Valtiovarainministeriö E-KIRJE VM2013-00270 KO Kerola Hannele 18.04.2013 Eduskunta [Suuri valiokunta] Viite Asia Kansallinen Eurooppa 2020 ohjelma, kevät 2013 U/E-tunnus: EUTORI-numero: EU/2013/0282 Ohessa lähetetään perustuslain 97 :n mukaisesti Eurooppa 2020 -strategia, Suomen kansallinen ohjelma, kevät 2013. Neuvotteleva virkamies Hannele Kerola LIITTEET Eurooppa 2020 -strategia, Suomen kansallinen ohjelma, kevät 2013
2(2) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi
Eurooppa 2020 -strategia Suomen kansallinen ohjelma kevät 2013 10a/2013 Taloudelliset ja talouspoliittiset katsaukset
Europa 2020 -strategia Suomen kansallinen ohjelma, Kevät 2013 Valtiovarainministeriön julkaisuja 10a/2013 Taloudelliset ja talouspoliittiset katsaukset
441 729 Painotuote VALTIOVARAINMINISTERIÖ PL 28 (Snellmaninkatu 1 A) 00023 VALTIONEUVOSTO Puhelin 0295 16001 (vaihde) Internet: www.vm.fi Taitto: Anitta Heiskanen/VM-julkaisutiimi Juvenes Print - Suomen Yliopistopaino Oy, 2013
Kuvailulehti Julkaisija ja julkaisuaika Valtiovarainministeriö, huhtikuu 2013 Tekijät Valtiovarainministeriö kansantalousosasto Julkaisun nimi Eurooppa 2020 strategia, Suomen kansallinen ohjelma, kevät 2013 Julkaisun osat/ muut tuotetut versiot ruotsi: Europa 2020 strategin, Finlands nationella program, våren 2013 (10b/2012) englanti: Europe 2020 Strategy Finland s National Programme, Spring 2013 (10c/2012) Asiasanat EU, talouspolitiikka, työllisyys, tutkimus- ja kehitys, ilmasto, koulutus, köyhyys Julkaisusarjan nimi ja numero Valtiovarainministeriön julkaisuja 10a/2013 Julkaisun myynti/jakaja Julkaisu on saatavissa pdf-tiedostona osoitteesta www.vm.fi/julkaisut. Samassa osoitteessa on ohjeet julkaisun painetun version tilaamiseen. Painopaikka ja -aika Juvenes Print - Suomen Yliopistopaino Oy, 2013 ISBN 978-952-251-444-8 (nid.) ISSN 1459-3394 (nid.) ISBN 978-952-251-445-5 (PDF) ISSN 1797-9714 (PDF) Sivuja 54 Kieli Suomi Tiivistelmä Eurooppa-neuvosto hyväksyi vuonna 2010 talous- ja työllisyysstrategian. Vuoteen 2020 ulottuvan Eurooppa 2020 strategian visiona on älykäs, kestävä ja osallistuva kasvu. Strategiassa asetetaan koko EU:ta koskevat tavoitteet työllisyydelle, tutkimus- ja kehitysmenoille, ilmastolle, koulutukselle ja köyhyyden poistamiselle. Jokainen jäsenvaltio asettaa vastaavat kansalliset tavoitteet. Suomen kansallisena tavoitteena on nostaa 20 64 -vuotiaiden työllisyysaste 78 prosenttiin, säilyttää tutkimus- ja kehitysmenojen tavoitetasona 4 prosenttia bruttokansantuotteesta, saavuttaa EU:ssa sovitut ilmasto- ja energiatavoitteet, pitää korkeakoulututkinnon suorittaneiden 30 34 -vuotiaiden osuus 42 prosentissa ja pienentää 18 24 -vuotiaiden koulupudokkaiden osuus 8 prosenttiin sekä vähentää köyhyys- ja syrjäytymisriskissä elävien määrää. Eurooppa-neuvosto on vahvistanut vuosina 2011 ja 2012 kaikille jäsenmaille suosituksia, joilla ohjataan kansallista päätöksentekoa. Suomelle annetut suositukset liittyvät julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen, julkisten palvelujen tuottavuuteen, työttömyyden alentamiseen ja tosiasiallisen eläkeiän nostamiseen, kilpailun lisäämiseen sekä yritysrakenteen monipuolistamiseen ja palkkakehitykseen. Hallitus antaa nyt viidennen kansallisen Eurooppa 2020 ohjelman. Ohjelmassa kuvataan, miten kansalliset tavoitteet tullaan saavuttamaan ja EU:n antamat suositukset on otettu huomioon. Ohjelmassa annetut tiedot mahdollistavat Suomen tilanteen yksityiskohtaisemman tarkastelun EU:n tasolla.
Presentationsblad Utgivare och datum Finansministeriet, april 2013 Författare Finansministeriet, ekonomiska avdelningen Publikationens titel Eurooppa 2020 strategia, Suomen kansallinen ohjelma, kevät 2013 Publikationens andra versioner Publikationens språkversioner: svenska: Europa 2020 strategin, Finlands nationella program, våren 2013 (10b/2013) engelska: Europe 2020 Strategy Finland s National Programme, Spring 2013 (10c/2013) Publikationsserie och nummer Finansministeriets publikationer 10a/2013 Beställningar/distribution Publikationen finns i PDF-format på www.vm.fi/julkaisut. Anvisningar för beställning av en tryckt version finns på samma adress. Tryckeri/tryckningsort och -år Juvenes Print - Suomen Yliopistopaino Oy, 2013 ISBN 978-952-251-444-8 (nid.) ISSN 1459-3394 (nid.) ISBN 978-952-251-445-5 (PDF) ISSN 1797-9714 (PDF) Sidor 54 Språk Finska Sammandrag Europeiska rådet slog fast en ny ekonomi- och sysselsättningsstrategi 2010. Visionen i strategin Europa 2020 som sträcker sig till år 2020 är en intelligent, hållbar och engagerande ekonomisk tillväxt. Genom strategin fastställs målsättningarna för hela EU med avseende på sysselsättning, forsknings- och utvecklingsutgifter, klimat, utbildning och minskning av fattigdomen. Varje medlemsstat ska sätta upp motsvarande nationella mål. Finlands nationella mål är att höja sysselsättningsgraden för 20 64-åringar till 78 procent, hålla den målsatta nivån för forsknings- och utvecklingsutgifterna på 4 procent av bruttonationalprodukten, uppnå de klimatoch energimål som överenskommits i EU, hålla andelen 30 34-åringar som avlagt högskoleexamen på 42 procent och minska andelen 18 24-åringar som avbrutit sin skolgång till 8 procent samt minska antalet personer som riskerar att drabbas av fattigdom och utslagning. Europeiska rådet gav åren 2011 och 2012 alla medlemsländer rekommendationer som styr ländernas beslutsfattande. Rekommendationerna till Finland handlar om hållbarheten inom den offentliga ekonomin på längre sikt, produktiviteten inom de offentliga tjänsterna, åtgärder för att sänka arbetslösheten och höja den faktiska pensionsåldern, åtgärder för att öka konkurrensen och göra företagsstrukturen mångsidigare samt löneutvecklingen. Regeringen ger nu det femte nationella Europa 2020-programmet. Programmet beskriver hur de nationella målen ska uppnås och hur EU:s rekommendationer har beaktats. De uppgifter som lämnas i programmet gör det möjligt att mer ingående granska situationen i Finland på EU-nivå.
Description page Publisher and date Ministry of Finance, April 2013 Author(s) Ministry of Finance, Economics Department Title of publication Eurooppa 2020 strategia, Suomen kansallinen ohjelma, kevät 2013 Parts of publication/ other versions released The publication s language versions: Swedish: Europa 2020 strategin, Finlands nationella program, våren 2013 (10b/2013) English: Europe 2020 Strategy Finland s National Programme, Spring 2013 (10c/2013) Publication series and number Ministry of Finance publications 10a/2013 Distribution and sale The publication can be accessed in pdf-format at www.vm.fi/julkaisut. There are also instructions for ordering a printed version of the publication. Printed by Juvenes Print - Suomen Yliopistopaino Oy, 2013 ISBN 978-952-251-444-8 (nid.) ISSN 1459-3394 (nid.) ISBN 978-952-251-445-5 (PDF) ISSN 1797-9714 (PDF) No. of pages 54 Language Finnish Abstract The European Council approved an economic and employment strategy in 2010. The vision of the Europe 2020 Strategy, which extends to 2020, is smart, sustainable and inclusive economic growth. The strategy sets EU-wide targets for employment, research and development expenditure, climate policy, education and reducing poverty. Every Member State sets its own corresponding national targets. Finland s national targets are raising the employment rate of 20 64 year-olds to 78%, maintaining R&D spending at a minimum of 4% of GDP, reaching the climate and energy targets agreed in the EU, keeping the proportion of 30 34 year-olds with tertiary-level education at 42%, bringing the proportion of 18 24 year-old early school leavers below 8%, and reducing the number of people living at risk of poverty and social exclusion. In 2011 and 2012, the European Council adopted recommendations for all Member States aimed at guiding national decision-making. The recommendations given to Finland relate to the long-term sustainability of public finances, productivity of public services, reducing unemployment and raising the actual retirement age, increasing competition, and business structure diversification and wage development. The Government is now submitting its fifth national Europe 2020 Programme. The programme describes how the national targets will be achieved and how the EU recommendations have been taken into account. The information provided in the programme will facilitate a more detailed examination of Finland s situation at the EU level.
Sisältö 1 Johdanto...11 2 Makrotalouden tilanne ja skenaario...13 2.1 Makrotalouden näkymät ohjelmakaudella...14 2.2 Rakenneuudistusten makrotaloudelliset vaikutukset...16 3 Maakohtaisten suositusten täytäntöönpano...17 3.1 Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys...17 3.2 Julkisten palvelujen tuottavuus...21 3.3 Työttömyyden alentaminen ja tosiasiallisen eläkeiän nostaminen...24 3.4 Kilpailun lisääminen...31 3.5 Yritysrakenteen monipuolistaminen ja palkkakehitys...32 4 Edistyminen Eurooppa 2020 -strategian mukaisten kansallisten tavoitteiden saavuttamisessa...37 4.1 Työllisyystavoite...37 4.2 Tutkimus- ja kehitystavoite...39 4.3 Ilmasto- ja energiatavoite...40 4.4 Koulutustavoitteet...42 4.5 Köyhyystavoite....46 5 Muut uudistustoimet ja rakennerahastojen käyttö...49 6 Institutionaaliset kysymykset ja sidosryhmien osallistuminen...51
1 Johdanto Eurooppa-neuvosto hyväksyi vuonna 2010 talous- ja työllisyysstrategian. Vuoteen 2020 ulottuvan Eurooppa 2020 strategian visiona on älykäs, kestävä ja osallistuva kasvu. Strategiassa asetetaan koko EU:ta koskevat tavoitteet työllisyydelle, tutkimus- ja kehitysmenoille, ilmastolle, koulutukselle ja köyhyyden poistamiselle. Jokainen jäsenvaltio asettaa vastaavat kansalliset tavoitteet. Vuoden 2011 alusta käynnistyi ensimmäinen eurooppalainen ohjausjakso. Vuosittain toistuvalla ohjausjaksolla pyritään vahvistamaan EU:n talouspolitiikan koordinaatiota. Ohjausjakso käynnistyy komission kasvuselvityksellä. Sen perusteella Eurooppa-neuvosto määrittelee maaliskuussa tärkeimmät talous- ja työllisyyspoliittiset haasteet sekä antaa jäsenvaltioille yleistä ohjausta. Huhtikuussa jäsenvaltiot raportoivat EU:lle vakaustai lähentymisohjelmalla ja kansallisella Eurooppa 2020 -ohjelmalla. Ohjelmissa on otettu huomioon Eurooppa-neuvoston antama ohjaus. Toukokuun loppupuolella komissio antaa ehdotukset maakohtaisiksi suosituksiksi. Komiteakäsittelyjen jälkeen neuvosto hyväksyy suositukset heinäkuussa. EU:n maakohtaisten suositusten painoarvo nousi merkittävästi vuoden 2012 alussa. Suositukset annetaan nyt talouden hallintaa ja ohjausta vahvistavien EU-asetusten nojalla. Jäsenvaltiot ovat sitoutuneet ottamaan niille annetun ohjauksen asianmukaisesti huomioon talous-, työllisyys- ja budjettipolitiikkansa kehittämisessä. Komissio valvoo jäsenvaltioiden edistymistä ja jäsenvaltiolle voidaan tarvittaessa antaa lisäsuosituksia ja sanktioita. EU:n uuteen talouspolitiikkaa koskevaan lainsäädäntöön liittyi myös makrotalouden epätasapainoa koskeva asetus, jonka nojalla komissio arvioi, onko jossakin jäsenmaassa liiallinen makrotalouden epätasapaino tai sen uhka. Arvioinnin kohteena on nyt 14 jäsenmaata, myös Suomi. Vuonna 2012 tehdyssä tarkastelussa osoittautui, että yhdessäkään tutkitussa maassa ei ollut liiallista epätasapainoa, mikä olisi käynnistänyt uuden, liiallisen makrotalouden epätasapainon prosessin. Osa maakohtaisista suosituksista annettiin kuitenkin makrotalouden epätasapainon perusteella. Komissio julkisti 28.11.2012 vuoden 2013 kasvuselvityksen, joka käynnisti EU:n kolmannen ohjausjakson. Komissio vahvisti vuoden 2013 kasvuselvityksessä samat painopistealueet kuin vuonna 2012. Kaikkien jäsenmaiden tulisi keskittyä viiteen painopistealueeseen kasvun ja vakauden turvaamiseksi:
1. vakauttamaan julkista taloutta kasvua edistävällä tavalla, 2. palauttamaan pankkien luotonannon kriisiä edeltäneelle tasolle, 3. edistämään kasvua ja kilpailukykyä, 4. torjumaan työttömyyttä ja kriisin sosiaalisia seurauksia sekä 5. uudistamaan julkista hallintoa. Maaliskuun Eurooppa-neuvosto painotti lisäksi nuorten työllisyyden tukemista, sisämarkkinoiden toteuttamista ja byrokratian vähentämistä.
13 2 Makrotalouden tilanne ja skenaario Vuonna 2012 Suomen bruttokansantuote supistui 0,2 prosenttia. Vienti aleni edellisestä vuodesta noin puolitoista prosenttia. Vaimeat reaalitalouden näkymät sekä kohtalaisen korkealla pysyvä epävarmuus vaikuttivat myös investointeja alentavasti. Yksityinen kulutus kasvoi kuitenkin 1,6 prosenttia ja julkinen kulutus liki prosentin, mikä piti yllä kansantalouden kysyntää. Vaimeasta talouskehityksestä huolimatta työllisyys kasvoi viime vuonna 0,4 prosenttia ja työttömyysaste aleni 7,7 prosenttiin. Vuoden loppupuolella työllisyystilanne alkoi heiketä. Valtiovarainministeriön keväällä 2013 tekemän ennusteen mukaan työttömyys kohoaa tämän vuoden aikana selvästi ja vuoden keskimääräiseksi työttömyysasteeksi muodostuu 8,2 prosenttia. Sekä vuosina 2014 että 2015 talouden ennustetaan kasvavan noin kaksi prosenttia ja olevan entistä laajapohjaisempaa. Vienti ja tuonti kasvavat edellisvuosia nopeammin. Yksityinen kulutus kasvaa ja kotitalouksien velkaantumisaste nousee 122 prosenttiin. Kasvun käynnistyttyä myös investoinnit lähtevät maltilliseen kasvuun. Työttömyyden arvioidaan pysyvän yli 8 prosentissa eikä rakenteellisessa työttömyydessä nähdä selvää käännettä parempaan. Rahoitusmarkkinoiden tilanteen arvioidaan rauhoittuvan. Euroalueen kriisi kuitenkin jatkuu, ja rahoitusmarkkinoiden epävakaus voi lisääntyä. Tällä voi olla vakavia seurauksia talouden toimeliaisuuteen. Valtiovarainministeriön arvioin mukaan kansallisesti riskit kohdistuvat etupäässä siihen, kuinka reaalitalous reagoi kansainväliseen taloustilanteeseen. Kyse on pitkälti yritystasolla tapahtuvasta päätöksenteosta, mutta talouspolitiikan avulla voidaan myös edesauttaa tilannetta. Ennustettava ja läpinäkyvä finanssipolitiikka yhdistettynä kannustavaan ja selkeään verorakenteeseen luo talouskasvun edellytyksiä. Pidemmällä aikavälillä haasteeksi muodostuu se, kuinka uskottavasti talouspolitiikassa tartutaan kestävyysvajeongelmaan. Kotitalouksien velkaantumisen riskiä ei pidä aliarvioida. Hallitus sopi 21.3.2013 valtiontalouden kehyksistä vuosille 2014 2017. Julkista taloutta sopeutetaan toimenpiteillä, jotka kohentavat valtion rahoitusasemaa yhteensä noin 500 miljoonalla eurolla. Koko hallituskaudella puolet sopeutustoimista on veronkiristyksiä, puolet menosäästöjä. Hallituksen päättämillä toimilla valtion velkasuhteen kasvu taittuu vaalikauden loppuvuonna. Tulopohjaa vahvistetaan korottamalla erityisesti terveydelle haitallisten tuotteiden kuten alkoholin, tupakan sekä makeisten ja virvoitusjuomien verotusta. Arvonlisäverotukseen hallitus ei tee muutoksia.
14 Hallitus uudistaa verotuksen rakennetta alentamalla yhteisöverokannan 24,5 prosentista 20 prosenttiin, mutta kiristää samalla osinkotulojen verotusta. Veropohjaa laajennetaan lyhentämällä määräaikaisen tutkimus- ja kehitystoiminnan verokannusteen sekä teollisuuden kaksinkertaisen poisto-oikeuden voimassaoloaikaa vuodella eli verovähennyksen saa vain vuosina 2013 ja 2014. Tavoitteena on vahvistaa kasvupotentiaalia, vauhdittaa investointeja, luoda työpaikkoja ja huolehtia yritysten palkanmaksuvarasta. Verotuksen rakenteen uudistus selkeyttää verojärjestelmää sekä vähentää hallinnollista taakkaa ja haitallisen verosuunnittelun mahdollisuuksia. Lisäksi pääomatuloverotuksen progressiorajaa alennetaan 50 000 eurosta 40 000 euroon. Yritys- ja pääomatuloverotuksen muutos on tuloeroja kaventava. Osinkojen verotus uudistetaan ja osinkotulot verotetaan jatkossa vain pääomatulona. Listattujen yhtiöiden osingoista 85 prosenttia verotetaan pääomatulona. Listaamattomien yhtiöiden osingoista 25 prosenttia verotetaan pääomatulona nettovarallisuuden 8 prosentin tuottoa vastaava määrä, kuitenkin enintään 150 000 euroa. Tämän ylittävästä osingosta 85 prosenttia verotetaan pääomatulona. Hallitus korostaa talouskasvua ja uusia työpaikkoja ratkaisuna julkisen talouden haasteisiin. Suomen taloudellinen menestys rakentuu korkean työllisyyden, kilpailukykyisen tuotannon, korkean osaamisen, tasa-arvoisten hyvinvointipalveluiden sekä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuden ja jokaisen osallisuuteen perustuvan hyvinvointimallin varaan myös jatkossa. 2.1 Makrotalouden näkymät ohjelmakaudella Komissio julkaisi vuoden 2012 marraskuussa toisen kertomuksen makrotalouden tasapainottomuuksia koskevasta varoitusmekanismista. Edellinen kertomus julkaistiin vuoden 2012 helmikuussa. Makrovakautta koskevissa kertomuksissa arvioidaan jäsenmaiden tilannetta useiden indikaattoreiden ja kynnysarvojen avulla. Uutena mittarina on nyt rahoituslaitosten velkojen muutosta kuvaava indikaattori. Komission arvio perustuu taloudelliseen harkintaan eikä kynnysarvon ylittyminen yksin viittaa kehittymässä olevaan epätasapainoon. Komission mukaan Saksassa, Itävallassa, Puolassa, Luxemburgissa, Tšekissä, Slovakiassa, Virossa, Latviassa ja Liettuassa ei näytä olevan liiallisen epätasapainon uhkaa. Kreikan, Irlannin, Portugalin ja Romanian tilannetta ei arvioitu tässä yhteydessä. Komission arvion mukaan 14 jäsenmaassa eli Espanjassa, Ranskassa, Italiassa, Unkarissa, Sloveniassa, Kyproksessa, Alankomaissa, Belgiassa, Bulgariassa, Maltalla, Ruotsissa, Tanskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Suomessa saattaa olla liiallinen epätasapaino tai sen uhka. Tilanne todetaan vakavaksi Espanjassa, Ranskassa, Italiassa, Unkarissa, Sloveniassa ja Kyproksessa. Komissio laatii kaikista 14 maasta perusteellisemman arvion. Jos tällöin todetaan, että näiden jäsenmaiden taloudessa ei ole merkittävää epätasapainoa, menettely lopetetaan. Jos epätasapaino on haitallista, jäsenmaan on ryhdyttävä korjaaviin toimiin.
Komission mukaan Suomen suurimpana haasteena on kilpailukyvyn rapautuminen. Erityisenä ongelmana on viennin markkinaosuuden heikkeneminen ja yksikkötyökustannusten nousu. Yksityinen velan määrä ja rahoitussektorin vastuut ovat myös korkealla tasolla. Komissio pitää Suomen rahoitussektoria vakavaraisuuden osalta kuitenkin vakaana, mutta sen likviditeettiä tulisi vahvistaa. Nyt julkaistun kertomuksen arvio ei poikkea merkittävästi komission ensimmäisestä kertomuksesta. Komission arvio Suomen makrotaloudellisesta epätasapainosta on osittain perusteltu. Tämä todettiin jo viime keväänä komission ensimmäisen arvion jälkeen. Vuonna 2008 alkanut finanssikriisi ja sitä seurannut Euroopan velkakriisi ovat koetelleet kovin ottein Suomen vientiteollisuutta. Tästä iskusta Suomen vienti ei ole vielä toipunut. Viennin heikkoa kasvua selittää osaltaan se, että talouden tuotantorakenne ei 2000- luvun ensi vuosikymmenellä reagoinut riittävän nopeasti kansainvälisen kysynnän muutoksiin. Tuotannon rakennemuutos on suuri haaste suomalaiselle viennille ja uusien merkittävien vientitavaroiden ja -palvelujen kehittäminen vie aikansa. Vuonna 2012 elektroniikan osuus tavaraviennistä ilman jälleenvientiä oli enää alle viisi prosenttia. Vuodesta 2008 osuus on pudonnut yli 10 prosenttiyksikköä. Samalla kemian tuotteiden osuus tavaraviennistä on noussut noin 21 prosenttiin. Osuuden kasvua selittää osin kemian tuotteiden hintojen nousu. Toisaalta kehittyvien markkinoiden osuus Suomen viennistä ei ole kasvanut merkittävästi. Tavaraviennistä noin 30 prosenttia suuntautuu edelleen euroalueelle, 24 prosenttia muihin EU-maihin ja 17 prosenttia muualle Eurooppaan. Palvelukaupassa Euroopan rooli on pienempi ja Aasian selvästi suurempi. Tavaraviennin arvo suhteessa bruttokansantuotteeseen on vuodesta 2000 vuoteen 2012 vähentynyt 38 prosentista 29 prosenttiin. Vastaavana aikana palveluviennin arvo on kuitenkin kasvanut 6 prosentista 13 prosenttiin. Suomen vienti perustuu nyt aikaisempaa enemmän palvelujen ja etenkin digitaalisten palvelujen vientiin. Kymmenestä kansainvälisesti kilpailukykyisemmiksi arvioiduista toimialoista jo kolme on palvelualaa: tietotekniikkapalvelut, rakentaminen ja liike-elämän palvelut. Ulkomaankaupan rakenteen lisäksi kilpailijamaita nopeampi yksikkötyökustannusten nousu on osaltaan heikentänyt kansantalouden ulkoista tasapainoa. Finanssikriisin ja sitä seuranneen taantuman uskottiin Suomessa jäävän verrattain lyhytaikaiseksi, minkä vuoksi yritykset eivät irtisanoneet työvoimaa samassa määrin kuin kokonaistuotanto supistui. Yritykset vastasivat taantumaan lomautuksilla ja vähentämällä työtunteja. Työn tuottavuus heikkeni. Palkat nousivat kuitenkin ennen kriisiä neuvoteltujen ratkaisujen perusteella. Vuoden 2011 syksyllä solmittu kaksivuotinen raamisopimus luo Suomen talouteen työrauhaa, vakautta ja ennustettavuutta. Työvoimakustannukset ovat kuitenkin kohenneet edelleen suhteellisen nopeasti. Hallituksen sopimusta tukevat toimenpiteet ovat olleet suhdannepoliittisesti oikeaaikaisia. Komission makrotalouden epätasapainoa koskevassa raportissa Suomen osalta mainitut riskialttiit kehityskulut ovat pitkälti sellaisia, joihin hallitus voi vaikuttaa vain välillisesti tai suorat vaikutusmahdollisuudet ovat hyvin rajalliset. Monet kokonaistalouden tasapainoon vaikuttavat tekijät vaativat työmarkkinajärjestöjen kannanottoja. 15
16 2.2 Rakenneuudistusten makrotaloudelliset vaikutukset Useilla ohjelmassa mainituilla toimenpiteillä on makrotaloudellisia vaikutuksia. Kevään 2013 kehyspäätöksen yhteydessä sovittujen päätösten vaikutuksia ei ole toistaiseksi voitu arvioida. Valtiovarainministeriö on arvioinut, että kevään 2012 kehyspäätöksessä tehdyt ja vuoden 2013 alusta voimaan tulevat eläkepäätökset eli varhennetun vanhuseläkkeen poistaminen, osa-aikaeläkkeen alaikärajan korotus ja työttömyysputken ikärajan nosto lisäävät työllisten määrää 24 000:lla ja pidentävät työuria neljällä kuukaudella.
17 3 Maakohtaisten suositusten täytäntöönpano 3.1 Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys EU:n suositus 1: Säilyttää julkisen talouden rahoitusaseman vakauden vuonna 2012 ja sitä seuraavina vuosina korjaamalla mahdolliset poikkeamat keskipitkän aikavälin tavoitteesta, jolla varmistetaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys; vahvistaa vuodeksi 2013 ja sen jälkeiseksi ajaksi laadittua julkisen talouden strategiaa, jota riittävästi täsmennetyt toimenpiteet tukevat, ja toteuttaa strategian tinkimättä sekä saavuttaa menojen kasvulle asetetun viitearvon; jatkaa väestön ikääntymiseen liittyvän kestävyysvajeen suuruuden vuotuisten arviointien tekemistä ja sopeuttaa julkisia tuloja ja menoja pitkäaikaisten tavoitteiden ja tarpeiden mukaisesti; yhdistää kuntasektorin paremmin monivuotisen julkisen talouden kehyksen järjestelmään, myös menoja hillitsevillä toimenpiteillä; EU:n asetuksen 1 mukaan kullakin jäsenmaalla on oltava rahoitusasemaansa koskeva eriytetty keskipitkän aikavälin tavoite. Tavoite on tarkistettava kolmen vuoden välein. Vuonna 2012 allekirjoitti 25 EU-maata valtioiden välisen finanssipoliittisen sopimuksen 2, joka tuli voimaan vuoden 2013 alussa. Sopimuksen mukaan kansallisessa lainsäädännössä on säädettävä julkisen talouden rakenteellista rahoitusasemaa koskevasta keskipitkän aikavälin tavoitteesta ja korjausmekanismista, joka käynnistyisi, jos keskipitkän aikavälin tavoitteesta tai siihen johtavalta sopeuttamisuralta poikettaisiin merkittävästi. Suomessa laki (ns. fipo-laki 3 ) tuli voimaan vuoden 2013 alussa. 1 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta (1466/97), muutettu viimeksi vuona 2011 ns. six packin yhteydessä. 2 Belgian, Bulgarian, Tanskan, Saksan, Viron, Irlannin, Kreikan, Espanjan, Ranskan, Italian, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Luxemburgin, Unkarin, maltan, Alankomaiden, itävallan, Puolan, portugalin, romanian, Slovenian, Slovakian, suomen ja Ruotsin välinen sopimus talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta. 3 Laki talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta sekä julkisen talouden monivuotisia kehyksiä koskevista vaatimuksista (869/2012).
18 Kevään 2013 vakausohjelmassa keskipitkän aikavälin tavoite julkisyhteisöjen rakenteelliselle rahoitusasemalle asetetaan - 0,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tämä täyttää sekä vakaus- ja kasvusopimuksen että kansallisen lain asettamat vähimmäisvaatimukset. Vakausohjelmassa esitetyn ennusteen mukaan julkisyhteisöjen rahoitusasema vahvistuu ja julkisyhteisöjen velka alkaa alentua suhteessa kokonaistuotantoon ohjelmakauden aikana. Julkisyhteisöjen rakenteellinen rahoitusasema pysyy keskipitkän aikavälin tavoitetta vahvempana, mutta valtiontaloudelle asetettua alijäämätavoitetta ei saavuteta. Valtion ja kuntien rahoitusasema säilyy alijäämäisenä kehyskaudella ja työeläkelaitosten ylijäämä pienenee, kun eläkemenot kasvavat. Kauden lopulla työeläkelaitosten ylijäämä on noin kaksi prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon. Muiden sosiaaliturvarahastojen talous pysyy lähellä tasapainoa. Väestön ikääntyminen heikentää talouden kasvuedellytyksiä, lisää julkisen talouden ikäsidonnaisia menoja ja heikentää julkisyhteisöjen rahoitusasemaa vääjäämättömästi. Pitkällä aikavälillä Suomen julkisen talouden rahoitus ei lepää vakaalla pohjalla. Valtiovarainministeriön tarkistetun kestävyysarvion mukaan julkisyhteisöjen rahoitusylijäämän pitäisi olla 3,3 prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon vuonna 2017, jotta julkinen valta kykenisi hoitamaan velvoitteensa myös pitkällä aikavälillä. Kestävyysvajeen suuruutta arvioidaan vuosittain. Julkisyhteisöjen rahoitusjäämä ja rakenteellinen jäämä suhteessa bruttokansantuotteeseen, % 6 5 4 3 2 1 0-1 -2-3 -4 2005 2007 2009 2011 13** 15** 17** Julkisyhteisöjen rahoitusjäämä Lähde: Tilastokeskus, VM Rakenteellinen jäämä EU:n asettama raja rakenteelliselle jäämälle -0,5%/BKT EU:n asettama raja rahoitusjäämälle -3 %/BKT Hallitus on kesäkuussa 2011 sovitussa hallitusohjelmassaan sitoutunut aloittamaan koko kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi tarvittavat toimet vuoteen 2015 mennessä. Kestävyysvajeen kattamiseksi hallitus pyrkii kohottamaan työllisyysastetta, pidentämään työuria ja parantamaan julkisten palveluiden vaikuttavuutta, tuloksellisuutta ja tuottavuutta sekä vahvistamaan talouden kasvupotentiaalia verotuksen keinoin ja valtion menoja kohdentamalla. Hallitus sopeuttaa julkisia tuloja ja menoja pitkäaikaisten tavoitteiden ja tarpeiden mukaisesti vuosittain tehtävällä kehyspäätöksellä. Hallitus on päättänyt välittömistä valtion
menoja vähentävistä ja tuloja lisäävistä toimista eri yhteyksissä. Merkittävimmät näistä toimista sisältyvät hallitusohjelmaan sekä vuoden 2011 lokakuussa, vuoden 2012 huhtikuussa ja vuoden 2013 maaliskuussa tehtyihin kehyspäätöksiin. Toimet toteutetaan asteittain vuoteen 2015 mennessä ja ne kohentavat valtion rahoitusasemaa nettomääräisesti yhteensä noin 5,4 miljardilla eurolla vuoteen 2017 mennessä. Valtiontalouden kehykset kattavat vain valtion menoja, vaikka valtaosa julkisten palvelujen kuluista on kuntien menoja. Näitä menoja valtiontalouden kehykset säätelevät vain kehysjärjestelmään sisältyvien valtionosuuksien kautta. Valtion ja kuntien yhteistä kuntapolitiikkaa toteutetaan lakisääteisen peruspalveluohjelman ja -budjetin avulla. Peruspalveluohjelma hyväksytään valtion kehyspäätöksen yhteydessä ja peruspalvelubudjetti sisältyy valtion talousarvioesitykseen. Peruspalveluohjelmassa arvioidaan kuntien toimintaympäristön ja palvelujen muutokset ja kuntatalouden kehitys. Kuntataloutta arvioidaan kokonaisuutena, osana julkista taloutta sekä kuntaryhmittäin. Kokonaisuuden arvioissa otetaan huomioon kuntien lakisääteisten tehtävien muutokset. Ohjaus sisältää toimenpiteitä kuntien tulojen ja menojen kehittämiseksi. Ohjauksessa tarkastellaan myös kuntasektorin valtakunnallisen tuottavuustavoitteen toteutumista. Hallitus on sitoutunut vahvistamaan peruspalveluohjelmamenettelyn pitkäjänteisyyttä, sitovuutta ja ohjausvaikutusta ja pyrkii näin yhdistämään kuntasektorin paremmin monivuotisen julkisen talouden kehysjärjestelmään. Kuntien makrotalouden ohjauksen vahvistamiseksi hallitus päätti keväällä 2013, että valtiovarainministeriö asettaa virkamiestyöryhmän kehittämään peruspalveluohjelmamenettelyä kuntatalouden makrotaloudellisen ohjauksen tehostamiseksi. Kuntatalouden kehystarkastelu tulee tämän työryhmän tarkasteltavaksi. Koko julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä kohennetaan laajalla kuntauudistuksella. Kokonaisuus kattaa kuntarakenteen uudistamisen lisäksi kuntia koskevan lainsäädännön (kuntalaki), rahoitusta koskevan kuntien valtionosuuslainsäädännön sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistamisen ja tehokkaan tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämisen julkisissa palveluissa. Kuntauudistuksen tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva kuntarakenne. Kuntarakenteen uudistaminen perustuu pääsääntöisesti kuntien yhteiseen esitykseen. Kuntien yhdistymistä tuetaan valtion avustuksilla ja kohdennetulla muutostuella erityisesti ICT-järjestelmien uudistamiseen, talouden vahvistamiseen ja muutosjohtamisen edistämiseen. Hallituksella on valta päättää erityisen vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevien kuntien yhdistymisestä. Hallitus päätti keväällä 2013 sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistamisen päälinjoista. Tavoitteena on turvata lähipalvelut vahvoihin kuntiin perustuvalla palvelurakenteella. Tehtävien järjestämis- ja rahoitusvastuu säilyy pääosin kunnilla. Vaativia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita varten muodostetaan viisi erityisvastuualuetta, jotka koordinoivat koko perustason palveluita. Sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään pääsääntöisesti vastuukuntamallilla. Vastuukuntina voivat toimia 18 maakuntien keskuskaupunkia ja luontaisiin työssäkäyntialueisiin perustuvat vahvat kunnat, joilla on riittävä kantokyky. Keskisuuret kunnat, joissa asuu noin 20 000 50 000 asukasta, järjestävät itse perustason palvelut, mutta vaativampien palvelu- 19
20 jen järjestämisestä vastaa vastuukuntamallilla hallinnoitava sosiaali- ja terveysalue. Alle 20 000 asukkaan kunnat vastaavat palvelujen rahoituksesta, mutta palvelujen järjestämisvastuu kuuluu sosiaali- ja terveysalueelle. Kunta- ja palvelurakenteen uudistuksen aikataulu: Kuntarakennelaki annettiin eduskunnalle vuoden 2013 huhtikuussa ja sen on tarkoitus tulla voimaan heinäkuussa. Kuntien on tehtävä lain mukaiset selvitykset ja päätökset 1.7.2014 mennessä. Määräaikana riittävät selvitykset ja liitospäätökset tehneet kunnat ovat oikeutettuja valtion yhdistymisavustuksiin, muuhun muutostukeen sekä valtionosuusmenetysten kompensaatioihin. Valtio varautuu asettamaan vuoden 2013 aikana suurimmille kaupunkiseuduille (12) erityiset kuntajakoselvittäjät. Hallitus arvioi kuntauudistuksen etenemistä loppuvuodesta 2013. Kaupunkiseutujen toiminnallisen kokonaisuuden arviointimenettelyn pohjalta valmistellaan suunnitelma kaupunkiseudun alueellisen eheyden varmistamiseksi. Vuosina 2014 2017 toteutetaan toimintaohjelma, jolla vähennetään kuntien lakisääteisiä tehtäviä. Tavoitteena on saavuttaa yhden miljardin euron kokonaisvähennys kuntien ja kuntayhtymien toimintamenoihin vuoden 2017 tasolla. Toimintaohjelman tueksi käynnistetään vuoden 2014 alusta paikallisia kokeiluja. Uusi valtionosuusjärjestelmä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistettu lainsäädäntö on tarkoitus saada voimaan vuoden 2015 alusta. Kuntaliitosten vaikutusten arviointi Kuntien yhdistymisen vaikutuksia on tutkittu vuosina 2008-2012 toteutetun kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä. Uudistukseen liittyi laaja, viisivuotinen tutkimus- ja arviointiohjelma (ARTTU), jonka koordinoinnista vastasi Suomen Kuntaliitto. Tutkimus- ja arviointiohjelmassa tuotettiin systemaattista ja vertailtavaa tietoa uudistuksen vaikutuksista paikallisiin palveluihin, demokratiaan ja johtamiseen, henkilöstöön, kunnan ja paikallistalouteen ja kunnan rakenteisiin. Kuntien yhdistymisen hyötyinä tutkimuksissa havaittiin muun muassa tehokkaammin ja taloudellisemmin tuotetut palvelut, kustannusten kasvun hillintä ja positiiviset vaikutukset henkilöstöön. Kuntauudistuksen valmistelun tässä vaiheessa ei voida vielä arvioida sen vaikutuksia koulutus- ja sosiaalipalveluihin. Harmaan talouden torjunta Hallitus jatkaa harmaan talouden tehostettua torjuntaa. Kevään 2013 kehysriihessä hallitus päätti useista lisätoimenpiteistä. Valmistelussa ovat mm. seuraavat lisätoimet: elinkeinonharjoittajalle säädetään velvollisuus tarjota aina ostoksista kirjanpitokelpoinen kuitti sekä kielletään käteisellä tapahtuva palkanmaksu muutoin kuin pakottavasta syystä
21 julkisen yritystuen tai elinkeinoluvan myöntäjä saa sähköisesti ja viipymättä kattavan selvityksen siitä, miten hakijayritys on hoitanut lakisääteiset velvoitteensa julkinen verovelkarekisteri otetaan käyttöön selvitetään rakennusalan kokemuksia veronumeron käyttöönotosta tavoitteena laajentaa veronumeron käyttöönottoa uusille toimialoille jos ulkomainen yritys ei hakeudu Suomessa ennakkoperintärekisteriin tai hanki lähdeverokorttia, työkorvauksen maksajan tulisi periä suorituksesta lähdevero rahanpesun ja terrorismin rahoituksen valvontaa lisätään terveen kilpailun ohjelmassa valmistellaan lainmuutoksia kaavoituksen ja rakentamisen sekä digitaalisten-, lääke- ja jätemarkkinoiden sekä kolmannen sektorin osalta julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan kilpailuneutraliteettia parannetaan uudistetaan tilaajavastuuta ja julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntöä. Uusi tilaajavastuulaki tulisi voimaan vuonna 2015. Kilpailulain kilpailuneutraliteettia koskeva muutosesitys annettiin eduskunnalle vuoden 2013 huhtikuussa ja sen on tarkoitus tulla voimaan syyskuussa. Hallituksen harmaan talouden ja talousrikostorjunnan toimintaohjelmalla on vuosina 2012-2015 tarkoitus vähentää rikoksentekomahdollisuuksia, korottaa kiinnijäämisriskiä ja lisätä viranomaisten reagointivalmiutta harmaan talouden paljastamisessa. Samalla tuetaan laillista yritystoimintaa ja tervettä kilpailua. Hallitus korostaa myös yritysten vastuuta harmaan talouden torjunnassa. Hallituksen toimintaohjelmaan kuuluu 22 hanketta. Lähes kaikki hankkeet ovat valmistelussa ja osa on pantu toimeen. Hallitus jatkaa tiedotuskampanjaa harmaan talouden välistä vetäjä ottaa aina enemmän kuin antaa -teemalla. Kampanjalla pyritään vaikuttamaan erityisesti nuorten asenteisiin. 3.2 Julkisten palvelujen tuottavuus EU:n suositus 2: Vuosina 2012 2013 toteuttaa lisätoimenpiteitä, myös rakenteita koskevia muutoksia ja tehokkuutta lisääviä alueellisia hallintouudistuksia, joilla parannetaan tuottavuutta ja saadaan aikaan kustannussäästöjä julkisten palvelujen tarjonnassa ja joilla voidaan myös vastata väestön ikääntymisen aiheuttamiin haasteisiin; Vuonna 2009 toteutettiin laaja valtion aluehallinnon uudistus, jossa kuusi viranomaista yhdistettiin kahdeksi uudeksi viranomaiseksi, aluehallintovirastoksi (AVI) sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseksi (ELY-keskus). Uudet aluehallintoviranomaiset aloittivat toimintansa vuoden 2010 alussa. Uudistuksen tavoitteena oli saada aikaan kansalais- ja asiakaslähtöisesti, tehokkaasti ja tuloksellisesti toimiva aluehallinto.
22 Hallituksen helmikuussa 2013 eduskunnalle antaman selonteon mukaan aluehallintouudistus onnistui hyvin. Viranomaisten määrää väheni ja aluehallinnon tehokkuus parani tukipalvelujen yhdistämisen ja hallinnonrajat ylittävän yhteistyön avulla. Viranomaisten välisessä työnjaossa on kuitenkin edelleen kehittämistä. Hallitus pyrkii jatkossa parantamaan alueellisten hallintouudistusten tehokkuutta. Valtion vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelma vuosina 2011-2015 Ohjelman tavoitteena on lisätä valtionhallinnon tuloksellisuutta aidosti tuottavuutta lisäävillä toimenpiteillä. Tavoitteena on myös, että työ muuttuu entistä mielekkäämmäksi, asiakkaat kokevat palvelun laadun aiempaa paremmaksi ja työn yhteiskunnallinen vaikuttavuus nousee. Toimintatapoja uudistetaan ja otetaan käyttöön sähköisiä järjestelmiä panemalla täytäntöön ohjelmaan koottuja ehdotuksia. Näin parannetaan valtionhallinnon tuloksellisuutta ja kevennetään hallinnosta taakkaa. Hallitus päätti kevään 2013 kehysriihessä valmistella kesäkuuhun mennessä ministeriöiden ydintoimintoanalyysin ehdotuksiin perustuvan toimenpidekokonaisuuden hallinnollisen taakan keventämiseksi. Valtiovarainministeriö valmistelee syyskuuhun mennessä ehdotukset koskien sähköisen asioinnin edellytysten toteuttamista julkisessa hallinnossa, perustietovarantojen/ -rekisterien hallinnan ja ohjauksen keskittämistä sekä sähköisen asioinnin palvelutoiminnan kehittämisen yhteistä tukea. Asiakaspalvelu 2014 -hanke vuosina 2012 ja 2013 Hankkeen tavoitteena on luoda koko maan kattava julkisten palvelujen yhteispalvelupisteiden verkko. Kunnat vastaisivat siitä, että asiakkaat saisivat yhdestä pisteestä valtion, kuntien ja eri viranomaisten palveluja myös etäpalveluina. Toiminta olisi tarkoitus käynnistää vuoden 2014 alusta. TORI-hanke vuosina 2012-2014 Hankkeen tavoitteena on koota valtion virastojen ja ICT-palvelukeskusten toimialariippumattomat tieto- ja viestintätekniset tehtävät yhteen. Tavoitteena on saada kokonaistaloudellista säästöä valtionhallinnossa sekä turvata palvelujen toimintavarmuus ja palvelukyky. ICT-palvelukeskuksiksi on listattu 11 keskusta. Kuntatuottavuuden ja tuloksellisuuden edistäminen Hallituksen laaja kuntauudistus sekä siihen liittyvä sosiaali- ja terveydenhuollon toimintatapojen ja rakenteiden uudistus (selostettu edellä luvussa 3.1), parantavat myös julkisten palvelujen tuottavuutta ja saavat aikaan kustannussäästöjä julkisissa palveluissa. Valtion ja kuntien yhteisessä peruspalveluohjelmassa asetetaan kolmenlaisia tuottavuustavoitteita kunnille, kuntayhtymille ja muille palvelujen järjestäjille. Keskeinen tavoite koskee kuntien toimintamenojen kasvua. Vuoden 2012 keväällä hyväksytyssä peruspalveluoh-
23 jelmassa asetettiin tavoitteeksi, että vuoteen 2020 mennessä kuntien toimintamenot kasvavat reaalisesti vuositasolla enintään keskimäärin 0,4 prosenttia ja kumulatiivisesti neljä prosenttia olettaen, että kuntien ja kuntayhtymien tehtävät ovat samat kuin vuonna 2010. 2010 2011 Toimintamenot, mrd. euroa 33,8 35,5 Nimellismuutos, % 4,2 4,8 Hinnan muutos, % 2,1 3,4 Tehtävien muutos, % 0,09 0,18 Tehtävien muutos, mrd. euroa 0,032 0,065 Reaalimuutos, % 2,01 1,25 Reaalimuutos tavoite 1,61 0,85 Vuonna 2011 kuntien tehtävät lisääntyivät laskennallisesti 650 000 eurolla ja kuntasektorin toimintamenot kasvoivat nimellisesti 4,8 prosenttia. Kun nimelliskasvua korjataan hintaindeksillä ja tehtävien muutoksella päädytään asetelmassa siihen, että toimintamenot kasvoivat 0,85 prosenttia enemmän kuin asetettu 0,4 prosentin vuotuinen kasvu. Vuosien 2014 2017 peruspalveluohjelman mukaan kuntatalous on kireä koko kehyskauden. Väestön ikääntyminen lisää kuntien menoja, mutta tulojen kasvu hidastuu. Väestön ikääntymisen aiheuttamiin haasteisiin vastaaminen edellyttää tiukkaa menokuria, mikä edellyttäisi palkkamenojen kasvun hillintää, tuottavuuden parantamista, voimavarojen uudelleenkohdentamista ja palvelumallien uudistamista. Kuntien tuottavuus- ja tuloksellisuustyön taustalla ovat mittavat haasteet. Väestön ikärakenteen muutos lisää sosiaali- ja terveyspalvelujen kysyntää ja kilpailua vähenevästä työvoimasta. Kuntien tuottavuutta ja tuloksellisuutta parannetaan valtion, kuntien ja työmarkkinajärjestöjen yhteistyöllä. 70 Ikäsidonnaiset menot mrd. euroa, vuoden 2010 rahassa 60 50 40 30 20 10 0 2010 2012 2014 2016 2018 2020 Eläkkeet Terveydenhuolto Pitkäaikaishoito Työttömyysturva Lähde: VM, STM:n SOME-malli. Koulutus
24 Vuosina 2010 ja 2011 toteutettiin kuntien tuottavuusohjelma, jossa seurattiin ja arvioitiin 20 suurimman kaupungin tuottavuusohjelmatyötä. Ohjelmassa asetettiin tuottavuuden parantamista koskevat valtakunnalliset tuottavuustavoitteet, valmisteltiin ehdotus kuntien ja kuntayhtymien tuottavuusohjelman laadintaohjeeksi sekä seurattiin kuntien ja kuntayhtymien tuottavuuden parantamista koskevien toimenpiteiden toteuttamista. Keväällä 2012 käynnistettiin hanke, jonka tavoitteena on tukea ja vahvistaa kuntien ja kuntayhtymien tuottavuuden ja tuloksellisuuden edistämistyötä. Vuoden 2014 loppuun mennessä luodaan kestävän kuntatuottavuuden mittaristo palvelujen laadun ja vaikuttavuuden arvioimiseksi, lisätään tietojen vaihtoa ja yhteistyötä sekä levitetään hyviä käytäntöjä. 3.3 Työttömyyden alentaminen ja tosiasiallisen eläkeiän nostaminen EU:n suositus 3: Vuosina 2012 2013 toteuttaa käynnissä olevat toimenpiteet nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työmarkkina-aseman parantamiseksi keskittyen erityisesti osaamisen kehittämiseen; toteuttaa lisätoimia ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysasteen nostamiseksi, myös vähentämällä kanavia, joiden kautta voi siirtyä varhain pois työelämästä; toteuttaa toimenpiteitä tosiasiallisen eläkeiän korottamiseksi huomioon ottaen kasvanut elinajanodote; Hallituksen talouspolitiikan tavoitteena on työllisyysasteen kohottaminen 72 prosenttiin ja työttömyysasteen alentaminen 5 prosenttiin vaalikauden loppuun eli vuoden 2014 loppuun mennessä. Näillä näkymin kumpikaan tavoite ei ole toteutumassa, sillä talouskasvu on ollut viime vuosina selvästi heikompaa kuin kesällä 2011 ennakoitiin. Suhdannetilanteeseen nähden työllisyys on kuitenkin kehittynyt varsin myönteisesti. Vuonna 2012 työllisyysaste oli 69 prosenttia ja työttömyysaste laski 7,7 prosenttiin. Vuoden loppupuolella työllisyystilanne alkoi kuitenkin heiketä. 20 Työllisyys prosenttia 75 15 70 10 65 5 60 0 55 91 93 95 97 99 01 03 05 07 09 11 13** 15** Työttömyysaste, 15-74-vuotiaat, %, Suomi työllisyysaste, 15-64-vuotiaat, %, Suomi Työttömyysaste=työttömät/työvoima (15-74-vuotiaat) Työllisyysaste=työlliset/työikäinen väestö (15-64-vuotiaat) Lähde: Tilastokeskus, VM
25 EU:n suosituksen mukaan Suomessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työmarkkina-aseman parantamiseen ja nostaa ikääntyneiden työllisyysastetta. Ikääntyvien työllisyys on parantunut merkittävästi 2000-luvulla, mutta muissa ikäryhmissä työllisyysasteet ovat pysyneet ennallaan. Kaikissa ikäryhmissä työttömyysaste on alentunut 2000-luvulla. 80 000 Työttömyys 70 000 60 000 50 000 40 000 30 000 20 000 10 000 0 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 55-64 v. Yli vuoden työttömänä olleet 20-24 v. (trendi) Lähde: TEM, työnvälitystila EU:n suosituksen mukaan nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työmarkkina-asemaa tulisi parantaa erityisesti osaamista kehittämällä. Osaamista edistetään uudella toimintamallilla, josta työmarkkinakeskusjärjestöt saavuttivat yhteisymmärryksen vuoden 2013 maaliskuussa. Yritys laatisi koulutussuunnitelman, jossa otettaisiin kantaa myös työkyvyttömyys- tai työttömyysuhan alaisiin sekä ikääntyneisiin työntekijöihin. Lähtökohtana olisivat yrityksen omat tarpeet. Työnantaja saisi tehdä ylimääräisen verovähennyksen koulutussuunnitelman mukaisesta henkilöstön ammatillisesta koulutuksesta. Verovähennyksen lisämäärä olisi 50 prosenttia työntekijöiden keskimääräisestä päiväpalkasta sivukuluineen kerrottuna koulutuspäivien lukumäärällä. Lisävähennyksen enimmäismäärä olisi kolme päivää työntekijää kohden vuodessa. Nuorten työmarkkina-aseman parantaminen Vuoden 2012 lopussa Suomessa oli reilut 30 000 alle 25 -vuotiasta työtöntä työnhakijaa eli alle viisi prosenttia ikäryhmästä noin 2 400 vastavalmistunutta 25 29 -vuotiasta työtöntä työnhakijaa vuosittain noin 5 000 peruskoulun päättänyttä nuorta ei jatka samana vuonna tutkintotavoitteista koulutusta
26 100 000 alle 30-vuotiasta ilman ammatillista tutkintoa ja noin 40 000 työn ja koulutuksen ulkopuolella etsivä nuorisotyö tavoitti yli 15 000 nuorta nuorten työpajatoimintaan osallistui noin 13 000 alle 29-vuotiasta nuorta Vuodesta 2005 lähtien toteutettu nuorten yhteiskuntatakuu laajennetaan vuoden 2013 alusta kattavaksi nuorisotakuuksi. Jokaiselle alle 25 -vuotiaalle ja alle 30 -vuotiaalle vastavalmistuneille nuorelle tarjotaan koulutus-, työkokeilu-, työpaja- tai työpaikka kolmen kuukauden sisällä työttömäksi ilmoittautumisesta. Nuorisotakuun toteuttamiseen on varattu vuosittain 56 miljoonan euroa, josta työllisyystakuun osuus on 28 miljoonaa euroa, koulutustakuun 20 miljoonaa euroa ja etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan 8 miljoonaa euroa. Kevään 2013 kehyspäätöksellä hallitus korotti nuorisotakuun määrärahaa 10 miljoonalla eurolla vuosina 2014 ja 2015 sekä 14 miljoonalla eurolla vuosina 2016 ja 2017. Lisäpanostukset suunnataan ammatillisen peruskoulutuksen tarjonnan lisäämiseen. Jokaiselle työttömälle nuorelle on laadittava työllistymissuunnitelma kahden viikon aikana työnhaun alkamisesta. Suunnitelmaan kirjataan yhdessä sovitut tavoitteet ja palvelut. Suunnitelman mukaan nuori on velvollinen hakemaan tutkintoon johtavaan koulutukseen. TE-toimisto on velvollinen tarjoamaan nuorelle ammatinvalinta- ja urasuunnittelupalveluita, työ- ja koulutuskokeiluja, palkkatukea, starttirahaa ja ammatillista työvoimakoulutusta. Nuoria yrittäjiä tuetaan yrityspajoissa ja he voivat saada valtiolta starttirahaa 35,88 euroa arkipäiviltä 18 kuukauden ajan. Työtön nuori voi saada Sanssi-kortin, joka takaa nuorelle työehtosopimuksen mukaisen palkan ja työnantajalle valtion maksamaa tukea noin 700 euroa kuukaudessa. Kortti on voimassa enintään 10 kuukautta tai koko oppisopimuskoulutuksen ajan. Koulutustakuu turvaa jokaiselle juuri peruskoulun päättäneelle jatkokoulutuspaikan. Koulutustakuun toteuttamiseksi nuorten ammatilliseen koulutukseen lisättiin vuoden 2012 syksyllä 1 200 opiskelupaikkaa ja vuoden 2013 alusta 500 opiskelupaikkaa. Lisäksi uudistetaan ammatillisen koulutuksen opiskelijavalinta antamalla etusija perusasteen päättäneille sekä ilman toisen asteen tutkintoa ja koulutuspaikkaa oleville. Samassa yhteydessä otetaan käyttöön uudistetun lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen sähköiset hakupalvelut. Täydessä laajuudessa hakupalvelut otetaan käyttöön vuonna 2014. Nuori voi saada koulutustakuun myös oppisopimuskoulutukseen. Vuoden 2013 alusta lähtien työnantaja on voinut saada valtiolta tukea 800 euroa kuukaudessa, kun tuki oli aikasemmin keskimäärin 105 euroa kuukaudessa. Tuki alenee ensimmäisen vuoden jälkeen asteittain. Kansan- ja kansalaisopistoissa lisätään maahanmuuttajanuorten koulutusta opiskeluvalmiuksien ja kielitaidon parantamiseksi. Nuorisotakuuseen kuuluu myös nuorten aikuisten osaamisohjelma. Ohjelma tarjoaa ilman koulutusta oleville alle 30-vuotiaille nuorille mahdollisuuden ammatillisen tutkinnon tai sen osan suorittamiseen. Vuonna 2013 ohjelman rahoitukseen on varattu 27 miljoonaa euroa, jolla lisätään oppilaitos- ja oppisopimuskoulutusta. Tavoitteena on kouluttaa vuosina 2013 2016 yhteensä 36 000 nuorta. Ohjelman toteuttamiseen on varattu yhteensä 183 miljoonaa euroa. Etsivä nuorisotyö laajennetaan koko maan kattavaksi nykyisen hallituskauden aikana. Etsivä nuorisotyö on lakisääteistä toimintaa, jonka tehtävänä on tavoittaa tuen tarpeessa
27 oleva nuori ja auttaa hänet sellaisten palvelujen ja muun tuen piiriin, joilla edistetään nuoren kasvua, itsenäistymistä sekä pääsyä koulutukseen ja työmarkkinoille. Etsivän nuorisotyön tarjoama apua on nuorelle vapaaehtoista. Nuorten työpajatoiminnan tehtävänä on tukea nuoren elämäntaitoja, sosiaalista vahvistumista ja omatahtista yhteisöllistä kasvua sekä tekemällä oppimista. Työpaja tarjoaa nuorille mahdollisuuden ohjattuun ja tuettuun työntekoon sekä räätälöityyn polkuun koulutukseen, sen loppuun suorittamiseen yhteistyössä koulutuksenjärjestäjän kanssa tai avoimille työmarkkinoille työllistymiseen. Työpajatoiminta sijoittuu julkisen sektorin palvelukokonaisuudessa sosiaalialan palvelujen ja avoimien koulutus- ja työmarkkinoiden välimaastoon ja on monialaista toimintaa.työpajatoimintaan osallistuneista nuorista 75 prosenttia sijoittuu pajajakson jälkeen koulutukseen, työhön tai muuhun toimintaan. Kevään 2013 kehyspäätöksessä osoitettiin yhteensä 81 miljoonaa euroa lisärahoitusta nuorten oppisopimuskoulutukseen ja työssäoppimisen kehittämiseen vuosina 2014-2017. Lisäresursseilla luodaan nuorten oppisopimuskoulutukseen ennakkojakso ja kokeillaan joustavaa siirtymistä oppilaitosmuotoisesta koulutuksesta oppisopimukseen sekä monipuolistetaan työssäoppimisen toteutustapoja koulutuksen järjestäjien ja työpaikkojen välisellä yhteistyöllä. Työ- ja elinkeinotoimistojen palvelujen uudistaminen TE-toimiston palvelut uudistettiin vuoden 2013 alusta voimaan tulleella lailla. Henkilö- ja yritysasiakkaille tarjotaan nyt entistä monipuolisemmat ja selkeämmät palvelut. TE-palvelut järjestetään koko maassa kolmella palvelulinjalla, jotka ovat 1) työnvälitys ja yrityspalvelut, 2) osaamisen kehittäminen ja 3) tuetun työllistymisen palvelut. Asiointimahdollisuudet laajenevat sähköisten palvelujen uudistuessa ja kehittyessä. Palvelujen tarjonnasta vastaavat 15 alueellista TE-toimistoa, joilla on tarvittava määrä toimipaikkoja. TE-toimistot palvelevat työnhakijoita ja työnantajia yhteistyössä paikallisissa verkostoissa, joissa keskeisimmät kumppanit ovat työvoiman palvelukeskukset ja seudulliset yrityspalvelut. Pitkäaikaistyöttömien työmarkkina-aseman parantaminen Kuntien roolia ja vastuuta pitkäaikaistyöttömyyden aktiivisessa hoidossa korostetaan. Tähän liittyen osa pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuen rahoitusvastuusta siirretään kunnille vuoden 2015 alusta lukien. Rahoitusuudistuksella luodaan mahdollisuuksia työmarkkinatuella olevien pääsyyn aktiivitoimenpiteisiin. Siirto vähentää valtion menoja 150 miljoonaa euroa. Hallitus vähentää pitkäaikaistyöttömyyttä kuntakokeilulla, joka toteutetaan vuosina 2012 2015. Kokeilussa on mukana 61 kuntaa ja 23 hanketta. Kokeilukunnat koordinoivat pitkäaikaistyöttömien palvelujen järjestämistä, arvioivat palvelutarpeita sekä suunnittelevat ja seuraavat palveluprosesseja. Työllistymistä edistävät palvelut toteutetaan moniammatillisena, sektorirajat ylittävänä yhteistyönä. Kokeilun piirissä ovat ne pitkäaikaistyöttömät, jotka ovat saaneet työttömyysetuutta vähintään 500 päivää ja, jotka tarvitsevat työvoimapalvelujen lisäksi muita työllistymisedellytyksiä parantavia palveluja. Kohderyhmään voi kuulua myös vähintään 12 kuukautta yhtäjaksoisesti työttömänä olleita, joilla on riski syrjäytyä työmarkkinoilta. Kuntakokei-