jälkeen sadekaulus liukuu vaipassa alas vesikaton pintaan saakka muodostaen samalla n.50 mm korkean tiiviin kaulusrenkaan piipun ympärille. Sadekaulusta ei saa viedä siderenkaan yli. Tässä vaiheessa on vielä syytä tarkistaa, että piipun vaippaa vasten oleva kumin yläreuna on täysin ehjä. 2. Painetaan sadekaulus katon tasoon kiinni sen kaltevuuden mukaisesti (kuva3). Näin tiiviste venyy oikeaan muotoonsa säilyen tiukkana piipun ulkopinnassa. 3. Liimataan sadekauluksen vesikattoa vasten tuleva osa katteeseen seuraavalla tavalla HUOMIO! sadekaulusta ei saa liimata itse piippuun kiinni ): Huopakatto: mittaa kauluksen paikka katossa ja levitä alueelle runsaasti liimaa. Paina tiiviste tasaisesti kattoon. Konesaumattu peltikatto: Kuten huopakatto, lisäksi on huomattava konesaumattu taitos, ettei siihen jää vuotokohtia. Täytä tarvittaessa ko. liimalla. 4. Tiilikatto: Täysin kuivaan tiilikattoon levitetään liimaa koko alueelle, jolle kumi tulee. Työnnä yläpuolelle tuleva kauluksen reuna tiilen alle ja paina kaulus kiinni kattoon. Jos kauluksen alareuna menee vain vähän alapuolisen kattotiilirivin yli, leikkaa liika pois. Varmista, että liimaa on riittävästi kolojen tukkeena! 5. Varttikate: Kuten tiilikatto 6. Profiloitu peltikatto: Mittaa kauluksen paikka katossa ja levitä alueelle liimaa, erityisesti profiilin taitteisiin. Paina tiiviste kattoon profiilia mukaillen. Varmista, että taitteissa on tarpeeksi liimaa. Mikäli on varmaa, että piippu/talo eivät liiku, kumin päälle voidaan vielä kiinnittää kumin kokoinen profiilipellinpala, johon on leikattu piipun kohdalle reikä. Reiän on oltava niin suuri, ettei sen reuna pääse hankaamaan piipun vaippaa ja sadekaulusta rikki. Kumin päälle tuleva profiilipeltipala ruuvataan kiinni peltikattoruuveilla (katso, että profiilit vastaavat toisiaan). Ruuvit tulevat n. 100mm välein pellin muodosta riippuen. SUOJAA SADEKAULUS AINA ESIMERKIKSI PELLILLÄ TAI KATTOHUOVALLA! LISÄJAKSOT S-6, S-7 JA S-71 Lisäjaksot S-6= 900mm, S-7=450 mm, S-71 = 675mm ovat suoria moduuleja, jotka asennetaan perusosien väliin niin monta kappaletta, että piipun pituus on määräysten mukainen. Huomio myös moduulien mitoitus ja asettelu niin, että niiden sauma ei tule välipohjan tai vesikaton lävistyskohtaan. Lisäjaksot asennetaan aina "naaraspuoli " ylöspäin ja kiinnitetään toisiinsa siderenkaan S-3 avulla. Lisäjaksoja ei saa lyhentää!

6 KULMAJAKSO S-8 Asennettaessa piippu tulisijan taakse tai seinän ulkopuolelle, käytetään laitteen kytkemiseksi kulmajaksoa liitoksineen. Kulmajakson paikka on heti jalkajakson päällä tai piipunjaksojen välissä ja kulmajaksosta ylöspäin piippua jatketaan aina perusosien alajaksolla S-2 (alajakso on oltava aina piipussa), josta tässä tapauksessa on ensin poistettu alapään kansi. Jos alajaksossa on savupelti (SP-2), sijoitetaan se sille korkeudelle, jossa peltiä on helppo käyttää. Poista tässäkin tapauksessa alapään kansi. Kansi irrotetaan avaamalla ruuvit ja vetämällä se pois. Piipun ollessa seinän ulkopuolelle, kulmajaksoon asennetaan seinän läpivientijakso ja tässä tapauksessa poistetaan kulmajaksosta kansi, joka peittää sivuosien eristeen ja se asennetaan ruuvaamalla seinän läpivientijakson sisäpuoleiseen päähän. Kulmajaksoon on mahdollista saada myös nuohousluukku, jos siitä lähtevä vaakaosuus on niin pitkä, ettei nuohoaminen ole muuten mahdollista. Kulmajakso liitetään laitteeseen tiiviisti sovituskappaletta käyttäen. SEINÄN LÄPIVIENTIJAKSOINA KÄYTETÄÄN MODUULEITA S-6, S-7 JA S-71 Vaakavedot piipuissa ovat ehdottomasti kiellettyjä! Näitä jaksoja saa käyttää ainoastaan seinän läpivientiin piipun tullessa joko ulkoseinälle tai toiseen huoneeseen. Läpivientijakso asennetaan toisesta päästään mahdollisesti tarvittavalla tiiviillä sovituskappaleella lämmityslaitteeseen ja toisesta kulmajaksoon kuten S-8 osalta on kuvattu. Mikäli läpivientijakson toinen pää tulee muurattuun takkaan, on savuputken ulotuttava tulipesän sisäpintaan saakka. Tiilen ja putken väliin tulee jättää n. 5 mm elämisvara, joka tiivistetään palamattomalla vuorivillalla. Läpivientijaksosta poistetaan takan muurauksen paksuudelta vaippaa ja eristettä sahaamalla esim. rautasahalla. Ennen sahaamista poistettu kansi ruuvataan sahauksen jälkeen paikoilleen. Eristetyn piipun on asetuttava tiiviisti takan pintaan kiinni. HUOM! Katso kohta 6 suojaetäisyydet ja kotelointi MUTKAJAKSO S12 Mutkajakso on 30 asteen kulmassa, jolla voidaan tehdä sivuttaissiirto asettamalla kaksi mutkaa päällekkäin. Käytetään esim. kattoristikon kiertämiseen. Sivuttaissiirtoa voidaan lisätä laittamalla näiden kulmien väliin tarvittavan mittainen lisäjakso (esimerkiksi S7 450mm siirto on 360mm). Siirtojakso on tuettava hyvin (S28) ylä- ja alapuoleltaan kuva 4. Huomaa turvaetäisyys 100mm palavaan materiaaliin. SAVUPELTIJAKSO S-14 Mikäli savupellillinen alajakso SP-2 ei tule kysymykseen, voidaan S-14:jää käyttää silloin, kun eristetyssä piipussa tarvitaan savupelti. Jakso asennetaan piippuun sellaiselle korkeudelle muiden elementtien väliin, että sitä voidaan helposti käyttää. Kivitakoissa savupeltijakson paikka on yleensä heti takan päällä. Tässä tapauksessa perusosien alajakson (S-2) alapään kansi siirretään savupeltijakson alapäähän. Vuolukivitakkoihin tulee takkavalmistajalta sisäputki, johon piipun alapää liitetään. Savupeltijakso asennetaan aina "naaraspuoli" ylöspäin ja kiinnitetään muihin moduuleihin siderenkaalla. HUOMIO! S-14:ta ei saa asentaa kosteusalttiisiin ulkotiloihin. SAVUPELTILAITE S-141 Savupeltilaitetta käytetään piipussa eristämättömien yhdysputkien yhteydessä. Savupeltilaitteen paikka on yhdysputken ja piipun perusosien alajakson S-2:n välissä. Savupeltilaite asennetaan niin, että sen suurempi aukko tulee ylöspäin. LÄPIVIENTILIERIÖ S-151/ 152 Läpivientilieriötä käytetään palosuojauksena palavaa materiaalia olevien kattojen ja seinien lävistykseen yhdessä S-27 kanssa. S-151 pituus 500mm ja S152 pituus 1000mm. Lieriöt sisältävät eristeen (50mm), lisää eristettä 50mm lieriön päälle (esimerkiksi palovillaa). Takkapiiput ym. savukaasujen lämpötilan ollessa n.350astetta. Tee reikä läpivienti lieriötä varten, joka on 105mm isompi kuin piipunvaippa.. Lisää eristettä 50mm lieriön ympärille (esimerkiksi palovillaa). Piippu tuetaan läpivientikohdasta sisäkatonrenkaalla S27 leveys 75mm. Kiuaspiipussa eristettä lisättävä 50mm lieriön ulkopuolelle (esimerkiksi palovillaa). Reiän on oltava läpivientikohdassa 205mm isompi kuin piipunvaippa. Piippu tuetaan sisäkatonrenkaalla S-271 leveys 125mm. NUOHOUSJAKSO S-15 Nuohousjaksoa käytetään silloin, kun piippua ei päästä nuohoamaan sen ylä- tai alapäästä. Esim. jos piipun yläpää on vesikaton pintaa niin paljon korkeammalla, että nuohoaminen ei yläkautta onnistu. Nuohousjakso asennetaan "naaraspuoli" ylöspäin muiden moduulien väliin helpolle nuohouskorkeudelle. Nuohousjakso kiinnitetään muihin jaksoihin siderenkaalla. JALKAJAKSO S-17 Piipun lähtiessä lattialta tai seinän ulkopuolelta, käytetään sen alapäässä jalkajaksoa, jossa on nuohousluukku. Jalkajakson paikka piipussa on yleensä heti kulmajakson alapuolella. Lattiaan kiinnittämistä ja alapään tuentaa varten käytetään lattiakiinnitysjalustaa S-18.

7 Kun jalkajakson paikkaa sovitetaan piipussa (savuaukon korkeus), sahataan jalkajakson alapäästä liika pituus pois esim. rautasahalla. Sahauksen on oltava suora ja kohtisuora piipun pituuteen nähden. Jalkajakso kiinnitetään yläpuoliseen jaksoon siderenkaalla. Alapuolelle tulee lattiajalusta S-18 tai kulmajalusta S-19. Näissä on tukirengas joka asettuu jalkajakson vaipan sisäpuolelle. Jalkajaksossa oleva nuohousluukku asennetaan siten, että se voidaan avata esteittä. Maakaasukattilaa käytettäessä on piipussa oltava kondenssiveden poisto, joka tehdään jalkajakson eli piipun alinpaan kohtaan. KIVIUUNIN JALKAJAKSO S-173 Kiviuunin jalkajakso liitetään kiviuuniin, jonka savuaukko on alhaalla. Jakso asennetaan oheisen piirroksen (kuva 5) mukaisesti paloeristetylle alustalle 1, kiviuunin savuaukkoa 2 vastaan sijoitettuna ja siten, että jalkajakson pohja 3 on samalla korkeudella kuin kiviuunin savuaukon alareuna 4. Jalkajakson paikoillaan pysyminen varmistetaan alustaansa kiinnityspulteilla 8. Jalkajakso on asennettava pystysuoraan palamattomalle alustalle, joka on riittävän tukeva kestämään koko piipun paino. Jalkajakso tiivistetään uunia vastaan laastilla 5, jolloin jakso muodostaa yhtenäisen rakenteen kiviuunin kanssa. Laastin tukiliuskoissa olevat kiinnikeliuskat 6 varmistavat muurauksen pysymisen paikoillaan. Jaksossa on nuohousluukku molemmilla sivuilla, joista sopivalla puolella oleva jää käyttöön. Heti jalkajakson yläpuolelle asennetaan perusosien alajakso S-2. Sen alapäästä poistetaan ensin alapään kansi. Jos alajaksona käytetään SP-2:ta, asennetaan se sille korkeudelle, jossa savupeltiä on helppo käyttää. Myös sen alapäästä poistetaan ensin alapään kansi. JALUSTA S-18 Jalustaa käytetään silloin, kun piippu asennetaan lattian varaan tai seinän ulkopuolelle sille tehdylle alustalle. Jalusta S-18 kiinnitetään riittävän tukevaan alustaan sopivalla kiinnitystavalla. Betonilattiaan esim. kiilapulteilla ja puulattiaan esim. täkkipulteilla. Jalustassa oleva rengas tulee piipun jalkajakson alapään vaipan sisäpuolelle, jossa se tukee piippua sivusuunnassa. Piippua ei tarvitse kiinnittää muulla tavoin jalustaan. KULMAJALUSTA S-19 Kulmajalustaa käytetään kun piippu asennetaan seinään niin, ettei sitä tueta alustaan. Kulmajalusta kiinnitetään seinään siten, että seinärakenne ja kiinnitystapa kestävät koko piipun kuormituksen. (selvitettävä rakennesuunnittelijalta). Kulmajalusta toimitetaan aina siten, että sen seinään kiinnitettävät osat ja sen päälle tuleva jalusta ovat irrallaan ja ne kasataan asennuspaikalla. Jalustassa oleva tukirengas asennetaan ylöspäin ja piipun jalkajakson alapään vaippa tulee sen ulkopuolelle tukevasti ja suoraan. SEINÄTUKI S-20 Seinätukea käytetään aina silloin, kun piippu viedään seinän ulkopuolelle tai se tulee sisällä niin korkeaan tilaan, että se on tuettava sivuttaissuunnassa. Seinätuki tukee piippua ainoastaan sivusuunnassa, eikä sen varaan saa tukea piipun painoa. Tuki kiinnitetään seinään sen rakenteeseen sopivalla kiinnitystavalla. Seinätukia on oltava vähintään joka toisessa piippuelementissä. S-20:lla seinän ja piipun vaipan väliksi tulee 100mm:ä. SEINÄTUKI S-21 Sama osa kuin S-20, mutta erikoismitoin silloin, kun seinän ja piipun vaipan välimatka on joku muu kuin 100mm. HARUSKÖYSIEN KIINNITYSRENGAS S-22 Tätä osaa käytetään silloin, kun piippu viedään vesikaton yli niin pitkäksi, että vapaaksi pituudeksi tulee yli 1,5m. Sitä on käytettävä myös silloin, kun piipun kiinteän tuen yläpuolelle tulee enemmän kuin yksi jatkoskohta. ( nuohousjakso). Kiinnitysrenkaassa on kiinnitystuki kolmelle harukselle. Käytettäessä harusvaijereita, niitä on oltava kolmeen suuntaan tarpeellisen sivuttaistuen saamiseksi. Haruksina voidaan käyttää myös jäykkiä, riittävän paksuja rautoja, kuten rautatankoa, kulmarautaa tms. Jos piippu on seinän ulkopuolella, käytetään jäykkiä tukia, jolloin pelkkä kattoon päin tukeminen riittää. Kiinnitysrengas kasataan kolmesta osasta, joiden liitoskohtaan harus aina kiinnitetään. Harusköysiä kiinnitettäessä on otettava huomioon, että hirrestä tehty rakennus aina uutena painuu jonkin verran kasaa ja se saattaa aiheuttaa haruksien irtoamisen. SISÄKATON RENGAS S-27 leveys 75mm ja S271 leveys 125mm (kiuaspiippu) Sisäkaton rengasta käytetään peitelevynä ja tukena silloin, kun piippu lävistää sisäkaton. Se ei sovellu kaltevaan sisäkattoon (erikoistilauksena tehdään myös kaltevaan sisäkattoon, sekä muista metalli materiaaleista). Rengas kiinnitetään kattoon ruuveilla (kiinnitysreiät porataan sopivaan kohtaan renkaaseen). Se pujotetaan sisäkaton läpi menevään piippuelementtiin ennen asennusta. Rengasta voidaan käyttää myös yläkerran lattian lävistyksen peiterenkaana. Hirsisissä rakennuksissa on otettava huomioon rakennuksen painuminen. Katso, ettei rengas tule liian lähelle piipussa olevia siderenkaita! LÄPIVIENTITUKI S-29 VINON VESIKATON ALAPUOLELLE Käytetään piipun tukemiseen vesikaton läpiviennissä alapuolella. Voidaan myös käyttää yhdessä läpivienti lieriön kanssa. Kiinnitetään kattopalkkeihin tai tehdään sopivan mittainen puurakenne, johon läpivientituki kiinnitetään reunoistaan. Käy

8 vinolle ja suoralle katolle. Voidaan asentaa piipun ollessa pystyssä jälkikäteen. Läpivientituki koostuu kahdesta samanlaisesta osasta jotka työnnetään piippua vasten. Tarvittaessa vinossa katossa voidaan tukea sovittaa leikkaamalla peltisaksilla. LÄPIVIENTITUKI S-26 Läpivientituella tuetaan piippu sivusuunnassa välipohjan kohdalta. Sitä voidaan käyttää myös peitelevynä silloin, kun piippu lävistää seinän sekä ulko- että sisäpuolelta. Huomioi tällöin kohdassa S-25 esitetyt suojavaatimukset. Ulkopuolisessa asennuksessa levy tiivistetään seinään esim. säänkestävällä silikonimassalla. Läpivientituki pujotetaan lävistettävään elementtiin ja ruuvataan kiinni siinä olevien reikien kohdalta. Välipohjassa tuki asennetaan paneelin yläpuolelle. Läpivientituki ei sovellu vinoihin sisäkattoihin. LÄPIVIENTITUKI KOLMELLA LIUSKALLA S- 28 Tätä osaa käytetään tukemaan piippu sivusuunnassa vesikaton lävistyskohdassa. Tuessa on kolme tukiluiskaa, ne kiinnitetään ruoteisiin ja ristikoihin. Läpivientituki kasataan kolmesta osasta ja kolmesta tukiliuskasta. Tukirengas ruuvataan piipun vaipan ympärille ja liitoskohtiin liitetään liuskat. Kun rengas on tukevasti paikoillaan, taivutellaan tukiliuskat siten, että kun ne kiinnitetään kattorakenteisiin, piippu on tukevasti pystyssä. Liuskat kiinnitetään kattorakenteisiin esim. täkkipulteilla. Liuskoissa ei ole valmiiksi tehtyjä reikiä, joten ne on porattava asennuspaikalla. Ota huomioon hirsirakenteen painuminen! YHDYSPUTKI S- 30 Yhdysputkea käytetään silloin, kun piipun ei tarvitse lähteä laitteen päältä eristettynä, kuten kiukaat ja kamiinat. Putket on mitoitettu ensinnäkin erikokoisia piippuja varten ja toisaalta erilaisille laitteille niiden savuaukkojen mukaan. Yhdysputkia voidaan lyhentää sahaamalla ja pidentää käyttämällä jatkosputkia. (kts. seuraava kohta ). Käytettäessä eristämätöntä yhdysputkea, on otettava huomioon, että sen suojaetäisyys on vähintään 1000mm. Jos putkea joudutaan lyhentämään sahaamalla, on se tehtävä ehdottomasti siten, että putken pää on suorassa kulmassa putken pituussuuntaan nähden. Yhdysputki kiinnitetään tulisijaan laitteessa olevan liitosputken (tötsä) avulla. Piippu liitetään putken yläpäähän siten, että perusosien alajakson S-2 tai SP-2:n alapään savuputki menee siihen sisälle. Alapään kantta ei saa poistaa. Käytettäessä savupeltilaitetta S-141 (vain KS-125 ja KS-100), se tulee sijoittaa yhdysputken yläpään ja S-2:n väliin. JATKOSPUTKI S-31 Jatkosputkea käytetään pidentämään eristämätöntä yhdysputkea silloin, kun halutaan eristämätöntä osuutta enemmän kuin 1000mm. Jatkosputken mukana seuraa liitosholkki, jolla putket liitetään toisiinsa. Eristämättömän piipun pituutta voidaan tarkentaa sahaamalla jatkosputkesta tarvittava pituus pois. (kts. kohta korkeuden säätö) Katkaisu tehtävä ehdottomasti siten, että putken pää on suorassa kulmassa putken pituussuuntaan nähden. S-30:n ja S-131:n yhteispituus ei koskaan saa olla yli 2000mm. MUURAUSLEVY S-32 Muurauslevyä käytetään liitettäessä eristetty piippu suoraan muuratun takan päälle tai jatkettaessa muurattua piippua moduulipiipulla. Muurauslevy antaa tarvittavan tuen, jotta muuratun osan ja moduulipiipun liitos on tukeva. Kulmissa on valmiit reiät kiinnitystä varten. Se kiinnitetään muurattuun osaan siihen soveltuvalla tavalla, esim. kiilapulteilla. Pulttia ei saa kiristää liian tiukalle, jotta muuraus ei halkeaisi. Muurattua piippua jatkettaessa on syytä valaa muuratun piipun yläpäähän laatta, jonka päälle muurauslevy asennetaan. Muurauslevyn alustoineen on ehdottomasti oltava vaakasuorassa asennossa! SOVITUSKAPPALE S-33 Sovituskappaletta käytetään liitettäessä piippuun laite, jonka savuaukko on eri kokoa tai erimuotoinen kuin piipun savuputki, johon liitos tehdään. Sovituskappale tehdään mittojen mukaan siten, että se asettuu tulisijan savuputken yläpuolelle tiiviisti. Ylipainekattiloissa liitos tiivistetään keraamista narua käyttäen. Liitoksen on oltava kaasutiivis. Liitäntää ja sovitusta suunniteltaessa on muistettava savuhormin/tulisijan nuohottavuus. 14. TAKUU Kastor- moduulisavupiipuilla on kuluttajasuojalain mukainen takuu. Yritysten välisissä kaupoissa sovelletaan voimassa olevaa lakia tavaran virheistä. Valmistaja: KASTOR OY, Tehtaankatu 5-7, Riihimäki, puh. (019)

9 MONTERINGSANVISNINGAR KASTOR KS-100, KS-100Ö, KS-125, KS-151, KS-175 och KS-215 BEKANTA DIG FÖRE MONTERINGEN MED MONTERINGASANVISNINGARNA och försäkra dig om att alla nödvändiga komponenter finns på plats! Gå igenom dessa anvisningar noggrant så att du först läser de allmänna beskrivningarna och därefter de modulspecifika anvisningarna. Anvisningarna har utarbetats så att de lämpar sig för alla typer om annat inte anges. Av modulskorstenar är speciellt KS-100Ö avsedd endast för olje-, pellet- och jordgasanläggningar. Kastormodulskorsten består av segment d.v.s. moduler med specialdelar som ansluts till varandra. Den kan monteras antingen i en färdig eller i halvfärdig byggnad vald fall för fall. Det är bäst att göra genomföringar för yttertaket på en färdig takyta. Då kommer genomfäringarna alltid på rätt plats. Kastormodulskorstenar är planerade att användas endast enligt bestämmelserna angivna för olika eldstäder, som rökkanaler för tillåtna rökgaser. Rökgaser (t.ex. värme, skadeämnen) som avviker från bestämmelserna kan skada rökkanalen och orsaka risksituationer. Det är förbjudet att bränna plast och i allmänhet ämnen som innehåller plast (möjlighet att bilda bl.a. saltsyra) för att förhindra skador i rökkanalen. Också olika limämnen kan innehåll plast och övriga skadeämnen, limmade stycken får inte brännas i eldstaden. Försäkra dig alltid om att eldstaden med hjälpanordningar är i ett sådant skick att brandgaserna är så rena som möjligt och till sin temperatur inom tillåtna gränser! Rökkanalens skick bör kontrolleras tillräckligt ofta, t.ex. en gång i månaden! Förutom dessa anvisningar och myndighetsbestämmelserna bör också anvisningarna av eldstadens tillverkare beaktas, likaså de begränsningar som eldstädernas effekter ställer för olika skorstenstyper. Om effekten på eldstaden överstiger 60 kw, bör man alltid låta brandmyndigheterna godkänna skorstenen. Därtill förutsätts att rökgasernas temperatur inte får överstiga 350 C vid användning av eldstaden med undantag av kortvariga överskridningar. Rökgastemperaturerna för bastuugnarna överskrider klart denna gräns, så man bör fästa speciell uppmärksamhet vid att skydda brännbara konstruktioner mot överhettning. Å andra sidan är rökgasernas minimitemperatur (till exempel i slutet av oljebrännarens användningsperiod) minst 70 C uppmätt vid skorstenens topp. På detta sätt bildas så litet som möjligt bl.a. svavelsyra och övriga skadeämnen som kondenseras vid en låg temperatur. Enligt byggnadsbestämmelserna (E3) får i rökkanaler inte göras horisontala drag (korta drag under 1000 mm t.ex. med undantag av väggenomskärningar). Det som framförs i denna anvisning gäller endast komponenter som Kastor Oy tillverkat. Kastor Oy ansvarar inte om komponenter av andra tillverkare har anslutits till system som vi levererat. Vid eventuella osäkra fall bör kommunal brandbesiktningsman eller tillverkare kontaktas (tfn (019) ). Sotbrand, även släckt, skall enligt myndighetsbestämmelserna alltid informeras till lokal larmcentral. Rökkanalen måste kontrolleras efter en sotbrand på grund av den höga temperaturen. Varning: Försummelsen av dessa anvisningar och myndighetsbestämmelserna kan skada rökkanalen och orsaka eldsvåda o.a. farosituationer. 1. FUNDAMENT Fundamentet bör vara orörligt, horisontalt och tillräckligt stabilt och det bör bära skorstens vikt och övriga belastningar beroende på belastningsfaktorerna. Skorstenen kan också stödas mot eldstaden om denna är dimensionerad att bära skorstenens vikt och att skorstenen blir tillräckligt stabil. Skorstenen skall stå vertikalt. Monteringssätt är: ovanpå golvet med stöddelarna ovanpå eldstaden med stöddelarna på byggnadens vägg med stöddelarna på byggnadens vägg på ett gjutet eller liknande stadigt fundament. Om dessa monteringssätt inte kommer i fråga bör man alltid kontakta myndigheter och Kastor Oy. Vid utvärdering av fundamentets bärkraftsbehov bör utgående från värden i tabellen nedan beaktas skorstenens totalvikt, därtill själva eldstadens vikt vid montering av skorstenen ovanpå eldstaden och punktvis belastning som av eldstaden riktas mot golvet. Eldstadens belastningshållfasthet bör utredas av eldstadstillverkaren. Modulskorstenarnas vikter är: KS-100 ca. 9 kg/m KS-125 ca. 10 kg/m KS-151 ca. 11 kg/m KS-175 ca. 13 kg/m KS-215 ca. 20 kg/m

10 Vid fästning av vinkelunderlaget S-19 i väggen bör man försäkra sig om konstruktionernas hållbarhet (konstruktionsplaneraren) och också om att S-19 fästs tillräckligt stadigt för att bära den tänkta belastningen. Skorstenen får inte monteras så att vikten ligger på förbindelseröret i väggens genomföringssegment eller på eldstadens horisontala del så att skorstenen skulle belasta dessa. De är inte bärande konstruktioner. 2. STÖD Kastormodulskorsten stöds inom ramen för skyddsavstånden enligt följande: Inomshusmontering: Skorstenen står antingen ovanpå eldstaden eller på golvet. Om det är fråga om en normal rumshöjd (under 3 m), uppnås det nödvändiga stödet i sidled vid genomföringsställen av mellanbjälklaget och vattentaket med tilläggsdelar (beakta skyddsbestämmelserna). Om den fria höjden överstiger 3 meter, stöds skorstenen till konstruktionerna t.ex. med hjälp av stagstöd eller väggstöd. Om ett oisolerat förbindelserör förlängs med ett oisolerat förlängningsrör, kan den fria ostödda höjden maximalt vara 2 meter. Utanför vattentaket: Skorstenen bör stödas med stagstöd om den ovanför vattentaket har mer än ett förlängningsställe. Utemontering: Skorstenen står antingen på ett vinkelunderlag eller på en stadigt gjuten grundplatta eller dylikt. Skorstenen stöds mot väggen med väggstöden S-20 eller S-21, som monteras med ca 1,5 meters mellanrum eller minst i vartannat skorstenselement. Den delen av skorstenen som kommer utanför vattentaket stöds såsom ovan framförts. Väggstödet fästs i väggen så att väggkonstruktionen och själva fästningen tål belastningar från skorstenen (konstruktionsplaneraren). 3. SKORSTENENS HÖJD OCH FÖRLÄNGNING Modulskorstenens konstruktionsmässiga maximihöjd är 30 meter. Med den konstruktivmässiga höjden avses skorstenens egen längd. När skorstenen monteras ovanpå eldstaden med ett oisolerat förbingsningsrör är den konstruktionsmässiga maximihöjden tillsammans med förbindelseröret 5 meter. Också eldstadens konstruktion har en inverkan på skorstenens maximihöjd (se punkt 1 fundament). Om skorstenen har en förflyttning i sidled S-12, är maximihöjden 5 m ovanpå förflyttningen Obs! stöd (se punkt förflyttning i sidled S-12). Skorstens maximihöjd bestäms enligt taklutning och takets form, eldstadens dragbehov samt miljöförhållanden (t.ex. i dalar, sluttningar, en stor björk i närheten av skorstenen o.s.v.). Denna höjd skall fastställas av myndigheterna och eldstadstillverkaren. Ibland kan det vara så att tillräckliga dragförhållanden inte uppnås vid användning av skorstenens minimihöjd. Då är det lätt att förlänga skorstenen genom att montera ett tilläggssegment under det övre segmentet S-1 för grunddelarna. I dessa fall skall skorstenen ofta förses med stagstöd (se punkt 2 stöd). 4. JUSTERING AV HÖJDEN Grundhöjden bestäms enligt nödvändigt modulantal. Finjusteringen görs enligt följande: Det oisolerade förbindelseröret eller stödsegmentet (A-17) sågas av med järnsåg eller vinkelslipmaskin till lämplig längd. Avsågningen bör göras absolut så att avsågningsytan (röränden) befinner sig i rak vinkel i relation till rörets längdriktning. Till ett oisolerat förbindelserör finns till buds ett oisolerat förlängningsrör (OBS! punkt 3). Under en skorsten som byggs på golvet kan göras en förhöjning t.ex. av betong då det är möjligt eller på ett annat tillräckligt stadigt sätt. Man får inte förlänga en skorsten i dess övre del enbart med en rökrör. 5. ANSLUTNING AV MODULER TILL VARANDRA ELLER TILL ELDSTÄDER Modulerna ansluts till varandra enligt följande: Den bredare övre delen (s.k. hondelen) av modulerna kommer uppåt. Modulen som kommer ovanför sänks ovanpå modulen i rak ställning för att säkerställa att rören och isoleringarna ligger tätt och rakt mot varandra. Efter montering av skorstenen spänns modulerna för innerrören mot varandra genom att lätt slå på dessa från skorstenens topp nedåt med en plankbit och en hammare på 1,5 kg eller motsvarande (bild 6). Också de yttre mantlarna bör ligga rakt och tätt på plats. Dessa förbinds vid varandra med en anslutningsring. Mot räfflorna i anslutningsringen finns i manteln motsvarande räfflor vid vilka ringen fästs. I den horisontala fogen under anslutningsringen bör som tätning påläggas ut t.ex. WÜRTH -limkoncentratmassa eller motsvarande. Ringen spänns till med skruvarna. Innan du drar åt anslutningsringen se att flänsen ovanför är i räfflan i mantelns övre del. Vid behov kan låsningspunkten vridas mot väggen. Modulerna lösgörs från varandra enligt följande: Lyft manteln och isoleringen från modulen som skall lösgöras och den som ligger under den så mycket att anslutningsstället syns. Slå sedan med en träbit på innerröret i sidled så att röret lösgörs. Se till att inte slå för hårt. Eldstaden ansluts till modulskorstenen med ett förbindelserör och eventuellt med dess förlängningsrör. Kastor tillverkar för sina eldstäder förbindelserör som passar direkt på modalskorstenarna. För stenugnar som ansluts ovanpå och vid sidan finns egna anpassningsstycken. För eldstäder från andra tillverkare tillverkar Kastor förbindelserör enligt mått. I vissa fall levererar eldstadstillverkarna också förbindelserören, t.ex. täljstensprodukter och vissa olje- samt pelletpannor.

11 6. SKYDDSAVSTÅND OCH INKAPSLING OBS! En försummelse av denna anvisning kan orsaka risk för eldsvåda! Vid skyddsavstånd skall följas anvisningarna av Finlands byggbestämmelsesamling E3. Byggnadsdelar av brännbart material skall placeras så långt från rökkanalens utsida att temperaturen på dessa inte överstiger + 80 C, dock på ett avstånd minst 100 mm från skorstenens utsida. På genomföringsstället med byggnadsdelar av brännbart material, t.ex. mellanbjälklag och övre bjälklag, monteras därtill ett 100 mm tjockt skikt med brandsäkert material, exempelvis bergull eller glasfiber/keramisk matta med en densitet på minst 100 kg/kubikmeter (S-151/152, som komprimeras på rökkanalens utsida och som vid behov separeras med en inkapsling från brännbar isolering (en reflekterande metallcylinder S-151/152). I rökkanalen för bastuugn får inte kanten av en konstruktion med brännbar beklädnad t.ex. vattentakets läktbrädning, golvbrädning, mellanbjälklag eller bottenbjälklag nå fram till ytan av rökkanalen, utan det skall finnas ett skyddsavstånd på 100 mm. Skorstenen skall stödas med tillgängliga metallstöd S-271 och S-29. Annan värmeanordning, i vilken rökgasernas temperatur kan vara lägre, t.ex. takbeklädnaden kan sträckas ut till 50 mm från skorstenen (under 30 mm tjock). Avståndet för bärande konstruktioner är 100 mm. S27 och S29 kan användas som stöd. Om rökkanalen begränsar sig till ett skåp eller annat förvaringsutrymme får i inkapslingen mot skorstenens mantel inte läggas isolering, det bör finnas ventilering av springan så att förvaringsutrymmet och skorstenen inte kan bli överhettade. Om skorstenen av någon anledning vill inkapslas (inte skorstenen för bastuugn) skall kapseln tillverkas av obrännbart material och man bör se till om tillräcklig ventilering inom kapseln. Var god och kontakta brandbesiktningsmannen i din kommun för noggrannare anvisningar. Förbindelseröret används när man inte vill att skorstenen är isolerad ända från anordningen, såsom bastugnar. Förbindelserören kan förkortas genom sågning och förlängas med förlängningsrör (se punkt 10). Om röret förkortas genom sågning, bör avsågningen absolut ske så att röränden står i rak vinkel i förhållande till rörets längdriktning. Vid användning av oisolerat förbindelserör är skyddsavståndet 1000 mm och undre delen av rökkanalen skall vara minst 400 mm nedåt från innertaket. Man får inte avlägsna locket på den undre delen av den isolerade rökkanalsdelen. Spjällanordningen placeras mellan övre delen av förbindelseröret och undre delen av rökkanalen, den större hylsan uppåt utanför rökkanalens innerrör. 7. YTBEHNADLINGAR Skorstenens mantel i grundleveransen är av varmförzinkat stål, förutom KS-100Ö (svart plastbelagt varmförzinkat stål). På order levereras mantlar även av andra material. Manteln kan också målas på monteringsplatsen. Vi rekommenderar att måla husets ytterdelar information om målning från målarfärgaffärer (se punkt 9). Beträffande ytbehandlade mantlar bör beaktas att en mantel med plastbeläggning tål värme högst C. Målarfärger och ytbeläggningar som väljs bör lämpa sig för avsedda maximitemperaturer och å andra sidan skall dessa också utstå belastningar från uteklimat. Vid en riktig användning överstiger inte temperaturen i skorstenens mantel 80 C. Temperaturen i vissa utrymmen och värmeanordningar stiger mycket högt, t.ex. temperaturen ovanför bastuugnen kan vara C. Yttemperaturen på en braskamin med stålkonstruktion vid skorstensanslutningen kan temporärt vara t.o.m C och temperaturen i förbindelserören av värmepannor kan stiga till C. I dessa fall rekommenderar vi inte en yttre mantel med plastbeläggning. Om en ytbeläggning önskas, skall s.k. värmetålig målarfärg (minst C) användas. Kastor modulskorsten kan på grund av exteriör beklädas i torra inomhusförhållanden med ett annat metallhölje (rostfritt stål, koppar, mässing eller dylikt) dock så att detta inte försvårar kontrollen och servicen av skorstenen. Vid behov skall mellan mantlarna ordnas luftventilation för att säkerställa en tillräcklig nedkylning. 8. UNDERHÅLL AV SKORSTENEN Ett gott underhåll av skorstenen omfattar att skicket kontrolleras tillräckligt ofta, t.ex. en gång i månaden och vid behov med hjälp av en sotare. Om skorstenen stått en längre tid oanvänd, bör man före användningen av eldstaden försäkra sig om dess skick och att rökkanalen inte är tilltäppt (t.ex. fågelbo el. dyl.). Kastor modulskorstenen sotas med en nylonborste eller med en borste av rostfritt stål. För att underlätta sotningen monteras sotningsluckor på nödvändiga platser i skorstenen. Platser för sotningsluckor är bl.a. stödsegmenten eller sotningssegment på vattentaket om skorstenen är så hög att den inte kan sotas från den övre delen. 9. TÄTNING AV VATTENTAKET OCH DELARNA OVANFÖR VATTENTAKET Genomföringar av vattentaket för skorstenen bör göras noggrant för att förebygga läckage. Vid tätning av vattentaket kan användas tätning för skorstensfoten (S-5) och plåtläggning på normalt sätt. Man bör också sköta om tätning av underlagstaket. Underlgstaket får inte monters direkt på skorstenens mantel. Underlagstaket fästs vid en skyddscylinder som placerats runt skorstenen, t.ex. med ventilationstejp. Timmerbyggnader sjunker en aning som nya och detta bör beaktas vid tätning och när man sköter om skicket på dessa. En regnkrage (S-5) används inte om takprofilen, lutningen (>30 0 ) eller materialet ger upphov till att antaga att det blir problem med tätningen (t.ex. tegel, mångformiga plåtprofiler). Vertikala och horisontala fogar för de delar som förblir ovanför vattentaket (inte innerröret på locket) bör alltid tätas för att förebygga vattenläckage och före eventuell målning med WÜRTH limkoncentratmassa som ingår i leveransen enligt