KK 1075/2005 vp Astrid Thors /r SKRIFTLIGT SPÖRSMÅL 1075/2005 rd Arbetsfördelningen mellan läkare och hälsovårdare Till riksdagens talman Nationella hälsovårdsprojektet och regeringsprogrammet utgår ifrån att arbetsfördelningen mellan olika personalgrupper skall preciseras.i avsnitt 4.1 i regeringsprogrammet sägs bl.a. att "Arbetsfördelningen mellan de olika personalgrupperna preciseras. För allt yrkesfolk i branschen säkerställs möjligheten att få användning för det kunnande som personer fått genom utbildning och erfarenhet." I den omfattande rapport om hälsovårdens tillstånd, som OECD gjort och som offentliggjordes den 7 december 2005 ingår många rekommendationer och en av dem var att arbetsfördelningen mellan läkare och hälsovårdare borde justeras. Enligt OECD vore det vettigare med en sådan arbetsfördelning att hälsovårdare i vissa klara fall skulle skriva ut recept istället för läkarna. Vid den muntliga frågetimmen 8 december 2005 konstaterade minister Haatainen att frågan utretts och att till den anknyter många frågor, bl.a. utbildningen av hälsovårdarna. Enligt ministern har inte beslut fattats ännu, men frågan måste granskas. Medicinalrådet Ilkka Winblad skrev i en artikel redan 2002 om arbetsfördelningen mellan läkare och hälsovårdare och undrade om läkarbristen beror på en gammalmodig arbetsfördelning. Han föreslog bl.a. att hälsovårdarna kunde ha ett helhetsansvar t.ex. för vården av astma- och reumapatienter. I Finlands sjuksköterskeförbunds undersökning år 2004 kom också fram att många hälsovårdare upplever ett starkt behov att få mera koncentrera sig på vårdarbetet. Med hänvisning till det som anförs ovan får jag i den ordning 27 riksdagens arbetsordning föreskriver ställa följande spörsmål till den minister som saken gäller: Till vilka åtgärder har regeringen skridit för att förverkliga utfästelsen i regeringsprogrammet om att arbetsfördelningen mellan läkare och hälsovårdare skall preciseras och vilken kompletterande utbildning planeras in concreto? Helsingfors den 11 januari 2006 Astrid Thors /sv Version 2.0
Suomennos KK 1075/2005 vp Astrid Thors /r KIRJALLINEN KYSYMYS 1075/2005 vp Lääkäreiden ja terveydenhoitajien välinen työnjako Eduskunnan puhemiehelle Kansallisessa terveyshankkeessa ja hallitusohjelmassa lähtökohtana on työnjaon täsmentäminen eri henkilöstöryhmien välillä. Hallitusohjelman kohdassa 4.1 todetaan mm. seuraavaa: "Henkilöstöryhmien välistä työnjakoa täsmennetään. Kaikille alan ammattilaisille varmistetaan mahdollisuus käyttää koulutuksensa ja kokemuksensa mukaista osaamistaan." OECD:n terveydenhuollon tilasta tekemään laajaan raporttiin, joka julkistettiin 7.12.2005, sisältyy monia suosituksia, joista yksi on lääkärien ja terveydenhoitajien välisen työnjaon tarkistamistarve. OECD:n mukaan työnjako, jossa terveydenhoitajat eräissä selvissä tapauksissa määräisivät reseptin lääkärin asemesta, olisi järkevämpää. Suullisella kyselytunnilla 8.12.2005 ministeri Haatainen totesi, että tätä kysymystä on selvitelty ja että siihen liittyy monia asioita, mm. terveydenhoitajien koulutus. Ministerin mukaan päätöksiä ei ole vielä tehty, mutta asiaa täytyy tarkastella. Lääkintöneuvos Ilkka Winblad kirjoitti jo vuonna 2002 artikkelissaan lääkäreiden ja terveydenhoitajien välisestä työnjaosta ja pohdiskeli, johtuuko lääkäripula vanhanaikaisesta työnjaosta. Hän ehdotti mm., että terveydenhoitajilla voisi olla kokonaisvastuu astma- ja reumapotilaiden hoidosta. Suomen sairaanhoitajaliiton tutkimuksesta vuodelta 2004 ilmeni myös, että monilla terveydenhoitajilla on suuri tarve saada keskittyä enemmän hoitotyöhön. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus on ryhtynyt lääkäreiden ja terveydenhoitajien työnjaon täsmentämistä koskevan hallitusohjelman sitoumuksen toteuttamiseksi ja millaista täydennyskoulutusta on konkreettisesti suunnitteilla? Helsingissä 11 päivänä tammikuuta 2006 Astrid Thors /r 2
Ministerin vastaus KK 1075/2005 vp Astrid Thors /r Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Astrid Thorsin /r näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1075/2005 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus on ryhtynyt lääkäreiden ja terveydenhoitajien työnjaon täsmentämistä koskevan hallitusohjelman sitoumuksen toteuttamiseksi ja millaista täydennyskoulutusta on konkreettisesti suunnitteilla? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kansallisen terveyshankkeen yhdessä osahankkeessa on kehitetty terveydenhuollon eri henkilöstöryhmien keskinäistä työnjakoa ja yhteistyötä. Tavoitteena on hoitoon pääsyn ja henkilöstön saatavuuden turvaaminen sekä toimintatapojen uudistaminen. Sosiaali- ja terveysministeriössä on tehty 25 pilotin perusteella selvitys työnjaon uudistamisesta, työnjakoon liittyvästä vastuunjaosta ja laajennettuihin tehtäväkuviin liittyvästä lisäkoulutuksesta. Pilotteja koskeneen selvityksen mukaan työnjaon kehittäminen liittyi yleisimmin sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan vastaanottotyöhön perusterveydenhuollossa. Sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien laajennetut tehtäväkuvat liittyivät hoidon tarpeen arviointiin, hoitoon ja hoitoon ohjaamiseen äkillisissä terveysongelmissa hoitajavastaanotolla ja puhelinneuvonnassa sekä pitkäaikaissairaiden seurantaan. Piloteissa järjestettiin sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan laajennettuihin tehtäväkuviin liittyvää ammatillista lisäkoulutusta 15 40 opintoviikon laajuisena. Piloteista osassa järjestettiin yhteistä lisäkoulutusta lääkäreille ja hoitajille. Piloteissa kehitettiin myös toimintayksiköiden seurantajärjestelmiä ja Kelan todistus- ja lausuntokäytäntöjä hoitajan vastaanottotyössä sekä laadittiin hoitosuositukset hoitajavastaanottojen tueksi. Piloteissa saadut tulokset hoitajavastaanotoista olivat varsin myönteisiä. Sairaanhoitajan päivystysvastaanottokäynnit muodostivat parhaimmillaan 28 % lääkärin ja hoitajan yhteenlasketuista päivystyskäynneistä ja hoitajavastaanottokäynnit yli puolet lääkärien ja hoitajien yhteenlasketuista vastaanottokäynneistä. Lääkäreiden päivystysvastaanottokäynnit vähenivät hoitajavastaanottojen seurauksena 5 15 % edelliseen vuoteen verrattuna. Potilasvahinkoja ei ilmoittanut yksikään hanke. Myös henkilöstön ja potilaiden kokemukset työnjaon kehittämisestä olivat pääosin myönteisiä. Piloteista yhdeksän ehdotti, että työnjaon uudistamista varten laadittaisiin valtakunnalliset linjaukset, ja seitsemän teki lainsäädännön muutostarpeisiin liittyviä ehdotuksia. Ne koskivat muiden ohella lääkärin erityisten oikeuksien piiriin kuuluvia tehtäviä ja tiettyjen lääkintölaillisten todistusten ja lausuntojen vahvistamista perusterveydenhuollon hoitajavastaanottotyössä. Lainsäädännön muutoksia koskevissa ehdotuksissa oli pitkälti kyse jo olemassa olevien käytäntöjen virallistamisesta. Piloteista viisi ehdotti perusterveydenhuollon vastaanottotyössä toimiville sairaanhoitajille, terveydenhoitajille ja kätilöille rajattua lääkkeenmääräämisoikeutta. Ehdotus on samansuuntainen kuin OECD:n Suomen terveydenhuoltoa koskevassa raportissa. Kansallisen terveyshankkeen hoitoon pääsyä koskevan seurannan mukaan vuoden 2005 loppupuolella neljässä terveyskeskuksessa viidestä oli 3
KK 1075/2005 vp Astrid Thors /r Ministerin vastaus päivystävän sairaanhoitajan vastaanotto ja noin joka kolmannessa terveyskeskuksessa omalääkäri- omahoitaja -työpari. Pitkäaikaissairaiden seurantaan ja hoitoon liittyviä hoitajavastaanottoja oli terveyskeskuksista yli 90 %:ssa. Tulokset osoittavat, että työnjaon ja yhteistyön kehittämiseen perustuvat toimintatavat ovat levinneet varsin nopeasti. Pilotteja koskeva selvitys osoitti kuitenkin, että toimintatapojen sisällöissä ja hoitajavastaanottojen tukijärjestelmissä on kehitettävää, lisäkoulutus on kirjavaa, terveyskeskusten seurantajärjestelmät eivät kata aina hoitajavastaanottotoimintaa eikä lainsäädäntö tue parhaalla mahdollisella tavalla työnjaon kehittämistä. Sosiaali- ja terveysministeriössä arvioidaan kevään 2006 aikana työjakopilotteja koskevan selvityksen, OECD:n raportin ja hoitajien lääkkeenmääräämisoikeutta eräissä muissa maissa koskevan selvityksen pohjalta sairaanhoitajien, terveydenhoitajien ja kätilöiden rajatun lääkkeenmääräämisoikeuden tarvetta ja toteuttamista. Hoitajien rajattu lääkkeenmääräämisoikeus edellyttäisi lainsäädäntömuutoksia muun muassa terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettuun lakiin, valtakunnallisesti yhtenevän lisäkoulutuksen järjestämistä sekä sen pohjalta rajatun lääkkeenmääräämisoikeuden myöntämistä ja rekisteröintiä. Ministeriössä tullaan kevään 2006 aikana laatimaan myös valtakunnalliset suositukset, joissa linjataan työjaon ja yhteistyön kehittämiseen perustuvat toimintatavat, hoitoa koskevan päätöksenteon tukijärjestelmät hoitajavastaanottoja varten, hoitajien laajennettujen tehtäväkuviin liittyvä lisäkoulutus ja hoitajavastaanottokäyntien seuranta. Lisäkoulutusta koskevat suositukset edellyttävät yhteistyötä ammattikorkeakoulujen, yliopistojen ja työelämän edustajien kanssa. Helsingissä 1 päivänä helmikuuta 2006 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 4
Ministerns svar KK 1075/2005 vp Astrid Thors /r Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1075/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Astrid Thors /sv: Till vilka åtgärder har regeringen skridit för att förverkliga utfästelsen i regeringsprogrammet om att arbetsfördelningen mellan läkare och hälsovårdare skall preciseras och vilken kompletterande utbildning planeras in concreto? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I ett delprojekt i anslutning till det nationella hälsoprojektet har arbetsfördelningen och samarbetet mellan olika personalkategorier inom hälsooch sjukvården utvecklats. Målet är att trygga rätten till vård och tillgången till personal och att förnya verksamhetssätten. Social- och hälsovårdsministeriet har utifrån 25 piloter gjort en utredning om reformering av arbetsfördelningen, ansvarsfördelning när det gäller arbetsfördelningen och tilläggsutbildning i anslutning till de breddade befattningsbeskrivningarna. Enligt utredningen som gäller piloterna hänförde sig utvecklingen av arbetsfördelningen mestadels till sjukskötarens och hälsovårdarens arbete på en mottagning inom primärvården. De breddade befattningsbeskrivningarna för sjukskötare och hälsovårdare hade anknytning till bedömning av vårdbehov, vård och hänvisning till vård vid plötsliga hälsoproblem på vårdarnas mottagningar och vid telefonrådgivning samt uppföljning av långtidssjuka. Inom piloterna ordnades yrkesinriktad tilläggsutbildning i anslutning till de breddade befattningsbeskrivningarna för sjukskötare och hälsovårdare. Utbildningen omfattade 15 40 studieveckor. Inom en del av piloterna ordnades gemensam tilläggsutbildning för läkare och vårdare. Piloterna utvecklade också uppföljningssystem för verksamhetsenheterna och Folkpensionsanstaltens praxis avseende intyg och utlåtanden för vårdarbaserad mottagningsverksamhet. Dessutom utarbetades evidensbaserade vårdrekommendationer som stöd för vårdarbaserad mottagningsverksamhet. De resultat som piloterna har lett till i fråga om vårdarbaserad mottagningsverksamhet har varit rätt så positiva. Besöken hos jourhavande sjukskötare utgjorde som bäst 28 procent av det sammanlagda antalet besök hos den jourhavande läkaren och vårdaren. Besök hos vårdarnas mottagningar utgjorde över hälften av läkarnas och vårdarnas sammanlagda antal mottagningsbesök. Besöken hos jourhavande läkare minskade på grund av vårdarbaserad mottagningsverksamhet med 5 15 procent jämfört med föregående år. Inget projekt gjorde anmälan om patientskador. Dessutom var både personalens och patienternas erfarenheter av att utveckla arbetsfördelningen huvudsakligen positiva. Nio av piloterna föreslog att det bör utarbetas rikstäckande riktlinjer för reformering av arbetsfördelningen och sju piloter lade fram förslag till behövliga ändringar av lagstiftningen. Dessa gällde bland andra uppgifter inom ramen för en läkares särskilda rättigheter och bestyrkande av vissa rättsmedicinska intyg och utlåtanden inom vårdarbaserad mottagningsverksamhet inom primärvården. Förslagen till ändringar av lagstiftningen gick i stor utsträckning ut på att auktorisera redan befintlig praxis. Av piloterna föreslog fem att de sjukskötare, hälsovårdare och barn- 5
KK 1075/2005 vp Astrid Thors /r Ministerns svar morskor som arbetar på mottagningar inom primärvården bör ha begränsad rätt att ordinera läkemedel (s.k. förskrivningsrätt). Förslaget motsvarar det som framgår av OECD:s rapport om hälso- och sjukvården i Finland. Enligt uppföljningen som gäller rätten till vård i anslutning till det nationella hälsoprojektet kom det fram att sjukskötare har jourmottagning vid fyra av fem hälsovårdscentraler och att husläkare och egen vårdare arbetar i par vid ungefär var tredje hälsovårdscentral. Över 90 procent av hälsovårdscentralerna hade ordnat vårdarbaserad mottagningsverksamhet för uppföljning och vård av långtidssjuka. Resultaten visar att verksamhetssätten som baserar sig på utveckling av arbetsfördelningen och samarbetet har spridit sig rätt så snabbt. Utredningen som gällde piloterna visade dock att det finns sådant som bör utvecklas i fråga om innehållet i verksamhetssätten och stödsystemen för vårdarbaserad mottagningsverksamhet. Det kom också fram att tilläggsutbildningen är brokig, att uppföljningssystemen vid hälsovårdscentralerna inte alltid omfattar vårdarbaserad mottagningsverksamhet och att lagstiftningen inte på bästa tänkbara sätt stöder utvecklingen av arbetsfördelningen. Utifrån den utredning som gäller piloterna för arbetsfördelning, OECD:s rapport och en utredning om vårdarnas rätt att ordinera läkemedel i vissa andra länder kommer social- och hälsovårdsministeriet under våren 2006 att bedöma behovet av och möjligheterna att införa begränsad rätt för sjukskötare, hälsovårdare och barnmorskor att ordinera läkemedel. För att vårdarna skall få begränsad rätt att ordinera läkemedel måste lagstiftningen ändras, bl.a. lagen om yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården. Dessutom bör tilläggsutbildning på samstämmiga grunder ordnas på riksnivå. Rätt att ordinera läkemedel kan då beviljas och registreras på grundval av tilläggsutbildningen. Under våren 2006 kommer ministeriet också att utarbeta rikstäckande rekommendationer av vilka framgår riktlinjer för utvecklingen av arbetsfördelningen och samarbetet, stödsystem för beslutsfattandet inom vården i anslutning till vårdarbaserad mottagningsverksamhet, tilläggsutbildning i anslutning till vårdarnas breddade befattningsbeskrivningar och uppföljning av besök på vårdarbaserade mottagningar. Rekommendationerna om tilläggsutbildning förutsätter att yrkeshögskolorna, universiteten och företrädarna för arbetslivet samarbetar. Helsingfors den 1 februari 2006 Omsorgsminister Liisa Hyssälä 6