Samhällsbyggnadsnämnden. Föredragningslista för sammanträdet kl. 16:30. Oskarshamn

Transkript

1 Samhällsbyggnadsnämnden Föredragningslista för sammanträdet kl. 16:30 Oskarshamn

2 KALLELSESIDA Organ Samhällsbyggnadsnämnden 3/2017 Sammanträdestid Sammanträdesplats kl. 16:30 Oskarshamn Ärenden som ska behandlas Sida 49 Sammanträdets laglighet och beslutförhet Justering av protokollet Godkännande av föredragningslistan Val av leverantör för sten- och krossprodukter samt matjord Anbudsförfrågan stenmaterial Uppskattad mängd stenmaterial Anbudsblankett stenmaterial Uppsägning av vattenanslutningsavtal 10/95, kund Möteshandling; Uppsägning av vattenanslutningsavtal 10/95, kund 70719,gammalt avtal + fotografi Utvidgning av verksamhetsområde för vattenledningsnätet, Korpskatavägen i Köklot Korpskatavägen i Köklot, kartbilaga Utvidgning av verksamhetsområde för vattenledningsnätet, förslag till verksamhetsområde i Köklot Sammanställning över avloppsanslutningar på glesbygden under åren Tabell över avloppsanslutningar på glesbygden Utlåtande om lagutkastet om enskilda vägar Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om enskilda vägar och till vissa lagar som hänför sig till den Hallituksen esitys eduskunnalle yksityistielaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Kysely yksityistielain uudistamisesta yhteenveto vastauksista Framställan om finansiering av översiktsplanen för Vassorfjärden Framställan om finansiering av översiktsplanen för Vassorfjärden inte behandlats ännu, NTM-centralen Samhällsbyggnadsnämndens bokslut Utvärdering av bindande målsättningar Samhällsbyggnadsnämndens driftsbudget 2016, sammandrag Samhällsbyggnadsnämndens investeringsbudget 2016, bindningsnivåer Samhällsbyggnadsnämnden utlåtande om Korsholms kommunstrategi

3 KALLELSESIDA Organ Samhällsbyggnadsnämnden 3/ Utdrag: Kommunstyrelsen Arbetsprogram för uppgörandet av en ny kommunstrategi Val av ny ersättare till sektionen för städ- och matservice Anmälningsärenden

4 ÄRENDESIDA Organ Samhällsbyggnadsnämnden Sida 1 Dnr 49 Sammanträdets laglighet och beslutförhet Samhällsbyggnadsnämnden Enligt 108 i förvaltningsstadgan för Korsholms kommun beslutar varje organ om tid och plats för sina sammanträden. Enligt 109 i förvaltningsstadgan sammankallar organets ordförande till sammanträde. I kallelsen anges tidpunkten och platsen för sammanträdet samt vilka ärenden som ska behandlas. Föredragningslistan ska i mån av möjlighet sändas ut tillsammans med kallelsen. Kallelsen ska sändas till ledamöterna och till de övriga som har närvarorätt eller närvaroplikt. Kallelsen skickas ut på det sätt som organet beslutar. Kallelsen kan även sändas elektroniskt om organet så beslutar. Kallelsen till sammanträdet har sänts Enligt 58 i kommunallagen är organet beslutfört då över hälften av ledamöterna är närvarande. Förslag: Sammanträdet konstateras vara lagenligt sammankallat och med hänsyn till antalet närvarande ledamöter beslutfört. Samhällsbyggnadsnämndens beslut:

5 ÄRENDESIDA Organ Samhällsbyggnadsnämnden Sida 2 Dnr 50 Justering av protokollet Samhällsbyggnadsnämnden Enligt 63 i kommunallagen hålls fullmäktiges, kommunstyrelsens och nämnders protokoll med anvisning om rättelseyrkande eller besvärsanvisning efter justeringen offentligt framlagda så som meddelats på förhand. Enligt förvaltningsstadgan 120 ska även andra kommunala organs protokoll hållas offentligt framlagda. Förslag: Ledamöterna Birgitta Söderback och Henrik Ingo utses till protokolljusterare. Protokollet justeras i Korsholms ämbetshus. Protokollet är offentligt framlagt kl i Korsholms ämbetshus. Samhällsbyggnadsnämndens beslut:

6 ÄRENDESIDA Organ Samhällsbyggnadsnämnden Sida 3 Dnr 51 Godkännande av föredragningslistan Samhällsbyggnadsnämnden Enligt 109 i förvaltningsstadgan för Korsholms kommun utfärdar ordföranden möteskallelsen och avgör vilka ärenden som ska behandlas vid sammanträdet och tas upp på föredragningslistan. Enligt 113 i förvaltningsstadgan behandlas ärendena i den ordning som anges på kallelsen, om organet inte beslutar annat. Ett organ kan också genom majoritetsbeslut behandla sådana ärenden som är beredda även om de inte nämnts i kallelsen. Vid organets sammanträden avgörs ärendena på föredragning av en tjänsteinnehavare. Ett organ kan av särskilda skäl besluta att ett ärende ska behandlas utgående från ordförandens redogörelse. Förslag: Föredragningslistan godkänns. Samhällsbyggnadsnämndens beslut:

7 ÄRENDESIDA Organ Samhällsbyggnadsnämnden Sida 4 Dnr KOMU/398/ / Val av leverantör för sten- och krossprodukter samt matjord Samhällsbyggnadsnämnden Projekteringsingenjör Hans Hjerpe: Tfn , hans.hjerpe@korsholm.fi Annons om kommunens upphandling av sand- och krossprodukter har under tiden varit publicerad på HILMA samt på kommunens hemsida. Förfrågan har sänts till leverantörer som meddelat intresse och förväntas ha kapacitet. Sista inlämningsdag är kl Arbetsgruppen för inlämnande av anbud kommer att öppna och sammanställa anbuden. Bilageförteckning: Förfrågan Uppskattade mängder områdesvis Offertblankett Tekniska direktören Ben Antells förslag: Utgående från sammanställningen väljer nämnden den leverantör som offererat det lägsta priset områdesvis. Nämnden justerar paragrafen på mötet. Samhällsbyggnadsnämndens beslut:

8 52 bilaga: Anbudsförfrågan stenmaterial Anbudsbegäran 1 (1) Diarienummer 5 Stenmaterial och matjord 2017 Samhällsbyggnad/ Tekniska avdelningen vid Korsholms kommun begär anbud på leverans av sand, grus, krossprodukter, morän samt matjord för tiden (se bifogad blankett) Grovt uppskattade mängder samt leveransområden framgår av bifogad förteckning. Stenmaterialet och krossgruset skall uppfylla de kvalitetskrav för kommunalteknik- och gatubyggnadsmaterial som finns framställda i INFRA RYL Detsamma gäller matjord. Över offererade krossgrusfraktioner skall bifogas siktkurvor samt CE intyg. Jordanalys skall delges beställaren innan leveransen inleds. Anbudet ges med m 3 -priser för sand, grus, naturstensprodukter samt matjord. Pris för krossprodukter samt morän ges enligt /ton. För produkterna ges totalpris levererat till arbetsplats eller utdraget längs vägsträcka. Pris på offererade produkter färdigt lastat på kommunens fordon vid kross/ morän, sand- eller matjordslagret skall också ges. Anbud kan även ges för enbart vissa områden, vissa fraktioner eller enheter. Ex.v enbart matjord, sand eller levererat till enbart vissa områden. OBS/ HUOM.! Vid uppgörande av anbud skall indelningen av områden följa bifogad enhets- och mängdbilaga. Priset ges exklusive mervärdesskatt. Kommunen förbehåller sig rätten att dela entreprenaden på olika leverantörer. Anbud som inte uppfyller förfrågan förkastas. Anbudet inlämnas i slutet kuvert senast torsdagen kl till adressen: Korsholms kommun Teknisk direktör Ben Antell Centrumvägen KORSHOLM Märk kuvertet med Stenmaterial och matjord Ben Antell Bilagor: 1) Uppskattade mängder 2) Anbudsblankett Korsholms kommun Centrumvägen 4 Telefon (06) FO-nummer Tekniska centralen Korsholm Fax (06) info@korsholm.fi Hemort Korsholm Mustasaaren kunta Keskustie 4 Puhelin (06) Y-tunnus Tekninen keskus Mustasaari Faksi (06) info@mustasaari.fi Kotipaikka Mustasaari

9 52 bilaga: Uppskattad mängd stenmaterial H.Hjerpe UPPSKATTAD MÄNGD KROSS, SANDPRODUKTER OCH MATJORD FÖR PERIODEN Område: Smedsby Böle Norra Korsholm Singsby Karperö Jungsund Iskmo Koskö Köklot Kvevlax Petsmo Hankmo Kuni Vassor Vallvik Veikars Helsingby Toby Vikby Replot N + S Vallgrund Björkö Söderudden Panike Vistan Solf Tölby Rimal Lastad på kommunfordon 0-4 mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm Finsand (strandsand) Dräneringsgrus Siktad sand 0-8mm Siktad sand 0-4mm singel Natursten Morän Matjord

10 Fyllnadsjord bilaga: Uppskattad mängd stenmaterial

11 52 bilaga: Anbudsblankett stenmaterial OFFERTBLANKETT KROSS, SANDPRODUKTER OCH MATJORD FÖR PERIODEN Område: Smedsby Böle Norra Korsholm Singsby Karperö Jungsund Iskmo Koskö Köklot Kvevlax Petsmo Hankmo Kuni Vassor Vallvik Veikars Helsingby Toby Vikby Replot N + S Vallgrund Björkö Söderudden Panike Vistan Solf Tölby Rimal Lastad på kommunfordon 0-4 mm 4-8 mm 8-16 mm 0-16 mm 0-25 mm 0-32 mm 0-65 mm mm mm mm Finsand (strandsand) Siktad sand 0-8mm Siktad sand 0-4mm 8-16 singel Natursten Morän Matjord Fyllnadsjord

12 Underskrift: 52 bilaga: Anbudsblankett stenmaterial

13 ÄRENDESIDA Organ Samhällsbyggnadsnämnden Sida 10 Dnr KOMU/459/ /2017 Uppsägning 53 av vattenanslutningsavtal 10/95, kund Samhällsbyggnadsnämnden Vattenförsörjningschef Allan Heir: Tfn , Vattenanslutningen till fastigheten har varit avstängd sedan augusti 2000 när vamätaren avlägsnades ur fastigheten eftersom ingen bodde i huset. Den fastighetsägare som undertecknat anslutningsavtalet hade avlidit och dödsboets ärenden övertogs av fastighetsägarens son, som var delägare (eller i praktiken ägare) till hela dödsboet. Inget nytt anslutningsavtal har upprättats med den nya ägaren som då bodde i Helsingfors. Grundavgiften har erlagts enligt faktureringen ända fram till april 2015, men har därefter lämnats obetald och det sammanlagda obetalda beloppet uppgår nu till 133,52 euro. Fakturorna har returnerats till verket och vid den utredning som gjorts har vattentjänstverket kunnat konstatera att dödsboets ägare har avlidit. Ärendet har diskuterats med den jurist som sköter dödsboets angelägenheter och man har kommit överens om att anslutningsavtalet 10/95 kan sägas upp och när beslutet vunnit laga kraft sänds ett protokollsutdrag till advokatbyrån. Bilageförteckning: Anslutningsavtal 10/95 Tekniska direktören Ben Antells förslag: Samhällsbyggnadsnämnden besluter säga upp anslutningsavtal 10/95. Samhällsbyggnadsnämndens beslut:

14 53 bilaga: Möteshandling; Uppsägning av vattenanslutningsavtal 10/95, kund 70719,gammalt avtal + fotografi 11

15 53 bilaga: Möteshandling; Uppsägning av vattenanslutningsavtal 10/95, kund 70719,gammalt avtal + fotografi 12

16 ÄRENDESIDA Organ Samhällsbyggnadsnämnden Sida 13 Dnr KOMU/481/ / Utvidgning av verksamhetsområde för vattenledningsnätet, Korpskatavägen i Köklot Samhällsbyggnadsnämnden Tekniska direktören Ben Antell: Tfn , ben.antell@korsholm.fi Vasa kyrkliga samfällighet anhåller om att nämnden utvidgar det fastställda verksamhetsområdet till att omfatta lägenhet På lägenheten finns 6 st RA-tomter som samfälligheten kommer att sälja. Till tomterna kommer att byggas en väg under våren 2017 och vattenledningsarbetet kan utföras samtidigt som vägbygget. Inom området finns det idag ett 10-tal fritidsbostäder som kommer att ha möjlighet att ansluta till den planerade vattenledningen. Det aktuella området är utanför fastställt verksamhetsområde eftersom kommunen inte fastställde något verksamhetsområde när vattenledning byggdes 2003 från byn mot fiskehamnsområdet. Diskussion har förts med kyrkliga samfälligheten representant om kostnadsfördelningen gällande vattenledningen och för att ge övriga befintliga fritidshusägare inom området möjlighet att på egen bekostnad ansluta till vattenledningsnätet borde kommunen delta i anläggningskostnaden. Om verksamhetsområdet utvidgas enligt förslag kommer anläggningskostnaderna för ledningsarbetet därför att bekostas av kommunen med beaktande av att en del av ledningsnätet anläggs i samband med församlingens vägbygge. Antalet befintliga fritidshus som skulle få möjlighet att ansluta till ledningsnätet är ett 10-tal, men anläggningskostnaderna för dessa anslutningar ska till fullo betalas av respektive anslutare som dessutom erlägger en full anslutningsavgift till verket. Bilageförteckning: Kartor Tekniska direktören Ben Antells förslag: Nämnden beslutar utvidga verksamhetsområdet för vattenledningsnätet. Efter att vattenledningen byggs kontaktas fastighetsägare inom området och erbjuds möjlighet att på egen bekostnad ansluta till ledningsnätet. Samhällsbyggnadsnämndens beslut:

17 54 bilaga: Korpskatavägen i Köklot, kartbilaga 14

18 F -X C h a n ge PD F -X C h a n ge w.g uth ca N y bu to m lic k :// ww 15 co d. C m co C ww tp tp :// ht ht lic k to bu y N O W! 54 bilaga: Utvidgning av verksamhetsområde för vattenledningsnätet, förslag till verksamhetsområde i Köklot O W! PD w.g uth ca d.

19 ÄRENDESIDA Organ Samhällsbyggnadsnämnden Sida 16 Dnr KOMU/460/ / Sammanställning över avloppsanslutningar på glesbygden under åren Samhällsbyggnadsnämnden Vattenförsörjningschef Allan Heir: Tfn , Utbyggnaden av avloppsledningsnätet på glesbygden har pågått under åren Under den tiden har ledningsnät med tillhörande pumpstationer byggts i Böle, Söderbyn, Replot, Karperö, Solf, Helsingby, Kvevlax och Singsby och antalet fastigheter inom fastställda verksamhetsområden som berörts är totalt 755 st. Av dessa fastigheter har 581 anslutits till avloppsledningsnätet fram till februari Totalt 157 fastighetsägare har ansökt om befrielse av tillsynsmyndigheten. Av dessa har 79 beviljats befrielse från att ansluta. 47 har inte beviljats befrielse utan fått ett beslut med fastställt datum när fastigheten måste vara ansluten till avloppsledningsnätet. 31 fastighetsägare väntar ännu på att deras befrielseanhållan ska behandlas. För närvarande pågår ingen utbyggnad av avloppsledningsnätet på glesbygden och den uppdaterade miljölagstiftningen som träder ikraft i april 2017 innebär att en del så kallade målområden som finns omnämnda i utvecklingsplanen för vattentjänster 2012 inte längre omfattas av bestämmelserna. Bilageförteckning: Sammanställning Tekniska direktören Ben Antells förslag: Samhällsbyggnadsnämnden tar del av informationen och antecknar den för kännedom. Samhällsbyggnadsnämndens beslut:

20 55 bilaga: Tabell över avloppsanslutningar på glesbygden Avloppsanslutningar - läget TOTALA ANTALET FASTIGHETER INOM VERKSAMHETSOMR. ANTALET ANSLUTNA FASTIGHETER 79 FÅTT BEFRIELSE FRÅN ATT ANSLUTA 47 HAR INTE BEVILJATS BEFRIELSE, HAR FÅTT FASTSTÄLLT SISTA ANSL.DATUM 31 BEFRIELSEANSÖKNINGAR UNDER BEHANDLING 17 ÖVRIGA (har varken ansökt om befr. eller lämnat in ansökan)

21 55 bilaga: Tabell över avloppsanslutningar på glesbygden TOTALA ANTALET FASTIGHETER INOM VERKSAMHETSOMR. 755 ANTALET ANSLUTNA FASTIGHETER 581 FÅTT BEFRIELSE FRÅN ATT ANSLUTA 79 HAR INTE BEVILJATS BEFRIELSE, HAR FÅTT FASTSTÄLLT SISTA 47 BEFRIELSEANSÖKNINGAR UNDER BEHANDLING 31 ÖVRIGA (har varken ansökt om befr. eller lämnat in ansökan

22 ÄRENDESIDA Organ Samhällsbyggnadsnämnden Sida 19 Dnr KOMU/389/ / Utlåtande om lagutkastet om enskilda vägar Samhällsbyggnadsnämnden Vägmästare Kjell Sundsten: Tfn , Kommunikationsministeriet begär utlåtande om totalreformen av Lagen om enskilda vägar. Reformen syftar till att stödja uppkomsten av näringsverksamhet och att trygga dels trafiken för dem som bor vid enskilda vägar, dels näringslivets transporter. Målet med lagreformen är att skapa förutsättningar för att utveckla och underhålla det enskilda vägnätet på ett sätt som motsvarar dagens behov. Remisstiden är fram till den 21 mars Lagen om enskilda vägar och de lagar som hänför sig till den är det tänkt att ska träda i kraft den 1 januari 2018 Den föreslagna lagen vill förtydliga ansvaret mellan olika aktörer då det gäller att bygga, underhålla och finansiera enskilda vägar. Som en del av moderniseringen föreslås det att kommunernas vägnämnder ska läggas ner och att deras uppgifter ska överföras till andra instanser såsom Lantmäteriverket, tingsrätten/jorddomstolen, av kommunerna och landskapen bildat medlings- och rådgivningsorgan samt statens planerade tillstånds- och tillsynsmyndighet. Avsikten är att minska på kommunernas uppgifter och kostnader. Enligt propositionen ska det i lagen tas in bestämmelser om att landskapen och kommunerna får bilda medlings- och rådgivningsorgan för ärenden som gäller enskilda vägar. Om ändringen genomförs blir det möjligt för kommunerna, landskapen och staten att bli vägdelägare i sådana fall där de styr trafiken till enskilda vägar. Med reformen är det tänkt att administration, underhåll och byggande av vägar ska bli mera professionellt och att det ska skapas nya arbetsplatser. Som ett resultat av landskapsreformen blir det landskapen i stället för staten som ska ha hand om statsbidragen till enskilda vägar. Bestämmelserna om bidrag till enskilda vägar uppdateras. Bidragsvillkor som föreslås stå kvar är att det har bildats ett väglag för skötseln av vägen och att uppdaterad och öppen information finns att tillgå om den enskilda vägen. Enligt utkastet till ny lagreform ska väglag kunna bevilja tillstånd att placera el- och datakablar inom vägområdet samt övriga konstruktioner och anordningar som betjänar fastigheterna längs med vägen. Enligt förslaget ska det bli möjligt att bilda, slå samman, dela och upplösa väglag genom vägdelägarnas beslut, utan vägförrättning. Väglagen ska kunna godkänna egna regler och det ska vara möjligt att fatta beslut som avviker från lagen. Förslaget utgår från att utomstående framöver ska omfattas av tillståndsplikt för att ha rätt att använda en enskild väg, dock inte för sådan verksamhet som inte klart ökar kostnaderna för väghållningen. Tidigare har utgångspunkten varit den att

23 ÄRENDESIDA Organ Samhällsbyggnadsnämnden Sida 20 enskilda vägar får användas fritt om inget förbud utfärdats. Lagändringen innebär inga ändringar i allemansrätten. Underhållet av enskilda vägar sköts av privatpersoner, vilka även hittills har kunnat ta ut en bruksavgift av utomstående som använder vägen. Det föreslagna lagutkastet ändrar inte på situationen, men förtydligar principerna för när bruksavgifter får tas ut. I fortsättningen ska det vara möjligt att ta ut en bruksavgift när användningen av vägen inte är endast tillfällig och när kostnaderna för väghållningen växer på grund av användningen. Bakgrund till reformen Den nuvarande Lagen om enskilda vägar trädde ikraft och de förhållanden som gällde då avviker betydligt från vad som gäller idag. Motorfordonens antal och storlek, näringslivets struktur och behov samt boendeform och plats är några faktorer som ändrat mycket sedan 60-talet. Med tanke på lagens ålder har den förhållandevis väl lyckats trygga de enskilda vägarnas funktionsduglighet och förvaltning. Då lagen stiftades bodde majoriteten av finländarna ännu i glesbygdsområden och fick sin utkomst från jord- och skogsbruk, vilket syns i lagens anda. Lagen har uppdaterats ett flertal gånger med nya hänvisningar. Lagens struktur och lagspråket är föråldrat och därtill innehåller lagen bestämmelser som blivit överflödiga eller överlappar andra lagar. Uppdateringar, förtydligande och förändringar i den nya Lagen om enskilda vägar enligt paragrafnumrering i lagförslaget: 3 I paragrafen har man satt in definitioner på ord och begrepp, t.ex. vad avses med ett väglag 6 Vägrätt till vägen kan man också bevilja staten, landskapet och kommunen för att tillåta allmänt bruk 9 Vägrätt uppstår också då man rätar ut och breddar en väg och på detta sätt tar områden i besiktning för vägen. Markägaren måste ha gett sitt tillstånd till detta. 14 Kommunen måste överta underhållet av enskilda vägar som finns eller leder till detaljplanerade områden om trafiken ökar väsentligt på grund av det planerade området. Vid eventuella tvister är det statens nya ämbete för tillstånd, styrning och övervakning (LUOVA) som bestämmer utgången. 23 Användningen av vägen för utomstående blir tillståndspliktig. Det här gäller inte för trafik som är sporadisk eller användning enligt allemansrätten. Gäller inte heller om det inte klart ökar kostnaderna för underhållet. Delning av underhållet, enligt att delägarna sköter varsin del av vägen tas bort i nya lagen En grundavgift som motsvarar kostnaderna för administration får man fakturera lika av alla vägdelägarna. Kostnaderna för administration måste man kunna bevisa. Bruksavgifterna kan också innehålla motsvarande grundavgift. 32 Kostnader för byggande och reparation av väg som man utfört under de senast 10 åren kan man kräva in av ny delägare, av vägdelägare vars väganvändning klart ökat och den som betalar bruksavgift. 33 Indrivning av obetalda vägavgifter enligt debiteringslängden kvarstår. Ändringsansökan/besvär gällande debiteringslängden gör man till jorddomstolen. I nuvarande lag till vägnämnden. 34 Man blir ersättningsskyldig om man skadar eller förstör en väg mot gällande premisser, t.ex. bruk av väg under tjälfall mot sysslomannens eller vägbestyrelsens beslut.

24 ÄRENDESIDA Organ Samhällsbyggnadsnämnden Sida I vägförrättning kan tas beslut inom vilken tidsrymd vägen ska vara färdigt byggd. Om en tidsrymd sätts ska det också göras budget och plan för byggandet. 48 I vägförrättning kan man bestämma att byggnationer inte får uppföras närmare än 12 meter från vägens mitt utan tillstånd från Landskapet. Det här gäller inte på detaljplanerat område. 49 Väglaget har rätt att avlägsna träd, buskar och kvistar som utgör en fara för trafiksäkerheten även utanför vägområdet. Dock inte från tomter och liknande utan starkt vägande skäl. 52 Ett väglag kan grundas av väglaget själv (alla vägdelägare måste vara representerade vid mötet), av lantmäteriverket eller genom kommunens fastighetsregisterförare i de kommuner där sådan finns. Det finns många begränsningar om annan än Lantmäteriverket utför förrättningen. 54 Väglaget kan besluta om tillstånd för placering av el- och telekommunikations kablar inom vägområdet. I den nu gällande lagen krävs lov både från markägarna och väglaget. 52, 56, 58 Bestyrelsen eller syssloman väljs för högst 4 år i sänder. Bestyrelsemedlem eller syssloman kan vara utomstående och kan befrias från uppdraget innan mandattiden löpt ut. Bestyrelsen ska bestå av minst 3 medlemmar jämte suppleanter. (Tidigare 3 medl.+ 2 suppl.). Då egen fördel kan vara i konflikt med väglagets är syssloman eller bestyrelsemedlen jävig. (Det finns inget nämnt om jäv i nuvarande lag). Väglaget kan ha verksamhetsgranskare eller revisorer. 63 För att trygga smådelägarnas ställning används något som kallas begränsat röstetal. På mötet kan ingen vägdelägare ha ett röstetal som överskrider 30 %. I nuvarande lag har det varit möjligt att med fullmakter få ett mycket högre röstetal. I nya Lagen begränsas även röstning med fullmakter så att en vägdelägare kan maximalt ha 45 % av vägenheterna om hen har fullmakter. 64 Väglaget skulle kunna godkänna egna regler som till vissa delar skulle avvika från lagen 65 Vägmötet kan också hållas i virtuell miljö, t.ex. via videolänk. All ska dock ha möjlighet att delta i mötet oavsett om man har eller inte har elektronisk utrustning. I väglagets stadgar kan skriva in att de som bor på annan ort kan delta i mötet per videolänk eller per telefon. Man kan också ta det här beslutet på vägstämmans möte. 66 En vägdelägare är jävig då hen beviljas ansvarsfrihet, om hen väcker åtal mot väglaget eller väglaget väcker åtal mot hen och vid avtal mellan hen och väglaget. Hen får nog delta i diskussion i ärendet men inte delta då beslut ska tas. 68 Kallelse till vägstämman kan man göra elektroniskt eller som tidigare per post. Om vägstämman inte hålls enligt lag minst vart fjärde år kan LUOVA, på anhållan, ge vägdelägare rätt att kalla till möte. 70 Justeringar i debiteringslängden kan man göra på vägstämman och den vinner laga kraft efter besvärstiden på 30 dagar. 71 Sammanslagningar eller delningar av väglag kan väglaget göra själva om kraven uppfylls. (Beslut om delning eller sammanslagning är gjord på vägstämmomötet och de uppdaterade vägenheterna är godkända). För att beslutet skall vinna laga kraft skall anmälan om sammanslagningar eller delningar av väglag meddelas till registret för enskilda vägar enligt vad som står

25 ÄRENDESIDA Organ Samhällsbyggnadsnämnden Sida 22 i 96. Beslut om att ta bort eller lägga till en bit av en väg görs vid vägförrättning. En allmän väg som upphör försöker man i första hand få sammanslagen med befintligt enskild väglag. 72 Besvär över vägstämmans beslut görs till jorddomstolen inom 30 dagar från beslutet eller från tillkännagivandet. Kostnad för stämningsansökan är 500. Kostnad för besvär och advokat Väglaget eller vägdelägarna kan ge utomstående rätt att sköta administrationen och underhållet av vägen för maximalt 4 år i sänder. Vägnämndernas funktion försvinner i slutet av år Nämndens uppgifter överförs på; Lantmäteriverket, jorddomstolen, statens planerade tillstånds- och tillsynsmyndighet (LUOVA) samt det organ som eventuellt bildas av kommunerna och landskapen för medlings- och rådgivningsuppgifter. 90 Kommunen kan ge bidrag för underhåll och byggande av enskild väg även i fortsättningen. För att få bidrag av kommunen ska vägen vara grundad i vägförrättning och uppgifterna i vägregistret vara uppdaterade. 95 Landskapen och kommunerna kan bilda organ för medlings- och rådgivningsuppgifter. Tanken är att tvister kan lösas via medling istället för att behandlas i domstol som blir kostsamt 104 När lagen träder i kraft får de befintliga el- och telekommunikationskablar och andra konstruktioner som betjänar vägens fastigheter vägrätt. Bilageförteckning: Propositionens huvudsakliga innehåll och allmän motivering Kysely yksityistielain uudistamisesta Otakantaa.fi-palvelussa Hallituksen esitysluonnos yksityistielaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi Tekniska direktören Ben Antells förslag: Korsholms kommuns utlåtande om utkastet till ändringar i Lagen om enskilda vägar berör i huvudsak sådana saker som på något sätt påverkar kommunen. Både föroch nackdelar lyfts fram. Vägnämnderna föreslås upphöra i slutet av år Vägnämnden har och har haft en viktig uppgift. Enligt lagförslaget ska i framtiden vägnämndens uppgifter delas på tre eller fyra instanser vilket visar omfattningen av de arbetsuppgifter som vägnämnderna ansvarar för. I utkastet till ny Lag om enskilda vägar finns ett antal paragrafer som på ett bra sätt klargör vad som gäller och därmed blir risken mindre för egna tolkningar av bestämmelserna: 3 Det är bra att begreppen blir beskrivna så att också en lekman förstår vad det är frågan om. Följande begreppsförklaringar, vilka är nära förknippat med vägadministration så som debiteringslängd, avtalsväg och bruksavgifter, kunde ännu tas med Det är bra att grundavgiftens ramar klargöras, speciellt i kombinationen med bruksavgifter. Det har funnits fall när vägdelägare med stor andel har velat använda endast grundavgiften som grund för vägavgifter. 48 Trafiksäkerhetszon på 12 meter är ett steg mot bättre trafiksäkerhet och underlättar vägunderhållet. 49 Det är positivt att bestämmelserna för vad som gäller för avlägsnande av hinder som skapar problem för frisiktsområden och underhåll har preciserats.

26 ÄRENDESIDA Organ Samhällsbyggnadsnämnden Sida För att trygga små delägares ställning används begränsat röstetal. På mötet kan ingen vägdelägare ha ett röstetal som överskrider 30 %. Och med fullmakt kan man maximalt ha 45 % av rösterna. Det här är bra. Det som ännu bör förtydligas är hur man tolkar röstetalen efter att de har begränsats. Det blir ju inte mötets totala röster utan antalet röster efter begränsningen som gäller. 66 m.fl. paragrafer. Det finns inget nämnt om jäv i nuvarande lag, vilket är en brist. 65, 68 Det är positivt att modern teknik får användas i kommunikationen mellan vägdelägarna. En ytterligare förbättringsåtgärd skulle vara om Lantmäteriverket skaffar en digital postlåda dit man kan sända väglagets uppdaterade uppgifter digitalt. Det finns i nuläget en risk för att personuppgifter så som socialskyddssignum, adressuppgifter och bankkontouppgifter finns kvar på webben när debiteringslängder och annat sänds över internet. Personuppgiftslagen m.fl. flera lagar som skyddar individen är kanske inte så klara för alla som handhar väglagets administration. En precisering vore här på sin plats. 70 Det är bra att man kan göra justeringar i debiteringslängden på vägmötet och att den träder i kraft efter besvärstiden på 30 dagar. Så här har det ju i praktiken fungerat redan idag men kanske inte enligt gällande paragrafer. Saker som inte är bra och som behöver förtydligas: 23 Hur bedömer man att en utomstående kör på vägen så att underhållskostnaderna klart stiger? Det har också tidigare varit möjligt att skicka räkning på bruksavgift men nu föreslås tillägget att användningen av vägen ska klart öka underhållskostnaderna. När man beaktar behandlingskostnaderna för att föra ett sådant här ärende till jorddomstolen och dessutom kunna bevisa att underhållskostnaderna verkligen har stigit, så lär det bli få väglag som röner framgång i sina försök att få ökade underhållskostnader ersatta. Paragrafen gör att väglaget får mera kostnader för underhållet och mindre inkomster. 6 I paragrafen hänvisas till att kommunen och staten ska delta i kostnaderna om man styr trafik till en enskild väg. Staten har ju sällan pengar så i praktiken blir det kommunen som betalar. Det här kan stå i konflikt med 23 där det bestäms att det ska vara fråga om en klart större kostnad för underhållet för att väglaget ska få ta in avgifter. Och hur tolkar man styr trafiken till enskilda vägar? 14 Kommunen måste överta underhållet av enskilda vägar som finns eller leder till detaljplanerade områden om trafiken ökar väsentligt på grund av det planerade området. Ofta är det här frågan om en gata som ersätter befintlig enskild väg eller detaljplaneringen som styr trafiken till en enskild väg. Här återkommer frågan, hur bedömer man att trafikmängden ökat väsentligt? Hur bedöms det här på gamla detaljplanerade områden? Hur gör man med vägstickare som inte påverkas av den ökade trafikmängden? Och vad omfattar kommunalt underhåll? 52 Ett väglag kan grundas av väglaget själv. En förutsättning är att alla delägare har gällande vägrätt med mera. Det här kan vara en dålig väg att gå när man i motiveringarna till utkastet till ny lag hävdar att kunskaperna i väglagen blivit sämre under årens som gått. Alla gällande vägrätter finns ju inte i fastighetsregistret utan de kan finnas i något annat arkiv. Föreslås att väglagets rätt att grundas av sig själv tas bort ur lagförslaget. 54 Väglaget kan ta beslut om tillstånd för placering av el-kablar och telekommunikations kablar inom vägområdet. I nuvarande lag krävs tillstånd av

27 ÄRENDESIDA Organ Samhällsbyggnadsnämnden Sida 24 både väglaget och markägaren. Hur har man tänkt här med alla gjorda förrättningar där vägområdets bredd inte har blivit bestämt eller där vägområdets sträckning inte blivit definierat? 64 Enligt förslaget till ny lag om enskilda vägar ska väglaget kunna godkänna regler som till vissa delar går utanför lagen. Det är bra att väglaget har regler som man godkänner på vägstämman. Men att väglagets beslut kan stå i konflikt med lagstiftningen verkar inte som en bar väg att gå när det innebär att en lag som fungerat bra i över 50 år urholkas. 95 Landskapen och kommunerna kan bilda organ för medlings- och rådgivningsuppgifter. Ordet kan föreslås ändras till ska. Landskapen och kommunerna ska erbjuda medlings- och rådgivningsuppgifter till väglagen. De förändringar som föreslås i Lagen on enskilda vägar kommer att förtydliga vad som gäller men som helhet kommer lagen inte att minska på kostnaderna för väglagen. Det som blir billigare är kostnaderna för kallelse till möten. Det som blir klart dyrare är behandling av rättelseyrkanden och besvär, förrättningar och vägunderhållet. Större enheter och professionell skötsel av vägen är inget som garanterar billigare vägunderhåll. Kommunerna sparar litet på att avsluta vägnämnderna men det föreslagna rådgivningsorganet kommer att kosta kommunerna lika mycket. Sedan tillkommer kostnaderna för vägar där kommunerna ska delta i underhållskostnaderna på grund av att området är eller blir detaljplanerat. Dessutom uppstår kostnader för enskilda vägar dit kommunen styr trafiken. Naturskyddsområden och deras andel i vägunderhållet har inte alls medtagits i lagutkastet. I dagsläget upplevs naturskyddsområdenas andel av vägenheterna som ett svek mot väglagen från statens sida. Det är en klar brist från kommunikationsministeriets sida när ministeriet begär utlåtande om en totalreform av Lagen om enskilda vägar och utkastet till lagändring endast finns på finska. Samhällsbyggnadsnämndens beslut:

28 a: Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om enskilda vägar och till vissa lagar som hänför sig till den Utkast Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om enskilda vägar och till vissa lagar som hänför sig till den 25 PROPOSITIONENS HUVUDSAKLIGA INNEHÅLL I propositionen föreslås att det ska stiftas en ny lag om enskilda vägar. Lagen ersätter lagen om enskilda vägar som trädde i kraft Samtidigt föreslås att det ska göras ringa ändringar, främst av tekniskt slag, i fastighetsbildningslagen, markanvändnings- och bygglagen, den temporära lagen om finansiering av hållbart skogsbruk, banlagen, lagen om friluftsliv, lagen om ägoregleringar på grund av vattendragsprojekt, lagen om ersättning för miljöskador, lagen om samfällda skogar, gruvlagen och lagen om statens skogsbruksaktiebolag. Målet med den föreslagna lagen är att skapa förutsättningar för att utveckla och underhålla det enskilda vägnätet i dagens förhållanden med beaktande av bland annat urbaniseringen och förändringen i åldersstrukturen på landsbygden samt naturresursekonomin och näringslivets behov. Lagstiftningen om enskilda vägar förtydligas och moderniseras vad gäller såväl skrivsätt som innehåll. Bestämmelser som är överflödiga, föråldrade och överlappar annan lagstiftning slopas. Det föreslås att definitionen av vägrätt ska utvidgas i syfte att lätta upp och förtydliga tillståndsförfarandena så att det i fortsättningen är möjligt att grunda vägrätt förutom för att stifta färdselrätt även för att placera eloch dataledningar samt övriga konstruktioner, anordningar och anläggningar som tjänar användningen av de fastigheter som finns på det område som vägen anses betjäna. I fortsättningen ska ett väglag ska kunna bevilja tillstånd för att placera ledningar på en enskild vägs område. Bestämmelserna om kommunernas vägnämnder slopas och de uppgifter som tidigare tillfallit dessa överförs till övriga myndigheter. Bestämmelserna om bidrag till enskilda vägar moderniseras genom att understödskriterierna gallras och fördelningen av statens nuvarande statsunderstöd överförs till landskapen som inleder sin verksamhet Den föreslagna lagen avses förtydliga ansvaret mellan olika aktörer då det gäller att bygga, och underhålla samt färdas på enskilda vägar. I lagen klargörs att utgångspunkten är att utomstående ska ha tillstånd för att använda en enskild väg och att en avgift kan tas ut för sådan användning. Tillstånd att använda vägen ska likväl inte behövas för sådan verksamhet som inte klart ökar underhållskostnaderna för vägen. Det ska bli möjligt för kommunerna, landskapen och staten att bli vägdelägare i sådana fall där de styr trafiken till enskilda vägar. Man förtydligar ställningen för sådana enskilda vägar som är belägna på detaljplaneområden och vars trafik förmedlas med en gata som markerats på detaljplanen. Därtill ska kommunerna bli skyldiga att sköta om enskilda vägar som är belägna på eller leder till ett detaljplaneområde, såvida att trafiken på den enskilda vägen ökar avsevärt till följd av genomförandet av detaljplanen. Ett syfte med den föreslagna lagen är också att sporra vägdelägarna till att organisera sig och till att uppdatera de administrativa uppgifterna om den enskilda vägen. Enligt förslaget ska det bli möjligt att bilda och slå samman väglag genom vägdelägarnas beslut, utan vägförrättning. I fortsättningen ska väglagen kunna införa regler för dem själva så att det i särskilt överenskomna frågor ska vara möjligt fatta beslut som avviker från lagen. Därtill gör reformen det möjligt att delegera väghållningen till externa aktörer. Lagen om enskilda vägar och de lagar som hänför sig till den avses träda i kraft den 1 januari 2018.

29 a: Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om enskilda vägar och till vissa lagar som hänför sig till den 26

30 a: Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om enskilda vägar och till vissa lagar som hänför sig till den ALLMÄN MOTIVERING 27 1 Inledning I Finland finns cirka kilometer enskilda vägar som ägs av privata aktörer. De viktigaste enskilda vägarna med tanke på trafiken är vägar som är berättigade till statligt stöd. Dessa vägar uppgår i dagsläget till cirka kilometer. Vid dessa vägar bor cirka en halv miljon människor och det finns närmare sommarstugor inom vägarnas verkningsområde, vilket innebär cirka 40 procent av hela landets semesterbostadsbestånd. Det finns alltså cirka kilometer vägar som används av fast bosättning, uppskattningsvis kilometer byggda skogsbilvägar samt cirka kilometer andra skogs- och stugvägar som är kördugliga med bil. Utöver dessa finns det ännu ett betydande antal huvudsakligen fastighetsspecifika körspår, gårds- och åkervägar av lättare konstruktion. Byggandet och underhållet av enskilda vägar finansieras i stor utsträckning av privatpersoner som bor vid enskilda vägar. 2 Nuläge 2.1 Lagstiftning och praxis Den nuvarande lagen om enskilda vägar trädde i kraft den 1 januari 1963 och då den stiftades såg således verksamhetsmiljön mycket annorlunda ut. Med tanke på lagens ålder har den förhållandevis väl lyckats trygga de enskilda vägarnas funktionsduglighet och förvaltningen av vägarna i förändringssituationer, men till följd av talrika delreformer har den förlorat sin enhetliga struktur och överskådlighet och erbjuder i sin nuvarande form inte tillräckligt mycket stöd för en effektiv och flexibel förvaltning av landsbygdens infrastruktur. Innan lagen om enskilda vägar trädde i kraft var bestämmelserna om enskilda vägar spridda i olika lagar i slutet av 1950-talet. I samband med reformen av väghållningssystemet blev det nödvändigt att stifta en enhetlig lag även för ordnandet av väghållningen av enskilda vägar. Då lagen stiftades bodde majoriteten av finländarna ännu i glesbygdsområden och fick sin utkomst från jord- och skogsbruk, vilket syns i lagens andra och innehåll än i denna dag. Genom delreformer har man försökt hålla lagen om enskilda vägar på den nivå som den samhälleliga utvecklingen kräver. Ändringarna i den övriga lagstiftningen har beaktats. Man har även strävat efter att svara mot förändringarna vad gäller användningen av enskilda vägar. Det har gjorts tekniska justeringar av bestämmelserna som berör själva underhållet av enskilda vägar och förvaltningen av väglag, men de grundläggande lösningarna och verksamhetsformerna är samma som de ursprungliga. Lagens struktur och lagspråket svarar inte mot de nuvarande målen och anvisningarna för författningsberedning. Därtill innehåller lagen bestämmelser som blivit fullständigt överflödiga. Vissa bestämmelsers ursprungliga betydelse har blivit dunkel och deras tillämpningsområde har genom rättspraxis och rekommendationer ändrats så att det bättre svarar mot nuläget. Innehållet i en del bestämmelser passar bättre under en annan rubrik än under den de nu är placerade i lagen. Det är svårt att få en överblick av lagens nuvarande struktur eftersom paragraferna saknar rubriker och innehållet kan variera stort mellan olika moment. Efter de allmänna bestämmelserna föreskrivs om vägrätt och annan väghållning och rättigheter som behövs för att använda vägen. Vägrätt definieras som en rättighet

31 a: Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om enskilda vägar och till vissa lagar som hänför sig till den att använda en annan fastighets område för att få vägförbindelse för den fastighet som behöver vägförbindelsen. 28 Efter vägrätterna stadgas om väghållningsskyldigheten. Enligt lagen är var och en som fått rätt till väg eller rätt att använda väg eller vars fastighet helt eller delvis finns på det område som vägen bör anses betjäna genom att den behövs eller kan begagnas för transporter till och från området vägdelägare med väghållningsskyldighet. I kapitlet föreskrivs bland annat om bestämmande av vägavgifter och bruksavgifter. Efter bestämmelserna om väghållningsskyldigheten föreskrivs om ersättningar. Grundprincipen är att det betalas ersättning för upplåtelse av mark samt för skada, men eller kostnader som åsamkas ägaren av en fastighet, en vägdelägare eller innehavaren av en annan vägrätt till följd av en åtgärd med stöd av denna lag. Kapitlet om vägförrättningar innehåller bestämmelser som delvis överlappar bestämmelserna i fastighetsbildningslagen. Kapitlet är mycket detaljerat och styr genomförandet av förrättningar av enskilda vägar. I kapitel sex föreskrivs om vägnämndens uppgifter. I kapitel sju stadgas om väglaget och dess organ. Väglag kan grundas endast vid vägförrättning eller genom en vägnämnds beslut. I kapitlet definieras vägdelägarnas befogenheter vid väglagets möten samt sysslomannens och bestyrelsens uppgifter. Därefter stadgas om vägdelägare, som inte bildar väglag och om ansvar på grund av väghållning. Vägdelägarna ska tillsammans ansvara för förbindelser med anknytning till gemensam väghållning i enlighet med den skyldighet de vid nämnda tidpunkt enligt vägenheterna hade att delta i väghållningen av den väg förbindelsen avser. I kapitel 10 föreskrivs om annan användning av väg och användning av annan mark tillfälligt såsom väg. I kapitlet fastställs bland annat vilka villkor som gäller för att utomstående ska få använda en enskild väg. I kapitlet föreskrivs också att en tillfällig väg kan anordnas på annans mark vid en vägförrättning om en väg till följd av vägarbete, bro- eller jordras, översvämning eller annan sådan orsak inte kan användas för sitt ändamål. I kapitel 11 stadgas om indragning av en väg och upphävande av rättigheter som är förknippade med en väg. En väg eller en vägdel kan dras in, om förhållandena är så förändrade att det område som behövs för vägen eller vägdelen inte längre skulle kunna erhållas med stöd av 8 och vägen eller vägdelen inte är oundgänglig för någon vägdelägare. En väg kan också dras in om vägen eller vägdelen har blivit obehövlig, eller om allmänt behov kräver indragning. I kapitel 12 stadgas om verkställighet och tvångsåtgärder och i kapitel 13 om statligt och kommunalt bidrag för väghållning. I kapitel 13 fastställs bland annat de kriterier för bidrag som bestämmer vilka enskilda vägar som är berättigade till statligt bidrag. Kommunerna har fullständig beslutanderätt vad gäller kommunala bidrag. Lagens sista kapitel omfattar särskilda stadganden där det bland annat föreskrivs att väglag är befriade från inkomst- och kapitalskatt. Det saknas en administrativ klassificering av enskilda vägar, men i praktiken kan tre kategorier härledas ur lagen: förrättningsväg, avtalsväg och egen väg. En förrättningsväg har bestående vägrätter om vilka beslutats vid en lantmäteriförrättning eller vägnämndsförrättning. Användningen av en avtalsväg grundar sig enbart på ett avtal. En egen väg är en väg på en fastighets område som endast används av fastighetsägaren. Lagen om enskilda vägar berör över huvudtaget inte egna vägar. Väghållningssystemet är i princip tydligt. Staten sörjer för landsvägar, kommunerna för gator och enskilda personer för enskilda vägar. Det är i praktiken svårt att ändra den administrativa klassen för en väg. Vad

32 a: Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om enskilda vägar och till vissa lagar som hänför sig till den gäller enskilda ändringar förekommer främst ekonomiska intressen och på allmän nivå handlar det också om politik. Man har inte lyckats skapa en fullständigt konsekvent klassificering av vägar. Landsvägsnätet 29 omfattar vägar som har förlorat sin betydelse som allmänna vägar. Enskilda vägar sköts eller fungerar som gator. Nätet av enskilda vägar omfattar i viss mån vägar som snarare har en allmän än enskild betydelse. Vägdelägarna ansvarar för underhållet av enskilda vägar. Vägdelägarna fastställer vilken nivå av väghållning de behöver och finansierar den själv. Underhållet av enskilda vägar kan inte grunda sig på bidrag. Staten och kommunerna kan emellertid ge bidrag till olika väghållningsändamål. De enskilda vägarna i vårt land har efter hand börjat förfalla, dels till följd av bristande kunskaper och den allt mer allmänna bristen på intresse för väghållning i takt med att den befolkning som bor vid enskilda vägar blir äldre, och dels på grund av den knappa finansiering som finns tillgänglig för att underhålla och förbättra enskilda vägar. Beloppet på vägdelägarnas vägavgifter grundar sig på en bedömning av den nytta varje vägdelägare har en vägen. Vid bedömningen av nyttan beaktas hur vägdelägaren använder vägen för olika ändamål och hur lång del av vägen vägdelägaren använder. Lantmäteriverket har utarbetat en anvisning för indelningen i vägenheter som används vid vägförrättningar för enskilda vägar och som ofta tillämpas av väglag. I fråga om skogsvägar kan man av vägdelägarna i stället för vägavgifter ta ut bruksavgifter på basis av genomförda transporter. För trafik av andra än vägdelägare kan bestämmas en bruksavgift för den som använder vägen. Om staten eller en kommun gett bidrag för vägen får man inte hindra trafik av andra än vägdelägare. Man måste dock ha väglagets eller vägdelägarnas tillstånd för regelbunden användning av vägen. Det är i viss mån oklart i vilka fall det kan bestämmas en bruksavgift för väganvändningen. Många kommuners villkor för kommunalt bidrag omfattar en anteckning om att det inte får tas ut bruksavgifter för utomstående trafik. Det finns rum för tolkning gällande huruvida man genom kommunens beslut kan begränsa väglagets rätt att fastställa bruksavgifter enligt lagen om enskilda vägar. För en del av nätet av enskilda vägar är samhällets förväntningar större än vägdelägarnas egna vägbehov. Samhällets skyldighet att delta i väghållningen är obestridlig i synnerhet på sådana enskilda vägar dit trafiken styrs av samhället. Ett sådant klart fall är en enskild väg som fungerar som parallellväg till en landsväg och till vilken man permanent styr långsam eller lätt trafik från landsvägen. Samhället kan delta på basis av ett avtal eller genom specialunderstöd. Det årliga statliga underhållsbidraget slopades i praktiken år 1996, även om bestämmelserna fortsättningsvis finns kvar i lagen. Statsunderstöd enligt prövning har beviljats projekt för att förbättra enskilda vägar samt för underhåll av färjor på enskilda vägar och andra specialobjekt. Anslaget till enskilda vägar används för att stödja förbättring och underhåll av enskilda vägar i glesbygdsområden (inte för byggande). Anslaget används för att trygga jämlika möjligheter att röra sig och bidrar till vägar som behövs för fast bosättning och primärproduktionen i proportion till deras betydelse. Statsbidraget riktas i första hand till att förbättra enskilda vägar samt till att stödja användningen och underhållet av färjor. Genom bidraget tryggas bevarandet av vägnätet och minskas väghållningsansvaret för vägdelägare. Vid beviljandet av bidrag följs statsunderstödslagen och lagen om enskilda vägar. Det beslutas varje år om hur stort anslag som finns tillgängligt i budgeten. Villkor för enskilda vägar som är berättigade till statsunderstöd enligt bidragssystemet i lagen om enskilda vägar: vägen ska vara farbar med bil vid vägen ska finnas åtminstone tre fast bosatta hushåll bosättningen ska använda minst en kilometer av vägen eller vägen är en livlig genomfartsväg som är viktig för trafiken.

33 a: Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om enskilda vägar och till vissa lagar som hänför sig till den I praktiken har statsunderstöden till enskilda vägar redan minskat i många års tid. För närvarande är grundnivån för anslaget för statsunderstöd till enskilda vägar 3 miljoner euro. Under den här 30 regeringsperioden har anslaget ökats och det har anvisats 30 miljoner av paketet för reparationsskuld för åren År 2020 kommer anslaget att återgå till 3 miljoner euro. År 2016 användes cirka 2,1 miljoner euro för att understöda specialobjekt. Sammanlagt 21 färjsträckor fick bidrag till ett sammanlagt belopp på cirka 3 miljoner euro. Bidrag beviljades för 13 isvägar. Antalet isvägar varierar naturligtvis beroende på väderförhållandena. Även en bro som årligen nedmonteras på grund av översvämning understöddes. För närvarande fastställs i lagen om enskilda vägar bidragets maximibelopp för varje typ av enskild väg som understödes. Beloppen varierar från 65 procent för vintervägar till 80 procent för färjsträckor på enskilda vägar och sådana broar som årligen nedmonteras. I praktiken beslutar Trafikverket om fördelningen av statsunderstödsanslagen till enskilda vägar till NTM-centralerna och ansvarar för NTM-centralernas operativa styrning. Bidrag enligt lagen om finansiering av ett hållbart skogsbruk (Kemera-stöd) riktas endast till skogsvägar som en del av statens övriga stödåtgärder som hänför sig till skötseln av skogarna och skogarnas tillväxt. En skogsväg är en väg som huvudsakligen är avsedd för de transporter som skogsbruket kräver (över hälften av transporterna görs i skogsbrukssyfte). Bidrag riktas till byggande och grundlig förbättring av skogsvägar. Numera ligger tyngdpunkten i de arbeten som finansieras på grundlig förbättring av befintliga skogsvägar. Kommunala bidrag till enskilda vägar är inte lagstadgade, utan varje kommun beslutar om sina egna understödsvillkor och bidragens belopp. Kommunen kan helt eller delvis sköta om en enskild väg eller endast bevilja ett penningbidrag till den. Vägnämnden fungerar som kommunens rättelse- och förrättningsorgan gällande väglagens beslut. Vanligen understöder kommunen det årliga underhållet av en enskild väg fram till den fasta bosättning som finns längst bort. Eftersom kommuner ansvarar för markanvändningen och planer i glesbygdsområden, bär de också i viss mån ansvar för trafiknätet. Grunden för kommunala bidrag har i regel varit att upprätthålla jämlikhet vad gäller väghållningskostnader för personer som bor i kommunens glesbygdsområden och tätortsområden. Kommunen kan med stöd av lagen om enskilda vägar överta byggandet och/eller väghållningen av en enskild väg. I förordningen om enskilda vägar föreskrivs att ett väglag kan ingå avtal om väghållning med kommunen. Trots ett sådant avtal är väglaget alltjämt väghållare. Det problematiska är att det oftast inte ingåtts något egentligt avtal med väglaget. Kommunens övertagande av väghållningen grundar sig på kommunens administrativa beslut. I dessa beslut har det inte nödvändigtvis fastställts vilka arbeten kommunen ansvarar för och vilka som är vägdelägarnas uppgift. Ansvaret för väghållningen och det eventuella skadeståndsansvar som detta medför är oklara. I många fall förutsätter kommunen inte att väglaget för vägen den sköter agerar enligt lagen om enskilda vägar. I rättspraxisen har det i ett sådant fall ansetts att väghållningsansvaret har överförts till kommunen, vilket strider mot trepartsfördelningen enligt väghållningssystemet. Under den senaste tiden har kommunerna haft ekonomiska svårigheter vilket lett till att de i allt större utsträckning avslutat sådana här skötselavtal och övergått till att ge vägarna penningbidrag. Enligt markanvändnings- och bygglagen inträder kommunens gatuhållningsskyldighet när trafikbehovet på grund av markanvändning som genomförts enligt detaljplanen kräver det. Kommunen ska åta sig väghållningen av en sådan enskild väg vars trafik går till en gata som byggs. Den enskilda vägen eller en del av den dras in när gatan upplåts för allmänt bruk. Om det finns ett väglag ska det ännu upplösas separat. Situationen är inte tydlig. I takt med att planläggningen framskrider har det funnits kvar många enskilda vägar på kommunernas planområden. Kommunen har i regel övertagit väghållningen, men inte börjat bygga gator enligt markanvändnings- och bygglagen. Lagen om enskilda vägar tillämpas fortsättningsvis. I dessa fall är det oklart vem som bär väghållningsansvaret.

34 a: Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om enskilda vägar och till vissa lagar som hänför sig till den Hittills har man behövt både väglagets och markägarens tillstånd för att installera el- och dataledningar. Denna praxis har inte fungerat eftersom det har varit utmanande att få tag på både kontaktpersonen för väglaget och markägaren och situationen har lett till mycket brokiga och till och med delvis lagstridiga förfaranden vid installation och byggande av ledningar Den internationella utvecklingen och lagstiftningen utomlands Den finländska samhällsstrukturen ser annorlunda ut än i de flesta andra europeiska länder. Finland är ett till ytan stort och glesbebyggt land och därför är de enskilda vägarna viktigare i Finland än i många andra länder. Till exempel Tyskland har inga speciallagar om enskilda vägar. Utöver delstaternas gatu- och väglagar berörs de enskilda vägarna framför allt av Tysklands civillagbok (Bürgerliches Gesetzbuch, BGB) Sverige Det land vars förhållanden påminner mest om de finländska är Sverige, där man precis som i Finland har ett omfattade nät av enskilda vägar. I Sverige inbegrips de viktigaste bestämmelserna som berör enskilda vägar i anläggningslagen (1973:1149) och i lagen (1973:1150) om förvaltning av samfälligheter. I svensk rätt anses enskilda vägar vara sådana gemensamhetsanläggningar som avses i anläggningslagen. De grundas vid lantmäteriförrättningar. Det område som krävs för en gemensamhetsanläggning upplåts genom en rätt som kan liknas vid ett servitut eller en äganderätt, varvid delägarna i gemensamhetsanläggningen också gemensamt äger området. Delägarskapet i gemensamhetsanläggningen är inte personligt utan bundet till fastigheten. Området kan upplåtas av såväl de fastigheter som blir delägare i gemensamhetsanläggningen som av andra fastigheter. Det kan bestämmas att ersättning ska betalas för upplåtelsen. Enskilda vägar förvaltas antingen utan organisering direkt av delägarna (delägarförvaltning) eller av en samfällighetsförening som grundats för förvaltningen av vägen. Inom oorganiserad delägarförvaltning ska beslut fattas enhälligt, och om enighet inte nås kan lantmäterimyndigheten eller en aktör som fastställs av denne på ansökan av en delägare ordna ett möte för att avgöra ärendet. Vid mötet räknas antalet röster på samma sätt som inom samfällighetsföreningar. Om omständigheterna så kräver kan man vid mötet bestämma att en samfällighetsförening ska grundas. En samfällighetsförening grundas vid ett delägarmöte genom att man fastställer föreningens stadgor och styrelse. En förening är en juridisk person som kan ha rättigheter och skyldigheter och omfattas av förbindelser med anknytning till sina uppgifter. Vid anläggningsförrättningen av en gemensamhetsanläggning grundas oftast också en samfällighetsförening med uppgift att sköta förvaltningen av gemensamhetsanläggningen. Delägarna i gemensamhetsanläggningen är automatiskt medlemmar i samfällighetsföreningen, om det har grundats en förening för att sköta om anläggningen. Lantmäterimyndigheten för ett register över samfällighetsföreningar. Vanligtvis tillämpas lantmäterimyndighetens modellstadgor. I stadgorna bestäms bland annat vilka samfälligheter eller gemensamhetsanläggningar som förvaltas, hur föreningens mötes ska ordnas och vilka uppgifter styrelsen har. Föreningen håller vanligen möte en gång per år eller vid behov oftare. Beslut fattas enligt majoritetsprincipen. Varje delägare har en röst oberoende av hur många delägarfastigheter personen äger. Vid beslut av ekonomisk betydelse kan antalet röster räknas enligt delägarfastigheternas andelstal, om någon delägare så kräver. En delägares röstandel får dock inte överskrida en femtedel av rösterna för de delägare som är närvarande vid mötet. Syftet med samfällighetsföreningen är att förvalta samfälligheten eller gemensamhetsanläggningen och den kan inte idka annan verksamhet. Det kan dock bestämmas att föreningen sköter om flera samfälligheter och

35 a: Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om enskilda vägar och till vissa lagar som hänför sig till den gemensamhetsanläggningar, vilket kan underlätta förvaltningen och spara kostnader i områden där delägarkretsen i stora drag är densamma för flera gemensamhetsanläggningar (prop., 1996/7:92). 32 Samfällighetsföreningen kan samla in avgifter av delägarna och ta lån för att täcka kostnaderna för underhållet av vägen. I Sverige har också finansieringen från samhället varit stabil och på en högre nivå än i Finland. Om statsbidrag föreskrivs i förordningen (1989:891) om statsbidrag till enskild väghållning. I Sverige är vägorganisationer inte skattskyldiga för sina inkomster. Enskilda vägdelägare är däremot skattskyldiga för sin andel av vägorganisationens inkomster. Vägdelägarna har också rätt att göra avdrag för vägorganisationens utgifter i beskattningen. Vägorganisationen ska lämna in de uppgifter som behövs för delägarnas beskattning. En vägdelägare som använder sin fastighet för skattepliktig verksamhet och vars fastighet inte används för permanent boende får dra av sin andel av mervärdesskatten för produkter och tjänster som en oorganiserad delägarförvaltning för vägen köpt, såvida att verksamheten omfattas av en avdragsrätt som berör användningen av fastigheten. En fastighet som inte har en andel i en gemensamhetsanläggning kan få använda vägen mot en så kallad slitageersättning. Fastighetsägaren ska betala bruksavgift med beaktande av det slitage på vägen som trafiken till och från ifrågavarande fastighet orsakar. Bruksavgiften täcker endast slitaget. Om vägen skadas på grund av trafik till och från en utomstående fastighet, ska fastighetsägaren betala en separat ersättning för skadan. Även en delägarfastighet kan vara skyldig att betala slitageersättning om den utnyttjar vägen i väsentligt högre grad än vad som motsvarar väghållningskostnaderna enligt fastighetens andelstal. Dessutom kan vägsamfällighetsföreningen ges rätt att använda en annan enskild väg om den har en stor betydelse för delägarfastigheterna och fastigheterna inte kan ansluta sig som delägare i den andra gemensamhetsanläggningen. I Sverige får ledningar placeras i marken antingen med stöd av ett avtal mellan ägaren och nätaktören eller så kan man med ett beslut av lantmäterimyndigheten vid en särskild lantmäteriförrättning inrätta en ledningsrätt med karaktär av ett servitut för det nödvändiga området. Ägaren, eller i fråga om enskilda vägar antingen delägarlaget eller samfällighetsföreningen, har rätt till ersättning för skador på grund av placering av ledningar. Även om det område som en enskild väg använder vanligen är egendom som tillhör flera fastigheter, fattas beslut om användningen av området för andra ändamål än väghållning i enlighet med bestämmelserna förvaltning av samfälligheten. Om det för förvaltningen har grundats en samfällighetsförening kan föreningen besluta att till exempel placera ledningarna på vägområdet. Man kan klaga på samfällighetsföreningens beslut genom att väcka talan hos en mark- och miljödomstol på den grunden att beslutet strider mot bestämmelserna i lagen eller föreningens stadgor. Också om man är missnöjd med ett beslut som fattats vid ett oorganiserat delägarlags möte kan man väcka talan mot de övriga delägarna vid en mark- och miljödomstol. Beslut som fattats vid en lantmäteriförrättning kan överklagas hos en mark- och miljödomstol. Lantmäterimyndighetens beslut som berör förvaltningen av en gemensamhetsanläggning och samfällighetsföreningen överklagas emellertid hos en allmän förvaltningsdomstol. Mark- och miljödomstolarna är specialdomstolar som behandlar bland annat miljö-, vatten-, fastighetsbildnings-, planläggnings- och byggnadsfrågor Danmark Danmarks lag om enskilda vägar (lov om private fællesveje) härstammar från Kommunfullmäktige (kommunalbestyrelse) är behörig förvaltningsmyndighet i frågor som berör enskilda vägar (vägmyndighet, vejmyndighed). I Danmark indelas enskilda vägar i enskilda vägar inom fastigheter och enskilda gemensamma vägar (private fællesveje). Enskilda gemensamma vägar används av flera fastigheter och de är

36 a: Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om enskilda vägar och till vissa lagar som hänför sig till den öppna för allmän trafik. Enskilda gemensamma vägar på landsbygden och enskilda gemensamma vägar i stadsområden omfattas delvis av olika bestämmelser. 33 Det kan finnas vägrätter till enskilda gemensamma vägar på landsbygden, vilket innebär att man har rätt att köra på vägen samt väghållningsskyldigheter. Man har vägrätt till en enskild gemensam väg om vägen är den enda förbindelsen till en fastighet. En vägrätt kan fås antingen genom ett avtal, genom registrering eller genom en dom. På landsbygden får även andra än innehavarna av vägrätt med stöd av naturvårdslagen använda enskilda gemensamma vägar för att röra sig till fots, med cykel eller häst. På landsbygden gäller rätten att köra ett motorfordon på en väg dock endast innehavare av vägrätt. I stadsområden är enskilda gemensamma vägar också öppna för allmän trafik med motorfordon. På landsbygden fungerar innehavarna av vägrätt som väghållare. Väghållningsskyldigheten fördelas vanligen i proportion till varje fastighets väganvändning. Innehavarna av vägrätt delar sinsemellan på antingen kostnaderna för väghållningen eller arbetet. Fastighetsägarna kan också grunda en förening eller ett väglag för att sköta om väghållningen. En enskild gemensam väg kan också fungera som en allmän stig (offentlig sti), varvid kommunen ersätter den del av kostnaderna som uppstår på grund av att vägen används som allmän stig för allmän trafik. Kommunen kan kräva att väghållningen håller en viss nivå. Kraven kan emellertid endast gälla hur vägen hålls i ett bra och säkert skick enligt lag i förhållande till den trafik som använder vägen. I tätorter (byer og bymæssige områder) är de fastighetsägare vars fastighet gränsar till vägen väghållningsskyldiga i fråga om enskilda gemensamma vägar. Om fastighetsägarna inte har ingått ett inbördes avtal som väghållningen, ansvarar var och en för sin egen fastighets anslutning till vägen. Detta gäller även andra vägar till vilka fastigheten gränsar. Fastighetsägarna kommer överens om hur väghållningen ordnas och delar på antingen kostnaderna för väghållningen eller arbetet. Detta kan göras genom att fastighetsägarna grundar en förening eller ett väglag som ansvarar för vägen. Enligt Danmarks lag om enskilda vägar beslutar kommunfullmäktige (kommunalbestyrelsen) om hur och i vilken grad enskilda gemensamma vägar ska underhållas och repareras. Fastighetsägare är också skyldiga att ordna gatubelysning när kommunen bestämmer hur enskilda vägar ska belysas. Kostnaderna för väghållningen delas vanligen mellan fastighetsägarna i enlighet med principerna i lagen om vägbidrag. 2.3 Bedömning av nuläget De enskilda vägarna är en del av trafiksystemet. De är av stor betydelse bland annat för att resekedjorna ska fungera, i synnerhet i fråga om transporter inom näringslivet och särskilt vad gäller trädvård och det övriga näringslivet och bosättningen på landsbygden. Enskilda vägar har uppgifter som anknyter till försörjningstrygghet till exempel om vägen allmänt används för genomfartstrafik eller om det vid vägen finns många funktioner som medför annan trafik än vägdelägarnas. Urbaniseringen och den förändrade åldersstrukturen på landsbygden samt naturresursekonomins och näringslivets behov skapar behov av modernisering. Urbaniseringen, befolkningens åldrande, strukturförändringen i näringslivet, den knappa offentliga ekonomin och många nya tekniklösningar kommer i framtiden att i betydande utsträckning påverka bland annat behovet att röra sig och färdsätten samt förvaltningen och underhållet av enskilda vägar. Enskilda vägar betjänar inte endast den fasta bosättningens och fritidsinvånarnas färdbehov, utan ett fungerande nät av enskilda vägar är också ett livsvillkor för ett konkurrenskraftigt näringsliv. Övergången från en fossil ekonomi till en bioekonomi som baserar sig på utnyttjande av förnybara naturresurser bedöms ge Finland betydande konkurrensmöjligheter på den globala marknaden i framtiden. En grundläggande förutsättning för att verksamheten och nya innovationer ska kunna utvecklas är dock att

37 a: Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om enskilda vägar och till vissa lagar som hänför sig till den tillgången till råvaror tryggas genom fungerande transportförbindelser. De enskilda vägarna håller på att få en allt större betydelse trots urbaniseringen. Lagen om enskilda vägar har ett ganska begränsat tillämpningsområde, vilket inte möjliggör sådana flexibla och kostnadseffektiva lösningar som behövs i dagsläget. 34 Befolkningsstrukturen på landsbygden ändrar hela tiden till följd av urbaniseringen och den åldrande befolkningen. Kunskaperna om underhåll av enskilda vägar minskar på landsbygden vilket skapar ett behov av omorganisering av bland annat organiseringen av väghållningen för att väghållningens nivå inte ska sjunka radikalt i framtiden. Också samhällets finansiering till enskilda vägar har länge minskat, med undantag för tillfälliga tilläggsfinansieringspaket som vanligen riktats till näringslivets konkurrenskraft. Det behövs en tydlig och möjliggörande lag om enskilda vägar som har uppdaterats så att den svarar mot dagens krav och som beaktar den pågående förändringen i samhället och den digitala utvecklingen. Lagen måste få en tydligare struktur. Paragraferna ska rubriceras och omorganiseras så att de som använder enskilda vägar enkelt hittar täckande uppgifter om det de söker på ett och samma ställe. Paragrafer som blivit överflödiga ska slopas eller uppdateras så att de är lämpliga i dagsläget. Man bör granska frågor kring finansiering och nyttjanderätt i samband med totalreformen av lagen om enskilda vägar. Man bör fundera på hur förhållandet mellan nyttjanderätter och avgifter för väganvändning ser ut i framtiden och hur de statliga bidragen förhåller sig till dessa. Även det allmänna genomförandet av statens understödssystem bör begrundas i omfattande utsträckning. Syftet är även att i högre grad se över kommunernas och statens roller. Ett viktigt mål är att minska kommunernas uppgifter. Det har observerats ett behov av att fundera på en lösning för att skapa ett register över de enskilda vägarnas skick samt för att få bättre tillgång till administrativ information om de enskilda vägarna. Väglagens juridiska form begrundas uttryckligen med tanke på att minska byråkratin och göra verksamheten smidigare samt effektivisera förvaltningen av enskilda vägar. Syftet är att göra placeringen av ledningar och kablar på vägområden smidigare. Det är också viktigt att göra en ny bedömning av väghållningsansvar som finns i gränssnittet med landsvägar, gator och enskilda vägar. Dessutom ska terminologin harmoniseras och uppdateras i samband med totalreformen. Förhållandet mellan lagen om enskilda vägar och fastighetsbildningslagen bör granskas på nytt. 3 Målsättning och de viktigaste förslagen 3.1 Målsättning Målet med propositionen är en tydlig, möjliggörande och modern lag om enskilda vägar som beaktar den pågående förändringen i samhället och den digitala utvecklingen. Målen gällande avvecklande av normer i Juha Sipiläs regerings regeringsprogram syftar till att gallra bort onödig reglering. Målet är en flexibel lag som möjliggör flera olika slags verksamhetssätt för väglag och vägdelägare och som därigenom ger möjlighet till flexibilitet i hållningen av enskilda vägar samt ger väglag större ansvar för sina egna beslut och verksamhetssätt än tidigare. Genom att öka flexibiliteten strävar man också efter att uppmuntra till företagsamhet och egna initiativ. Ett mål med propositionen är att trygga trafikmöjligheterna för transporter inom näringslivet och fast bosättning vid enskilda vägar genom att se över finansieringen av enskilda vägar i sin helhet. Man har också som mål att framhäva principen om att den som drar nytta ska betala och att allmänt skapa en hållbar grund

38 a: Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om enskilda vägar och till vissa lagar som hänför sig till den för finansieringen av enskilda vägar. Genom propositionen eftersträvas en mer omfattande debitering av bruksavgifter än tidigare. 35 Genom den föreslagna lagen eftersträvas goda förutsättningar att effektivt ordna och upprätthålla olika infrastruktursystem på landsbygden. Syftet är att genom lagreformen göra det möjligt för väglag att sköta om även andra uppgifter än endast väghållning, till exempel avfalls- och vatteninfrastruktur. Dessutom har man som mål att göra tillståndsförfarandena smidigare, till exempel vad gäller byggande av data- och elledningar, och att främja byggandet av olika infrastrukturnät i samhället. Ett mål är också att i syfte att ordna en effektiv väghållning uppmuntra till ett mer professionellt ordnande av väghållningen än i nuläget och därigenom möjliggöra uppkomsten av ny former av näringsverksamhet på landsbygden. I reformen av lagen om enskilda vägar har man förbundit sig till regeringsprogrammets mål om att minska kommunernas uppgifter och därigenom även gallra bland kostnaderna. Enligt regeringsprogrammet kommer regeringen att minska kommunernas kostnader med 1 miljard euro genom att gallra bland de lagstadgade uppgifterna och de skyldigheter som styr fullgörandet av dessa uppgifter. Genom att överföra uppgifterna till andra myndigheter eftersträvas dessutom bättre sakkunskap i behandlingen av frågor som berör enskilda vägar. 3.2 Alternativ Vägdelägarskap, utomstående väganvändning samt förhållandet mellan vägavgifter och bruksavgifter Vid klarläggande av olika parters roll bör övervägas vilka aktörer som ska ha möjlighet till vägrätt. Ärendet gäller på vilka sätt det är mest rationellt att ordna varje aktörs deltagande i väghållningen genom vägdelägarskap och vägavgifter eller på något annat sätt, framför allt genom bruksavgifter. Aktörer som har en oklar ställning i detta avseende är till exempel näringsidkare som behöver vägen, offentliga aktörer såsom kommunen, landskapet och staten, samt hyresgäster. Det ska vara klart både i nuläget och enligt propositionen även framöver att väganvändning för fastigheter som är belägna vid en enskild väg ska organiseras genom vägrätt och således genom vägdelägarskap. Vanligen grundas ingen separat vägrätt för hyresgäster om det redan inrättats vägrätt för fastigheten. Då bör hyresvärden och hyresgästen sinsemellan komma överens om hur fastigheten med till exempel vägrätt representeras vid väglagets möten. Det kan uppstå svåra situationer om hyresvärden och hyresgästen har olika behov av vägen. Exempelvis kan det för hyresgästen vara ändamålsenligt att åka till fastigheten längs en annan rutt än för markägaren. Det går emellertid att inrätta en temporär färdselrätt för högst den tid besittningen fortgår. Ibland kan offentliga aktörer styra trafik till en enskild väg. Dessutom kan det i ändan av en enskild väg finnas till exempel ett friluftsområde som förvaltas av en offentlig aktör där man måste använda den enskilda vägen för att åka till. I sådana situationen äger kommunen, landskapet eller staten inte nödvändigtvis en fastighet vid den enskilda vägen för vilken det kan inrättas vägrätt till vägen och genom vilken man således kan beakta allt färdande till ifrågavarande fastighet genom indelningen i vägenheter. Därför bör det övervägas huruvida den offentliga aktören i fråga bör ges möjlighet till eller åläggas att bli vägdelägare i dylika fall. För näringsidkare kan i nuläget inrättas vägrätt om vägen är viktig för idkandet av ifrågavarande näring. I fråga om näringsidkare kan man vara tvungen att bedöma när behovet att använda den enskilda vägen är så betydande och regelbundet att det lönar sig att ordna nyttjandet genom vägrätt, eftersom näringsidkare som använder vägen mindre intensivt också kan nyttja den med stöd av till exempel en bruksavgift. Det kan också

39 a: Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om enskilda vägar och till vissa lagar som hänför sig till den finnas andra enskilda aktörer som inte är vägdelägare men som använder vägen i förhållandevis hög grad. Även i fråga om sådana personer bör det bedömas på vilket sätt det är mest rationellt att ordna deras deltagande i kostnaderna för väghållningen samt hur förhållandet mellan väg- och bruksavgifter samt vägdelägarskap och utomstående väganvändning i allmänhet bör se ut. 36 Placering av ledningar på en enskild vägs vägområde Placering av el- och dataledningar vid en enskild väg är i nuläget en invecklad process eftersom man bör begära tillstånd att utföra arbetet och placera ledningarna av väglaget, eller ibland separat av varje vägdelägare, samt dessutom av markägaren. Alternativ för att ordna förfarandet är till exempel att det endast behövs tillstånd av markägaren eller att det endast behövs tillstånd av väghållaren, det vill säga väglaget eller vägdelägarna. Det smidigare av dessa alternativ skulle vara att man endast behöver komma överens om placeringen av ledningar med väglaget eller vägdelägarna eftersom väglaget kan ge tillstånd till åtgärder som riktas till vägområdet längs hela vägen, medan man om ärendet måste överenskommas med markägarna skulle vara tvungen att behandla ärendet separat med varje fastighetsägare längs den rutt som ledningen placeras. Om väglaget kan bevilja tillstånd för dylika åtgärder bör det dessutom bedömas hur begreppet vägrätt måste ändras med tanke på begränsningen av befogenheter på vägområdet för innehavare av vägrätt. Organiseringsformer för vägdelägare I beredningen av reformen har bedömts huruvida vägdelägarna förutom att organisera sig i väglag även ska kunna organisera sig i form av aktiebolag eller andelslag. I beredningen ansågs organiseringen av vägdelägare i aktiebolag vara problematisk och fick knappt med understöd av de intressentgrupper som deltog i beredningen. Aktiebolagsformen kräver en noggrann analys av detaljer och nödvändig reglering. Det är utmanande att beräkna den enskilda vägens värde samt varje vägdelägares ägarandel och samtidigt röstetal. Det är till exempel avgörande på vilket sätt vägenheterna som fastställs enligt användningen av den enskilda vägen omvandlas till aktier. Syftet med vägenheterna är i nuläget att fastställa hur stor andel av väglagets kostnader som tillfaller var och en som använder vägen. Också beslutsfattandet ordnas i dagsläget i proportion till enheterna. Det är också avgörande vad som beslutas om grundande av aktiebolag överlag och om till exempel ett befintligt väglag kan ändra sin juridiska form genom ett majoritetsbeslut vid ett väglagsmöte även om en del delägare inte vill börja idka den planerade affärsverksamheten. Ett syfte är också att genom lagen om enskilda vägar säkerställa nödvändig vägförbindelse och -rätt till fastigheter. Om ett aktiebolag grundas och vägen får en ny delägare måste det ordnas en aktieemission, och det är avgörande hur man säkerställer att den nya delägaren får bli delägare i bolaget som fattar beslut om vägen. En eventuell nytta med aktiebolagsformen som identifierats är förmåner vad gäller beskattning i form av rätt att dra av mervärdesskatt för det aktiebolag som förvaltar vägen. Detta förknippas å andra sidan med en risk att även sådana vägdelägare som inte har för avsikt att idka näringsverksamhet genom väglagsbolaget och som inte har tillräcklig sakkunskap eller tillräckliga resurser att ordna förvaltningen av aktiebolaget och annan verksamhet på behörigt sätt grundar aktiebolag för att få skattefördelar. Dessutom kan väghållning av en enskild väg på grund av de nuvarande utgångspunkterna som grundar sig på vägrätt och väghållningsskyldighet inte heller i nämnda juridiska form anses vara ren affärsverksamhet. Vägdelägarna uppfyller sin väghållningsskyldighet enligt lag genom vägavgifter och delar på de kostnader den medför, vilket inte kan räknas som mervärdesskattepliktig försäljning av tjänster. Innan den nuvarande lagen om enskilda vägar trädde i kraft kunde man dock grunda bolag för underhållet av enskilda vägar genom att ingå ett bolagsavtal, som motsvarar det nuvarande bolagsavtalet för öppet bolag. I avtalet fastställdes en vägförvaltningsnämnd och stadgor för det bolag som grundats. Sådana bolag kunde fungera mycket länge. Ansvaren och skyldigheterna för parterna i bolagsavtalet, bolagsmännen, kan jämföras

40 a: Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om enskilda vägar och till vissa lagar som hänför sig till den med bestyrelsen enligt lagen om enskilda vägar. Som bolagsform kunde ett bolag skaffa rättigheter och ingå förbindelser på samma sätt som ett väglag. Bolaget kunde vara sakägande i domstol och hos andra 37 myndigheter. Den nuvarande lagen förhindrar i sig inte en dylik organisering, som kan genomföras så att vägdelägarna juridiskt sett ur lagens perspektiv är verksamma oorganiserade och med stöd av inbördes avtal. Man har inte förhållit sig lika kritiskt till andelslagsformen, och andelslag kunde vara ett bra alternativ för att möjliggöra grundande av till exempel infrastrukturandelslag som sköter om annan infrastruktur än en väg. Andelslagsalternativet har ofta lyfts fram i situationer där ett väglag ses som upprätthållare av även annan infrastruktur än en väg, då det talas om infrastrukturandelslag. Å andra sidan förknippas även andelslagsformen med detaljer som det finns skäl att lösa för att undvika ett oklart rättsläge i lagen. Andelsverksamhetens ideologi och mål står i samklang med den nuvarande lagen om enskilda vägar. Det stora kravet på en jämlik och långsiktig verksamhet passar bra ihop med de grundläggande värderingarna för väghållningen. För väglag som aktivt erbjuder tjänster är verksamhet i form av ett andelslag ett realistiskt alternativ. En riskfaktor är andelslagets delägarskap. Man kan inte tvinga någon att bli delägare. Om endast en del vägdelägare hör till andelslaget, är risken att andelslagets verksamhet inte kommer igång ordentligt eller blir styv. Ett vanligt väglag har ingen uttalad nytta av verksamhet i form av andelslag, utan det är snarare tvärtom så att verksamheten ökar förvaltningen och gör den styvare. Hindret för infrastrukturandelslag är främst att delägare av infrastrukturer avviker från varandra och har olika betalningsgrunder. Det är dock möjligt att utveckla den nuvarande lagstiftningen i en sådan riktning att endast väglaget kan ge tillstånd för bland annat samhällstekniska anläggningar och anordningar som placeras på vägområdet. I nuläget måste även markägarens tillstånd begäras, vilket i värsta fall kan fördröja investeringar i hög grad. Med ett delägarlag avses en enhet som äger en samfällighet enligt lagen om samfälligheter. Ägarna av de fastigheter som är belägna i det samfällda området och som fått särskilda förmåner är delägare i delägarlaget. De vanligaste delägarlagen inrättas i anslutning till fiske och samfällda skogar. Delägarlag är ur beskattningssynvinkel samfällda förmåner, precis som väglagen. Delägarlag avviker dock från väglag i det avseende att de genererar vinst för sina delägare, till exempel inkomster från fiskerinäring (fiskelag) eller inkomster från försäljning av virke (samfällda skogar). I nuläget har väghållning inte bestått av verksamhet som eftersträvar eller genererar vinst. Det framgår inga stora fördelar eller nackdelar med att utföra väghållning i form av andelslag. Möjligheterna för ett juridiskt samfund som idkar väghållningsverksamhet för en enskild väg att bli ett allmännyttigt samfund begränsas av att väghållning av en enskild väg främst gynnar enskilda fastighetsägare eller en i övrigt begränsad krets av personer eller ett begränsat område. Om vägen med tanke på trafiken emellertid är belägen på en sådan plats att den på basis av läge och trafikmängd konstateras motsvara en väg som underhålls av staten eller en kommun, finns det inga säkra hinder för att den inte skulle kunna vara allmännyttig. Ett väglag är ur många synvinklar ett förvånansvärt fungerande system. Väglagets verksamhet är mycket beroende av organets sakkunskap och erfarenhet. Genom att erbjuda väglagens organ sakkunskap genom utbildning kan man med en liten insats åstadkomma betydande förbättringar. Utbildningar för vägdisponenter anses allmänt taget som ett bra sätt att producera sakkunniga som kan ta hand om väglagens lagstadgade uppgifter. Vägföreningen i Finland rf var först med att börja utbilda TIKO-vägdisponenter. Det finns för närvarande över 200 vägdisponenter. Vägförvaltning kan väljas som en valfri del av den av Utbildningsstyrelsen godkända yrkesexamen inom fastighetsförvaltning.

41 a: Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om enskilda vägar och till vissa lagar som hänför sig till den En möjlighet som bedömts i beredningen är möjligheten att bevara väglagen men att i större utsträckning än i nuläget göra det möjligt att befullmäktiga skötseln av deras uppgifter till utomstående aktörer, till exempel 38 vägförvaltningsföretag, infrastrukturandelslag eller företag som grundats av vägdelägarna själva. Skötsel av myndighetsuppgifter Beslutanderätten hos vägnämnder enligt den nuvarande lagen gäller huvudsakligen vägar som funnits från förut. Vägnämndernas uppgifter kan vad gäller innehåll indelas i förrättningsuppgifter och uppgifter som berör ändringssökande. Med förrättningsuppgifter avses här sådana ärenden som kan jämföras med uppgifter som sköts vid förrättningar av enskilda vägar. Dessutom omfattas vägnämnderna av vissa andra grupper av uppgifter som inte kan räknas som förrättningsuppgifter eller uppgifter som berör ändringssökande. Som en del av minskningen av kommunernas uppgifter har man utrett möjligheten att upplösa vägnämnder och överföra deras uppgifter till andra myndigheter. Man har i första hand utrett möjligheten att överföra uppgifter till Lantmäteriverket (LMV), som har en omfattande sakkunskap i frågor som berör enskilda vägar. Lantmäteriverket är en myndighet som för basregister, bland annat register med anknytning till fastigheter och terräng. Lantmäteriförrättningar är lagstadgade oberoende juridiskt-administrativa förfaranden genom vilka fastighetsregistret förs. LMV är inte en allmän förvaltningsmyndighet. Av den kommunala vägnämndens uppgifter kan endast sådana som naturligt behandlas vid en förrättning av enskilda vägar (förrättningsuppgifter) överföras till LMV:s ansvar. Ärenden som berör ändringssökande lämpar sig inte för LMV:s arbetsbild. Inte heller exempelvis tillstånds-, övervaknings- eller understödsärenden som anknyter till förvaltning av enskilda vägar eller väglag är sådana uppgifter som LMV skulle kunna sköta. Eftersom ärenden som berör ändringssökande och som anknyter till granskning av väglagets beslut inte är lämpliga att överföras till LMV kan man i fråga om dessa åtminstone bedöma möjligheten att föreskriva att de ska skötas av tingsrätterna, vilket är en vanlig associationsrättslig lösning, eller av jorddomstolarna som verkar inom tingsrätterna och som precis som LMV har specialsakkunskap i ärenden som berör enskilda vägar. Vad gäller skötseln av allmänna förvaltningsuppgifter är alternativen i framtiden landskapen samt statens tillstånds- och tillsynsverk, som i samband med landskapsreformen kommer att börja sköta vissa uppgifter som i dagsläget sköts av regionförvaltningsverken. Meningen är att statens tillstånds- och tillsynsverk ska ta hand om till exempel de rättsskyddsuppgifter som för närvarande sköts av regionförvaltningsverken. De allmänna förvaltningsuppgifter som vägnämnderna haft anknyter huvudsakligen till förvaltningen av väglaget och delägarnas samt övriga berörda parters rättsskydd, varvid statens tillstånds- och tillsynsverk tack vare den sakkunskap ämbetsverket kommer att besitta och de övriga uppgifter det kommer att sköta kommer att vara den naturligaste instansen att sköta sådana uppgifter som är förenliga med lagen om enskilda vägar. 3.3 De viktigaste förslagen Strukturen i den gällande lagen om enskilda vägar har på grund av många delreformer blivit oklar och delvis ologisk. I den nya lagen om enskilda vägar i propositionen ska paragraferna rubriceras och omorganiseras så att den nya lagen blir mer informativ och lättare att läsa. De ärenden som behandlas sammanställs i logiska helheter vilket gör det lättare att snabbt hitta övergripande information. Paragrafer som under årens lopp blivit onödiga slopas och reglering som överlappar annan lagstiftning gallras bort. Det föreslås att man i regleringen om förrättningar av enskilda vägar i större utsträckning än tidigare ska luta sig mot fastighetsbildningslagen som är en allmän lag om fastighetsförrättningar och endast föreskriva om förrättningar av enskilda vägar till den del som det är nödvändigt att avvika från förfarandet i

42 a: Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om enskilda vägar och till vissa lagar som hänför sig till den fastighetsbildningslagen eller i de fall där det är viktigt att bestämmelsen inbegrips i lagen om enskilda vägar, till exempel med tanke på tillgången till information för personer som använder lagen, för att 39 information om väghållning och förvaltning av enskilda vägar enkelt ska kunna hittas. Bestämmelserna om vägförrättningar har granskats tillsammans med fastighetsbildningslagen så att helheten framöver är enhetlig och konsekvent. Det föreslås att begreppet vägrätt ska utvidgas att omfatta el- och dataledningar och andra konstruktioner, anläggningar och anordningar som betjänar användningen av fastigheten. På detta sätt främjas i synnerhet byggandet av data- och elledningar så att endast väglagets tillstånd till placeringen behöver begäras i framtiden. Man vill göra väglagens verksamhet smidigare och mer flexibel. Syftet med propositionen är att ge väglagen mer ansvar för sina egna beslut och verksamhetssätt än tidigare. I anslutning till detta föreslås att väglagen i fortsättningen ska kunna avvika från lagen då de fattar beslut i vissa ärenden som fastställts separat i stadgorna, såvida att vägdelägarna tillsammans kommer överens om detta. Detta har bedömts öka flexibiliteten i väglagens verksamhet eftersom ett väglag på detta sätt kan avtala om vilket verksamhetssätt som passar det bäst, till exempel vad gäller olika ärenden som berör mötespraxis. Dessutom föreslås att även andra delar av väglagens mötespraxis ska moderniseras. Till exempel ska det bli möjligt att hålla videomöten och skicka inbjudan till möte per e-post. I regleringen om väglag införs bestämmelser om jävighet som fattades i den tidigare lagen, och därtill begränsas användningen av fullmakter vid väglagets möten så att en person inte kan använda mer än x procent av rösträtten vid ett möte. Enligt propositionen ska det vara möjligt att överföra väghållningen och förvaltningen av enskilda vägar till en utomstående aktör. En utomstående aktör kan till exempel vara ett andelslag som vägdelägarna grundat eller ett fullständigt utomstående företag, till exempel ett vägförvaltningsföretag. Som en del av minskningen av kommunernas uppgifter upplöses vägnämnderna och deras uppgifter överförs vid en förrättning av enskild väg till Lantmäteriverket eller i vissa fall till den som ansvarar för kommunens fastighetsregister, en jorddomstol och till statens tillstånds- och tillsynsverk som grundas i samband med landskapsreformen. Det föreslås att förrättningarna ska lättas upp och till och med slopas. Enligt förslaget ska ett väglag i fortsättningen kunna grundas, delas, sammanslås eller dras in utan förrättning av enskild väg. Dessutom föreskrivs att landskapen och kommunerna ska ges möjlighet att inrätta medlings- och rådgivningsorgan för ärenden som berör enskilda vägar. De kommunala fastighetsbildningsmyndigheter som har fått i uppgift att föra fastighetsregister inom sitt detaljplaneområde ska ges möjlighet att genomföra förrättningar av enskild väg även utanför detaljplaneområdet. Genom dessa åtgärder strävar man efter att minska risken för ökade utgifter för enskilda personer i samband med skötsel av ärenden som berör enskilda vägar efter att vägnämnderna upplösts. I den övriga finansieringen framhävs principen om att den som drar nytta ska betala. Ett mål är att utvidga underlaget av betalare av väghållningen av enskilda vägar. Utgångspunkten är att utomstående aktörers användning av enskilda vägar ska bli tillståndspliktig. Man ingriper dock inte i allemansrätten. Det ska också krävas tillstånd för markägare för att placera ut bommar på sådana enskilda vägar som är belägna på personens område. Tillståndet kan skaffas hos väglaget eller vid förrättning av enskild väg. Väglaget ska fortsättningsvis ha rätt att fritt begränsa utomstående väganvändning med motorfordon, såvida att vägen inte får understöd från samhället.

43 a: Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om enskilda vägar och till vissa lagar som hänför sig till den I fortsättningen kan vägrätt grundas även för offentliga samhällsaktörer (staten, en kommun, ett landskap), om de genom sin verksamhet styr trafiken till den enskilda vägen. Staten, kommunen eller landskapet kan 40 framöver i en sådan situation alltså vara skyldiga att i egenskap av vägdelägare delta i väghållningen och fördelningen av kostnaderna för denna. Dessutom ska det vara möjligt att beakta tidigare kostnader för byggande av vägen då bruksavgifterna bestäms. I fortsättningen ska det vid bestämmandet av fördelningen av väghållningsskyldigheten, det vill säga vägenheter på basis av vilka vägavgift betalas, också gå att beakta hur lång del av vägen vägdelägarna använder. Det föreslås att kriterierna för statsunderstöd ska förtydligas och gallras i lagen om enskilda vägar. De enda kriterierna för understöd ska vara att det finns en organisation för den enskilda vägen och att det finns uppdaterad och öppen information om den enskilda vägen. Om skötseln av statsunderstödsuppgiften och understöd till färjsträckor på enskilda vägar stadgas enligt lösningarna i landskapslagen. Statsunderstödsuppgiften sköts i fortsättningen av landskapen. Syftet med gallringen av understödskriterierna var att ge landskapen så stor valfrihet som möjligt att besluta hur det anslag som finns tillgängligt för understöd ska användas inom dess område. I beredningen av propositionen bedömdes att man på lokal nivå har en uppdaterad och grundad uppfattning om i vilket skick de enskilda vägarna i området är och på vilken nivå förhandenvarande enskilda vägar ska understödas med beaktande av näringslivets och den fasta bosättningens behov. Landskapen förmodas ha ett stort intresse av att hålla de enskilda vägarna i det skick som näringslivet och den fasta bosättningen kräver. Det föreslås att man ur lagen ska slopa de gamla anteckningarna om maximiprocenter för bidrag till specialobjekt på enskilda vägar. Det föreslås att landskapen kan understöda underhållet av färjsträckor på enskilda vägar som en del av planeringen och ordnandet av skärgårdstrafiken i enlighet med 6 2 mom. i landskapslagen. Denna ändring uppskattas ge fördelar eftersom man på detta sätt överför beslutsfattandet om enskilda vägar i sin helhet till landskapen och deras lokala perspektiv. Genom att granska förbindelsefartygstrafiken och färjplatser på enskilda vägar som en helhet inom landskapen främjas förvaltningen av den regionala helheten och den lokala prövningen samt skapas eventuella effektivitetsfördelar. Kommunernas understödsmöjligheter ändras inte, och möjligheten att ge understöd förblir således frivillig. Det föreslås att ställningen för enskilda vägar på detaljplaneområden ska specificeras i den nya lagen om enskilda vägar. Kommunerna ska vara skyldiga att vart femte år bedöma situationen för en enskild väg på dess detaljplaneområde, om så krävs. Dessutom ska kommunen börja sköta om en enskild väg som är belägen på eller som leder till dess planeområde om trafiken på den enskilda vägen ökar avsevärt till följd av genomförandet av en detaljplan. I den nya lagen om enskilda vägar föreslås inga sanktionsbestämmelser vid brott mot lagen. Däremot kan man i fortsättningen ingripa i icke-önskat beteende genom de administrativa tvångsmedel som föreslås. 4 Propositionens konsekvenser 4.1 Ekonomiska konsekvenser Konsekvenser för statens ekonomi, kommunerna och den offentliga ekonomin Det föreslås att kommunernas vägnämnder ska upplösas. Enligt en enkät som genomförts av Kommunförbundet har kommunernas vägnämnder genomförts i genomsnitt åtta förrättningar per kommun under de senaste tre åren. Det förekommer emellertid stora skillnader mellan olika kommuner och som mest har det under de senaste tre åren genomförts 72 förrättningar i en kommun med över invånare samt som mest 25 förrättningar i en mindre kommun. Utifrån resultaten av enkäten medför vägnämnden kostnader som uppgår till i genomsnitt cirka euro och mötesarvoden på i genomsnitt euro per år för en

44 a: Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om enskilda vägar och till vissa lagar som hänför sig till den enskild kommun. I samband med granskningen av åtgärder inom ramen för regeringens reform för att minska kommuneras kostnader har bedömts att man genom att upplösa vägnämnderna skulle åstadkomma inbesparingar på cirka 2 3 miljoner euro per år för kommunsektorn. 41 Överföringen av vägnämndernas uppgifter som berör ändringssökande till jorddomstolarna ökar i viss mån jorddomstolarnas och tingsrätternas arbetsbörda. Målet är dock att det ska göras färre ansökningar om ändring än i nuläget eftersom kostnaderna är större än tidigare och man genom landskapens eller kommunernas eventuella medlings- och rådgivningsorgan kan avgöra tvister innan de förs vidare till tingsrätten. Genom att föreskriva statens tillstånds- och tillsynsverk rätt att tillgripa administrativa tvångsmedel så att det kan effektivisera sitt beslut genom vite tror man att antalet uppgifter som berör ändringssökande som överförs till jorddomstolarna och tingsrätterna kommer att minska. Vid jordrättsmål tar staten ut en rättegångsavgift på 500 euro av ändringssökanden i enlighet med lagen om domstolsavgifter. Enligt en bedömning av jorddomstolen är rättegångsavgiften snarast formell och täcker inte de verkliga kostnader som rättegången medför för staten. Vid vanliga ärenden som berör ändringssökande kan kostnaderna uppgå till tusentals euro för staten. Enligt en utredning av Lantmäteriverket kommer Lantmäteriverket till följd av ändringen av lagen om enskilda vägar att få ansvara för ungefär 500 nya förrättningar av enskild väg. De uppgifter som föreslås överföras från vägnämnderna är redan nu lagstadgade uppgifter och åtgärder som utförs vid Lantmäteriverket. Lantmäteriverket har den infrastruktur och de resurser som behövs för att utföra uppgifterna och överföringen medför inga direkta konsekvenser för dessa. I fråga om resurser främjar och förenklar mottagandet av uppgifter vid Lantmäteriverket fördelningen av uppgifter till olika delar av landet. Arbetstidseffekterna kan antas uppgå till cirka 600 dagsverken, som med den nuvarande prissättningen medför kostnader på cirka 0,39 miljoner euro som ska tas ut av sakägare. Detta innebär 780 euro per uppgift som överförs. I rena arbetskraftskostnader skulle Lantmäteriverkets utgifter uppgå till cirka 0,32 miljoner euro. Överföringen medför således i genomsnitt inga stora effekter på kostnaderna för Lantmäteriverket eller medborgarna. Prissättningen av offentligrättsliga produkter som grundar sig på självkostnadsvärdet enligt lagen om grunderna för avgifter till staten gäller förrättningar av enskilda vägar samt dessutom de uppgifter som föreslås överföras från vägnämnderna till Lantmäteriverket. Till följd av detta kommer Lantmäteriverkets omsättning enligt det som beskrivs ovan att öka en aning, men inget överskott uppstår. Förrättningar av enskilda vägar berörs inte av den offentliga rättshjälpen, utan intressebevakningen bekostas, med undantag för vissa övergångar på järnvägsnivå, alltid av markägaren själv eller en annan sakägande. Överföringen av förrättningsuppgifter till Lantmäteriverket eller en frivillig fastighetsregisterhållare kommer troligtvis att i viss mån öka Lantmäteriverkets och fastighetsregisterhållarens uppgiftsbörda. Om fastighetsregisterhållare antog förrättningsuppgifter skulle uppgifterna fördelas jämnare mellan Lantmäteriverket och kommunernas förrättningsingenjörer, vilket skulle minska antalet förrättningsuppgifter som riktas till Lantmäteriverket. I dagsläget tar regionförvaltningsverket till exempel ut en avgift som underskrider självkostnadsvärdet för att samla ett samfund eller för andra sätt att fatta beslut enligt 22 i föreningslagen. I lagen om enskilda vägar jämförs de ärenden som överförs till det nya ämbetsverket i stor utsträckning med denna typ av uppgifter och anknyter främst till delägarnas rättsskydd. Det är alltså sannolikt att det tas ut en avgift som är lägre än självkostnadsvärdet också för sammankallande av ett väglags möte enligt lagen om enskilda vägar och andra mostavarande prestationer. År 2016 var priset för sammankallande av ett möte av regionförvaltningsverket 240 euro.

45 a: Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om enskilda vägar och till vissa lagar som hänför sig till den I regeringens proposition föreslås att kommuner, landskap och staten vid behov kan bli vägdelägare om de styr trafik till en enskild väg. Exempel på dessa är olika leder för gång-, cykel- och mopedtrafik dit samhället42 styr gång-, cykel- och mopedtrafik. Propositionen ökar möjligen kostnaderna för den offentliga ekonomin en aning, vad gäller väghållningen av enskilda vägar är ifrågavarande lösning rättvis och hållbar ur ett finansieringsperspektiv. Om det inte har fattats ett beslut om gatuhållning inom fem år från det att beslutet för godkännande av detaljplanen vunnit laga kraft, åläggs kommunerna att om en vägdelägare eller ett väglag så kräver utarbeta en bedömning av gatuhållningsskyldigheten med högst fem års mellanrum. Detta har bedömts öka kommunernas uppgifter en aning, men man har under beredningen observerat ett behov av att förtydliga ställningen för enskilda vägar på detaljplaneområden. Den föreslagna versionen är emellertid en betydligt mindre ekonomisk och administrativ börda för kommunerna än det alternativ där kommunen är skyldig att sköta om en enskild väg som ligger på dess detaljplaneområde efter ett visst antal år efter planläggningsbeslutet. I samband med landskapsreformen särskiljs färjor på enskilda vägar från de understöd som riktas till vägar och landskapen kan granska understödshelheten tillsammans med förbindelsefartygstrafiken. Ärendet har bedömts bland annat i en utredning för bedömning av kriterierna för fördelning av understödsanslag (Hämäläinen 2016). Paragraferna om understödsnivån för färjor på enskilda vägar och andra specialobjekt slopas ur lagen om enskilda vägar. Detta bedöms inte medföra extra kostnader för kommunerna eftersom de statsunderstöd som för närvarande används för färjor på enskilda vägar och enskilda vägar endast särskiljs från varandra. Det planeras således ingen ändring av finansieringen i lagen om enskilda vägar, utan man strävar genom förändringen efter att bättre trygga understödsanslagen till enskilda vägar. I nuläget då understödsanslagen minskar och understödet till färjor på enskilda vägar ökar varje år har den finansiering som riktas till egentliga enskilda vägar hela tiden minskat. Om dessa två element särskiljs från varandra äter de inte längre upp varandras understödsmöjligheter. Befullmäktigande av väghållningen till en utomstående aktör påverkar inte statens mervärdesskatteinkomster. Väglaget kommer fortsättningsvis inte att vara mervärdesskattepliktigt eftersom det inte idkar sådan affärsverksamhet som avses i mervärdesskattelagen. Även om den aktör som sköter väghållningen med stöd av en fullmakt samlar in vägavgifter direkt från vägdelägarna, ändras inte avgiftens karaktär. Inte ens om avgifterna samlas in av en ny aktör kan de betraktas som ersättning för en tjänst till en enskild medlem i väglaget, vilket är en förutsättning för mervärdesskatteskyldighet. Det är fortsättningsvis fråga om en vägavgift genom vilken vägdelägarna uppfyller sin väghållningsskyldighet och delar på de kostnader den medför, vilket inte kan räknas som försäljning av sådana tjänster som omfattas av mervärdesskattelagen. Dessutom kan man med stöd av beskattningens neutralitetsprincip förmoda att vägdelägarna behandlas olika ur skattemässig synvinkel beroende på hur väghållningen har ordnats i fallet i fråga. Ekonomiska konsekvenser för näringslivet De enskilda vägarna är en viktig del av trafiknätet och i takt med att investeringarna i skogsindustrin ökar kommer de att få en ännu större betydelse än tidigare. I en utredning (Kasteenpohja, 2016) som utarbetats i samband med totalreformen har man bedömt att den ökade användningen av virke ökar efterfrågan på virke i områden som hittills inte har varit ekonomiskt lönsamma. Detta kommer att öka användningen av nätet av enskilda vägar i ifrågavarande områden. Skicket hos och möjligheterna att använda nätet av enskilda vägar påverkar i sin tur kostnaderna för anskaffning av virke och det inhemska virkets konkurrenskraft.

46 a: Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om enskilda vägar och till vissa lagar som hänför sig till den De behov som näringslivet, och i synnerhet transporter inom bioekonomin och jordbruk, har tryggas genom att man ser till att de enskilda vägarna i framtiden är i det skick som deras användningsändamål förutsätter. Propositionen bedöms ha en positiv inverkan på de enskilda vägarnas skick, vilket i sin tur medför positiva ekonomiska effekter för transportföretag inom branschen för bioekonomi och jordbruk eftersom transportkedjorna fungerar på ett sömfritt, smidigt och förutsägbart sätt. Syftet med propositionen är att skapa en hållbar grund för finansieringen av enskilda vägar. Detta eftersträvas genom att man försöker utvidga underlaget av aktörer som betalar för väghållningen av en enskild väg så att alla aktörer som använder en enskild väg berörs. Åtgärderna omfattar till exempel att man ger möjlighet att anta olika aktörer i samhället som vägdelägare samt att insamlingen av vägavgifter och bruksavgifter förtydligas. I propositionen föreslås att understödskriterierna ska begränsas så att landskap som delar ut statsunderstöd efter att landskapsreformen genomförts i fortsättningen inte är bundna att stödja endast vägar med fast bosättning, utan att man i fördelningen av bidrag till enskilda vägar framöver också kan framhäva det lokala näringslivets och bioekonomins behov. Detta kan anses gynna näringslivet. Landskapen fattar emellertid de slutliga understödsbesluten. Genom att i högre grad överlåta väghållningen till professionella aktörer enligt propositionen kan man skapa positiva ekonomiska effekter för näringslivet på två olika sätt. Professionaliseringen inom väghållningen av enskilda vägar innebär att väghållningen av enskilda vägar i större utsträckning än i nuläget delegeras till professionella aktörer som kan ansvara för ett större antal enskilda vägar inom ett visst område. Om dessa så kallade vägförvaltningsföretag eller motsvarande infraserviceföretag har åtagit sig att ta hand om även andra infrasystem ger ett större antal enskilda vägar att sköta om möjlighet till en mer professionell arbetsmiljö på heltidsbasis. Det att fler enskilda vägar än i nuläget befullmäktigas till en utomstående aktör ger också betydande effektivitetsfördelar då infraföretagaren kan sköta om en ändamålsenlig helhet av enskilda vägar. Det har bedömts att man i detta fall kan spara på kostnaderna för till exempel väghållning. Professionaliseringen inom väghållningen av enskilda vägar skapar också positiva ekonomiska effekter för transportföretag inom bioekonomi och jordbruk eftersom väghållningen får en högre kvalitet tack vare professionaliseringen. För närvarande är det ett allmänt problem att kunskaperna om väghållning hos dem som finns vid enskilda vägar håller på att förvinna till följd av förändringar i ålders- och befolkningsstrukturen, i synnerhet på landsbygden. Personer som bott vid enskilda vägar flyttar i allt större utsträckning till städer och de vägdelägare som vet hur vägar ska underhållas blir äldre. Väghållningen av en enskild väg intresserar inte på samma sätt som tidigare en person som numera endast har en fritidsbostad vid den enskilda vägen. Denna utveckling har en negativ inverkan för de som fortsättningsvis bor vid en enskild väg och för de företag inom näringslivet som använder den enskilda vägen för sina transporter. Genom att professionalisera väghållningen av enskilda vägar tryggar man en tillräcklig nivå av väghållning även i situationer där vägdelägarna inte har kunskaper om eller intresse för väghållning. Tryggandet av tillgången till uppdaterad information om enskilda vägar har även bedömts skapa positiva ekonomiska effekter för näringslivet. Med tanke på transporter inom näringslivet är det mycket viktigt att administrativ information om en enskild väg och information om bland annat vägens utsträckning och läge finns tillgänglig för att transportörer enkelt ska kunna få information om till exempel vägens skick. Det utvecklas ständigt olika metoder och projekt genom vilka man tryggar en så smärtfri tillgång som möjligt till viktig information om transportkedjor för näringslivet. Ett uppdaterat register över enskilda vägar är en förutsättning för att dessa projekt ska lyckas En utvidgning av vägrätten så att den utöver färdselrätt även omfattar placering av el- och dataledningar samt övriga konstruktioner, anordningar och anläggningar som tjänar användningen av de fastigheter som finns på 43

47 a: Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om enskilda vägar och till vissa lagar som hänför sig till den det område som vägen anses betjäna medför positiva ekonomiska effekter för näringslivet. På detta sätt görs förfarandena smidigare och snabbare eftersom man hittills har varit tvungen att be både markägaren och 44 väglaget om tillstånd. I praktiken har det varit mycket svårt att få tillstånd vilket antingen har lett till att projektet fördröjts eller till och med ställs in eller till verksamhet som strider mot lagen. Ekonomiska konsekvenser för väglagen De ekonomiska konsekvenserna för väglagen är i stor utsträckning desamma som för vägdelägarna eftersom största delen av de avgifter som samlas in för att täcka väglagens kostnader består av de vägavgifter som vägdelägarna betalar. Utgångspunkten är att den nya lagen inte ska påverka kostnaderna för väghållning för personer som bor vid en enskild väg eftersom man syftar till att utgångsläget ska förbli oförändrat vad gäller vägavgifter, bruksavgifter och understöd. Upplösningen av vägnämnderna i anknytning till målet om att minska kommunernas uppgifter leder till att vägnämndernas uppgifter fördelas på tre olika aktörer. Förrättningsuppgifter överförs till Lantmäteriverket och eventuella fastighetsregisterhållare, uppgifter som berör ändringssökande överförs till jorddomstolarna och tingsrätterna och uppgifter som klassificeras som allmänna förvaltningsuppgifter och som anknyter till väglagets förvaltning samt delägarnas och övriga berörda parters rättsskydd överförs till statens tillståndsoch tillsynsverk Luova, som kommer att grundas. Sakkunskapen vid behandling av ovan nämnda ärenden kommer att förbättras men risken för ökade utgifter för vägdelägare ökar då uppgifterna överförs till sådana myndigheter som inte subventionerar behandlingen av ärenden som berör enskilda vägar, såsom hittills gjorts vid kommunerna. För närvarande varierar vägnämndernas förrättningsavgifter mellan olika kommuner. Enligt en utredning av Lantmäteriverket har en del vägnämnder över huvudtaget inte fastställt några förrättningskostnader. Det här har uppenbarligen varit förenligt med bestämmelserna med beaktande av den kommunala självstyrelsen och det har inte varit nödvändigt att iaktta självkostnadsprincipen på samma sätt som inom statsförvaltningen. De förrättningskostnader som sakägare åläggs betala består i huvudsak av arvoden för möten som ordnats, reseersättningar samt möteskostnader, till exempel postkostnader. Kostnader till följd av tjänstemännens arbetstid ingår mycket sällan i förrättningskostnaderna. Medianen för de förrättningskostnader som bestämts har varit 343 euro. För förrättningar på över 500 euro, som 26 procent av de undersökta kommunerna (72 stycken) fastställde, har medianen varit 962 euro. Lantmäteriverkets förrättningskostnader debiteras på basis av kostnaderna. De förrättningskostnader som tagits ut av medborgaren för de uppgifter som överförs från vägnämnderna till Lantmäteriverket har varierat mellan 50 och euro beroende på vilka ärenden som behandlas vid förrättningen och hur många arbetstimmar som använts för den. För sakägarnas del minskar behovet av att söka ändring hos en jorddomstol i de ärenden som överförs från vägnämnderna till en förrättning av enskild väg eftersom Lantmäteriverket har en förrättningsingenjörskår som är specialiserad på förrättningar av enskilda vägar och som behandlar ärendena i ett förfarande som är enhetligt på nationell nivå. Sådana resurser har de över 300 kommunernas separata vägnämnder de facto inte haft. Eftersom det inte längre finns något behov av att söka ändring eller behovet kommer att minska, kommer även sakägarnas kostnader att minska. Enligt det som nämns ovan kommer ärenden som berör ändringssökande och som avgörs genom ett förvaltningsbeslut eller väglagens ärenden som berör ändringssökande inte att behandlas vid förrättningar av enskilda vägar.

48 a: Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om enskilda vägar och till vissa lagar som hänför sig till den Ur sakägarnas synvinkel förblir situationen i princip densamma oberoende av huruvida väglagets ärenden som berör ändringssökande behandlas av en tingsrätt eller jorddomstol. Behovet av ett ombud för ärendena 45 eller ärendenas svårighetsgrad påverkas inte av huruvida ärendet handläggs vid en tingsrätt eller en jorddomstol. Sakägarens behov av ombud måste i bägge fall lösas av sakägaren själv. Om alternativet där de beslut som fattas vid väglagets möte klandras genom talan såsom allmänt stadgas i den övriga organisationslagstiftningen, till exempel i föreningslagen, aktiebolagslagen eller lagen om samfälligheter, tillämpas torde rätten att väcka talan kräva ett ombud med juridisk utbildning, vilket kan leda till extra kostnader. Offentlig rättshjälp med ombud på advokatnivå är dock numera också en förmån som beviljas personer med så kallade medelinkomster och gäller tvister vid väglagets möten på motsvarande sätt som till exempel klander av beslut vid ett aktiebolags bolagsstämma. En behandling i jorddomstol kostar 500 euro, och därtill kommer kostnader för en eventuell advokats tjänster. Om en advokat behövs stiger de totala kostnaderna till uppskattningsvis euro och de normala kostnaderna för den som förlorar är cirka euro. Till följd av i synnerhet de ökade kostnaderna för ändringssökande ska landskapen och kommunerna ges möjlighet till ett medlings- och rådgivningsorgan och statens tillstånds- och tillsynsverk ges möjlighet att tillämpa administrativa tvångsmedel i syfte att förebygga behov av att processa. Man har strävat efter att hitta alternativa lösningar för att minimera risken för ökade kostnader för vägdelägare. I lagen om enskilda vägar ska föreskrivas om en möjlighet för landskap och kommuner att inrätta ett rådgivning- och medlingsorgan genom vilket delägare får hjälp att lösa till exempel tvister innan de söker ändring hos en jorddomstol eller tingsrätt. Dessutom föreslås att kommuner som för ett fastighetsregister inom sitt detaljplaneområde ska kunna ges fullmakt att vid sidan om Lantmäteriverket erbjuda tjänster för förrättning av enskilda vägar inom sitt område, vilket ökar valmöjligheterna samt eventuellt kan påverka priserna och lätta upp förrättningsförfarandena på sikt. Enligt förslaget ska förfarandena lättas upp bland annat vad gäller att grunda, dela, sammanslå och dra in väglag så att väglagen själva kan fatta ifrågavarande beslut. Genom att föreskriva statens tillstånds- och tillsynsverk rätt att tillgripa administrativa tvångsmedel i vissa situationer som eventuellt försämrar vägdelägarnas rättsskydd tror man att behovet av jorddomstolar och tingsrätter och därigenom även risken för ökade kostnader för vägdelägare kommer att minska. Genom propositionen eftersträvas en möjlighet att fördela kostnaderna för väghållningen på en större grupp aktörer som använder den enskilda vägen än tidigare; en lindring av vägdelägarnas finansieringsbörda till de delar det är möjligt kan åstadkommas om en samhällelig aktör åläggs att bli vägdelägare om det finns skäl till det. Dessutom ska fastställandet av bruksavgifter förtydligas för att principerna för insamling av bruksavgifter ska bli så tydliga som möjligt. Den framtida understödsnivån samt genomförandet av understödsuppgiften avgörs i samband med landskapsreformen. I propositionen föreslås att kriteriet gällande fast bosättning ska slopas ur understödskriterierna, vilket kan påverka den framtida fördelningen av understöd. Enskilda vägar som byggts med tanke på fast bosättning ska dock kunna få understöd på samma sätt som tidigare. Genom ändringen tryggas för landskapens del äkta valfrihet vad gäller understödsobjekt. Det bedöms att det lokala perspektivets och politiska beslutsfattandets närvaro också tryggar beaktandet av den fasta bosättningen i fördelningen av landskapens understöd. Möjligheterna till understöd genom de anslag som funnits tillgängliga för statsunderstöd har varit mycket begränsade. Kommunerna har traditionellt understött just fast bosättning och det föreslås inga förändringar i kommunernas möjligheter att understöda enskilda vägar.

49 a: Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om enskilda vägar och till vissa lagar som hänför sig till den Slopandet av paragraferna om färjor på enskilda vägar och andra specialobjekt till följd av landskapsreformen bedöms inte ha någon direkt inverkan på väglagen eftersom de statsunderstöd som för 46 närvarande används för färjor på enskilda vägar och enskilda vägar kommer att separeras från varandra. Situationen kommer att förbli densamma som i nuläget och landskapen ska ges möjlighet att bedöma läget gällande färjor på enskilda vägar på lokal nivå som en helhet tillsammans med den övriga förbindelsefartygstrafiken. Det planeras således ingen ändring av finansieringen i lagen om enskilda vägar, utan man strävar genom förändringen efter att bättre trygga understödsanslagen till enskilda vägar. I nuläget då understödsanslagen minskar och understödet till färjor på enskilda vägar ökar varje år har den finansiering som riktas till egentliga enskilda vägar hela tiden minskat. Om dessa två element särskiljs från varandra äter de inte längre upp varandras understödsmöjligheter och detta kan till och med medföra positiva effekter för väglagen. Ekonomiska konsekvenser för övriga enskilda personer Ovan nämnda indragning av väglag kan öka risken för utgifter även för andra personer än vägdelägare i en situation där det uppstår ett behov av att söka ändring i väglagets eller Lantmäteriverkets beslut eller där det av någon annan orsak uppstår ett behov av att söka vägförrättning. Ovan nämnda åtgärder som syftar till att förebygga en ökad risk för kostnader för vägdelägarna tillämpas även på enskilda personer som inte är vägdelägare. En utvidgning av vägrätten så att den utöver färdselrätt även omfattar placering av el- och dataledningar samt övriga konstruktioner, anordningar och anläggningar som tjänar användningen av de fastigheter som finns på det område som vägen anses betjäna kan bredda vägområdet för enskilda vägar en aning, vilket påverkar fastigheter och därigenom fastighetsägare vid den enskilda vägen. Vägrätt grundas dock alltid i ändamålsenlig utsträckning, så till exempel enskilda vägar som byggs enbart med tanke på de transporter som skogsbruket förutsätter breddas knappt alls jämfört med nuläget. Det är dock inte fråga om någon betydande breddning av vägområdet och de fördelar som uppnås genom förändringen har även för fastighetsägare bedömts vara större än den skada som breddningen av vägområdet orsakar. Fastighetsägare ska få ersättning för servitut som inrättas på deras mark. I propositionen föreslås begränsningar av fastighetsägarnas rätt att placera en bom på en enskild väg som ligger på deras mark. Hittills har fastighetsägare fritt kunnat placera en bom på en enskild väg som är belägen på deras mark, till exempel för att förhindra att boskap rymmer. Det har emellertid bedömts att världen har förändrats så mycket att det inte längre finns några grunder för att en fastighetsägare ska få placera ut en sådan trafikregleringsanordning. Enligt propositionen kan fastighetsägare placera en bom på en enskild väg av särskilt skäl om de har tillstånd av väglaget. Om väglaget inte ger tillstånd kan tillstånd sökas vid en förrättning av enskild väg, vilket kan medföra små ekonomiska effekter för fastighetsägare. Bedömning av de totala ekonomiska konsekvenserna Propositionen kommer på lång sikt att medföra indirekta positiva effekter på sysselsättningen, konkurrenskraften, marknaden, investeringar, produktionen och produktiviteten, importen och exporten samt prisnivån. Skapandet av bättre verksamhetsförutsättningar i synnerhet för bioekonomin och jordbruket genom att fästa uppmärksamhet vid väghållningens kvalitet och genom att förbereda sig för framtida förändringar i samhället samt genom att skapa nya möjligheter till affärsverksamhet inom väghållning av enskilda vägar genom att kombinera och bygga olika infrasystem skapas goda förutsättningar för att säkerställa ett produktivt näringsliv och en kostnadseffektiv verksamhet. Fungerande resekedjor och eventuella inbesparingar i transporter påverkar företagens konkurrenskraft och därigenom sysselsättningen,

50 a: Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om enskilda vägar och till vissa lagar som hänför sig till den marknaden, importen och exporten. Genom att skapa en hållbar grund för finansieringen av enskilda vägar och göra väghållningen mer professionell än tidigare möjliggörs nya investeringar som är större än tidigare i 47 enskilda vägar och därigenom uppnås sysselsättande effekter i synnerhet på landsbygden. Också det att vägförvaltningsföretag och infrastrukturföretag ges möjlighet att växa kommer sannolikt att medföra sysselsättande effekter på lång sikt, i synnerhet på landsbygden. På kort sikt kan det ske små förändringar i inriktningen av understöd till följd av de ändrade understödskriterierna, men detta har inte bedömts medföra några effekter för kostnadsstrukturen mellan olika befolkningsgrupper. Det att kommunernas understöd inte är lagstadgade och kommunerna således kan ändra sin understödspraxis med kort varsel är en faktor som skapar osäkerhet i bedömningen. Den pågående landskapsreformen medför osäkerhetsfaktorer eftersom det ännu inte har gjorts några slutliga linjedragningar för beslut. Därmed har landskapen heller ännu inte kunnat skapa någon praxis, så landskapens framtida verksamhet kan endast uppskattas. 4.2 Konsekvenser för myndigheters verksamhet Efter att vägnämnderna upplösts kommer de förrättningsärenden som avgörs vid vägnämndernas förrättningar att avgöras vid förrättningar av enskilda vägar. Förrättningar av enskilda vägar utförs i regel av Lantmäteriverket, men om en förrättning berör ett helt detaljplaneområde, för vilket kommunen för fastighetsregister i enlighet med 5 i fastighetsregisterlagen (392/85), utförs förrättningen av kommunens fastighetsregisterhållare. Upplösningen av vägnämnderna kan leda till att den totala mängden uppgifter ökar för Lantmäteriverket och eventuella fastighetsingenjörer vid kommunen som fungerar som fastighetsregisterhållare. Det har dock bedömts att man genom att möjliggöra ett rådgivnings- och medlingsorgan, lätta upp vissa förfaranden och göra det möjligt för fastighetsregisterhållaren att utföra förrättningar även utanför detaljplaneområden kan jämna ut Lantmäteriverkets och fastighetsregisterhållarens börda så att den inte ökar i betydande grad. Även jorddomstolarnas uppgifter som berör ändringssökande ökar, men tack vare den ökade kostnadsbördan och det eventuella medlings- och rådgivningsorganets existens samt statens tillstånds- och tillsynsverks rätt att använda administrativa tvångsmedel kommer mängden uppgifter att hållas rimlig. 4.3 Miljökonsekvenser Utvidgningen av definitionen av vägrätt så att den även omfattar till exempel placering av el- och dataledningar på området kan leda till att det placeras fler data- och elledningar på enskilda vägars vägområden än i nuläget. Det är också möjligt att den utvidgade definitionen av vägrätt leder till att man börjar grunda bredare vägrätter vid vägförrättningar än i nuläget för att de ledningar som behövs ska rymmas på området. Med tanke på miljön och markägaren är det dock rationellt att koncentrera de skador som infrabyggandet orsakar i terrängen till en plats. I propositionen beaktas den miljörättsliga lagstiftningen och det har inte identifierats några andra konsekvenser för miljön till följd av reformerna. 4.4 Samhälleliga konsekvenser Konsekvenser för medborgarnas ställning och verksamheten i medborgarsamhället

51 a: Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om enskilda vägar och till vissa lagar som hänför sig till den Upplösningen av vägnämnder förbättrar vägdelägarnas rättsskydd till den del att det bedömts att vägnämndernas beslutsfattande funnits för nära vägdelägarna. I små kommuner har till exempel problem 48 med jävighet och bristen på yrkesskicklighet varit ett problem. I och med att uppgifter som berör ändringssökande överförs till jorddomstolarna och förrättningsuppgifter överförs till Lantmäteriverket och eventuella fastighetsregisterhållare kommer det att ske förbättringar vad gäller professionalitet och beslutens kvalitet. Det är också möjligt att vägdelägarnas rättsskydd äventyras i situationer där en vägdelägare ser en möjlighet att ställa till förtret och en annan vägdelägare på grund av de ökade kostnaderna för ändringssökande inte kan eller det inte lönar sig att föra ärendet vidare. Därför ska statens tillstånds- och tillsynsverk föreskrivas möjlighet att tillgripa administrativa tvångsmedel i separat definierade situationer, såvida att verksamhet som bryter mot lagen har observerats. Det har emellertid bedömts att alla problemsituationer inte kan lösas med hjälp av lagstiftningen. Propositionen gör det möjligt att i omfattande utsträckning utnyttja digitaliseringen, bland annat genom att ta i bruk elektroniska mötesverktyg och verktyg för möteskallelse. Väglaget ska dock säkerställa att alla vägdelägare har möjlighet att använda dessa elektroniska verktyg. Det får inte meddelas om ett möte endast per e-post om alla vägdelägare inte har tillgång till e-post. På det här sättet beaktas bland annat personer med svaga datakommunikationsförbindelser samt äldre personer som bor vid enskilda vägar. Utomstående aktörers användning av enskilda vägar klarläggs, men de grundläggande lösningarna förblir desamma. Propositionen ingriper dock inte i allemansrätten. Användning av en enskild väg för regelbundna eller tillfälliga transporter eller för regelbundet eller tillfälligt färdande ska vara tillståndspliktig verksamhet för övriga aktörer än vägdelägare. Tillstånd att använda vägen behövs emellertid inte för användning av vägen med stöd av allemansrätten eller för annan sådan sporadisk användning som inte tydligt ökar kostnaderna för underhållet av vägen. Det är således avgörande hur ofta vägen används och huruvida det kan verifieras att användningen ökar kostnaderna för underhållet. En bruksavgift ska betalas för tillståndspliktig samt för olovlig och lagstridig användning av en enskild väg. På detta sätt eftersträvas rättvisa i finansieringen av väghållningen av enskilda vägar. Sociala konsekvenser och konsekvenser för hälsan, konsekvenser för jämlikheten, barnen och jämställdheten mellan könen Målet med den nya lagen om enskilda vägar som föreslås är att trygga förutsättningarna för att upprätthålla och utveckla nätet av enskilda vägar som en del av trafiksystemet med beaktande av i synnerhet de behov att färdas och transportbehov som förutsätts med tanke på samhällets funktionssäkerhet, näringslivet och bosättningen vid enskilda vägar. Tryggandet av en tillräcklig nivå av underhåll av enskilda vägar gör det möjligt att tryggt och smidigt tillhandahålla skoltransporter, service för äldre och andra social- och hälsotjänster som ges i hemmet även för personer som bor vid enskilda vägar. De enskilda vägarnas skick har även betydelse för den brådskande nödcentralsverksamheten, polisverksamheten, räddningsverksamheten och genomförandet av prehospital akutsjukvård, som är viktiga för såväl bosättningen som näringsverksamheten vid enskilda vägar. Propositionen påverkar inte jämlikheten eller jämställdheten mellan könen. Konsekvenser för sysselsättningen och arbetslivet Genom propositionen strävar man efter att främja uppkomsten av ny näringsverksamhet i anslutning till enskilda vägar. I Finland har utbildats cirka 250 vägdisponenter, varav en del redan har avslutat sin verksamhet. Det finns uppskattningsvis 180 aktiva vägdisponenter. Av dessa har ungefär 15 vägdisponenter vägförvaltningen som huvudsyssla eller nästan som huvudsyssla, men det kan antas att riktningen går mot att

52 a: Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om enskilda vägar och till vissa lagar som hänför sig till den verksamheten blir en huvudsyssla eftersom det ännu för några år sedan inte fanns en enda vägdisponent som sysslade med verksamheten på heltid. 49 Ett mål med propositionen är att väghållningen av enskilda vägar ska kunna fortsätta utvecklas i en mer professionell riktning och att denna utveckling ska stärkas ytterligare. En verkning kan vara att vägförvaltningen i större utsträckning än i nuläget börjar skötas av en person i huvudsyssla och att yrket som vägdisponent får en etablerad ställning. För att kunna arbeta som vägdisponent på heltid krävs dock att man har ett förhållandevis omfattande nätverk av vägar att sköta om, varvid en enskild vägdisponent i huvudsyssla kan ha ett mycket stort verksamhetsområde. Det har också bedömts att lagen ger förutsättningar att grunda sådana infradisponentföretag och infraserviceföretag som i större omfattning kan sköta om ett infrasystem som betjänar flera fastigheter samt byggandet och underhållet av dessa. Konsekvenser för säkerheten Propositionen medför positiva effekter för trafiksäkerheten eftersom den strävar till att trygga och förbättra nivån på väghållningen nu och i framtiden. En vägs skick är beroende av väghållningen och skickat påverkar trafiksäkerheten. För närvarande håller väghållningen på grund av bristande intresse och kunskaper samt finansiering en mycket svag nivå på vissa enskilda vägar. Det föreslås förbättringar och nya lösningar på detta. Bommar kan påverka trafiksäkerheten om de har placerats på ett bristfälligt sätt eller inte uppfyller de kriterier som fastställts för trafikregleringsanordningar. Propositionen påverkar antalet bommar som fastighetsägare får placera ut i och med att antalet sannolikt kommer att minskas, vilket kan medföra positiva effekter för trafiksäkerheten. Ett väglag kan fortsättningsvis placera ut en trafikregleringsanordning i syfte att förhindra utomstående trafik om det så önskar, såvida att det inte har fått understöd för underhåll och byggande av kommunen eller landskapet. Konsekvenser för den regionala utvecklingen I regeringens proposition med förslag till landskapslag xx/2017 föreslås att den nuvarande uppgiften kring statsunderstöd till enskilda vägar ska överföras till landskapen. Understödet är fortsättningsvis ett statsunderstöd och dess tillräcklighet bedöms enligt landskapens fullmäktigeperioder. Riksdagen fattar fortsättningsvis beslut om understödsanslagets storlek medan kommunikationsministeriet beslutar om hur understödsanslaget ska fördelas mellan landskapen. Det föreslagna kriteriet för fördelning av understöd är ett koefficienttal som bildas av landskapets glesbebyggelse, jordbruk och skogsbruk. Denna fråga avgörs emellertid inte i samband med totalreformen av lagen om enskilda vägar. Understödsbeslut överförs i övrigt nästan helt och hållet till landskapens autonoma beslutsfattande. För att landskapen genuint ska kunna genomföra prövningen på lokal nivå gallras också de understödskriterier som föreskrivs i lagen om enskilda vägar, vilket gör det möjligt att beakta ovan nämnda betoningar även i fördelningen av understöd till enskilda vägar. Gallringen av understödskriterierna lämnar också öppet hur landskapens understöd förhåller sig till kommunernas understöd, och till följd av detta kan landskapen och kommunerna sinsemellan koordinera fördelningen av understöd på lokal nivå och därmed undvika överlappningar. Numera riktas understöd huvudsakligen till dagligt underhåll. Konsekvenser för informationssamhället Genom propositionen strävar man efter att göra det förfarande som krävs för att placera dataledningar och andra ledningar på områden för enskilda vägar smidigare, vilket kan medföra positiva effekter för byggandet av bredband.

53 a: Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om enskilda vägar och till vissa lagar som hänför sig till den Genom propositionen möjliggörs användning av moderna kommunikationsmedel i väglagens förvaltning och vid möten och tack vare detta kan väglagen effektivisera sin verksamhet och förbättra tillgången till 50 uppdaterad information. Om elektroniska kommunikationsverktyg och eventuellt också mötesverktyg tas i bruk får vägdelägare som bor längre bort en bättre ställning och bättre möjligheter att delta i beslutsfattandet kring väglaget. I propositionen fastställs vägdelägarnas och väglagens skyldighet att ange uppdaterad information om vägen till registret över enskilda vägar. Språkliga konsekvenser Propositionen medför inga språkliga konsekvenser. 5 Beredningen av propositionen 5.1 Beredningsskeden och beredningsmaterial Kommunikationsministeriet förunderstökte utvecklingen av understödssystemet för enskilda vägar år Dessutom presenterades i en rapport som publicerades hösten 2014 utredningsman Esko Hämäläinens bedömningar och förslag gällande behoven att reformera lagen om enskilda vägar. Ovan nämnda utredningar och de utlåtanden som getts om dessa har fungerat som grund för reformarbetet. Propositionen har beretts som tjänstearbete vid kommunikationsministeriet i öppen växelverkan med olika ämbetsverk och institutioner samt intressentgrupper inom förvaltningsområdet och med övriga myndighetsaktörer. En informell expertgrupp samlades i samband med beredningen av reformen under 2016, och därtill ordnades omfattande tillställningar för intressentgrupper innan författningsprojektet inleddes och innan propositionen skickades på remiss. Det har ordnats en enkät om behoven av att förnya lagen om enskilda vägar i tjänsten OtaKantaa.fi. Enkäten var öppen för alla medborgare under tiden Målet med enkäten var att kartlägga behov och synpunkter i anslutning till reformen av lagen om enskilda vägar. Sammanlagt 155 personer svarade på enkäten. Under beredningen av reformen beställdes i juli 2016 en utredning av Elina Kasteenpohja vid Datumi Asiantuntijapalvelut. I utredningen granskades praxis och konsekvenser kring enskilda vägar. Hösten 2016 beställdes av Esko Hämäläinen en utredning av den landskapsspecifika fördelningen av understödsanslag till enskilda vägar i en situation där landskapen åtar sig uppgiften att fördela understöd till enskilda vägar. År 2014 färdigställdes Esko Hämäläinens utredning av behoven av att förnya lagen om enskilda vägar. Utredningen har använts som bakgrundsmaterial för totalreformen. Kommunförbundet utarbetade hösten 2016 en enkätundersökning om upplösningen av vägnämnder och om totalreformens eventuella konsekvenser för kommunerna. Även denna utredning har använts som bakgrundsmaterial för totalreformen. 5.2 Remissyttranden och hur de har beaktats [Fylls i efter remissrundan]

54 a: Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om enskilda vägar och till vissa lagar som hänför sig till den 6 Samband med andra propositioner Regeringen bereder en landskapsreform, med stöd av vilken 18 självstyrande landskap kommer att bildas. 51 Enligt utkastet till landskapslag ( ) kommer landskapen bland annat att få i uppgift att sköta om statsunderstöden till enskilda vägar. I samband med landskapsreformen grundas också statens nya tillståndsoch tillsynsverk. Lagutkastet om detta har ännu inte varit på remiss. I denna proposition föreslås att vissa uppgifter ska överföras till såväl landskapen som till statens tillstånds- och tillsynsverk, som kommer att grundas. Förslagen i denna proposition är till dessa delar beroende av nämnda lagförslag. I samband med landskapsreformen bereder kommunikationsministeriet dessutom ett förslag till totalreform av landsvägslagen eftersom det regionala underhållet av landsvägar enligt utkastet till landskapslag kommer att överföras till landskapen. Förhållandet mellan landsvägslagen och lagen om enskilda vägar berör till exempel enskilda vägars anslutning till landsvägar. Vid kommunikationsministeriet bereds av en totalreform av vägtrafiklagen. Vägtrafiklagen påverkar de omständigheter som föreskrivs i lagen om enskilda vägar bland annat vad gäller regleringen om trafikregleringsanordningar och placeringen av dessa på en väg.

55 Luonnos Hallituksen esitys eduskunnalle yksityistielaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi 52 ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksellä ehdotetaan säädettäväksi uusi yksityistielaki. Se korvaisi vuonna 1963 voimaan tulleen lain yksityisistä teistä. Samalla tehtäisiin vähäisiä, lähinnä teknisiä muutoksia kiinteistönmuodostamislakiin, maankäyttö- ja rakennuslakiin, kestävän metsätalouden määräaikaiseen rahoituslakiin, ratalakiin, ulkoilulakiin, vesistöhankkeiden johdosta suoritettavista tilusjärjestelyistä annettuun lakiin, ympäristövahinkojen korvaamisesta annettuun lakiin, yhteismetsälakiin, kaivoslakiin ja valtion metsätalousosakeyhtiöstä annettuun lakiin. Esitetyn lain tavoitteena olisi antaa edellytykset yksityistieverkon kehittämiselle ja ylläpidolle nykyisissä olosuhteissa huomioiden muun muassa kaupungistumisen ja maaseudun ikärakenteen muutoksen sekä toisaalta luonnonvaratalouden ja elinkeinoelämän tarpeet. Yksityisteitä koskeva lainsäädäntöä selkeytettäisiin ja modernisoitaisiin niin kirjoitustavaltaan kuin sisällöltään. Tarpeettomat, vanhentuneet ja muun lainsäädännön kanssa päällekkäiset säännökset poistettaisiin. Lupamenettelyiden keventämiseksi ja selkeyttämiseksi tieoikeuden määritelmää laajennettaisiin, niin että tieoikeus perustettaisiin jatkossa kulkuoikeuden lisäksi myös sähkö- ja viestintäjohtojen ja muiden tien vaikutuspiirin kiinteistöjen käyttöä palvelevien rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittamista varten. Jatkossa tiekunta voisi antaa luvan johtojen sijoittamiseen yksityistien tiealueelle. Kuntien tielautakuntia koskevista säännöksistä luovuttaisiin, ja niille aiemmin kuuluneet tehtävät siirrettäisiin muille viranomaisille. Yksityisteiden avustuksia koskevia säännöksiä uudistettaisiin karsimalla avustuskriteereitä ja siirtämällä valtion nykyisten valtionavustusten jakaminen vuonna 2019 toimintansa aloittavien maakuntien tehtäväksi. Esitettävällä lailla olisi tarkoitus selkiyttää eri osapuolten vastuita yksityisteiden rakentamisen, ylläpitämisen sekä liikkumisen suhteen. Selkeytettäisiin sitä, että ulkopuolisten on lähtökohtaisesti saatava lupa yksityistien käytölle ja että tällaisesta käytöstä voidaan periä maksu. Lupaa tien käyttämiseen ei kuitenkaan jatkossakaan tarvittaisi toimintaan, joka ei selvästi lisää tien kunnossapitokustannuksia. Mahdollistettaisiin kuntien, maakuntien tai valtion tuleminen tieosakkaaksi tapauksissa, jossa ne ohjaavat julkista liikennettä yksityisteille. Sellaisten asemakaava-alueilla sijaitsevien yksityisteiden, joiden liikennettä välittämään on asemakaavaan merkitty katu, asemaa selkeytettäisiin. Lisäksi lisättäisiin kunnille velvollisuus ottaa hoitoonsa asemakaava-alueella oleva tai sinne johtava yksityistie hoitoonsa, jos yksityistien liikenne huomattavasti lisääntyy asemakaavan toteuttamisen seurauksena. Esitetyllä lailla pyrittäisiin myös kannustamaan tieosakkaita järjestäytymiseen ja yksityisteitä koskevan hallinnollisen tiedon ylläpitoon. Tiekuntien perustaminen ja yhdistyminen mahdollistettaisiin myös tieosakkaiden omilla päätöksillä ilman yksityistietoimitusta. Tiekunnat voisivat jatkossa vahvistaa itselleen säännöt, joissa voitaisiin sopia erikseen määritellyistä kysymyksistä myös toisin kuin laissa säädetään. Mahdollistettaisiin lisäksi tienpidon ulkoistaminen ulkopuoliselle taholle. Yksityistielaki ja siihen liittyvät lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta

56 YLEISPERUSTELUT 1 Johdanto Yksityisten toimijoiden omistamia yksityisteitä on Suomessa noin kilometriä. Liikenteellisesti merkittävimpiä yksityisteitä ovat valtion apuun oikeutetut tiet, joita on nykyään noin kilometriä. Niiden varrella asuu noin puoli miljoonaa ihmistä ja kesämökkejä näiden teiden vaikutusalueella on lähes , joka tarkoittaa noin 40 prosenttia koko maan loma-asuntokannasta. Pysyvän asutuksen käytössä olevia teitä on siis noin km, rakennettuja metsäautoteitä arviolta km sekä muita autolla ajokelpoisia metsä- ja mökkiteitä on noin km. Näiden lisäksi on vielä huomattava määrä pääasiassa kiinteistökohtaisia kevyempirakenteisia ajouria, piha- ja peltoteitä. Yksityisteiden rakentaminen ja kunnossapito rahoitetaan pitkälti yksityisten, yksityistien varrella asuvien ihmisten toimesta Nykytila 2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö Nykyinen yksityistielaki tuli voimaan ja se säädettiin aikoinaan hyvin erilaiseen toimintaympäristöön. Ikäänsä nähden laki on suhteellisen hyvin turvannut yksityisteiden toimivuuden ja hallinnoinnin muuttuneissa tilanteissa, mutta lukuisten osauudistusten johdosta se on menettänyt yhtenäistä rakennettaan ja selkeyttään eikä se nykyisessä muodossaan anna riittävästi tukea maaseudun infrastruktuurin tehokkaaseen ja joustavaan hallinnointiin. Ennen yksityistielain voimaantuloa yksityisteitä koskevat säädökset olivat 1950-luvun lopulla hajallaan eri laeissa. Tienpitojärjestelmän muutokseen liittyen tuli tarpeelliseksi säätää yhtenäinen laki myös yksityisteiden tienpidon järjestämisestä. Lain säätämisen aikaan enemmistö suomalaisista asui vielä hajaasutusalueilla ja sai toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta, ja tämä näkyy lain hengessä ja sisällössä vielä tänä päivänäkin. Yksityistielakia on osauudistusten kautta pyritty pitämään yhteiskunnallisen kehityksen edellyttämällä tasolla. Muutokset muussa lainsäädännössä on otettu huomioon. Yksityisteiden tienkäytössä tapahtuneisiin muutoksiin on myös pyritty vastaamaan. Itse yksityistienpitoon ja tiekuntahallintoon liittyviin säännöksiin on tehty teknisiä tarkistuksia, mutta perusratkaisut ja toimintamuodot ovat alkuperäiset. Lain rakenne ja lakikieli eivät vastaa nykyisiä säädösvalmistelutavoitteita ja -ohjeita. Laissa on lisäksi säännöksiä, jotka ovat jääneet kokonaan tarpeettomiksi. Joidenkin säännösten alkuperäinen tarkoitus on hämärtynyt, ja niiden soveltamisalaa on oikeuskäytännön ja suositusten kautta muutettu paremmin vastaamaan nykytilannetta. Osa säännöksistä sopii sisältönsä puolesta paremmin muun otsikon alle kuin missä ne tällä hetkellä laissa ovat. Yksityistielain nykyrakenne on vaikea hahmotettava, sillä pykäliä ei ole otsikoitu ja niiden sisältö voi vaihdella suurestikin momenttien välillä. Yleisten säännösten jälkeen säädetään tieoikeudesta ja muista tienpitoa ja tien käyttöä varten tarvittavista oikeuksista. Tieoikeus on määritelty oikeudeksi käyttää toisen kiinteistön aluetta pysyvästi kulkuyhteyden saamiseksi sitä tarvitsevalle kiinteistölle. Tieoikeuksien jälkeen säädetään tienpitovelvollisuudesta. Tienpitovelvollinen tieosakas on lain mukaan jokainen, joka on saanut oikeuden tiehen tai oikeuden käyttää tietä taikka jonka omistama kiinteistö kokonaan tai osaksi on sillä tien vaikutuspiiriksi katsottavalla alueella, jolta tai jolle tapahtuviin kuljetuksiin tietä tarvitaan tai voidaan käyttää. Luvussa säädetään mm. tiemaksujen ja käyttömaksujen määräämisestä. 2

57 Tienpitovelvollisuuden jälkeen säädetään korvauksista. Perusperiaatteena on, että maan luovuttamisesta sekä vahingosta, haitasta tai kustannuksista, jotka tähän lakiin perustuvasta toimenpiteestä aiheutuvat kiinteistön 54 omistajalle, tieosakkaalle tai muulle tarkoitetun tieoikeuden haltijalle, suoritetaan korvaus. Tietoimituksia koskevassa luvussa on osin kiinteistönmuodostamislain säännösten kanssa päällekkäisiä säännöksiä. Luku on hyvin yksityiskohtainen ja se ohjaa yksityistietoimitusten tekemistä. Tielautakunnille kuuluvista tehtävistä säädetään luvussa kuusi. Luvussa seitsemän säädetään tiekunnasta ja sen toimielimistä. Tiekunta voidaan perustaa vain tietoimituksessa tai tielautakunnan päätöksellä. Luvussa määritellään tieosakkaiden toimivalta tiekunnan kokouksessa kuin myös toimitsijamiehen ja hoitokunnankin tehtävät. Tämän jälkeen säädetään tieosakkaista, jotka eivät muodosta tiekuntaa ja tienpidosta johtuvasta vastuuvelvollisuudesta. Yhteisestä tienpidosta johtuneesta sitoumuksesta ovat tieosakkaat yhteisesti vastuussa sen mukaan kuin he sanottuna ajankohtana olivat tieyksikköjensä perusteella velvolliset osallistumaan sen tien tienpitoon, johon sitoumus kohdistuu. Luvussa 10 säädetään tien muusta käyttämisestä ja muun alueen käyttämisestä tilapäisesti tienä. Luvussa määritellään mm. ne edellytykset, joilla ulkopuoliset voivat käyttää yksityisteitä. Luvussa säädetään myös, että tilapäinen tie voidaan järjestää toisen alueella tietoimituksessa, jos tietä ei voida tietyön, sillansortuman, maanvieremän, tulvan tai muun sellaisen syyn takia käyttää tarkoitukseensa. Luvussa 11 säädetään tien ja tiehen liittyvien oikeuksien lakkauttamisesta. Tie tai sen osa voidaan lakkauttaa, jos olosuhteet ovat muuttuneet niin, että tietä tai sen osaa varten tarpeellista aluetta ei 8 :n säännösten nojalla enää voitaisi saada, eikä tie tai sen osa ole kenellekään tieosakkaalle välttämätön. Tie voidaan lakkauttaa myös, jos tie tai sen osa on käynyt tarpeettomaksi, taikka jos yleinen tarve vaatii lakkauttamista. Luvussa 12 säädetään täytäntöönpanosta ja pakkotoimenpiteistä ja luvussa 13 säädetään tienpidon valtion- ja kunnanavustuksista. Luvussa 13 on mm. säädetty avustuskriteereistä, jotka määrittelevät valtionavustuskelpoiset yksityistiet. Kunnan avustukset ovat täysin kuntien päätäntävallassa. Lain viimeisessä luvussa säädetään erinäisistä asioista, muun muassa tiekunnan vapaudesta suorittaa tulo- ja pääomaveroa. Yksityisteiden hallinnollinen luokittelu puuttuu, mutta käytännössä laista on johdettavissa 3 luokkaa: toimitustie, sopimustie ja oma tie. Toimitustiellä on maanmittaustoimituksessa tai tielautakunnan toimituksessa päätetyt pysyvät tieoikeudet. Sopimustiellä tienkäyttö perustuu vain sopimukseen. Oma tie on yhden kiinteistön alueella oleva, vain kiinteistönomistajan käytössä oleva tie. Yksityistielaki ei koske lainkaan omia teitä. Tienpitojärjestelmä on periaatteessa selkeä. Valtio huolehtii maanteistä, kunnat kaduista ja yksityiset yksityisteistä. Tien hallinnollisen luokan muuttaminen on käytännössä hankalaa. Yksittäiseen muutokseen liittyy lähinnä taloudellisia intressejä ja yleisellä tasolla kysymys on myös poliittinen. Teiden luokittelua ei ole voitu saattaa täysin johdonmukaiseksi. Maantieverkossa on teitä, jotka ovat menettäneet merkityksensä yleisenä tienä. Katuina hoidetaan tai toimii yksityisteitä. Yksityistieverkossa on jossain määrin teitä, joilla on enemmänkin yleistä kuin yksityistä merkitystä. Yksityisteiden tienpito on tieosakkaiden vastuulla. Tieosakkaat määrittelevät tarvitsemansa tienpitotason ja rahoittavat sen itse. Avustusten varaan yksityistienpitoa ei voida perustaa. Valtio ja kunnat voivat kuitenkin antaa avustuksia eri tienpitotarkoituksiin. Maamme yksityisteiden kunto on alkanut pikku hiljaa rapistua johtuen toisaalta osaamisen hiipumisesta ja kiinnostuksen puutteen yleistymisestä tienpitoa kohtaan 3

58 yksityisteiden varrella olevan väestön vanhetessa ja toisaalta yksityistien kunnossapitoon ja parantamiseen käytössä olevan rahoituksen vähyyden takia. Tieosakkaiden tiemaksujen suuruus perustuu tiestä kullekin tieosakkaalle tulevan hyödyn arviointiin. Hyötyä arvioitaessa otetaan huomioon tieosakkaan tienkäyttö eri tarkoituksiin ja käytettävä tiepituus. Maanmittauslaitos on laatinut tästä tieyksiköinnistä ohjeen, jota käytetään yksityistietoimituksissa ja sovelletaan hyvin yleisesti myös tiekunnissa. Metsätiellä voidaan tiemaksujen sijaan periä tieosakkailta käyttömaksuja tapahtuneiden kuljetusten perusteella. Muiden kuin tieosakkaiden liikenteestä voidaan tienkäyttäjälle määrätä käyttömaksu. Valtion tai kunnan avustaessa tietä ei muiden kuin tieosakkaiden liikennettä saa kieltää. Säännölliseen tien käyttämiseen tarvitaan kuitenkin tiekunnan tai tieosakkaiden lupa. Jossain määrin epäselvää on, missä tapauksissa tienkäytöstä voidaan määrätä käyttömaksu. Kunnanavustusehdoissa on monessa kunnassa maininta, että ulkopuolisesta liikenteestä ei saa periä käyttömaksuja. On tulkinnanvaraista, voidaanko kunnan päätöksellä rajoittaa tiekunnan yksityistielain mukaista oikeutta käyttömaksujen määräämiseen. Osalla yksityistieverkkoa yhteiskunnan odotukset ovat suuremmat kuin tieosakkaiden omat tietarpeet. Erityisesti sellaisilla yksityisteillä, joille yhteiskunnan toimin ohjataan liikennettä, on yhteiskunnan velvollisuus osallistua tienpitoon kiistaton. Selkein tällainen tapaus on maantien rinnakkaistienä oleva yksityistie, jolle pysyvästi ohjataan maantieltä hidasta tai kevyttä liikennettä. Yhteiskunnan osallistuminen voidaan järjestää sopimusperusteisesti tai erityisavustuksien kautta. Valtion vuosittainen kunnossapitoavustus lakkautettiin käytännössä vuonna 1996, vaikka säännökset ovat edelleen laissa. Harkinnanvaraista valtionavustusta on myönnetty yksityisteiden parantamishankkeisiin sekä yksityistielossien ja muiden erityiskohteiden ylläpitoon. Yksityistiemäärärahaa käytetään haja-asutusalueitten yksityisteiden parantamisen ja kunnossapidon tukemiseen (ei rakentamiseen). Määrärahaa käytetään tasa-arvoisen liikkumisen turvaamiseen ja pysyvän asutuksen sekä perustuotannon tarvitsemien teiden avustamiseen niiden merkityksen suhteessa. Valtionapu kohdistuu ensisijassa yksityisteiden parantamiseen sekä lauttojen käytön ja kunnossapidon tukemiseen. Avustuksella turvataan tieverkon kunnon säilymistä ja vähennetään tieosakkaille aiheutuvaa tienpitovastuuta. Avustusten myöntämisessä noudatetaan valtionavustuslakia ja yksityistielakia. Budjetissa päätetään vuosittain käytettävissä olevan määrärahan suuruus. Yksityistielain mukaisen avustusjärjestelmän piiriin kuuluvienvaltionavustuskelpoisien yksityisteiden ehdot: tie on autolla ajokelpoinen, tiellä vähintään kolme pysyvästi asuttua taloa, asutuksen tulee käyttää tietä vähintään 1 km matkalla tai tie on liikenteellisesti merkittävä vilkas läpiajotie. Käytännössä yksityisteille suunnatut valtionavustukset ovat olleet laskusuunnassa jo monen vuoden ajan. Tällä hetkellä yksityisteiden valtionavustusmäärärahan perustaso on 3 miljoonaa euroa. Tällä hallituskaudella siihen lisättiin korjausvelkapaketeista yhteensä 30 miljoonaa euroa vuosille Vuonna 2020 määräraha palautuisi ennalleen 3 miljoonaan euroon. Erityiskohteiden avustamiseen käytettiin vuonna 2016 noin 2,1 miljoonaa euroa. Avustusta sai 21 lauttapaikkaa (lossi tai lautta-alus), joiden yhteenlasketut kustannukset olivat noin 3,0 miljoonaa euroa. Avustettavia jääteitä oli 13 kpl. Niiden määrä luonnollisesti vaihtelee sääolojen mukaan. Avustusta sai myös yksi vuosittain tulvan alta purettava silta. Tällä hetkellä yksityistielaissa on määritelty avustuksen enimmäismäärät kutakin avustettavaa yksityistietyyppiä kohden vaihdellen talviteiden 65 prosentista yksityistielossien ja vuosittain purettavien 55 4

59 siltojen 80 prosenttiin. Käytännössä Liikennevirasto päättää yksityisteiden valtionavustusmäärärahan jaosta ELY-keskuksille ja vastaa ELY-keskuksien toiminnallisesta ohjauksesta. Kestävän metsätalouden rahoituslain mukainen avustus (Kemera-tuki) kohdistuu vain metsäteihin osana muita metsien hoitoon ja kasvuun liittyviä valtion tukitoimia. Metsätie on tie, joka on tarkoitettu pääasiassa metsätalouden edellyttämiä kuljetuksia varten (kuljetuksista yli puolet metsätalouden). Avustuksia kohdennetaan metsäteiden rakentamiseen ja perusparantamiseen. Nykyisin rahoitettavien töiden pääpaino on olemassa olevien metsäteiden perusparannuksessa. Yksityisteiden kunnanavustukset eivät ole lakisääteisiä, vaan kukin kunta päättää omista avustusehdoistaan ja avustuksien suuruudesta. Kunta voi ottaa yksityistien kokonaan tai osittain hoitaakseen tai antaa vain rahallista avustusta. Kunnassa tielautakunta toimii tiekuntien päätösten oikaisu- ja toimituselimenä. Yleensä kunta avustaa yksityisen tien vuosittaista kunnossapitoa sen kauimmaiseen pysyvään asutukseen saakka. Koska kunnilla on haja-asutusalueella maankäyttö ja kaavavastuu, kantavat ne näin jossain määrin liikenneverkkovastuuta. Kunnanavustusten perusteena on ollut pääasiassa tasapuolisuuden ylläpitäminen kunnan haja-asutusalueilla ja taajama-alueilla asuvien tienpitokustannusten välillä. Kunta voi yksityistielain perusteella ottaa yksityistien tekemisen ja/tai kunnossapidon hoidettavakseen. Yksityistieasetuksessa säädetään, että tiekunta voi tehdä kunnan kanssa sopimuksen tienpidosta. Sopimuksesta riippumatta tiekunta on edelleen tienpitäjä. Ongelmallista on, että useinkaan varsinaista sopimusta tiekunnan kanssa ei ole tehty. Teiden ottaminen kunnan hoidettavaksi perustuu kunnan hallinnollisiin päätöksiin. Niissä ei välttämättä ole tarkkaan määritelty, mitkä työt kuuluvat kunnan vastuulle ja mitkä jäävät tieosakkaiden tehtäväksi. Tienpitovastuu ja siitä mahdollisesti seuraava vahingonkorvausvastuu ovat epäselviä. Monessa tapauksessa kunta ei edellytä hoitamansa tien tiekunnalta yksityistielain mukaista toimintaa. Oikeuskäytännössä on katsottu, että tällaisessa tapauksessa tienpitovastuu on siirtynyt kunnalle. Tämä puolestaan on vastoin tienpitojärjestelmän kolmijaon selkeyttä. Kunnat ovat viime aikoina talousvaikeuksissaan enenevässä määrin lakkauttaneet tällaisia hoitosopimuksia ja siirtyneet teiden rahalliseen avustamiseen. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kunnan kadunpitovelvollisuus alkaa, kun asemakaavan mukaisen toteutuneen maankäytön liikennetarve sitä edellyttää. Kunnan on otettava sellainen yksityistie hoidettavakseen, jonka liikenne on tarkoitettu siirtyväksi rakennettavalle kadulle. Yksityistie tai sen osa lakkaa, kun katu luovutetaan yleiseen käyttöön. Mahdollinen tiekunta on vielä erikseen purettava. Tilanne ei ole selkeä. Kaavoituksen edetessä on kuntien kaava-alueille jäänyt runsaasti yksityisteitä. Kunta on ottanut ne pääsääntöisesti hoitaakseen, mutta ei ole ryhtynyt maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen katujen rakentamiseen. Yksityistielain soveltaminen jatkuu. Tienpitovastuu näissäkin tapauksissa on epäselvä. Tähän asti viestintä- ja sähköjohtojen asettamista varten on tarvittu sekä tiekunnan että maanomistajan luvat. Tämä käytäntö ei ole ollut toimiva, sillä sekä tiekunnan yhteyshenkilön että maanomistajan tavoittaminen on ollut haasteellista ja tilanne on johtanut hyvin kirjavaan ja jopa osittain lainvastaiseen toimintatapaan johtojen sijoittamisessa ja rakentamisessa Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden lainsäädäntö Suomalainen yhdyskuntarakenne eroaa useimmista muista Euroopan maista. Suomi on pinta-alaltaan laaja ja harvaan asuttu maa, ja yksityisteiden merkitys on tästä syystä Suomessa suurempi kuin monessa muussa maassa. Esimerkiksi Saksassa yksityisiä teitä koskevia erityislakeja ei ole. Osavaltioiden katu- ja tielakien lisäksi yksityisiä teitä koskee ennen kaikkea Saksan siviililakikirja (Bürgerliches Gesetzbuch, BGB) Ruotsi 5

60 Suomalaisia oloja lähimpänä on Ruotsi, jossa on Suomen tavoin laaja yksityistieverkosto. Ruotsissa tärkeimmät yksityisteitä koskevat säädökset ovat laki yhteisistä rakennelmista (Anläggningslagen (1973:1149)) sekä laki yhteisten alueiden hallinnosta (lagen (1973:1150) om förvaltning av samfälligheter). Yksityiset tiet ovat ruotsalaisessa oikeudessa laissa yhteisistä rakennelmista tarkoitettuja yhteisrakennelmia. Ne perustetaan maanmittaustoimituksessa. Yhteisrakennelman vaatima alue luovutetaan joko rasitteen luontoisella oikeudella tai omistusoikeudella, jolloin yhteisrakennelman osakkaat tulevat myös alueen yhteisomistajiksi. Osakkuus yhteisrakennelmaan ei ole henkilökohtaista vaan sidoksissa kiinteistöön. Aluetta voidaan luovuttaa niin yhteisrakennelmaan osakkaaksi tulevilta kiinteistöiltä kuin muiltakin kiinteistöiltä. Luovutuksesta voidaan määrätä korvaus. Yksityistä tietä hallinnoidaan joko ilman järjestäytymistä suoraan osakkaiden toimesta (osakaskuntahallinto, delägarförvaltning) tai tien hallinnointia varten perustetun yhteisalueyhdistyksen (samfällighetsförening) kautta. Järjestäytymättömässä osakaskuntahallinnossa päätökset on tehtävä yksimielisinä, ja mikäli yksimielisyyttä ei saavuteta voi maamittauslaitos tai sen määräämä taho osakkaan hakemuksesta järjestää kokouksen asian ratkaisemiseksi. Kokouksessa äänimäärät lasketaan kuten yhteisalueyhdistyksessä. Olosuhteiden niin vaatiessa voidaan kokouksessa määrätä yhteisalueyhdistys perustettavaksi. Yhteisalueyhdistys perustetaan osakkaiden kokouksessa asettamalla yhdistykselle säännöt ja hallitus. Yhdistys on juridinen henkilö, joka voi olla oikeuksien ja velvollisuuksien haltija ja tehdä tehtäviinsä liittyviä sitoumuksia. Yhteisrakennelman perustamistoimituksessa perustetaan useimmiten myös yhteisalueyhdistys hoitamaan yhteisrakennelman hallintoa. Yhteisrakennelman osakkaat ovat yhteisalueyhdistyksen jäseniä automaattisesti, jos rakennelman hoitamiseksi on perustettu yhdistys. Maanmittauslaitos pitää rekisteriä yhteisalueyhdistyksistä. Yleisimmin käytetään maanmittauslaitoksen mallisääntöjä. Säännöissä määrätään muun muassa siitä, mitä yhteisalueita tai -rakennelmia hallinnoidaan, miten yhdistyksen kokoukset on järjestettävä ja mitkä ovat hallituksen tehtävät. Yhdistyksen kokous järjestetään tavallisesti vuosittain ja tarpeen vaatiessa useammin. Päätökset tehdään enemmistöperiaatteella. Kullakin osakkaalla on yksi ääni riippumatta siitä, kuinka monta osakaskiinteistöä tämä omistaa. Taloudellisesti merkittäviä päätöksiä tehtäessä voidaan ääniluku laskea osakaskiinteistöjen osaluvun mukaan, jos joku osakas sitä vaatii. Yhden osakkaan ääniosuus ei kuitenkaan saa ylittää viidesosaa kokouksessa läsnä olevien osakkaiden äänistä. Yhteisalueyhdistyksen tarkoitus on hallinnoida yhteisaluetta tai -rakennelmaa, eikä se voi harjoittaa muuta toimintaa. On kuitenkin mahdollista päättää, että yhdistys huolehtii useammasta yhteisalueesta tai - rakennelmasta, mikä voi keventää hallintoa ja säästää kustannuksia alueilla, joilla on suurin piirtein sama osakaspiiri useammassa yhteisrakennelmassa (prop., 1996/7:92). Yhteisalueyhdistys voi kerätä osakkailta maksuja ja ottaa lainaa tien ylläpidon kustannusten kattamiseksi. Ruotsissa myös yhteiskunnalta tuleva rahoitus on ollut vakaata ja tasoltaan korkeampaa kuin Suomessa. Valtion avustuksista säädetään asetuksessa valtion avustuksista yksityiseen tienpitoon (Förordning (1989:891) om statsbidrag till enskild väghållning). Tieorganisaatiot eivät ole Ruotsissa verovelvollisia tuloistaan. Yksittäiset tieosakkaat ovat sen sijaan verovelvollisia osuudestaan tieorganisaation tuloista. Tieosakkaat ovat myös oikeutettuja tekemään vähennyksiä verotukseen tieorganisaation kuluista. Tieorganisaation on toimitettava tarpeelliset tiedot osakkaiden verotuksen toimittamiseksi. Tieosakas, joka käyttää kiinteistöään verovelvolliseen toimintaan, ja jonka kiinteistöä ei käytetä vakituiseen asumiseen, saa vähentää osuutensa järjestäytymättömän tien 57 6

61 osakaskuntahallinnon ostamiin tuotteisiin ja palveluihin sisältyneestä arvonlisäverosta, mikäli toimintaan liittyy jokin kiinteistönkäyttöön liittyvä vähennysoikeus. Kiinteistö, jolla ei ole osuutta yhteisrakennelmasta, voi saada käyttää tietä niin sanottua kulumiskorvausta (slitageersättning) vastaan. Kiinteistön omistajan on maksettava käyttökorvausta huomioiden se kulutus, joka tielle aiheutuu liikenteestä kyseiselle kiinteistölle. Käyttökorvaus kattaa ainoastaan kulumisen. Jos tielle aiheutuu vahinkoa ulkopuolisen kiinteistön liikenteestä, on kiinteistön omistajan maksettava vahingosta erillinen korvaus. Myös osakaskiinteistö voi olla velvollinen maksamaan kulumiskorvausta, jos tietä käytetään sen hyväksi olennaisesti laajemmin kuin mitä kiinteistön osaluku tienpitokustannuksista vastaa. Lisäksi tieyhteisalueyhdistykselle voidaan antaa oikeus toisen yhteistien käyttämiseen jos sillä on huomattava merkitys osakaskiinteistöille, eikä kiinteistöjä voida liittää toisen yhteisrakennelman osakkaiksi. Johtoja voidaan Ruotsissa sijoittaa maahan joko omistajan ja verkkotoimijan välillä tehtävän sopimuksen nojalla taikka maanmittauslaitoksen päätöksellä perustaa rasitteen luontoinen johto-oikeus (ledningsrätt) tarvittavaan alueeseen erityisessä maanmittaustoimituksessa. Omistajalla tai yksityisten teiden tapauksessa joko osakaskunnalla tai yhteisalueyhdistyksellä on oikeus johtojen sijoittamisesta aiheutuvien vahinkojen korvaukseen. Vaikka yksityisen tien käyttämä alue yleensä on useampaan kiinteistöön kuuluvaa omaisuutta, päätökset alueen käyttämisestä muihinkin tarkoituksiin kuin tienpitoon tehdään yhteisalueen hallinnointia koskevien säännösten mukaisesti. Jos hallintoa varten on perustettu yhteisalueyhdistys, voi yhdistys päättää esimerkiksi johtojen sijoittamisesta tien alueelle. Yhteisalueyhdistyksen päätöstä voi moittia nostamalla kanteen maa- ja ympäristötuomioistuimessa sillä perusteella, että päätös on syntynyt lain tai yhdistyksen sääntöjen vastaisesti. Myös järjestäytymättömän osakaskunnan kokouksen päätökseen tyytymätön voi nostaa kanteen muita osakkaita vastaan maa- ja ympäristötuomioistumisessa. Maanmittaustoimituksessa tehdyistä päätöksistä voi valittaa maa- ja ympäristötuomioistuimeen. Yhteisrakennelman hallinnointia ja yhteisalueyhdistystä koskevista maanmittauslaitoksen päätöksistä valitetaan kuitenkin yleiseen hallintotuomioistuimeen. Maa- ja ympäristötuomioistuimet ovat erityistuomioistuimia, jotka käsittelevät mm. ympäristö-, vesi-, kiinteistönmuodostus-, kaavoitus- ja rakennuskysymyksiä Tanska Tanskan yksityistielaki (lov om private fællesveje) on vuodelta Yksityistieasioissa toimivaltainen hallintoviranomainen (tieviranomainen, vejmyndighed) on kunnan valtuusto (kommunalbestyrelse). Tanskassa yksityiset tiet jaetaan kiinteistöjen sisäisiin yksityisteihin ja yksityisiin yhteisteihin (private fællesveje). Yksityisiä yhteisteitä käyttävät useammat kiinteistöt, ja ne ovat avoimia yleiselle liikenteelle. Maaseudulla sijaitsevia yksityisiä yhteisteitä ja kaupunkialueilla sijaitsevia yksityisiä yhteisteitä koskevat osin eri säännöt. Maaseudulla yksityisiin yhteisteihin voi olla tieoikeus, mikä tarkoittaa sitä, että on oikeus ajaa tiellä ja on tienpitovelvollisuuksia. Yksityiseen yhteistiehen on tieoikeus, jos tie on ainoa olennainen yhteys kiinteistölle. Tieoikeus voi syntyä joko sopimuksella, rekisteröinnillä tai tuomiolla. Maaseudulla muutkin kuin tieoikeuden haltijat saavat käyttää yksityisiä yhteisteitä luonnonsuojelulain nojalla liikkumiseen kävellen, pyörällä tai hevosella. Maaseudulla oikeus ajaa tiellä moottoriajoneuvolla koskee kuitenkin vain tieoikeuden haltijoita. Kaupunkialueilla yksityiset yhteistiet ovat avoimia myös yleiselle liikenteelle moottoriajoneuvoilla. Maaseudulla tienpitäjinä toimivat tieoikeuden haltijat. Tienpitovelvollisuus jaetaan tavallisesti suhteessa kunkin kiinteistön tienkäyttöön. Tieoikeuden haltijat jakavat keskenään joko tienpidon kustannukset tai työsuoritukset. Tienpidon hoitamista varten voidaan myös perustaa kiinteistönomistajien yhdistys tai 7 58

62 tiekunta. Yksityinen yhteistie voi toimia myös yleisenä polkuna (offentlig sti), jolloin kuntaa korvaa sen osan kuluista, joka liittyy tien käyttämiseen yleisenä polkuna yleiselle liikenteelle. Kunta voi edellyttää tienpidolta 59 tiettyä tasoa. Edellytykset voivat kuitenkin liittyä vain siihen, miten lain mukainen hyvä ja turvallinen kunto suhteessa tietä käyttävään liikenteeseen saavutetaan. Taajamissa (byer og bymæssige områder) yksityisten yhteisteiden tienpitovelvollisia ovat ne kiinteistönomistajat, joiden kiinteistö rajoittuu tiehen. Jos tienpidosta ei ole tehty sopimusta kiinteistöjen omistajien kesken, vastaa kukin oman kiinteistönsä liittymästä tielle. Tämä koskee myös muita teitä, joihin kiinteistö rajoittuu. Kiinteistön omistajat sopivat siitä, miten tienpito järjestetään, ja jakavat joko tienpidon kulut tai työt keskenään. Tämä voi tapahtua perustamalla kiinteistönomistajien yhdistys tai tiekunta, joka on vastuussa tiestä. Tanskan yksityistielain mukaan kunnan valtuusto (kommunalbestyrelsen) päättää siitä, kuinka ja kuinka paljon yksityistä yhteistietä tulee ylläpitää ja korjata. Kiinteistön omistajat ovat myös velvollisia järjestämään katuvalaistuksen kunnan määrittäessä, kuinka yksityiset tiet on valaistava. Tienpidon kustannukset jaetaan tavallisesti kiinteistön omistajien kesken tieavustuslain periaatteiden mukaisesti. 2.3 Nykytilan arviointi Yksityistiet ovat osa liikennejärjestelmää. Niillä on suuri merkitys muun muassa matkaketjujen toimivuudelle erityisesti elinkeinoelämän kuljetuksissa, varsinkin puunhuollon ja muun maaseudun elinkeinoelämän ja asutuksen osalta. Yksityisteillä on toimintavarmuuteen liittyviä tehtäviä esimerkiksi silloin, jos tietä käytetään yleisesti läpikulkuliikenteeseen tai jos tien varrella on merkittävästi muiden kuin tieosakkaiden liikennettä aiheuttavia toimintoja. Modernisointitarpeita aiheuttavat kaupungistuminen ja maaseudun ikärakenteen muuttuminen ja toisaalta luonnonvaratalouden ja elinkeinoelämän tarpeet. Kaupungistuminen, väestön ikääntyminen, elinkeinoelämän rakennemuutos, julkisen talouden niukkuus ja useat uuden teknologian ratkaisut tulevat tulevaisuudessa vaikuttamaan merkittävästi muun muassa liikkumistarpeeseen ja liikkumistapoihin sekä yksityisteiden hallinnointiin ja kunnossapitoon. Yksityistiet eivät palvele vain kiinteän asutuksen ja vapaa-ajanasukkaiden liikkumistarpeita, vaan toimiva yksityistieverkosto on myös kilpailukykyisen elinkeinoelämän elinehto. Fossiilitaloudesta uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämiseen perustuvaan biotalouteen siirtymisen arvioidaan tarjoavan Suomelle tulevaisuudessa merkittäviä kilpailumahdollisuuksia globaaleilla markkinoilla. Toiminnan kehittämisen ja uusien innovaatioiden perusedellytyksenä on kuitenkin raakaaineiden saannin turvaaminen toimivilla kuljetusyhteyksillä. Yksityisteiden merkitys onkin kaupungistumisesta huolimatta kasvussa. Yksityistielaki on soveltamisalaltaan melko rajattu, mikä ei mahdollista nykyaikana tarvittavia joustavia ja kustannustehokkaita ratkaisuja. Maaseudun väestörakenne muuttuu koko ajan kaupungistumisen ja väestön ikääntymisen seurauksena. Yksityisteiden pitoon liittyvä osaaminen on vähentymässä maaseudulla, mikä aiheuttaa uudelleenorganisoimistarpeita muun muassa tienpidon järjestämisessä, jotta tienpidon tason ei tulevaisuudessa radikaalisti laskisi. Myös yhteiskunnan yksityisteille suuntaama rahoitus on ollut pitkään laskusuunnassa lukuun ottamatta tilapäisiä, yleensä elinkeinoelämän kilpailukykyyn kohdennettuja lisärahoituspaketteja. Tarvitaan nykyaikaan päivitetty selkeä ja mahdollistava yksityistielaki, joka huomioi käynnissä olevan yhteiskunnan muutoksen sekä digitalisaatiokehityksen. Lain rakenteeseen kaivataan selkeyttä. Pykälät tulisi otsikoida ja järjestellä uudelleen niin, että yksityisteiden käyttäjät löytäisivät etsimänsä helposti ja kattavasti yhdestä paikasta. Tarpeettomiksi käyneet pykälät pitäisi poistaa tai päivittää nykyaikaan sopiviksi. 8

63 Yksityistielain kokonaisuudistuksen yhteydessä tulisi tarkastella rahoitukseen ja käyttöoikeuksiin liittyviä kysymyksiä. On tarpeen pohtia, mikä on käyttöoikeuksien ja tienkäyttömaksujen välinen suhde 60 tulevaisuudessa ja mikä on valtion avustusten suhde niihin. Myös valtion avustusjärjestelmien yleistä toteutusta tulisi pohtia laajasti. Kuntien ja valtion rooleja on tarkoitus tarkastella myös laajemmin. Tärkeänä tavoitteena on kuntien tehtävien vähentäminen. On havaittu tarve pohtia ratkaisua yksityisteiden kuntorekisterin luomiseen sekä yksityisteiden hallinnollisen tiedon parempaan saatavuuteen. Tiekuntien oikeudellista muotoa pohditaan nimenomaan byrokratian vähentämisen ja toiminnan sujuvoittamisen sekä yksityisteiden hallinnoinnin tehostamisen näkökulmasta. Johtojen ja kaapelien sijoittamista tiealueelle on tarkoitus sujuvoittaa. Myös maanteiden, katujen ja yksityisteiden rajapinnassa olevien tienpitovastuiden uudelleenarviointi on myös tärkeää. Lisäksi terminologian yhdenmukaistaminen ja päivittäminen tehdään kokonaisuudistuksen yhteydessä. Yksityistielain ja kiinteistönmuodostamislain suhdetta pitäisi tarkastella uudelleen. 3 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset 3.1 Tavoitteet Esityksen tavoitteena on selkeä, mahdollistava ja nykyaikainen yksityistielaki, joka huomioisi käynnissä olevan yhteiskunnallisen muutoksen sekä digitalisaatiokehityksen. Juha Sipilän hallituksen hallitusohjelman norminpurkutavoitteiden mukaisesti tarkoitus on karsia turhaa sääntelyä. Tavoitteena on joustava laki, joka mahdollistaisi tiekunnille ja tieosakkaille useammanlaiset toimintatavat ja antaisi näin joustavuutta yksityisteiden pitoon, sekä antaa tiekunnille entistä enemmän vastuuta omista päätöksistään ja toimintatavoistaan. Joustavuuden lisäämisellä pyritään myös kannustamaan omatoimisuuteen ja toimeliaisuuteen. Esityksen tavoitteena on osaltaan turvata elinkeinoelämän kuljetusten ja yksityisteiden varrella sijaitsevan pysyvän asutuksen edellyttämä liikkuminen tarkastelemalla yksityisteiden rahoitusta kokonaisuutena. Tavoitteena on hyötyjä maksaa -periaatteen korostaminen ja yleisesti yksityisteiden rahoituksen saaminen kestävälle pohjalle. Esityksellä pyritään kannustamaan käyttömaksujen perimiseen entistä kattavammin. Esitettävällä lailla pyritään antamaan hyvät edellytykset maaseudun erilaisten infrastruktuurijärjestelmien tehokkaalle järjestämiselle ja ylläpidolle. Lakiuudistuksella on tarkoitus mahdollistaa tiekunnille myös muita tehtäviä kuin vain tienpito, kuten jäte- ja vesi-infran hoitoa. Tavoitteena on lisäksi esimerkiksi viestintä- ja sähköjohtojen rakentamista koskevien lupamenettelyiden sujuvoittaminen, ja yhteiskunnan eri infrastruktuuriverkkojen rakentamisen edistäminen. Tehokasta tienpidon järjestämistä silmällä pitäen tavoitteena on myös kannustaa tienpidon järjestämiseen nykyistä ammattimaisemmin ja sitä kautta mahdollistaa uudenlaisen elinkeinotoiminnan syntyminen maaseudulle. Yksityistielain uudistuksessa on sitouduttu hallitusohjelman mukaiseen tavoitteeseen kuntien tehtävien vähentämisestä ja niiden kustannusten karsimisesta sitä kautta. Hallitusohjelman mukaan hallitus vähentää kuntien kustannuksia 1 miljardilla eurolla karsimalla lakisääteisiä tehtäviä sekä niiden toteuttamista ohjaavia velvoitteita. Tehtävien siirrolla muille viranomaisille tavoitellaan lisäksi asiantuntemuksen parantumista yksityistieasioiden käsittelyssä 3.2 Toteuttamisvaihtoehdot Tieosakkuus, ulkopuolisten tienkäyttö sekä tiemaksujen ja käyttömaksujen suhde 9

64 Eri osapuolten roolien selkeyttämisen kohdalla harkittavana on, millä kaikilla tahoilla tulisi olla mahdollisuus tieoikeuteen. Asia liittyy kysymykseen siitä, millä tavoin kunkin tahon osallistuminen 61 tienpitoon on järkevintä järjestää, tieosakkuuden ja tiemaksujen kautta vai jollakin muulla tavalla, ennen kaikkea käyttömaksujen kautta. Tahoja, joiden asema tässä suhteessa on epäselvä ovat esimerkiksi tietä tarvitsevat elinkeinonharjoittajat, julkiset toimijat kuten kunta, maakunta ja valtio, sekä vuokralaiset. Selvää nykyisin ja ehdotuksen mukaan jatkossakin olisi, että yksityistien varrella sijaitsevien kiinteistöjen tienkäyttö tulisi järjestää tieoikeuden ja siis tieosakkuuden kautta. Vuokralaiselle ei yleensä perusteta erillistä tieoikeutta, kun kiinteistön hyväksi on jo perustettu tieoikeus. Tällöin on vuokranantajan ja vuokralaisen keskenään sovittava siitä, miten esimerkiksi tieoikeuden omaavaa kiinteistöä edustetaan tiekunnan kokouksessa. Hankalia tilanteita voi muodostua, jos vuokranantajan ja vuokralaisen tarve tiehen eroavat toisistaan. Vuokralaisen voisi olla esimerkiksi tarkoituksenmukaista kulkea kiinteistölle eri reittiä kuin maan omistajan. Vuokralaiselle on kuitenkin lisäksi mahdollista perustaa väliaikainen kulkuoikeus, enintään siksi ajaksi kuin hallinta jatkuu. Julkiset tahot saattavat joskus ohjata liikennettä yksityistielle. Lisäksi yksityistien päässä voi sijaita esimerkiksi julkisen tahon hallitsema ulkoilualue, jonne kulkemiseen käytetään yksityistietä. Tällaisissa tilanteissa kunta, maakunta tai valtio ei välttämättä omista yksityistien varrella kiinteistö, jolle voitaisiin perustaa tieoikeus tiehen ja tätä kautta huomioida kaikki kulkeminen kyseiselle kiinteistölle tieyksiköinnin kautta. Harkittava on siksi, tulisiko mainituille julkisille toimijoille säätää mahdollisuus tai velvollisuus tulla tieosakkaiksi tämän kaltaisissa tapauksissa. Elinkeinonharjoittajille voidaan nykyisin perustaa tieoikeus, jos tie on tärkeä tämän elinkeinon harjoittamista varten. Elinkeinonharjoittajien tapauksessa voidaan joutua arvioimaan, milloin tarve yksityisen tien käyttämiselle on niin merkittävä ja säännöllinen, että se kannattaa järjestää tieoikeuden kautta, sillä tietä vähemmän intensiivisesti käyttävä elinkeinonharjoittaja voi käyttää tietä myös esimerkiksi käyttömaksun nojalla. Voi olla myös muita tieosakkaiden ulkopuolisia yksityisiä tahoja, joiden tienkäyttö on suhteellisen runsasta. Myös tällaisten henkilöiden osalta on arvioitavana, millä tavalla heidän osallistumisensa tienpidon kustannuksiin olisi järkevintä hoitaa, ja mikä tulisi olla tie- ja käyttömaksujen sekä tieosakkuuden ja ulkopuolisen tienkäytön välinen suhde yleisemminkin. Johtojen sijoittaminen yksityistien tiealueelle Sähkö- ja viestintäjohtojen sijoittaminen yksityisteiden varteen on nykyisin varsin hankala prosessi, sillä lupaa työn suorittamiseen ja johtojen sijoittamiseen on pyydettävä tiekunnalta, tai joskus jokaiselta tieosakkaalta erikseen, sekä lisäksi maanomistajalta. Menettelyn järjestämisessä vaihtoehtoja ovat esimerkiksi, että lupaa tarvittaisiin vain maanomistajalta tai että lupaa tarvittaisiin vain tienpitäjältä eli tiekunnalta tai tieosakkailta. Näistä vaihtoehdoista sujuvampi olisi, että johtojen sijoittamisesta tarvitsi sopia ainoastaan tiekunnan tai tieosakkaiden kanssa, sillä tiekunta voisi antaa luvan toimenpiteisiin, jotka kohdistuvat sen tiealueelle koko tien pituudelta, kun taas maanomistajien kanssa asiasta sovittaessa olisi asia käsiteltävä erikseen jokaisen johdon sijoitusreitillä olevan kiinteistön omistajan kanssa. Jos tiekunta myöntäisi luvan tässä tarkoiteltuihin toimenpiteisiin, on lisäksi arvioitava millaisia muutoksia olisi tehtävä tieoikeuden käsitteeseen, johon tieoikeuden haltijoiden toimivalta tiealueella rajoittuu. Tieosakkaiden järjestäytymisen muoto Uudistuksen valmistelussa on arvioitu, tulisiko mahdollistaa tieosakkaiden järjestäytyminen tiekuntamallin lisäksi esimerkiksi osakeyhtiön tai osuuskunnan muodossa. Tieosakkaiden järjestäytymistä osakeyhtiöksi 10

65 pidettiin valmistelussa ongelmallisena, eikä se juuri saanut kannatusta valmistelussa mukana olleilta sidosryhmiltä. Osakeyhtiömuoto vaatisi yksityiskohtien ja tarvittavan sääntelyn tarkkaa analyysia. Yksityistien arvon sekä kullekin tieosakkaalle tulevan omistusosuuden ja samalla ääniluvun laskenta olisi haastavaa. Ratkaistava olisi esimerkiksi, millä tavalla yksityisteille tienkäytön mukaan vahvistettavat tieyksiköt olisivat muunnettavissa osakkeiksi. Tieyksiköiden tarkoituksena on nykyisin määrittää kunkin tietä käyttävän osuus tiekunnan menoista. Myös päätöksenteko järjestetään nykyisin yksiköiden suhteessa. Ratkaistava olisi myös, miten osakeyhtiön perustamisesta ylipäänsä päätettäisiin ja voisiko esimerkiksi olemassa oleva tiekunta muuttaa oikeudellista muotoaan enemmistöpäätöksellä tiekunnan kokouksessa, vaikka osa osakkaista ei halua ryhtyä harjoittamaan suunniteltua liiketoimintaa. Yksityistielailla on myös tarkoitus osaltaan varmistaa kiinteistöille välttämätön kulkuyhteys ja -oikeus. Osakeyhtiön tapauksessa kun tielle tulisi uusia osakkaita, olisi tarpeen järjestää osakeanti, ja ratkaistava olisi miten varmistettaisiin uuden tieosakkaan pääsy tiestä päätöksiä tekevän yhtiön osakkaaksi. Osakeyhtiömuodosta tunnistettu mahdollinen hyöty voisi olla verotukseen liittyvät edut arvonlisäveron vähennysoikeuden saamiseen tietä hallinnoivalle osakeyhtiölle. Tähän liittyy toisaalta riski, että sellaisetkin tieosakkaat, joilla ei ole aikomusta harjoittaa elinkeinotoimintaa tiekuntayhtiön kautta ja joilla ei ole riittävää asiantuntemusta tai resursseja järjestää osakeyhtiön hallintoa ja muuta toimintaa asianmukaisesti, perustaisivat osakeyhtiöitä veroetujen saamiseksi. Yksityistienpito ei lisäksi tällaisessa toisessa oikeudellisessa muodossakaan voisi olla yksinomaan liiketoimintaa nykyisten tieoikeuteen ja tienpitovelvollisuuteen perustuvien lähtökohtien johdosta. Tieosakkaat täyttävät tiemaksuilla lain mukaisen tienpitovelvollisuutensa ja jakavat siitä aiheutuvat kustannukset, mikä ei voi olla arvonlisäveron alaista palveluiden myyntiä. Kuitenkin ennen nykyisen yksityistielain voimaantuloa yksityistien ylläpitoa varten on saatettu perustaa yhtiö tekemällä yhtiösopimus, joka vastaa nykyistä avoimen yhtiön yhtiösopimusta. Sopimuksessa on valittu tiehoitokunta ja perustetulle yhtiölle säännöt. Tällaiset perustetut yhtiöt ovat saattaneet toimia hyvinkin pitkään. Yhtiösopimuksen osapuolten, yhtiömiesten, vastuut ja velvoitteet ovat olleet verrattavissa yksityistielain mukaiseen hoitokuntaan. Yhtiömuotona yhtiö on voinut hankkia oikeuksia ja tehdä sitoumuksia samalla tavalla kuin tiekunta. Yhtiö on voinut olla asianosaisena tuomioistuimessa ja muun viranomaisen luona. Nykyinenkään laki ei sinänsä estä tällaista järjestäytymistä, joka voidaan toteuttaa niin, että juridisesti yksityistielain näkökulmasta tieosakkaat toimivat silloin järjestäytymättöminä ja keskeisten sopimusten nojalla. Osuuskuntamuodon mahdollistamiseen ei ole suhtauduttu yhtä kriittisesti, ja esimerkiksi muustakin infrasta kuin tiestä huolehtimaan tarkoitetun infraosuuskunnan mahdollistamisen kannalta osuuskunta voisi olla hyvä mahdollisuus. Osuuskuntavaihtoehtoa on väläytelty usein tilanteissa, jossa tiekunta nähdään myös muun infran kuin tien ylläpitäjänä, puhutaan infraosuuskunnasta. Myös osuuskuntamuotoon liittyy toisaalta yksityiskohtia, jotka voisi olla hyvä ratkaista laissa sekavan oikeustilan välttämiseksi. Osuustoiminnan ideologia ja tavoitteet ovat sopusoinnussa nykyisen yksityistielain kanssa. Vahva vaade tasa-arvoiselle sekä pitkäjänteiselle toiminalle sopivat hyvin tienpidon perusarvoihin. Aktiivisesti palveluja tarjoavalle tiekunnalle osuuskuntana toimiminen on realistinen vaihtoehto. Eräs riskitekijä on osuuskunnan osakkuus. Osakkaaksi kun ei voi pakottaa. Jos osuuskuntaa kuuluu vain osa tieosakkaista, vaarana on, että osuuskunnan toiminta pääse kunnolla käyntiin tai se jähmettyy. Tavalliselle tiekunnalle osuuskuntana toimimisesta ei ole sanottavaa hyötyä, pikemmin se päinvastoin lisää ja jäykistää hallintoa. Infraosuuskunnan este on lähinnä se, että kunkin infran osakaskunta on eri ja niiden maksuperusteet ovat erilaiset. Nykyistä lainsäädäntöä olisi kuitenkin mahdollista kehittää siihen suuntaan, että mm. luvan tiealueelle sijoitettaviin yhdyskuntateknisiin laitteisiin ja rakennelmiin antaa vain tiekunta. Nyt maanomistajalta pitää pyytää myös lupa ja pahimmillaan se saattaa hidastaa investointeja merkittävästi

66 Osakaskunnalla taas tarkoitetaan yhteisaluelain mukaista yhteisalueen omistavaa yksikköä. Osakaskunnan osakkaita ovat yhteisen alueen tai yhteisen erityisen etuuden saaneiden kiinteistöjen omistajat. Yleisimpiä 63 osakaskuntia ovat kalastukseen ja yhteismetsiin liittyvät osakaskunnat. Osakaskunnat ovat verotuksellisesti yhteisetuuksia, kuten tiekunnatkin. Osakaskunnat poikkeavat tiekunnista kuitenkin siinä mielessä, että ne tuottavat osakkailleen voittoja esim. kalatalouden tuloja (kalastuskunnat) tai puutavaran myyntituloja (yhteismetsät). Tienpito ei nykyisellään ole ollut voittoa tavoittelevaa tai voittoa tuottavaa toimintaa. Mitään suurta hyötyä tai haittaa tienpidon suorittamista osakaskuntana ei ole nähtävissä. Yksityistien tienpitotoimintaa harjoittavan juridisen yhteisön hakeutumista yleishyödylliseksi yhteisöksi rajoittaa taas se, että yksityistien tienpito hyödyttää ensisijaisesti yksityisiä kiinteistönomistajia tai muutoin rajattua henkilöpiiriä tai aluetta. Jos kuitenkin tie sijaitsee liikenteellisesti sellaisessa paikassa, että sen todetaan vastaavan valtion tai kunnan ylläpitämää tietä sijainnin ja liikennemäärien perusteella, ei ole varmaa estettä, etteikö se voisi olla yleishyödyllinen. Tiekunta on moneltakin suunnalta tarkasteltuna yllättävän toimiva järjestelmä. Tiekunnan toiminta on hyvin riippuvainen toimielimen asiantuntemuksesta ja kokemuksesta. Tarjoamalla tiekuntien toimielimille asiantuntevaa kouluttamalla saataisiin pienellä panostuksella merkittäviä parannuksia aikaan. Tieisännöitsijäkoulutusta pidetään yleisesti hyvänä tapana tuottaa asiantuntijoita hoitamaan tiekuntien lakisääteisiä tehtäviä. Suomen Tieyhdistys ry on ensimmäisenä ryhtynyt kouluttamaan TIKO tieisännöitsijöitä. Heitä on tällä hetkellä yli 200 henkeä. Tieisännöinti on mahdollista valita opetushallituksen hyväksymän isännöinnin ammattitutkinnon valinnaiseksi tutkinnon osaksi. Yhtenä mahdollisuutena on valmistelussa arvioitu mahdollisuutta säilyttää tiekunta mutta mahdollistaa sen tehtävien hoitamisen valtuuttaminen nykyistä laajemmin ulkopuoliselle toimijalle, joka voisi olla esimerkiksi tieisännöintiyritys, infraosuuskunta tai tieosakkaiden itsensä muodostama yritys. Viranomaistehtävien hoitaminen Nykyisen lain mukaisten tielautakuntien päätösvalta koskee pääasiassa ennestään olevia teitä. Tielautakuntien tehtävät voidaan jakaa sisältönsä puolesta ennen kaikkea toimitustehtäviin ja muutoksenhakutehtäviin. Toimitustehtävillä tarkoitetaan tässä sellaisia asioita, jotka rinnastuvat yksityistietoimituksissa hoidettaviin tehtäviin. Lisäksi tielautakunnilla on eräitä muita tehtäväryhmiä, joita ei ole pidettävä toimitus- tai muutoksenhakutehtävinä. Osana kuntien tehtävien vähentämistä on selvitetty tielautakuntien lakkauttamista ja niiden tehtävien siirtämistä muille viranomaisille. Ensisijaisesti on selvitetty mahdollisuutta siirtää tehtäviä Maanmittauslaitokselle (MML), jossa on kattava asiantuntemus yksityistieasioista. Maanmittauslaitos on perusrekisteriviranomainen, joka ylläpitää kiinteistöihin ja maastoon liittyviä rekistereitä. Maanmittaustoimitukset ovat laissa säädettyjä riippumattomia oikeudellis-hallinnollisia menettelyjä, joilla ylläpidetään kiinteistörekisteriä. MML ei ole yleishallintoviranomainen. Kunnan tielautakunnan tehtävistä voidaan siirtää MML:n vastuulle vain tehtävät, jotka ovat luontevia käsitellä yksityistietoimituksessa (toimitusasioita). Muutoksenhakuasioiden hoitaminen ei sovellu MML:n toimenkuvaan. Myöskään esimerkiksi yksityisteiden tai tiekuntien hallintoon liittyvät lupa-, valvonta-, avustusasiat eivät ole sellaisia tehtäviä, joita MML voisi hoitaa. Koska muutoksenhakuasiat, jotka liittyvät tiekunnan päätöksien tarkasteluun, eivät sovellu MML:lle siirrettäviksi, voidaan niiden hoitamisen osalta arvioida ainakin mahdollisuutta säätää ne hoidettaviksi 12

67 käräjäoikeuksissa, mikä on tavanomainen yhteisöoikeudellinen ratkaisu, tai käräjäoikeuksissa toimivissa maaoikeuksissa, joilla MML:n tapaan on erityisasiantuntemusta yksityistieasioissa. Yleisten hallintotehtävien hoitamisen osalta vaihtoehtoina ovat tulevaisuudessa maakunnat sekä toisaalta maakuntauudistuksen yhteydessä tiettyjä aluehallintovirastojen nykyisiä tehtäviä hoitamaan tulevaa valtion lupa- ja valvontavirastoa. Uudelle valtion lupa- ja valvontavirastolle on tarkoitus siirtää esimerkiksi aluehallintovirastojen nykyisin hoitamia oikeusturvatehtäviä. Tielautakunnilla olleet yleiset hallintotehtävät liittyvät pääosin tiekunnan hallintoon ja osakkaiden sekä muiden asianosaisten oikeusturvaan, jolloin valtion lupa- ja valvontavirasto olisi virastoon tulevan asiantuntemuksen ja muiden siellä hoidettavien asioiden johdosta luontevin paikka tällaisten yksityistielain mukaisten tehtävien hoitamiselle. 3.3 Keskeiset ehdotukset Voimassa olevan lain yksityistä teistä rakenne on lukuisten osauudistusten seurauksena muodostunut sekavaski ja osittain epäloogiseksi. Esityksen mukaisessa uudessa yksityistielaissa pykälät otsikoitaisiin ja järjestettäisiin uudelleen niin, että uusi laki olisi informatiivisempi ja helpommin luettava. Käsiteltävät asiat yhdisteltäisiin loogisiksi asiakokonaisuuksiksi, mikä auttaisi asioiden löytämistä kattavasti ja nopeasti. Laista poistettaisiin ajan saatossa turhiksi käyneitä pykäliä sekä karsittaisiin muun lainsäädännön kanssa päällekkäistä sääntelyä. Yksityistietoimituksia koskevassa sääntelyssä nojattaisiin aiempaa enemmän kiinteistönmuodostamislakiin kiinteistötoimituksia koskevana yleislakina, ja säädettäisiin yksityistietoimituksista vain niiltä osin, kuin olisi tarpeen poiketa kiinteistönmuodostamislain mukaisesta menettelystä tai säännöksen olemassa olo yksityistielaissa olisi tärkeää esimerkiksi lakia käyttävien henkilöiden tiedonsaannille, jotta yksityistien pitoon ja hallintoon liittyvät seikat olisivat selkeästi löydettävissä. Tietoimituksia koskevia säännöksiä on tarkasteltu yhdessä kiinteistönmuodostamislain kanssa niin, että kokonaisuus olisi jatkossa johdonmukainen ja ehjä. Tieoikeuden käsitettä esitetään laajennettavaksi sisältämään sähkö- ja viestintäjohdot ja muut kiinteistöjen käyttöä palvelevat rakenteet, rakennelmat ja laitteet. Tällä edistettäisiin erityisesti viestintä- ja sähköjohtojen rakentamista niin, että sijoituslupa tarvittaisiin tulevaisuudessa vain tiekunnalta. Tiekuntien toimintaa halutaan joustavoittaa ja sujuvoittaa. Esityksen tavoitteena on antaa tiekunnille entistä enemmän vastuuta omista päätöksistään ja toimintatavoistaan. Tähän liittyy esitys siitä, että tiekunnat voisivat jatkossa päättää tietyistä, erikseen määritellyistä asioista säännöillä toisin kuin laissa on säädetty, mikäli tieosakkaat näin yhdessä sopivat. Tämän on arvioitu lisäävän joustavuutta tiekuntien toimintaan, sillä näin tiekunta voisi sopia sille parhaiten soveltuvasta toimintatavasta esimerkiksi erilaisissa kokouskäytäntöihin liittyvissä asioissa. Lisäksi tiekuntien kokouskäytäntöjä esitetään nykyaikaistettavaksi myös muilta osin. Esimerkiksi videokokouksen pitäminen ja kokouskutsun lähettäminen sähköpostitse mahdollistettaisiin. Tiekuntia koskevaan sääntelyyn lisättäisiin aikaisemmasta laista puuttuneet esteellisyyttä koskevat säännökset, minkä lisäksi valtakirjojen käyttöä tiekunnan kokouksessa rajoitettaisiin niin, ettei yksi henkilö voisi käyttää kokouksessa yli x prosentin äänivaltaa Esityksessä mahdollistettaisiin yksityisteiden tienpidon ja hallinnoinnin siirtäminen ulkopuoliselle taholle. Ulkopuolinen toimija voisi olla esimerkiksi eli tieosakkaiden perustama osuuskunta tai kokonaan ulkopuolinen yritys, esimerkiksi tieisännöintiyritys. Osana kuntien tehtävien vähentämistä tielautakunnat lakkautettaisiin ja niiden tehtävät siirrettäisiin yksityistietoimituksessa Maanmittauslaitoksen tai tietyissä tapauksissa kunnan kiinteistörekisterin pitäjän hoidettavaksi, maaoikeuteen sekä maakuntauudistuksen yhteydessä perustettavaan valtion lupa- ja 64 13

68 valvontavirastoon. Toimituksia esitetään tähän liittyen kevennettäväksi ja jopa purettavaksi. Tiekunnan perustaminen, jakaminen, yhdistäminen ja lakkauttaminen olisi ehdotuksen mukaan mahdollista tehdä jatkossa ilman yksityistietoimitusta. 65 Lisäksi maakunnille ja kunnille säädettäisiin mahdollisuus perustaa yksityistieasioille sovittelu- ja neuvontaelimiä. Niiden kuntien kiinteistönmuodostamisviranomaiselle, jotka ovat ottaneet kiinteistörekisterinpidon tehtäväkseen asemakaava-alueellaan, mahdollistettaisiin yksityistietoimitusten tekeminen myös asemakaava-alueen ulkopuolella. Näillä toimenpiteillä pyrittäisiin lieventämään tielautakuntien lakkauttamisesta yksityishenkilöille aiheutuvaa kuluriskin kasvua yksityistieasioiden hoidossa. Muussa rahoituksessa korostettaisiin hyötyjä maksaa -periaatetta. Tavoitteena on laajentaa yksityisteiden tienpidon maksajapohjaa. Yksityisteiden ulkopuolisten käyttö käännettäisiin lähtökohtaisesti luvanvaraiseksi. Jokamiehen oikeuksiin ei kuitenkaan puututtaisi. Lisäksi maanomistajan asettamat puomit sellaiselle yksityiselle tielle, joka sijaitsee hänen alueellaan, muutettaisiin luvanvaraiseksi. Luvan voisi hankkia tiekunnalta tai yksityistietoimituksesta. Tiekunta saisi edelleen rajoittaa ulkopuolista moottoriajoneuvoilla tapahtuvaa käyttöä tienkäyttöä vapaasti, jos tietä ei yhteiskunnan toimesta avustettaisi. Tieoikeus voitaisiin jatkossa perustaa myös yhteiskunnan julkisille toimijoille (valtio, kunta, maakunta), jos ne toimillaan ohjaavat liikennettä yksityistielle. Valtio, kunta tai maakunta voisi tällaisissa tilanteissa siis jatkossa olla velvollisia tieosakkaina osallistumaan tienpitoon ja sen kustannusten jakamiseen. Lisäksi mahdollistettaisiin aiempien tien rakennuskustannusten huomioiminen myös käyttömaksuja määrättäessä. Tienpitovelvollisuuden jaossa eli tieyksikköjen, joiden perusteella maksetaan tiemaksuja, määräämisessä mahdollistettaisiin jatkossa myös tieosakkaan tien käytön pituuden huomioiminen. Yksityistielain valtionavustuskriteereitä esitetään selkeytettäviksi ja karsittaviksi. Avustuskriteereiksi jätettäisiin ainoastaan yksityistien järjestäytyneisyys sekä yksityistietä koskevan tiedon olemassaolo, ajantasaisuus ja avoimuus. Valtionavustustehtävän hoitamisesta ja yksityisteiden lauttapaikkojen avustamisesta säädettäisiin maakuntalain ratkaisujen mukaisesti. Valtionavustustehtävää hoitaisivat jatkossa maakunnat. Avustuskriteerien karsimisella olisi tarkoitus antaa maakunnille mahdollisimman laaja valinnanvapaus päättää, miten avustamiseen käytettävissä oleva määräraha sen alueella käytetään. Esityksen valmistelussa on arvioitu, että paikallisella tasolla on ajantasainen ja perusteltu näkemys siitä, missä kunnossa alueen yksityistiet ovat ja millä tasolla yksityisteitä on kulloinkin avustettava ottaen huomioon elinkeinoelämän ja pysyvän asutuksen tarpeet. Maakunnilla on oletetusti suuri intressi pitää yksityistiet elinkeinoelämän ja pysyvän asutuksen edellyttämässä kunnossa. Esityksen mukaan laista poistettaisiin vanhat maininnat yksityisteiden erityiskohteiden avustusten enimmäisprosenteista. Esitetään, että yksityisteiden lauttapaikkojen ylläpitoa maakunnat voisivat avustaa osana saaristoliikenteen suunnittelua ja järjestämistä maakuntalain 6 :n 2 momentin mukaisesti. Tällä muutoksella arvioidaan saavutettavan hyötyjä, koska näin yksityisteihin liittyvä päätöksenteko siirrettäisiin kokonaisuudessaan maakunnille paikallisen näkemyksen piiriin. Yhteysalusliikenteen ja yksityisteiden lauttapaikkojen tarkasteleminen maakunnissa yhtenä kokonaisuutena edistäisi alueellisen kokonaisuuden hallintaa ja paikallista harkinta ja tuottaisi mahdollisia tehokkuushyötyjä. Kuntien avustamismahdollisuuksiin ei tehtäisi muutosta, ja se säilyisi vapaaehtoisena. Esityksen mukaan uudessa yksityistielaissa täsmennettäisiin asemakaava-alueilla olevien yksityisteiden asemaa. Kunnille säädettäisiin velvollisuus antaa arvio asemakaava-alueella sijaitsevan yksityistien tilanteesta viiden vuoden välein niin vaadittaessa. Lisäksi kunnan olisi otettava hoitoonsa kaava-alueella sijaitseva tai kaava-alueelle johtava yksityistie, mikäli yksityistien liikenne huomattavasti lisääntyy asemakaavan toteuttamisen seurauksena. 14

69 Uuteen yksityistielakiin ei esitetä säädettäväksi rangaistussäännöksiä lain rikkomisen varalta. Sen sijaan eitoivottuun käyttäytymiseen voitaisiin jatkossa puuttua esitettävien hallinnollisten pakkokeinojen kautta. 4 Esityksen vaikutukset Taloudelliset vaikutukset Vaikutukset valtiontalouteen, kuntiin ja julkistalouteen Kuntien tielautakuntia esitetään lakkautettavaksi. Kuntaliiton toteuttaman kyselyn mukaan kuntien tielautakunnissa on suoritettu viimeisen kolmen vuoden aikana keskimäärin 8 tielautakunnan toimitusta per kunta. Vaihtelu on kuitenkin suurta kunnittain ja enimmillään toimituksia on viimeisen kolmen vuoden aikana ollut yli asukkaan kunnissa ollut 72 kappaletta sekä tätä pienemmissä kunnissa enimmillään 25 kappaletta. Kyselyn tulosten perusteella tielautakunnan kustannukset yksittäiselle kunnalle ovat vuosittain keskimäärin noin euroa ja kokouspalkkiot vuosittain keskimäärin euroa. Hallituksen kuntien kustannusten vähentämistä koskevan reformin toimenpiteiden tarkastelun yhteydessä on arvioitu, että tielautakuntien lakkauttamisella saavuttaisiin kuntasektorille noin 2-3 miljoonan euron säästöt vuosittain. Tielautakuntien muutoksenhakutehtävien siirtyminen maaoikeuksiin lisäisi maaoikeuksien ja käräjäoikeuksien tehtävätaakkaa jonkin verran. Tavoitteena kuitenkin on, että muutoksenhakuja tehtäisiin nykyistä vähemmän, kun kulut olisivat entistä korkeammat ja maakuntien tai kuntien mahdollisen sovitteluja neuvontaelimen avulla saataisiin sovittua riitatilanteita ennen, kuin ne vietäisiin käräjäoikeuteen. Säätämällä valtion lupa- ja valvontavirastolle oikeus turvautua hallinnollisiin pakkokeinoihin tehostamalla päätöstään uhkasakolla, uskotaan osaltaan vähennettävän maaoikeuksiin ja käräjäoikeuksiin siirtyvien muutoksenhakutehtävien määrää. Valtio perii maaoikeusasioissa tuomioistuinmaksulain mukaisesti valittajalta 500 euron suuruisen oikeudenkäyntimaksun. Maaoikeudesta saadun arvioin mukaan oikeudenkäyntimaksu on lähinnä nimellinen, eikä kata valtiolle oikeudenkäynnistä aiheutuvia todellisia kustannuksia. Tavanomaisessa muutoksenhakuasiassakin valtiolle aiheutuvat kustannukset voivat nousta tuhansiin euroihin. Maanmittauslaitokselta saadun selvitysten mukaan yksityistielain muutoksen seurauksena Maanmittauslaitoksen vastuulle tulisi vuosittain noin 500 uutta yksityistietoimitusta. Tielautakunnista siirretyiksi ehdotetut tehtävät ovat jo nykyisellään Maanmittauslaitoksessa suoritettavia lakisääteisiä tehtäviä ja toimenpiteitä. Maanmittauslaitoksessa on olemassa tehtävien suorittamiseen tarvittava infrastruktuuri ja resurssit eikä siirrolla ole suoria vaikutuksia näihin. Resurssien osalta tehtävien vastaanottoa Maanmittauslaitokseen edistää ja yksinkertaistaa tehtävien jakaantuminen maan eri osiin. Työaikavaikutusten voidaan olettaa olevan noin 600 henkilötyöpäivää, josta aiheutuu nykyisellä hinnoittelulla asianosaisilta perittäviä kustannuksia noin 0,39 M. Tämä tarkoittaa 780 siirtyvää tehtävää kohden. Pelkkinä työvoimakustannuksina menoja Maanmittauslaitokselle aiheutuisi noin 0,32 M. Siirrolla ei näin ole keskimääräisesti suuria vaikutuksia Maanmittauslaitokselle tai kansalaisille aiheutuviin kustannuksiin. Valtion maksuperustelain omakustannusarvoon perustuva julkisoikeudellisten tuotteiden hinnoittelu koskee yksityistietoimituksia ja lisäksi koskisi tielautakunnilta Maanmittauslaitokselle siirrettäväksi ehdotettuja tehtäviä. Sen johdosta Maanmittauslaitoksen liikevaihto edellä selostetun mukaan kasvaisi jonkin verran, mutta ylijäämää ei tulisi. Yksityistietoimituksia ei julkinen oikeusapu koske, vaan edunvalvonnan eräitä rautatietasoylikäytävätapauksia lukuun ottamatta kustantaa aina maanomistaja tai muu asianosainen itse. 15

70 Toimitustehtävien siirto Maanmittauslaitokselle tai vapaaehtoiselle kiinteistörekisterinpitäjälle lisäisi luultavasti Maanmittauslaitoksen ja kiinteistörekisterinpitäjän nykyistä tehtävämäärää jonkin verran. Mikäli kiinteistörekisterinpitäjät ottaisivat toimitustehtäviä hoitaakseen, tehtävät jakaantuisivat tasaisemmin Maanmittauslaitoksen ja kuntien toimitusinsinöörien kesken, mikä pienentäisi Maanmittauslaitokselle suuntautuvien toimitustehtävien määrää. Aluehallintovirasto perii nykyisin esimerkiksi yhteisön kokouksen koolle kutsuminen tai yhdistyslain 22 :n tarkoittama muun päätöksenteon järjestämisestä omakustannusarvo alemman maksun. Yksityistielaissa uuden viraston tehtäväksi siirtyvät asiat rinnastuvat pitkälti tämän tyyppisiin tehtäviin ja liittyvät lähinnä osakkaiden oikeusturvaan. On siis todennäköistä, että myös yksityistielain mukaisen tiekunnan kokouksen koolle kutsumisesta ja muista vastaavista suoritteista perittäisiin omakustannusarvoa alempi maksu. Vuonna 2016 hinta aluehallintoviraston suorittamalle kokouksen koolle kutsumiselle on ollut 240 euroa. Hallituksen esityksessä esitetään, että kunnat, maakunnat ja valtio voitaisiin ottaa tarvittavassa tieosakkaaksi, jos niiden toimesta yksityisteille ohjataan ylimääräistä liikennettä. Tällaisia esimerkkejä olisivat esimerkiksi erilaiset yksityisteiden kevyen liikenteen väylät, joille yhteiskunta ohjaa kevyttä liikennettä. Esitys lisäisi mahdollisesti julkistalouden kustannuksia jonkin verran, mutta yksityisteiden tienpidon kannalta kyseinen ratkaisu olisi oikeudenmukainen ja rahoituksen kannalta kestävä ratkaisu. Jos kadunpitopäätöstä ei viiden vuoden kuluessa asemakaavan hyväksymispäätöksen lainvoimaiseksi tulemisen jälkeen ole tehty, kunnille säädettäisiin velvollisuus laatia tieosakkaan tai tiekunnan vaatiessa kadunpitovelvollisuutta koskeva arviointi enintään viiden vuoden välein. Tämän on arvioitu lisäävän hieman kuntien tehtäviä, mutta valmistelun aikana on havaittu tarvetta selkeyttää asemakaava-alueella sijaitsevien yksityisteiden asemaa. Ehdotettu versio olisi kuitenkin huomattavasti vähäisempi taloudellinen ja hallinnollinen rasite kunnille, kuin vaihtoehto, jossa kunta olisi velvollinen ottamaan asemakaavoittamallaan alueella sijaitsevan yksityistien hoitoonsa tietyn vuosimäärän kuluttua kaavoituspäätöksestä. Maakuntauudistuksen yhteydessä yksityistielossit erotetaan teille suunnatuista avustuksista ja maakunnat voivat tarkastella avustuskokonaisuutta yhdessä yhteysalusliikenteen kanssa. Asiaa on arvioitu muun muassa avustusmäärärahan jakokriteereitä arvioineessa selvityksessä (Hämäläinen 2016). Yksityistielaista poistettaisiin yksityistielauttojen ja muiden erityiskohteiden avustustasoa koskevat pykälät. Kunnille ei arvioida koituvan tästä ylimääräisiä kustannuksia, koska yksityistielosseihin ja yksityisteihin tällä hetkellä käytettävät valtionavustukset erotettaisiin vain toisistaan. Rahoitukseen ei siis yksityistielaissa suunniteltaisi muutosta, mutta muutoksella pyrittäisiin turvaamaan paremmin yksityisteille suuntautuvat avustusmäärärahat. Nykytilanteessa avustusmäärärahojen supistuessa ja yksityistielosseille suunnattavan avustuksen kasvaessa vuosittain varsinaisille yksityisteille suunnattava rahoitus on ollut koko ajan laskussa. Kun nämä kaksi elementtiä erotettaisiin toisistaan, ne eivät enää söisi toistensa avustusmahdollisuuksia. Tienpidon valtuuttamisella ulkopuoliselle toimijalle ei olisi vaikutusta valtion arvonlisäverotuloihin. Tiekunta ei edelleenkään olisi arvonlisäverovelvollinen, sillä tiekunta ei harjoita arvonlisäverolaissa tarkoitettua liiketoimintaa. Vaikka tienpitoa valtuutuksen nojalla hoitava toimija keräisi tiemaksut suoraan tieosakkailta, ei maksun luonne kuitenkaan muuttuisi. Maksuja ei niiden kerääjän muutoksen myötäkään voitaisi pitää vastikkeina palvelusta yksittäiselle tiekunnan jäsenelle, mikä on yksi edellytys arvonlisäverovelvollisuuden syntymiselle. Kyse olisi edelleen tiemaksusta, jolla tieosakkaat täyttävät tienpitovelvollisuutensa ja jakavat siitä aiheutuvat kustannukset, mikä ei voisi olla arvonlisäverolain alaista palveluiden myyntiä. Tämän lisäksi olisi verotuksen neutraliteettiperiaatteen nojalla arveluttavaa, jos tieosakkaat tulisivat eri tavalla verotuksellisesti kohdelluiksi riippuen siitä, miten tienpito on kulloinkin järjestetty 67 16

71 Taloudelliset vaikutukset elinkeinoelämälle 68 Yksityistiet ovat tärkeä osa liikenneverkkoa ja metsäteollisuuden investointien lisääntyessä niiden merkitys tulee entisestään korostumaan. Kokonaisuudistuksen yhteydessä laaditun selvityksen (Kasteenpohja, 2016) yhteydessä on arvioitu, että puun kasvava käyttö lisää puun kysyntää alueilla, jotka eivät tähän asti ole olleet taloudellisesti kannattavia. Tämä tulee lisäämään yksityistiestön käyttöä kyseisillä alueilla. Yksityistiestön kunto ja käyttömahdollisuudet vaikuttavat osaltaan puun hankintakustannuksiin ja kotimaisen puun kilpailukykyyn. Elinkeinoelämän, erityisesti biotalouden ja maatalouden kuljetusten tarpeet turvataan pitämällä huolta siitä, että yksityistiet ovat tulevaisuudessa niiden käyttötarkoituksen edellyttämässä kunnossa. Esityksellä arvioidaan olevan positiivinen vaikutus yksityisteiden kuntoon, mikä vastaavasti toisi positiivia taloudellisia vaikutuksia biotalouden ja maatalouden alalla toimiville kuljetusyrityksille, kun niiden kuljetusketjut toimisivat saumattomasti, sujuvasti ja ennakoitavasti. Esityksellä pyritään saamaan yksityisteiden rahoitus kestävälle pohjalle. Tämä pyritään toteuttamaan sillä, että yksityistien tienpidon maksajapohjaa saataisiin laajennettua kaikkiin niihin toimijoihin, jotka yksityistietä käyttävät. Tähän liittyy esimerkiksi yhteiskunnan eri toimijoiden tieosakkaaksi ottamisen mahdollistaminen sekä tiemaksujen ja käyttömaksujen keräämisen selkeyttäminen. Esityksessä ehdotetaan avustuskriteerien supistamista niin, että valtionavustusta maakuntauudistuksen toteutuessa jakavat maakunnat eivät jatkossa olisi sidottuja avustamaan ainoastaan sellaisia teitä, joilla on pysyvää asutusta, vaan yksityistieavustusten jaossa voitaisiin jatkossa painottaa myös paikallisen elinkeinoelämän ja biotalouden tarpeita. Tämän voidaan olettaa hyödyttävän elinkeinoelämää. Maakunnat tekevät kuitenkin lopulliset avustuspäätökset. Esityksen mukainen tienpidon ammattimaisuuden lisääntyminen tuottaisi positiivisia taloudellisia vaikutuksia elinkeinoelämälle kahdella eri tapaan. Yksityistien tienpidon ammattimaistuminen tarkoittaisi sitä, että yksityisteiden tienpitoa ulkoistettaisiin nykyistä enemmän ammattimaisille toimijoille, jotka pystyisivät vastaamaan suurestakin määrästä yksityisteitä jollain tietyllä alueella. Näille ns. tieisännöintiyrityksille tai vastaaville infrapalveluyrityksille, jos on otettu hoitoon myös muita infrajärjestelmiä, suurempi määrä hoitoon otettavia yksityisteitä mahdollistaisi täysipäiväisen ja ammattimaisemman työskentely-ympäristön. Ulkopuoliselle toimijalle valtuutettavien yksityisteiden nykyistä suurempi määrä tuottaisi myös huomattavia tehokkuushyötyjä silloin, kun infrayrittäjä voisi ottaa hoitoonsa ja huolehtia tarkoituksenmukaisesta kokonaisuudesta yksityisteitä. On arvioitu, että esimerkiksi tienpidon kustannuksista olisi tällöin mahdollista säästää. Yksityisteiden tienpidon ammattimaistuminen tuottaisi positiivisia taloudellisia vaikutuksia biotalouden ja maatalouden kuljetusyrityksille, kun tienpidon laatu paranisi ammattimaistumisen seurauksena. Tällä hetkellä on yleisenä ongelmana, että yksityisteiden varrella sijaitseva tienpitoon liittyvä osaaminen on häviämässä varsinkin maaseudulla ikä- ja väestörakenteessa tapahtuvien muutosten seurauksena. Yksityisteiden varrelta muutetaan kaupunkeihin yhä enenevissä määrin ja tienpidon taitavat tieosakkaat vanhenevat. Yksityisteiden tienpito ei kiinnostaa entiseen malliin niitä, joilla on enää vapaa-ajanasunto yksityistien varrella. Tästä kehityksestä kärsivät ne, jotka edelleen pysyvästi asuvat yksityistien varrella ja sellaiset elinkeinoelämän yritykset, jotka käyttävät yksityistietä kuljetuksiinsa. Yksityistien tienpidon ammattimaistumisen seurauksena turvattaisiin yksityisteiden tienpidon riittävä taso, myös siinä tilanteessa, kun osaamista tai halua yksityistien tienpitoon ei enää tieosakkaiden parista löydy. 17

72 Yksityisteitä koskevan tiedon olemassaolon ja ajantasaisuuden turvaamisen on myöskin arvioitu tuottavan elinkeinoelämälle positiivia taloudellisia vaikutuksia. Elinkeinoelämän kuljetusten kannalta olisi hyvin 69 tärkeää, että yksityistien hallinnollinen tieto ja tieto mm. tien ulottuvuudesta ja sijainnista olisivat saatavilla, jotta kuljetusten suorittajilla olisi helposti mahdollisuus saada tietoa esimerkiksi tien kunnosta. Jatkuvasti on kehitteillä erilaisia keinoja ja hankkeita, joiden avulla turvattaisiin elinkeinoelämälle tärkeiden kuljetusketjujen tietojen mahdollisimman vaivaton saatavuus. Yksityistierekisterin ajantasaisuus on edellytys näiden hankkeiden onnistumiselle. Elinkeinoelämälle tuottaisi positiivisia taloudellisia vaikutuksia tieoikeuden laajentaminen koskemaan kulkuoikeuden lisäksi sähkö- ja viestintäjohtojen ja muiden tien vaikutuspiirin kiinteistöjen käyttöä palvelevien rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittamista. Tällä sujuvoitettaisiin ja nopeutettaisiin menettelyjä, kun tähän mennessä lupa on pitänyt pyytää niin maanomistajilta kuin tiekunnaltakin. Käytännössä luvan saaminen on ollut hyvin hankalaa ja johtanut joko hankkeen toteuttamisen hidastumiseen tai jopa peruuntumiseen tai sitten lainvastaiseen toimintaan. Tiekuntiin kohdistuvat taloudelliset vaikutukset Tiekuntiin kohdistuvat taloudelliset vaikutukset ovat hyvin pitkälti myös tieosakkaisiin kohdistuvia taloudellisia vaikutuksia, koska valtaosa tiekuntien kustannusten kattamiseksi kerättävistä maksuista tulee tieosakkaiden suorittamista tiemaksuista. Uusi laki ei lähtökohtaisesti vaikuttaisi yksityisteiden varrella asuvien henkilöiden tienpidosta johtuviin kustannuksiin, sillä peruslähtökohdat tiemaksujen, käyttömaksujen ja avustusten osalta on tarkoitus säilyttää. Kuntien tehtävien vähentämistavoitteeseen liittyvä tielautakuntien lakkauttaminen aiheuttaisi tielautakuntien tehtävien jakaantumisen kolmeen eri paikkaan. Toimitustehtävät siirtyisivät Maanmittauslaitokselle ja mahdollisille kiinteistörekisterinpitäjille, muutoksenhakutehtävät maaoikeuteen ja käräjäoikeuteen ja yleisiksi hallintotehtäviksi luokiteltavat tiekunnan hallintoon ja osakkaiden sekä muiden asianosaisten oikeusturvaan liittyvät tehtävät perustettavaan valtion lupa- ja valvontavirastoon Luovaan. Asiantuntemus edellä mainittujen asioiden käsittelyssä paranisi, mutta tieosakkaiden kuluriski kasvaisi tehtävien siirtyessä sellaisille viranomaisille, jotka eivät subventoisi yksityistieasioiden käsittelyä, kuten kunnissa on tähän asti tehty. Tämänhetkiset tielautakuntien toimitusmaksut vaihtelevat kunnittain. Maanmittauslaitoksen selvityksen mukaan osa tielautakunnista ei ole määrännyt toimituskustannuksia ollenkaan. Tämä on ilmeisesti ollut kunnallinen itsehallinto huomioon ottaen säännösten mukaista eikä omakustannusperiaatetta ole ollut välttämätöntä noudattaa kuten valtionhallinnossa. Asianosaisille maksettavaksi määrätyt toimituskustannukset koostuvat pääasiassa toteutuneista kokouspalkkiosta, matkakorvauksista sekä kokouskuluista, kuten postituskuluista. Virkamiesten työajasta aiheutuvat kustannukset sisältyivät erittäin harvoin toimituskustannuksiin. Määrättyjen toimituskustannusten mediaani oli 343. Yli 500 maksavien toimitusten, joita 26 % tutkituista kunnista (72 kappaletta) määräsi, mediaani oli 962. Maanmittauslaitoksen toimitusmaksut veloitetaan kustannusperusteisesti. Tielautakunnilta Maanmittauslaitokselle siirtyvistä tehtävistä kansalaiselle määrätyt toimituskustannukset ovat vaihdelleet 50 euron ja 1850 euron välillä riippuen toimituksessa käsiteltävistä asioista ja niihin käytetyistä työtunneista. Asianosaisten näkökulmasta niissä asioissa, jotka siirtyisivät tielautakunnilta yksityistietoimitukseen, muutoksenhaun tarve maaoikeuteen vähenisi, koska yksityistietoimitusten suorittamiseen on Maanmittauslaitoksessa erikoistunut toimitusinsinöörikunta, joka valtakunnallisesti käsittelee yhtenäistetyssä 18

73 menettelyssä asiat. Tällaiseen eivät yli 300 kunnan erilliset tielautakunnat de facto ole olleet resursoituja. Kun muutoksenhaku ei ole tarpeen tai tarve siihen vähenee, niin asianosaisen kustannukset myös vähenevät. 70 Yksityistietoimituksissa ei edellisen mukaan käsiteltäisi hallintopäätöksillä ratkaistavia tai tiekuntien muutoksenhakuasioita. Asianosaisten näkökulmasta tilanne on periaatteessa sama, käsitteleekö tiekunnan muutoksenhakuasiat käräjäoikeus vai maaoikeus. Sinällään asioihin liittyvä asiamiestarve tai asioiden vaikeusaste ei muutu, olipa käsittelijänä käräjäoikeus taikka maaoikeus. Asianosaisen asiamiehen tarve on molemmissa tapauksissa vain asianosaisen itsensä ratkaistava. Siinä vaihtoehdossa, että tiekunnan kokouksen päätösten moittiminen tapahtuisi kanneteitse, kuten muussa yhteisölainsäädännössä, kuten yhdistyslaissa, osakeyhtiölaissa tai yhteisaluelaissa, yleisesti säädetään, moitekanteen nostaminen edellyttänee lainopillisen koulutuksen saanutta asiamiestä, josta voi aiheutua lisäkustannuksia. Julkinen oikeusapu asianajajatasoisine asiamiehineen on kuitenkin nykyisin myös ns. keskituloisille myönnettävä etuus, ja koskisi tiekunnan kokouksiin liittyviä riitoja vastaavasti kuin esim. asunto-osakeyhtiön yhtiökokouksen päätösten moittimista. Maaoikeuskäsittely maksaa 500 euroa, ja tämän päälle tulisi kustannukset mahdollisesta asianajajan palveluiden hankkimisesta. Silloin, kun asianajajaa tarvittaisiin, kokonaiskustannukset nousisivat arvioiden mukaan noin 5000 euroon ja normaalikustannus häviäjälle olisi noin euroa. Varsinkin muutostenhakukustannusten kasvun takia mahdollistettaisiin maakunnille ja kunnille sovittelu- ja neuvontaelin sekä valtion lupa- ja valvontavirastolle mahdollisuus hallinnollisten pakkokeinojen käyttöön, jotta tarpeita käräjöidä pystyttäisiin ehkäisemään. Jotta tieosakkaille kohdistuva kuluriskin kasvu saataisiin minimoitua, on pyritty löytämään vaihtoehtoisia ratkaisuja. Yksityistielaissa säädettäisiin maakunnille ja kunnille mahdollisuus perustaa neuvonta- ja sovitteluelin, jonka avulla autettaisiin osakkaita ratkaisemaan esim. riitatilanteita ennen muutoksenhakua maa- tai käräjäoikeuteen. Lisäksi esitetään, että kunnille, jotka hoitavat kiinteistörekisterin pitämisen asemakaava-alueillaan, voitaisiin antaa toimivalta tarjota Maanmittauslaitoksen lisäksi yksityistietoimituspalveluja alueellaan, mikä lisäisi valinnanmahdollisuuksia ja mahdollisesti voisi jollain aikavälillä vaikuttaa hintoihin ja toimitusmenettelyjen keventymiseen. Esityksessä menettelyjä kevennettäisiin mm. tiekuntien perustamisen, jakamisen, yhdistämisen ja lakkauttamisen osalta niin, että tiekunnat voisivat tehdä kyseiset päätökset itse. Säätämällä valtion lupa- ja valvontavirastolle oikeus turvautua hallinnollisiin pakkokeinoihin tietyissä tieosakkaiden oikeusturvaa mahdollisesti heikentävissä tilanteissa, uskotaan vähennettävän maaoikeuksien ja käräjäoikeuksien käytön tarvetta ja näin ollen myös tieosakkaiden kuluriskin kasvua. Esityksellä pyrittäisiin mahdollistamaan tienpidon kustannusten jakaminen entistä laajemmalle yksityistietä käyttävälle joukolle; helpotusta tieosakkaiden rahoitustaakkaan siltä osin kuin mahdollista saataisiin silloin, kun yhteiskunnallinen toimija velvoitettaisiin tieosakkaaksi, kun siihen olisi aihetta. Tämän lisäksi käyttömaksujen määräytymistä selkeytettäisiin, jotta käyttömaksun keräämisen periaatteet olisivat mahdollisimman selvät. Tuleva avustustaso sekä avustustehtävän toteutus ratkaistaan maakuntauudistuksen yhteydessä. Esityksessä esitetään, että avustuskriteereistä poistettaisiin pysyvän asutuksen kriteeri. Tällä voi olla vaikutusta avustusten tulevaan jakautumiseen. Pysyvää asutusta varten olevia yksityisteitä pystyttäisiin kuitenkin edelleen avustamaan kuten ennen. Muutoksella turvattaisiin maakunnille aito valinnanvapaus avustettavien kohteiden suhteen. Paikallisen näkemyksen ja poliittisen päätöksenteon olemassaolon arvioidaan turvaavan myös pysyvän asutuksen huomioimisen maakuntien avustusten jaossa. 19

74 Valtionavustuksiin käytettävissä olleilla määrärahoilla avustusmahdollisuudet ovat olleet hyvin rajalliset. Kunnat ovat perinteisesti avustaneet juuri pysyvää asutusta, eikä kuntien mahdollisuuksiin avustaa yksityisteitä oltaisi tekemässä muutoksia. 71 Maakuntauudistuksesta johtuva yksityistielosseja ja muita erityiskohteita koskevien pykälien poistolla ei arvioida olevan suoraa vaikutusta tiekuntiin, koska yksityistielosseihin ja yksityisteihin tällä hetkellä käytettävät valtionavustukset erotettaisiin toisistaan. Tilanne pysyisi samana kuin tähänkin asti ja maakunnille annettaisiin mahdollisuus arvioida yksityistielossien tilannetta paikallisesti yhdessä muun yhteysalusliikenteen kanssa kokonaisuutena. Rahoitukseen ei siis yksityistielaissa suunniteltaisi muutosta, mutta muutoksella pyrittäisiin turvaamaan paremmin yksityisteille suuntautuvat avustusmäärärahat. Nykytilanteessa avustusmäärärahojen supistuessa ja yksityistielosseille suunnattavan avustuksen kasvaessa vuosittain varsinaisille yksityisteille suunnattava rahoitus on ollut koko ajan laskussa. Kun nämä kaksi elementtiä erotettaisiin toisistaan, ne eivät enää söisi toistensa avustusmahdollisuuksia ja vaikutukset tiekuntiin voisivat olla jopa positiivisia. Muihin yksittäisiin henkilöihin kohdistuvat taloudelliset vaikutukset Edellä mainittu tielautakuntien lakkauttaminen voisi kasvattaa myös muiden henkilöiden kuin tieosakkaiden kuluriskiä tilanteessa, jossa tiekunnan tai Maanmittauslaitoksen tai tiekunnan päätökseen ilmenee muutoksenhakutarvetta tai jostain muusta syystä ilmenisi tarvetta hakea tietoimitusta. Edellä mainitut tieosakkaan kuluriskin kasvamista ehkäisevät toimet soveltuisivat myös yksittäisiin henkilöihin, jotka eivät ole tieosakkaita. Tieoikeuden laajentaminen koskemaan kulkuoikeuden lisäksi myös sähkö- ja viestintäjohtojen ja muiden tien vaikutuspiirin kiinteistöjen käyttöä palvelevien rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittamista saattaa leventää hieman yksityisteiden tiealuetta. Tällä olisi vaikutusta yksityistien varrella sijaitseviin kiinteistöihin ja sitä kautta kiinteistönomistajiin. Tieoikeus perustettaisiin kuitenkin aina tarkoituksenmukaisen kokoisena, joten esimerkiksi pelkästään metsätalouden edellyttämiä kuljetuksia varten perustettavat yksityistiet eivät juurikaan levenisi nykyisestä. Tiealueen laajeneminen ei kuitenkaan olisi merkittävää ja muutoksella saavutettavat hyödyt myös kiinteistönomistajille on arvioitu olevan suuremmat kuin tiealueen laajenemisesta seuraava haitta. Kiinteistönomistaja saisi korvausta maalleen perustettavasta rasitteesta. Esityksessä esitettäisiin rajoituksia kiinteistönomistajan oikeuteen asettaa maallaan sijaitsevalle yksityistielle puomi. Tähän asti kiinteistönomistaja on voinut vapaasti asettaa puomin maallaan sijaitsevalle yksityistielle estämään esimerkiksi karjan karkaamisen. On kuitenkin arvioitu, että maailma on muuttunut niin paljon, että enää ei ole perusteita tälle kiinteistönomistajan asettamalle liikenteenohjauslaitteelle. Esityksen mukaan kiinteistönomistaja voisi asettaa puomin yksityistielle erityisestä syystä jos hänellä olisi tiekunnan lupa. Jos tiekunta ei antaisi lupaa, lupaa voisi hakea yksityistietoimituksesta. Tällä voisi olla pieniä taloudellisia vaikutuksia kiinteistönomistajille. Arvio kokonaistaloudellisista vaikutuksista Esityksellä olisi pitkällä tähtäimellä välillisiä positiivisia vaikutuksia työllisyyteen, kilpailukykyyn, markkinoihin, investointeihin, tuotantoon ja tuottavuuteen, tuontiin ja vientiin ja hintatasoon. Parantamalla erityisesti biotalouden ja maatalouden toimintaedellytyksiä kiinnittämällä huomiota tienpidon laatuun ja varautumalla yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin tulevaisuudessa sekä luomalla uudenlaisia liiketoimintamahdollisuuksia yksityisteiden tienpitoon erilaisten infrajärjestelmien yhdistämisellä ja rakentamisella, luodaan hyvät edellytykset huolehtia elinkeinoelämän tuottavuudesta ja 20

75 kustannustehokkaasta toiminnasta. Toimivat matkaketjut ja mahdolliset säästöt kuljetuksissa vaikuttavat yritysten kilpailukykyyn ja sitä kautta työllisyyteen, markkinoihin, tuontiin ja vientiin. Saattamalla 72 yksityisteiden rahoitus kestävälle pohjalle ja niiden tienpito entistä ammattimaisemmaksi, mahdollistettaisiin uudet, entistä suuremmat investoinnit yksityisteihin ja sitä kautta saavutettaisiin työllistäviä vaikutuksia erityisesti maaseudulle. Myös tieisännöintipalvelujen ja infrayritysten kasvun mahdollistamisella saavutettaisiin todennäköisesti pitkällä tähtäimellä työllistäviä vaikutuksia erityisesti maaseudulle. Lyhyellä aikavälillä avustusten suuntautumisessa saattaisi tapahtua pieniä muutoksia johtuen avustuskriteerien muutoksista, mutta vaikutuksia kustannusrakenteeseen eri väestöryhmien kesken ei ole arvioitu tapahtuvan. Epävarmuustekijöitä arviointiin aiheuttaa se, että kuntien avustaminen ei ole lakisääteistä ja kunnat voivat muuttaa avustuskäytäntöjään nopeastikin. Käynnissä oleva maakuntauudistus aiheuttaa epävarmuustekijöitä, sillä lopullisia linjauksia ratkaisuista ei ole vielä tehty. Maakuntien käytäntöjäkään ei ole näin ollen ei ole vielä olemassa, joten ei voida esittää kuin arvioita maakuntien toiminnasta tulevaisuudessa. 4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan Tielautakuntien lakkauttamisen myötä tielautakuntien toimituksissa ratkaistavat toimitusasiat siirrettäisiin yksityistietoimituksissa ratkaistavaksi. Yksityistietoimitukset suorittaa pääasiassa Maanmittauslaitos, mutta kun toimitus koskee kokonaan asemakaava-aluetta, jolla kunta kiinteistörekisterilain (392/85) 5 :n mukaisesti huolehtii kiinteistörekisterin pitämisestä, suoritetaan toimitus kunnan kiinteistörekisterinpitäjän toimesta. Tielautakuntien lakkauttamisen seurauksena Maanmittauslaitoksen ja mahdollisen kiinteistörekisterinpitäjänä toimivan kunnan kiinteistöinsinöörin kokonaistehtävämäärä voisi kasvaa. On kuitenkin arvioitu, että mahdollistamalla neuvonta- ja sovitteluelin, keventämällä tiettyjä menettelyjä sekä mahdollistamalla kiinteistörekisterinpitäjän tekemät toimitukset myös asemakaava-alueen ulkopuolella, Maanmittauslaitoksen sekä kiinteistörekisterinpitäjien rasitus tasoittuisi eikä näin ollen kasvaisi huomattavia määriä. Myös maaoikeuksien muutoksenhakutehtävät lisääntyisivät, mutta kustannusrasitteen kasvun ja mahdollisen sovittelu- ja neuvontaelimen olemassaolon sekä valtion lupa- ja valvontaviraston hallinnollisten pakkokeinojen käyttöoikeus pitäisivät tehtävien määrän kohtuullisina. 4.3 Ympäristövaikutukset Tieoikeuden määritelmän laajentaminen kattamaan myös esimerkiksi sähkö- ja viestintäjohtojen sijoittamisen alueelle voi johtaa siihen, että viestintä- ja sähköjohtoja aletaan sijoittaa nykyistä useammin yksityisteiden tiealueelle. On myös mahdollista, että tieoikeuden määritelmän laajentamisen seurauksena tieoikeuksia alettaisiin tietoimituksissa perustaa leveämpinä kuin nykyisin jotta tarvittavat johdot mahtuvat alueelle. On kuitenkin ympäristön ja maanomistajan kannalta järkevää keskittää maastoon kohdistuvat infrarakentamisesta aiheutuvat haitat yhteen paikkaan. Esityksessä huomioidaan ympäristöoikeudellinen lainsäädäntö, eikä uudistuksilla ole tunnistettu olevan muita ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia. 4.4 Yhteiskunnalliset vaikutukset Vaikutukset kansalaisten asemaan ja kansalaisyhteiskunnan toimintaan 21

76 Tielautakuntien lakkauttamisella tieosakkaiden oikeusturva paranisi siltä osin, että tielautakuntien päätöksenteon on arvosteltu olevan liian lähellä tieosakkaita. Pienissä kunnissa esimerkiksi jääviysongelmat 73 ja ammattitaidon puute ovat olleet ongelma. Muutoksenhakutehtävien siirtyminen maaoikeuksiin ja toimitustehtävien siirtyminen Maanmittauslaitokselle ja mahdolliselle kiinteistörekisterinpitäjälle lisäisivät ammattimaisuutta ja päätösten laatua. On myös mahdollista, että tieosakkaiden oikeusturva sattaisi vaarantua tilanteessa, jossa toinen tieosakas huomaisi mahdollisuuden kiusanteolle ja muutostenhakukustannusten kasvun takia tieosakas ei voisi tai hänen ei kannattaisi lähteä viemään asiaa eteenpäin. Tämän takia valtion lupa- ja valvontavirastolle säädettäisiin mahdollisuus turvautua hallinnollisiin pakkokeinoihin muutamissa erikseen määritellyissä tilanteissa, jos havaitaan lakia rikkovaa toimintaa. On kuitenkin arvioitu, että kaikkia ongelmatilanteita ei lainsäädännöllä voida ratkaista. Esityksessä mahdollistettaisiin laajamittaisesti digitalisaation hyödyntäminen mm. sähköisten kokousvälineiden sekä kokouskutsuvälineiden käyttöönotolla. Tiekunnan tulisi kuitenkin varmistaa, että kaikilla tieosakkailla on mahdollisuus näiden sähköisten välineiden käyttöön. Kokouksesta ei voitaisi ilmoittaa pelkästään sähköpostitse, jos kaikilla tieosakkailla ei olisi pääsyä sähköpostiin. Tällä tavalla huomioitaisiin mm. heikkojen tietoliikenneyhteyksien varrella asuvat henkilöt sekä yksityisteiden varrella asuvat ikääntyneet henkilöt. Ulkopuolisten yksityisteiden käyttöä selkeytettäisiin, mutta perusratkaisut pysyisivät samana. Jokamiehen oikeuksiin ei esityksellä puututtaisi. Yksityistien käyttäminen säännöllisiin tai tilapäisiin kuljetuksiin tai kulkemiseen olisi luvanvaraista muille kuin tieosakkaille. Lupaa tien käyttämiseen ei kuitenkaan tarvittaisi jokamiehenoikeuden nojalla tapahtuvaan tai muuhun sellaiseen satunnaiseen tien käyttöön, joka ei selvästi lisäisi tien kunnossapitokustannuksia. Ratkaisevaa olisi siis se, kuinka usein tietä käytettäisiin ja lisäisikö se todennettavasti kunnossapitokustannuksia. Yksityistien luvanvaraisesta ja luvattomasta ja lain vastaisesta käytöstä tulisi suorittaa käyttömaksu. Tällä tavoiteltaisiin oikeudenmukaisuutta yksityisteiden tienpidon rahoitukseen. Sosiaali- ja terveysvaikutukset, vaikutukset yhdenvertaisuuteen, lapsiin ja sukupuolten tasa-arvoon Esitettävän uuden yksityistielain tavoitteena on turvata edellytykset yksityistieverkon ylläpidolle ja kehittämiselle osana liikennejärjestelmää ottaen huomioon erityisesti yhteiskunnan toimintavarmuuden, elinkeinoelämän ja yksityisteiden varrella sijaitsevan asutuksen edellyttämät liikkumis- ja kuljetustarpeet. Yksityistienpidon riittävän tason turvaaminen mahdollistaa koulukuljetusten, vanhuspalveluiden sekä muiden kotona annettavien sosiaali- ja terveyspalvelujen turvallisen ja sujuvan kulkemisen myös yksityisteillä asuvien henkilöiden luokse. Yksityisteiden kunnolla on merkitystä vaikutuksia myös kiireelliseen hätäkeskustoimintaan, poliisitoimintaan, pelastustoimintaan ja ensihoidon toteuttamiseen, jotka ovat tärkeitä niin yksityisteillä olevalle asutukselle kuin elinkeinotoiminnalle. Esityksellä ei ole vaikutuksia yhdenvertaisuuteen tai sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Vaikutukset työllisyyteen ja työelämään Esityksellä pyritään edistämään uuden elinkeinotoiminnan syntymistä yksityisteihin liittyen. Suomessa on koulutettu tieisännöitsijöitä noin 250 kappaletta, joista osa on jo lopettanut toimintansa. Aktiivisia tieisännöitsijöitä on arvioiden mukaan noin 180 kappaletta. Päätoimisia tai liki päätoimisia on nyt noin 15 kappaletta, mutta on oletettavaa, että suuntaus on päätoimisuuden suuntaan, sillä vielä muutama vuosi takaperin päätoimisia ei ollut ollenkaan. 22

77 Esityksen tavoitteena on mahdollistaa yksityisteiden tienpidon ammattimaistumiskehityksen jatkuminen ja vahvistaa sitä entisestään. Vaikutuksena voi olla, että tieisännöintiä aletaan hoitaa nykyistä enemmän päätoimisesti ja tieisännöitsijäammatti vakiinnuttaa asemansa. Päätoiminen tieisännöitsijänä toimiminen edellyttää kuitenkin suhteellisen laajasta tiestöstä huolehtimista, jolloin yksittäisen päätoimisen tieisännöitsijän toimialue voi olla varsin suuri. On myös arvioitu, että laki antaisi edellytykset myös sellaisten infraisännöitsijäyritysten ja infrapalveluyritysten syntyyn, jotka pystyisivät huolehtimaan laajemmin useammasta kiinteistöjä palvelevasta infrajärjestelmästä ja niiden rakentamisesta ja kunnossapidosta. 74 Vaikutukset turvallisuuteen Esityksellä olisi positiivisia vaikutuksia liikenneturvallisuuteen, sillä esityksellä pyritään tienpidon tason turvaamiseen ja parantamiseen nyt ja tulevaisuudessa. Tienpidosta johtuvalla tien kunnolla on vaikutuksia liikenneturvallisuuteen. Tällä hetkellä tienpidon taso joillain yksityisteillä on todella heikkoa johtuen kiinnostuksen ja osaamisen sekä riittävän rahoituksen puutteesta. Näihin esitetään parannuksia ja uudenlaisia ratkaisuja. Puomeilla saattaa olla liikenneturvallisuusvaikutuksia silloin kun ne on asetettu puutteellisesti tai ne eivät täytä liikenteenohjauslaitteelle asetettuja kriteerejä. Esityksellä olisi vaikutusta kiinteistönomistajien asettamien puomien määrää, sillä todennäköisesti ne tulisivat vähenemään. Tällä voisi olla positiivisia vaikutuksia liikenneturvallisuuteen. Tiekunnat voisivat edelleen asettaa ulkopuolisen liikenteen estävän liikenteenohjauslaitteen halutessaan, jos se ei olisi saanut kunnalta tai maakunnalta sen kunnossapitoa tai rakentamista varten avustusta. Vaikutukset aluekehitykseen Nykyinen yksityisteiden valtionavustustehtävä on esitetty hallituksen esityksessä xx/2017 maakuntalaiksi siirrettäväksi maakunnille. Avustus olisi edelleenkin valtionavustus ja sen riittävyyttä arvioitaisiin maakuntien valtuustokausittain. Avustusmäärärahan suuruudesta päättäisi edelleen eduskunta ja avustusmäärärahan jakamisesta maakuntien kesken päättäisi liikenne- ja viestintäministeriö. Ehdotettu avustusten jakokriteeri olisi maakunnan haja-asutuksen, maatalouden ja metsätalouden määristä muodostettu kerroinluku. Asiasta ei kuitenkaan päätettäisi yksityistielain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Avustuksista päättäminen siirrettäisiin muuten lähes kokonaan maakuntien itsehallinnolliseen päätöksentekoon. Jotta harkinta voitaisiin tehdä aidosti paikallisella tasolla maakuntien toimesta, myös yksityislaissa säädettyjä avustuskriteereitä karsitaan. Tämä mahdollistaisi edellä mainittujen painotusten huomioimisen myös yksityistieavustusten jaossa. Avustuskriteerien karsiminen jättää avoimeksi myös maakuntien avustusten suhteen kuntien avustuksiin, minkä seurauksena maakuntien ja kuntien välillä voidaan paikallisesti koordinoida avustusten jakamista ja välttää päällekkäisyyksiä. Nykyisin kuntien avustukset kohdistuvat pääasiassa päivittäiseen kunnossapitoon. Vaikutukset tietoyhteiskuntaan Esityksellä pyritään sujuvoittamaan viestintä- ja muiden johtojen sijoittamiseen vaadittavaa menettelyä yksityisteiden alueella. Tällä voi olla positiivisia vaikutuksia laajakaistarakentamiseen. Esityksellä mahdollistetaan modernien viestintävälineiden käyttäminen tiekuntien hallinnossa ja kokouksissa. Näin tiekuntien toiminta voi tehostua ja ajantasaisen tiedon saatavuus parantua. Jos sähköisiä viestintä- sekä mahdollisesti myös kokousvälineitä otetaan käyttöön, kauempana asuvien tieosakkaiden asema ja mahdollisuus osallistua tiekuntaa koskevaan päätöksentekoon paranee. 23

78 Esityksellä vahvistetaan tieosakkaiden ja tiekuntien velvollisuutta ilmoittaa tietä koskevat ajantasaiset tiedot yksityistierekisteriin. Ajantasaisen tien kuntoa, sijaintia, asemaa ja leveyttä koskevat tiedot Kielelliset vaikutukset Esityksellä ei ole kielellisiä vaikutuksia Asian valmistelu 5.1 Valmisteluvaiheet ja -aineisto Liikenne- ja viestintäministeriössä esiselvitettiin vuonna 2013 yksityisteiden avustusjärjestelmän kehittämistä. Lisäksi syksyllä 2014 julkaistussa raportissa esiteltiin selvitysmies Esko Hämäläisen arvioita ja ehdotuksia yksityistielain uudistamistarpeista. Edellä mainitut selvitykset ja niihin annetut lausunnot ovat toimineet pohjana uudistustyölle. Esitys on valmisteltu virkatyönä liikenne- ja viestintäministeriössä avoimessa vuorovaikutuksessa hallinnonalan virastojen, laitosten ja toimialan sidosryhmien sekä muiden viranomaistahojen kanssa. Epämuodollinen asiantuntijaryhmä on kokoontunut uudistuksen valmistelun yhteydessä vuoden 2016 aikana, minkä lisäksi on järjestetty laajat sidosryhmätilaisuudet ennen säädöshankkeen aloittamista ja ennen esityksen lähettämistä lausunnolle. Yksityistielain uudistamistarpeista järjestettiin kaikille kansalaisille avoin kysely OtaKantaa.fi -palvelussa Kyselyn tavoitteena oli kartoittaa yksityistielain uudistukseen liittyviä tarpeita ja näkemyksiä. Vastauksia annettiin yhteensä 155. Uudistuksen valmistelun aikana tilattiin heinäkuussa 2016 Elina Kasteenpohjalta Datumi Asiantuntijapalveluista selvitys, jossa tarkasteltiin yksityisteihin liittyviä käytänteitä ja erilaisia vaikutustarkasteluja. Esko Hämäläiseltä tilattiin syksyllä 2016 selvitys yksityistieavustusmäärärahojen maakunnittaisesta jakamisesta tilanteessa, jossa maakunnat ottavat yksityistieavustusten jakotehtävän hoitaakseen. Vuonna 2014 on valmistunut Esko Hämäläisen selvitys yksityistielain uudistamistarpeista, jota on käytetty kokonaisuudistuksen taustamateriaalina. Kuntaliitto laati syksyllä 2016 kyselytutkimuksen tielautakuntien lakkauttamisesta ja kokonaisuudistuksen mahdollisista vaikutuksista kuntiin, ja tätä selvitystä on myös käytetty kokonaisuudistuksen taustamateriaalina. 5.2 Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen [Täydennetään lausuntokierroksen jälkeen] 6 Riippuvuus muista esityksistä Hallitus valmistelee maakuntauudistusta, jonka nojalla perustettaisiin 18 itsehallinnollista maakuntaa. Maakunnille siirtyisi maakuntalakiluonnoksen ( ) mukaan muun muassa yksityisteiden valtionavustustehtävä. Maakuntauudistukseen liittyen perustettaisiin myös uusi valtion lupa- ja valvontavirasto, jota koskeva lakiluonnos ei ole vielä ollut lausunnolla. Tässä esityksessä ehdotetaan niin maakunnille kuin tulevalle valtion lupa- ja valvontavirastolle siirtyväksi tiettyjä tehtäviä. Tämän esityksen ehdotukset ovat näiltä osin riippuvaisia mainituista muista lakiesityksistä. Maakuntauudistukseen liittyen 24

79 valmistellaan liikenne- ja viestintäministeriössä lisäksi esitystä maantielain kokonaisuudistukseksi, sillä maakuntalakiluonnoksen mukaan maanteiden alueellinen tienpito siirtyisi maakuntien hoidettavaksi. Maantielailla ja yksityistielain välinen suhde liittyy esimerkiksi yksityisten teiden liittymiseen maanteihin. 76 Liikenne- ja viestintäministeriössä valmistellaan tieliikennelain kokonaisuudistusta. Tieliikennelaki vaikuttaa yksityistielaissa säädettäviin kysymyksiin muun muassa liikenteenohjauslaitteita ja niiden asettamista tielle koskevan sääntelyn osalta. 25

80 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 1 Lakiehdotusten perustelut Yksityistielaki 1 luku Yleiset säännökset 1. Lain tarkoitus. Uuden lain ensimmäisessä pykälässä tuotaisiin esiin lain tarkoitus. Yksityisteiden tarkoituksena on yleisesti sellaisten kiinteistöjen kulkuyhteyksien turvaaminen, jotka eivät sijaitse yleisen liikenteen väylien varrella maantie- tai katuverkolla. Yksityisteillä on keskeinen merkitys hajaasutusalueiden asukkaiden sekä toisaalta maa- ja metsätalouselinkeinon sekä muiden maaseudun elinkeinojen kannalta. Suomessa on kaikkiaan noin kilometriä yksityistietä, ja ne ovatkin merkittävä osa suomalaista liikennejärjestelmää palvellen vakituista ja vapaa-ajan asutusta sekä elinkeinoelämän kuljetuksia. On tärkeää taata selkeät lainsäädännölliset edellytykset ja mahdollisuudet ylläpitää ja kehittää yksityistieverkkoa. Lain tarkoituksena olisi siten turvata asutuksen, elinkeinoelämän ja muiden yhteiskunnallisten tarpeiden edellyttämät kulkuyhteydet kiinteistöille, jotka eivät sijaitse maantie- tai katuverkolla, sekä turvata yksityistieverkon ylläpito ja kehittäminen osana liikennejärjestelmää. 2. Soveltamisala. Lain 2 :ssä esitetään säädettäväksi lain soveltamisalasta. Uuden yksityistielain soveltamisala vastaisi asiallisesti voimassa olevan lain yksityisistä teistä soveltamisalaa. Yksityistielaki olisi yleinen yksityisteitä koskeva laki, josta voitaisiin poiketa säätämällä muussa laissa toisin. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lain soveltamisalasta yleisesti. Yksityistielakia sovellettaisiin lähtökohtaisesti yksityistietoimituksissa perustettuihin yksityisteihin (niin sanotut toimitustiet). Keskeisinä yksityistietä koskevina asiakokonaisuuksina, joista yksityistielaissa säädettäisiin ja johon lakia sovellettaisiin, momentissa mainittaisiin myös tieoikeus, yksityisteiden tienpito, tie- ja käyttömaksut sekä yksityistoimitus. Yksityistietoimitusten osalta yksityistielaki olisi erityislaki suhteessa kiinteistönmuodostamislakiin. Yksityistielaissa säädettäisiin yksityistietoimituksista omana toimituslajinaan, mutta kiinteistönmuodostamislain toimituksia koskevia säännöksiä sovellettaisiin myös yksityistietoimituksiin niiltä osin, kuin yksityistielaissa ei toisin säädettäisi. Momentin mukaan yksityistielaissa säädettäisiin lisäksi yksityisteitä koskien muiden asianosaisten oikeuksista ja velvollisuuksista. Pykälän 1 momentin toisessa lauseessa säädettäisiin täydentävästi, että yksityistielakia sovellettaisiin kuitenkin myös sellaisiin teihin, joita ei ole perustettu yksityistietoimituksessa yksityistielain säännösten mukaisesti vaan muun lain nojalla, jos tie on katsottava yksityistieksi. Tällainen tie voisi olla esimerkiksi kaivoslain (621/2011) nojalla kaivostoimituksessa toteutettujen yksityistiejärjestelyjen nojalla syntynyt tie tai muun erityislainsäädännön nojalla perustettu tie. Pykälän 1 momentin kolmannessa lauseessa säädettäisiin yksityistielaki sovellettavaksi myös asemakaavaalueilla, kuitenkin niin, ettei yksityistielakia sovellettaisi kiinteistönmuodostamislain 154 :n 1 momentin 11 kohdan mukaisiin rasitteisiin. Asemakaava-alueilla yleistä liikennettä ja kulkuyhteyksiä varten tarpeelliset alueet järjestetään lähtökohtaisesti asemakaavan merkittävinä katuina. Yksityisiä kulkuyhteyksiä varten asemakaava-alueella on lisäksi mahdollista perustaa kiinteistönmuodostamislain 154 :n 1 momentin 11 kohdan mukainen rasite. Kyseessä olevan säännöksen nojalla nykytilaa vastaavasti myös asemakaavaalueilla voitaisiin tarvittaessa perustaa yksityistielain mukaisia tieoikeuksia, ja yksityistielakia sovellettaisiin edelleen asemakaava-alueilla sijaitseviin yksityisteihin. 26

81 Pykälän 2 momentissa tieoikeutta koskeva sääntely laajennettaisiin nykyistä yksityisistä teistä annettua lakia vastaavasti koskemaan myös muun lainsäädännön nojalla annettua yksityistä kulkuyhteyttä palveleva 78 rasiteoikeutta tai yksityistä kulkuyhteyttä palvelevaa muuta pysyvää käyttöoikeutta. Tällaisilla oikeuksilla tarkoitettaisiin vain kiinteistöä palvelevia yksityisiä kulkuoikeuksia toisen kiinteistön alueella. Momentin soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät siten yleistä liikkumista varten palvelevat kulkuoikeudet kuten ulkoilulaissa (606/1973) tarkoitettu ulkoilureitti tai maastoliikennelaissa (1710/1995) tarkoitettu moottorikelkkailureitti. Yksityistielain ja sen päälle rakentuvan järjestelmän ydin olisi nykytilaa vastaavalla tavalla kiinteistötoimituksessa perustettava rasitteen luonteinen pysyvä käyttöoikeus toisen omistamaan alueeseen, tieoikeus. Soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät siksi edelleen sellaiset tiet, joita vain asianomaisen kiinteistön omistajalla tai haltijalla on oikeus käyttää (niin sanotut omat tiet). Asiasta säädettäisiin pykälän 3 momentissa. Samoin sellaiset tiet, joita muillakin henkilöillä kuin kiinteistön omistajalla tai haltijalla on osapuolten välisen sopimuksen nojalla oikeus käyttää (niin sanotut sopimustiet), jäisivät pääosin lain soveltamisalan ulkopuolelle. Sopimukseen perustuva oikeus käyttää toisen omaa tietä ei rinnastu tieoikeuden nojalla olevaan käyttöoikeuteen, joka voidaan perustaa vain laissa säädettyjen edellytysten ollessa käsillä. Sopimusteitä koskevat oikeudet ja velvollisuudet jätettäisiin siten nykytilaa vastaavasti pääasiassa osapuolten välisen sopimuksen varaan. Niihin sovellettaisiin yksityistielakia kuitenkin niiltä osin kuin siitä on erikseen säädetty. 3. Määritelmät. Ehdotetaan 3 :ssä säädettäväksi lain keskeisten käsitteiden määritelmistä. Määritelmäsäännös on tarpeen, koska usea käsite esiintyy laissa jo ennen kuin niitä määrittelevät aineelliset säännökset on mahdollista esittää. Yksityistie määriteltäisiin 1 momentin 1 kohdassa. Yksityistiellä tarkoitetaan ensinnäkin tietä, joka ei ole maantie tai katu. Koska yksityistie perustetaan aina lähtökohtaisesti yksityistä kulkutarvetta varten, kirjattaisiin määritelmään, että yksityistie palvelee lähtökohtaisesti vaikutuspiirissään olevien kiinteistöjen ja yhteisten alueiden kulkutarpeita ja muuta käyttöä. Joissain tilanteissa yksityisteitä saatetaan käyttää myös yleiseen tarpeeseen, minkä vuoksi yksityistien määritelmää ei ehdoteta sidottavan liian tiiviisti yksityiseen tarpeeseen ja käyttöön, vaikka tämä kuitenkin on yksityisteiden ensisijainen käyttötarkoitus. Yksityistien määritelmällä ei myöskään rajattaisi käsitteen ulkopuolelle esimerkiksi vain tietynlaista liikennettä varten perustettuja teitä, vaan yksityistie voi olla tarkoitettu myös esimerkiksi ainoastaan kevyen liikenteen käyttöön. Momentin 2 kohdan mukaan metsätiellä tarkoitettaisiin tässä laissa tietä, joka on tarkoitettu pääasiassa metsätalouden edellyttämiä kuljetuksia varten. Momentin 3 kohdassa säädettäisiin tieoikeuden määritelmästä. Tieoikeus on yksityistielain keskeisintä käsitteistöä, minkä vuoksi tieoikeuden käsite olisi hyödyllistä selvittää määritelmäpykälässä. Tieoikeudella tarkoitettaisiin oikeutta käyttää toisen kiinteistön aluetta pysyvästi kulkuyhteyttä sekä sähkö- ja viestintäjohtojen ja muiden kiinteistön käyttöä palvelevien rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittamista varten. Uutta määritelmässä olisi voimassa olevaan lainsäädäntöön nähden se, että tieoikeudella tarkoitettaisiin oikeutta käyttää toisen kiinteistön aluetta pysyvästi paitsi kulkuyhteyttä myös sähkö- ja viestintäjohtojen ja muiden kiinteistön käyttöä palvelevien rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittamista varten. Yksityistiet palvelevat lähtökohtaisesti kiinteistöjen käyttöä. Kulkuyhteys kiinteistölle olisin edelleen yksityisteiden keskeisin merkitys, mutta on perusteltua pyrkiä keskittämään muutakin kiinteistöjen käytön edellyttämää infrastruktuuria tiealueelle. Esimerkiksi sähkö- ja viestintäjohdot ovat keskeistä infrastruktuuria etenkin asuinkiinteistöjen käyttämiselle ja ne on usein järkevintä sijoittaa tiealueelle tai sen läheisyyteen. Tässä tarkoitettujen rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittamisella tiealueelle on vaikutusta tienkäyttöön ja tienpitoon, minkä vuoksi tiekunnan tai tieosakkaiden lupa toimenpiteisiin on välttämätön. Lisäksi kun tiealue ei ole enää kiinteistönomistajan hallinnassa tieoikeuden 27

82 perustamisen ja tien rakentamisen jälkeen, ei ole tarkoituksenmukaista edellyttää tiealueella tehtäviin toimenpiteisiin tiekunnan tai tieosakkaiden luvan lisäksi tämän lupaa. Jos työskentely tai rakenteiden 79 sijoittaminen tapahtuisi tiealueen ulkopuolella, olisi kiinteistönomistajan lupa edelleen tarpeen. Tieoikeutta ei voitaisi perustaa vain rakenteita, rakennelmia ja laitteita varten tai vain kulkuyhteyttä varten, tieoikeuteen sisältyisivät aina molemmat. Momentin 4 kohdassa määriteltäisiin tieosakas. Tieosakkaalla tarkoitettaisiin kaikkia tieoikeuden saaneita kiinteistönomistajia ja muita tieoikeuden saaneita tahoja. Määritelmä vastaisi käsitteen nykyisessä laissa sille annetta sisältöä, mutta se on selkeyden ja käsitteen keskeisen merkityksensä vuoksi se olisi syytä määritellä heti lain alussa. Ehdotettavassa yksityistielaissa käsitettä käytettäisiin myös entistä johdonmukaisemmin. Momentin 5 kohdassa määriteltäisiin tiekunta. Määritelmän mukaisesti tiekunnalla tarkoitettaisiin tietä koskevien asioiden hoitamiseksi perustettua tieosakkaiden muodostamaa yhteisöä. Tiekunta on tarpeen määritellä, koska sillä on voimassa olevan lain tapaan päätäntävalta useista kysymyksistä. Tiekunnasta säädettäisiin tarkemmin luvussa 6. Kun tiekunta perustetaan, olisi sen lain 52 :n mukaisesti päätettävä, onko tiekunnan toimielimenä oleva toimitsijamies vai vähintään kolmijäseninen hoitokunta. Selkeyden vuoksi sisällytettäisiin momentin 6 kohtaan toimitsijamiehen ja 7 kohtaan hoitokunnan määritelmä. Toimitsijamiehen ja hoitokunnan tehtävistä säädettäisiin jäljempänä 60 :ssä. Momentin 8 kohdassa määriteltäisiin ennestään oleva tie, jolla tarkoitettaisiin yksityistielain tai muun 2 :n 1 momentissa tarkoitetun lain nojalla perustettua yksityistienä pidettävää tietä. Ennestään olevalla tiellä tarkoitettaisiin nykytilaa vastaavasti tietä, johon kohdistuu vanhoja tieoikeuksia, jotka on perustettu tilusteistä annetun lain (167/1927), yksityisteistä annetun lain (358/1962), kiinteistönmuodostamislain (554/1995) tai muun kiinteistönmuodostamislainsäädännön nojalla. Ns. ojalain (983/1976) nojalla syntyneet rasiteoikeudet lakanneeseen yhteiseen tiehen ovat rinnastettavissa ennestään olevaan tiehen kohdistuviin vanhoihin tieoikeuksiin. Sitä vastoin pelkkään yksityisoikeudelliseen sopimukseen perustuva tienkäyttö ei merkitsisi sitä, että tiellä olisi ennestään olevan ns. toimitustien oikeudellinen status. Ennestään oleva tie ei myöskään voisi merkitä esimerkiksi olemassa olevaa maantietä tai katua. Momentin 9 kohdassa määriteltäisiin yksityistien tiealue. Tiealueen määritelmä vastaisi pääsoin voimassa olevan lain yksityisistä teistä 5 :n 1 momenttia. Tiealueelle voitaisiin jatkossa sijoittaa tieoikeuden nojalla myös sähkö- ja viestintäjohtoja ja muita kiinteistön käyttöä palvelevia rakenteita, rakennelmia ja laitteita tieosakkaiden tai tiekunnan luvalla siten edellä on esitetty. Tämän vuoksi ei kuitenkaan ole pidetty tarpeellisena laajentaa tiealueen määritelmää, vaan esimerkiksi sähkö- ja viestintäjohdot voitaisiin sijoittaa nykyisinkin tiealueeseen kuuluvaan pientareeseen, luiskaan tai pengermään. Ero nykytilaan olisi siis ennen kaikkea se, että lupaa muiden kiinteistön käyttöä palvelevien rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittamiseen yksityistien tiealueelle ei enää tarvittaisi sen kiinteistön omistajalta, jonka kiinteistöä tieoikeus rasittaa. Kohdan luettelossa tiealueeseen kuuluvista alueista, rakenteista, rakennelmista ja laitteista mainittaisiin nykyisestä laista eroavasti liikennevalojen sijaan liikenteenohjauslaitteet, mikä laajempana käsitteenä tarkoittaa liikennemerkkiä, liikennevaloa taikka muutakin liikenteen ohjaamiseksi tarkoitettua laitetta tai tiemerkintää. Lisäksi luetteloon lisättäisiin riista-aita. Riista-aitoja voi esiintyä esimerkiksi maanteiden kanssa rinnakkain sijaitsevilla yksityisteillä, ja tarkoituksenmukaista olisi säätää ne kuuluvaksi yksityistien tiealueeseen. Pykälän 1 momentin 10 kohdassa määriteltäisiin tienpito. Tienpidolla tarkoitettaisiin tien rakentamista ja kunnossapitoa. Momentin 11 kohdassa määriteltäisiin tien rakentamisen merkitsevän uuden tien rakentamista sekä tien siirtämistä, levittämistä ja muuta parantamista. Momentin 12 kohdassa taas määriteltäisiin tien 28

83 kunnossapito niin, että se käsittäisi toimenpiteet, jotka ovat tarpeen tien pitämiseksi sen tarkoitusta vastaavassa kunnossa mukaan lukien auraus ja puhtaanapito. Tienpidon sekä tien rakentamisen ja kunnossapidon määritelmät vastaisivat sisällöllisesti voimassa olevan lain yksityisistä teistä koskevaa sääntelyä sillä erotuksella, että tien tekemisen käsite korvattaisiin väylälainsäädännössä yleisesti käytössä olevalla rakentamisen käsitteellä. 80 Momentin 13 kohdassa määriteltäisiin tieyksikkömäärä, jolla tarkoitettaisiin perustetta, jolla tienpitovelvollisuus ja siitä aiheutuvat kustannukset jaetaan tieosakkaiden kesken euromääräisinä tiemaksuina. Momentin 14 kohdassa määriteltäisiin yksityistietoimitus. Yksityistietoimitukset ovat kiinteistönmuodostustoimituksia, joissa käsitellään yksityistielain mukaisesti ratkaistavia yksityisteihin liittyviä kysymyksiä. Yksityistietoimituksista säädettäisiin tarkemmin luvussa 7. Jollei tässä laissa muuta säädetä, sovellettaisiin yksityistietoimituksiin lisäksi kiinteistönmuodostamislakia, joka on kiinteistöjen ja muiden rekisteriyksiköiden muodostamista, kiinteistöjaotuksen muuttamista, rekisteriyksiköiden ulottuvuuden määrittämistä ja vahvistamista sekä kiinteistöjaotukseen liittyvien epäselvyyksien selvittämistä koskeva yleislaki. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin nykyistä lakia vastaavasti, että mitä laissa säädetään kiinteistöstä, koskisi myös määräalaa, yhteismetsälaissa (109/2003) tarkoitettua yhteismetsää, kaivosta ja toisen maalla olevaa, pysyväksi tarkoitettua rakennusta tai laitosta. Momentin perusteella voitaisiin siten esimerkiksi myöntää tieoikeus jonkin edellä mainituista tarkoituksenmukaista käyttöä varten siten kuin 2 luvussa säädetään. Samoin määräala, yhteismetsä, kaivos tai toisen maalla oleva pysyväksi tarkoitettu rakennus tai laitos voisi olla oikeutettu korvaukseen alueen luovutuksesta tai haitasta tai vahingosta, joka tieoikeuden perustamisesta jonkun muun hyväksi sille aiheutuisi. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin nykyistä lakia vastaavasti, että laissa omistajasta säädetty koskisi myös kiinteistön haltijaa, jolla on pysyvä taikka elinaikainen tai muutoin määräämättömän ajan jatkuva oikeus hallita kiinteistöä. 2 luku Tieoikeus ja muut tiehen liittyvät oikeudet 4. Tieoikeuden perustamisen edellytykset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tieoikeuden perustamisen edellytyksistä kiinteistön hyväksi. Tieoikeus vastaa oikeudellisesti rasiteoikeutta, jossa on kysymys toisen omaisuuden käytöstä tiettyyn nimettyyn tarkoitukseen. Tieoikeus on esineoikeudellisena oikeutena voimassa kiinteistön omistaja- tai hallintaoikeuden vaihdoksista ja kiinteistöön kohdistuvista panttioikeuksista riippumatta. Oikeustilaa ei ole tältä osin tarkoitus muuttaa nykyisestä. Perustieoikeuden ja lisätieoikeuden (ks. 5 jäljempänä) käsitteet otettaisiin lakiin, vaikka tielautakunnille kuuluneen lisätieoikeuden perustamisesta päättäminen jatkossa tapahtuisikin aina yksityistietoimituksessa tai asianomaisen tiekunnan kokouksen päätöksellä. Tarkoitus myös on, että tieoikeuden perustamisen edellytykset paljolti vastaisivat kiinteistönmuodostamislain (554/1995, KML) 156 :ssä säädettyjä rasiteoikeuden perustamisen edellytyksiä. Tieoikeuden käyttöoikeutena tulee olla oikeutetun kiinteistön tarkoituksenmukaisen käytön kannalta tärkeä. Jo olemassa oleva tieyhteys tai kulkumahdollisuus omia tiluksia pitkin voivat estää tieoikeuden myöntämisen. Tieoikeuden saamisen tulee tosiasiallisesti edistää sen kiinteistön tarkoituksenmukaista käyttöä, jonka hyväksi tieoikeutta haetaan. Tiestä ei saa aiheutua huomattavaa haittaa rasitetulle eikä muullekaan kiinteistölle tai muulle rekisteriyksikölle. Tältä osin sääntely olisi tiukempaa kuin KML 156 :ssä. Vuoden 2001 alusta lähtien huomattavan haitan arviointi on tehty yksittäisen kiinteistön rajojen ylittävät haitalliset vaikutukset kuten liikenteen aiheuttama melu ja pöly huomioon ottaen. Haitan 29

84 aiheutumista olisi jatkossakin arvioitava kiinteistökohtaisesti ja kuten nykyisinkin vasta huomattavan haitan aiheutuminen kiinteistölle, yhteismetsälle tai yhteiselle alueelle estää tieoikeuden perustamisen suunniteltuun 81 paikkaan. Pykälän 2 momentissa olisi nykyisen lain 7 :n 1 momenttia vastaava säännös, jonka mukaan tieoikeus on suunnaltaan, leveydeltään ja muuten perustettava niin, tien tarkoitus saavutetaan mahdollisimman edullisesti, ja siten ettei kenellekään aiheuteta suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin on välttämätöntä. Säännöksellä turvataan sekä yksityistä että julkista etua. Eri vaihtoehdoista olisi valittava se, joka on tarkoituksenmukaisin. Tieoikeus ei siten määräydy yksin hakemuksen mukaan tai rasitetun kiinteistön suostumuksen mukaan, vaan tien tarkoituksen saavuttaminen mahdollisimman edullisesti osapuolten kannalta on ratkaiseva kriteeri. Tällöin on lisäksi otettava huomioon ympäristölliset näkökohdat ja esimerkiksi metsälain 10 :ssä (1093/1996) säännelty. Tien tarkoituksen saavuttaminen mahdollisimman edullisesti ei oikeuskäytännön mukaan (ks. esim. KKO nro 2132) tarkoita, että tie on välttämättä tehtävä sen vaihtoehdon mukaan, joka on kaikkein lyhyin tai joka on kustannuksiltaan alhaisin. Kokonaistarkastelussa havaittu teknistaloudellinen tarkoituksenmukaisuus, jolloin ympäristölliset näkökohdat ja oikeusvaikutteiset maankäytön suunnitelmat on lisäksi otettu huomioon, olisi ratkaisevaa tieoikeutta perustettaessa. Kuten nykyisin on suunnittelutarvealue rinnastettava oikeusvaikutteisiin asemakaava- ja yleiskaava-alueisiin. Pykälän 3 momentin mukaan tiehankkeen tarkoituksenmukaisuus yleiseltä kannalta katsoen olisi oleellista. Olemassa olevat tiet, yksityistiet, maantiet ja muut sellaiset merkitykselliset seikat olisi otettava huomioon, kun tieoikeutta perustetaan. Tiestä ei saisi aiheutua huomattavaa luonnon turmeltumista tai ympäristön kulttuuriarvojen vähentymistä eikä niihin verrattavaa yleisen edun loukkausta. Oikeustila ei tältäkään osin muuttuisi nykyisestä. 5. Tieoikeuden perustaminen ennestään olevaan tiehen. Pykälässä säädettäisiin tieoikeuden perustamisesta kiinteistön hyväksi ennestään olevaan tiehen, eli lisätieoikeuden perustamisesta. Kun perustieoikeus koskee tieoikeutta uuteen rakentamattomaan tiehen tai tiehen, jolla ei ole ennestään tieoikeuksia, lisätieoikeus puolestaan koskee tieoikeutta ennestään olevaan tiehen eli ns. toimitustiehen. Ennestään oleva tie määriteltäisiin uuden yksityistielain 3 :ssä, jonka yksityiskohtaisiin perusteluihin tässä viitataan. Oikeustila lisätieoikeuden myöntämisen asiallisten edellytysten osalta ei muuttuisi nykyisestä. Tien olisi oltava lisätieoikeuden saavalle kiinteistölle tärkeä eikä tiestä saisi aiheutua huomattavaa haittaa sille kiinteistölle tai rekisteriyksikölle, jota tie rasittaa, eikä liioin huomattavaa haittaa tiehen jo entuudestaan tieoikeuden saaneelle kiinteistölle tai muulle tieoikeuden haltijalle. Lisätieoikeuden voisi jatkossa myöntää joko tietä hallinnoiva tiekunta kokouksessaan tai yksityistietoimitus. 6. Tieoikeus muun kuin kiinteistön hyväksi. Pykälässä säädettäisiin tieoikeuden perustamisesta muun kuin kiinteistön hyväksi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin elinkeinonharjoittajalle perustettavasta tieoikeudesta. Elinkeinonharjoittajalle voitaisiin perustaa lisätieoikeus ennestään olevaan tiehen. Ennestään oleva tie määriteltäisiin lain 3 :ssä. Elinkeinonharjoittajan tieoikeudesta on säädetty nykyisen yksityistielain 10, 16 ja 28 :ssä. Asialliset edellytykset lisätieoikeuden saamiselle vastaisivat edellä 5 :ssä lisätieoikeudesta säänneltyä. Tieoikeus voitaisiin siten myöntää taholle, jolla ei ole käyttöön oikeuttavaa omistaja- tai muuta hallintaoikeutta yksityistien vaikutuspiirin kiinteistöön tai muuhun kohteeseen. Elinkeinonharjoittajalle annettu oikeus käyttää tietä olisi muun kiinteistöön olevan oikeuden estämättä voimassa niin kauan, kuin tietä jatkuvasti käytetään siihen elinkeinotoimintaan, jota varten oikeus on annettu. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin lisätieoikeuden perustamisesta valtion, maakunnan tai kunnan hyväksi tilanteessa, jossa näillä ei ole omistuksessa tai hallinnassa kiinteistöä yksityistien vaikutuspiiriin kuuluvalla alueella. Lisätieoikeuden perustamisen edellytykset vastaisivat 1 momentissa säänneltyjä edellytyksiä. Lisäedellytyksenä tieoikeuden saamiselle olisi yleinen käyttötarve. 30

85 Jo nykyisessä yksityistielaissa on tien käyttöön oikeutettuja tahoja koskien laajennettu kiinteistön käsitettä. Pykälän 3 momentin mukaan tieoikeuden haltijana voisi siten olla kiinteistön lisäksi määräala, yhteismetsälaissa (109/2003) tarkoitettu yhteismetsä, kaivos tai toisen maalla oleva pysyväksi tarkoitettu rakennus tai laitos. Yhteismetsä on, toisin kuin muu yhteinen alue (ks. KKO 2007:92), oikeutettu saamaan hyväkseen tieoikeuden ja on siten rinnasteinen yksityisomistuksessa olevan metsätalouskiinteistön kanssa. Sitä vastoin määräaikainen vuokraoikeuden haltija rakentamattomaan kiinteistöön tai sellaisen määräalaan, jotka ovat rakentamattomia, eivät olisi pysyvän tieoikeuden haltijoita. Pykälän 4 momentissa rinnastettaisiin muun lainsäädännön kuin yksityistielain nojalla perustetun tieoikeuden haltija yksityistielaissa tarkoitettuun tieoikeuden haltijaan. Yksityistielaissa tarkoitettuja tieoikeuksia voidaan perustaa esimerkiksi kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (603/1977) 26 :ssä, maantielain (503/2005) 69 :ssä kaivoslain (621/2011) 87 :ssä sekä ratalain (110/2007) 59 :ssä tarkoitetuissa yksityistiejärjestelyissä. 7. Tieoikeuden perustaminen vastoin kiinteistönomistajan tahtoa. Pykälässä säädettäisiin, että tieoikeus voitaisiin myös perustaa ilman tieoikeuden haltijana olevan kiinteistön omistajan suostumusta sellaisen kiinteistön hyväksi, joka kokonaan tai osaksi on tien vaikutuspiirissä. Tieoikeuden perustamisen nojalla kiinteistönomistaja olisi siten tieosakkaana velvoitettu osallistumaan yksityistien tienpitoon. Jos tietä kiinteistölle olevan muun, esim. vesitse tapahtuvan kulkuyhteyden takia tarvitaan vain vähäisessä määrin, kiinteistön omistajalla kuitenkin on oikeus luopua tieoikeudesta, eli tien käyttämisestä ja siten myös tienpitovelvollisuudesta. Pakollisen tieoikeuden ja siitä seurauksena olevan pakollisen tienpitovelvollisuuden lievennyksenä säädettäisiin lisäksi, että ennestään olevan tien tieosakkaaksi ei voida velvoittaa sitä, joka ei aikaisemmin ole ollut tieosakas, niin kauan kuin tietä ei käytetä hänen kiinteistöään varten. Edellytyksenä tällöin olisi, että tällaisen kiinteistön omistaja nimenomaisesti ilmoittaa luopuvansa tien käyttämisestä. Säännös vastaisi sisällöltään voimassa olevan lain 22 :n 1 momentissa olevaa säännöstä. Säännös siirrettäisiin selkeyden vuoksi uudessa laissa tieoikeutta käsittelevään lukuun, kun asiaa on aiemmin käsitelty tienpitovelvollisuuden yhteydessä. Näin pyrittäisiin selkeyttämään sitä, ettei kiinteistönomistaja voisi tulla tienpitovelvolliseksi ilman että hänellä olisi tai hänelle perustettaisiin tieoikeutta kyseiseen tiehen. 8. Tieoikeuden perustaminen määräaikaisena tai muutoin rajoitettuna. On tilanteita, joissa kiinteistön hyväksi on järjestettävä tieyhteys, vaikka olisi tiedossa, että se lähitulevaisuudessa järjestyy muulla tavoin, kuten esimerkiksi maantien tai asemakaavassa osoitetun kadun avulla. Jotta näissä tilanteissa ei tarpeettomasti perustettaisi pysyvää tieoikeutta, säädettäisiin 1 momentissa nykyisen yksityistielain 9 b :n kanssa yhtenevästi, että tieoikeus saadaan perustaa myös määräaikaisena. Määräaikaisen tieoikeuden voimassaolon päättyminen on kytketty joko tiettyyn ajankohtaan tai tietyn tapahtuman toteutumiseen. Kiinteistönmuodostamislain 154 :n 2 momentissa on vastaava rasiteoikeuksia koskeva säännös. Oikeustila säilyisi yksityistielaissa tältä osin ennallaan. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin muutoin rajoitetusta tieoikeudesta vastaten nykyisen lain 11 :ää. Tilanteissa, joissa tietä tarvitaan esimerkiksi vain talvisin puutavaran kuljetukseen tai polun tyyppinen tie on tarpeen vain jalkaisin tai polkupyörällä tapahtuvaan kulkemiseen, voidaan tieoikeus tai edellä tarkoitettu lisätieoikeus antaa rajoitettuna, jos huomattavan haitan aiheutuminen, joka on kokonaan esteenä tieoikeuden saamiselle, voidaan välttää. 9. Tieoikeutta varten luovutettava alue. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä, että tieoikeuden kohdealue on määrättävä yksityistietoimituksessa. Käytännössä tieoikeus määrätään tasalevyiseksi, jolloin esimerkiksi 8 metriä leveä tieoikeus lasketaan ajoradan keskiviivasta 4 metriä kumpaankin suuntaan. Tiealue voidaan tarvittaessa paaluttaa. Se voidaan myös määrätä erityisestä syystä tien eri osuuksilla esimerkiksi ojitustarve huomioon ottaen erilevyiseksi

86 Samaan yksityistiehen voi kohdistua useita eri aikoina perustettuja kulkuoikeuksia, jotka voivat olla erilevyisiä. Tästä riippumatta tien todellinen käyttö kattaa oikeuden haltijasta riippumatta koko ajoradan. 83 Kiinteistöjärjestelmän selkeyden vuoksi on jo vanhastaan säännelty, että kaikki samaa tieosaa koskevat päällekkäiset, eri aikoina erilevyisinä perustetut tieoikeudet lain nojalla määräytyvät alueellisesti leveimmän tieoikeuden mukaan. Asia ei ole edellyttänyt tietoimitusta. Pykälän 1 momentissa esitetään vastaavasti säädettäväksi lisäksi nykyisen yksityistielain 16 :n 1 momentin sisältöä vastaavasti, että kapeampina perustetut tieoikeudet laajenevat leveimpänä perustetun tieoikeuden mukaisiksi, jos tienosaa koskee useampia tieoikeuksia. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että ennestään olevan tien parantamista varten tarpeellisen lisäalueen luovuttamista koskisivat edellä 4 :ssä säänneltäväksi ehdotetut uuden tieoikeuden perustamisen edellytykset. Jos omistaja on antanut suostumuksen, tieoikeus syntyisi kuitenkin tien oikaisemista, levittämistä tai muuta parantamista varten tarpeelliseen lisäalueeseen kuten nykyisin on säännelty. Tien siirtämistä varten olisi 4 :ssä säädetyt edellytykset kuitenkin selvitettävä ja asia siten käsiteltävä yksityistietoimituksessa. Tietä siirrettäessä tieoikeuden antamisen perusteena voi olla myös huomattava hyöty, jonka kiinteistö, jolla on tieoikeus, saa kulkuyhteyden lyhenemisestä. Sääntely vastaisi siten voimassa olevaa sääntelyä. 10. Tieoikeuden muuttaminen. Pykälän 1 momentissa olisi nykyistä yksityistielain 8 :n 2 momenttia vastaava sääntely tieoikeuden siirtämisestä, joka voitaisiin tehdä vain ehdotetun lain 4 :ssä säädettyjen tieoikeuden perustamisen edellytysten ollessa käsillä. Tie voitaisiin siirtää olosuhteiden muuttumisen johdosta syntyneen haitan poistamiseksi tai vähentämiseksi. Lisäksi tietä siirrettäessä tieoikeuden antamisen perusteena voi olla myös huomattava hyöty, jonka kiinteistö, jolla on tieoikeus, saa kulkuyhteyden lyhenemisestä. Kolmanneksi tie voitaisiin siirtää, jos se on liikenneturvallisuuden vuoksi välttämätöntä. Olosuhteet tässäkin suhteessa ovat saattaneet muuttua niin, että tien pysyttäminen entisessä paikassaan tuo mukanaan merkittävän liikenneturvallisuusriskin, eikä nopeusrajoituksin tai muilla liikennejärjestelyillä tilannetta pystytä parantamaan. Tämän vuoksi jo nykyisen lain nojalla tie on voitu siirtää niissäkin tapauksissa, jolloin se on välttämätön liikenneturvallisuutta koskevan haitan poistamiseksi, kun muita ratkaisuja liikenneturvallisuuden parantamiselle ei ole olemassa. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tieoikeuden siirtämisestä rasitetun kiinteistön omistajan hakemuksesta. Sääntely vastaisi voimassa olevan yksityistielain 38 b :n sääntelyä. Lainkohdassa tarkoitetun haitan syntyminen edellyttää, että olosuhteet kiinteistöllä ovat muuttuneet. Kiinteistöllä harjoitettava toiminta on voinut muuttua aikaisempaa tehokkaammaksi tai tien siirtämisellä mahdollistettaisiin kiinteistön entistä tehokkaampi käyttö. Toisaalta tien liikenne on saattanut lisääntyä tai muuten muuttua rasittavammaksi, vaikka kiinteistön käyttö olisi säilynyt ennallaan. Esimerkiksi tie on kulkenut vanhastaan kiinteistön talouskeskuksen läpi tai muuten pihapiirissä, jolloin liikenteen lisääntyminen aiheuttaa kiinteistölle aikaisempaan verrattuna haittaa tai vaaraa. Esimerkiksi maaston tai muiden syiden vuoksi tien siirto pelkästään siirtoa hakeneen maanomistajan mailla voi olla mahdoton tai siitä aiheutuu kohtuuttomia kustannuksia. Tämän vuoksi ehdotetaan, että, kuten voimassa olevan sääntelyn mukaan, siirtäminen olisi mahdollista toisenkin maalle, mutta vain erityisistä syistä. Siirtämisen edellytyksenä olisi, tapahtuipa se omalla maalla tai sen ulkopuolella, että siitä ei aiheudu siirrettävän tien osakkaille eikä kenellekään muullekaan huomattavaa haittaa. Tällöin edellä 4 :ssä esitettyjen tieoikeuden perustamisen edellytysten olisi täytyttävä. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tien käyttämistä rajoittavista määräyksistä olosuhteiden muuttumisen takia. Voimassa olevan kiinteistönmuodostamislain 160 :ssä (1159/2005) säädetään jo nykyisin, että kiinteistötoimituksessa perustettu rasite voidaan siirtää toiseen paikkaan rasitetun rekisteriyksikön alueella 32

87 tai antaa uusia rasitteen käyttämistä rajoittavia määräyksiä taikka muuttaa rasitteen käyttämisestä aikaisemmin annettuja määräyksiä, jos asianosaiset sopivat siitä eikä toimenpide vaikeuta asemakaavan toteuttamista. Toimenpiteeseen ei kuitenkaan tarvita asianosaisten sopimusta: 84 1) jos sillä voidaan poistaa rasitteesta olosuhteiden muuttumisen johdosta aiheutuva haitta tai vähentää sitä; tai 2) jos se mahdollistaa rasitteen tarkoituksenmukaisemman käytön alkuperäiseen käyttötarkoitukseen, jos käyttömahdollisuus on heikentynyt olosuhteiden muuttumisen vuoksi; ja 3) jollei siitä aiheudu huomattavaa haittaa millekään rekisteriyksikölle. Ehdotetun uuden 3 momentin mukaan yksityistietoimituksessa voitaisiin antaa kiinteistönmuodostamislain 160 :ssä tarkoitettuja vastaavia uusia edellä 8 :n 2 momentissa ehdotettuja tien käyttämistä rajoittavia määräyksiä taikka muuttaa tien käyttämisestä aikaisemmin annettuja määräyksiä, jos siten voitaisiin poistaa tai vähentää olosuhteiden muuttumisen johdosta tiestä tai sen käyttämisestä aiheutuva haitta tai vähentää sitä. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin tien siirtämistä koskevan asian tai tietä koskevien rajoittavien määräysten antamista tai muuttamista koskevan asian käsittelemisestä yksityistietoimituksessa. Toimituksen voisi panna vireille vain sen kiinteistön omistaja, jonka kiinteistöllä siirrettäväksi tarkoitettu tie sijaitsee. Jos tien siirtäminen perustuu liikenneturvallisuuden parantamiseen, olisi myös tiekunnalla ja, jollei tiekuntaa ole perustettu, tieosakkaalla oikeus hakea tietoimitusta. Tien siirtäminen tapahtuu usein kiinteistön omistajan aloitteesta ja hänen etunsa vuoksi. Siirron tarpeen voi aiheuttaa paitsi kiinteistön muuttunut tai muuttuvaksi suunniteltu käyttö, myös tiellä tapahtuvan liikenteen muuttuminen. Tämän vuoksi siirrosta aiheutuvat kustannukset on jaettava kiinteistön omistajan ja tieosakkaiden kesken sen mukaan, mitkä seikat ovat syynä tien siirtämiseen. Jos tien siirtäminen aiheutuu kiinteistön muuttuneesta tai muuttuvasta käytöstä, kiinteistön omistajan tulee vastata siirtokustannuksista niissä tapauksissa, jolloin kenenkään muun ei voida katsoa hyötyvän tien siirtämisestä. Kuitenkin siirtämisen jälkeen tie saattaa paremmin kuin ennen palvella tarkoitustaan, minkä vuoksi muidenkin tieosakkaiden tulisi niissä tapauksissa ottaa osaa siirtokustannuksiin. Tällöin tieosakkaat kiinteistön omistajan ohella vastaisivat tien siirrosta aiheutuvista kustannuksista tieyksikköjensä mukaisessa suhteessa sen mukaan kuin tietoimituksen toimitusmiehet katsovat kohtuulliseksi. Jos sen sijaan tien siirtämisen pääasiallisena syynä on tiellä tapahtuneen liikenteen muuttuminen ja lisääntyminen ja tien siirtäminen on tarpeen esimerkiksi tiestä aiheutuvan lisääntyneen vaaran tai haitan vuoksi, tulisi tieosakkaiden vastata pääasiallisesti siirtämiskustannuksista. Kiinteistön omistajalle tuleva hyöty kiinteistönsä tehokkaammasta käytöstä taikka tien aiheuttaman rasituksen poistuminen tai väheneminen on kuitenkin aina otettava huomioon arvioitaessa tien siirtämisestä aiheutuvien kustannusten jakamista. Siirtokustannuksiin kuuluvat myös tiekorvauksien kustannukset. Tietoimituksen kustannuksista säädetään nykyisin yksityistielain 47 :n 3 momentissa. Tien siirtämisen edellytyksistä ja kustannuksista on nykyisessä yksityistielaissa ollut erillinen säännös. Nyt ehdotettu uusi 4 momentti vastaisi paljolti nykyistä sääntelyä. Lähtökohdaksi kuitenkin otettaisiin tieyksikköjen mukaan tapahtuva toimituskustannusten jako. 11. Tieoikeuksien uudelleen järjestely olosuhteiden muuttumisen johdosta. Pykälän 1 momentti vastaisi nykyisen yksityistielain 9 :n 2 momenttia, joka tuli voimaan (555/1995). Säännös koskisi sellaista tilannetta, jossa olosuhteet uusien teiden rakentamisen vuoksi ovat muuttuneet niin, että tieosakkaan tieyhteyttä voidaan parantaa tai tien liikennöinnistä naapurikiinteistöille aiheutuvaa haittaa olennaisesti vähentää järjestämällä tieoikeus uudelleen. Tällaisen järjestämisen mahdollistamiseksi tietoimituksessa 33

88 voitaisiin kiinteistölle antaa tieoikeus toiseen ennestään olevaan tiehen ja aikaisempi tieoikeus samalla lakkauttaa. Asiasta päätettäisiin tietoimituksessa. Tieoikeuden käyttämisestä rasitetulle kiinteistölle tai toisille tieosakkaille aiheutuva haitta voi tulla tienkäytön muuttumisen vuoksi kohtuuttomaksi. Niinpä esimerkiksi alkuaan vain tavanomaisia maatilan tarpeita palvelemaan tarkoitetun tien rasittavuus on voinut nousta kohtuuttomaksi, jos tieosakas on ryhtynyt myymään ammattimaisesti maa-ainesta eikä tästä aiheutuvaa liikennettä varten ole järjestetty toista tieyhteyttä. Ehdotetaan 2 momentissa säädettäväksi, että tällaisissa tilanteissa tieosakkaan tieyhteys voitaisiin järjestää uudelleen niin, että kohtuuton haitta voidaan poistaa. Edellä tarkoitetuissa tapauksissa tieosakkaan tieoikeus voidaan lakkauttaa. Lakkauttamisen edellytyksenä on kuitenkin, että tieosakkaalle annetaan tieoikeus toiseen ennestään olevaan tiehen tai uuden tien tekemistä varten. Tieoikeuden antamiseen sovellettaisiin pykälän 2 momentin nojalla 4 ja 5 :ssä säädettyjä edellytyksiä. Momentissa tarkoitettu järjestely vastaa jo nykyisen yksityistielain 9 a :n 1 momentin nojalla mahdollistettua menettelyä. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin nykyisen yksityistielain 9 a :n 2 momentissa tarkoitetusta tilanteesta. Käytännössä voi syntyä sellainen olosuhde, ettei korvaavan tieyhteyden järjestäminen kohtuuttoman haitan poistamiseksi ole mahdollista esimerkiksi maasto-olosuhteiden vuoksi. Myöskään sellaista tieoikeutta, joka on välttämätön kiinteistölle pääsyä varten, ei voida lakkauttaa. Kun alkuaan tieoikeuden myöntämisen yhteydessä vahingosta ja haitasta määrätyn korvauksen suuruudessa ei ole voitu ottaa huomioon rasittavuuden lisääntymistä, ei haittaa kärsineelle ole maksettu tähän perustuvaa korvausta. Kun maksettu korvaus ei vastaa tiestä myöhemmin aiheutunutta haittaa, asia voidaan käsitellä uudelleen. Tämän vuoksi ehdotetaan momentissa nykytilaa vastaavasti säädettäväksi, että tieosakkaan on korvattava tien käyttönsä muuttumisesta johtuva lisähaitta. Sääntely vastaa kiinteistönmuodostamislain 161 :n 2 momentissa olevaa rasiteoikeutta koskevaa sääntelyä. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että pykälän 1-3 momentissa tarkoitetuista toimenpiteistä päätettäisiin yksityistietoimituksessa. 12. Yksittäisen tieoikeuden lakkauttaminen. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan otettavaksi nykyisen yksityistielain 28 :n 2 momentissa olevaa sääntelyä vastaava sisältö. Ehdotetun säännöksen mukaan tieosakas voisi vaatia, että hänelle kuuluva tieoikeus lakkautetaan, eli hänet vapautetaan tieosakkuudesta ja tienpitovelvollisuudesta, jos kiinteistön hyväksi on saatu muu kulkuyhteys tai jos oloissa muutoin tapahtuneen olennaisen muutoksen vuoksi tietä ei enää tarvita kiinteistöä varten. Tieoikeus, joka on tarpeeton, voitaisiin lakkauttaa. Vastaavasti voitaisiin lakkauttaa tarpeettomaksi käynyt elinkeinon harjoittajan tieoikeus. Jos esimerkiksi linja-autoliikennettä harjoittavan yhtiön liikennelupa lakkaa, lakkaa myös lisätieoikeus, joka yhtiöllä on ollut yksityistiehen. Jos kuitenkin toinen yhtiö välittömästi jatkaa liikennöintiä, lisätieoikeus säilyy. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan sisällytettäväksi lakkauttamista koskevat säännökset. Yksittäinen tieoikeus voitaisiin lakkauttaa tietoimituksessa tai mahdollisen tiekunnan päätöksellä. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin yksittäisen tieoikeuden lakkauttamisesta ehdollisena tilanteessa, jossa tieosakkaan tieoikeutta toiseen yksityiseen tiehen ei lakkautuspäätöstä tehtäessä ole vielä myönnetty. Pykälässä tarkoitetuista toimenpiteistä on niiden tultua lopullisiksi tehtävä tarvittavat merkinnät kiinteistörekisteriin ja yksityistierekisteriin. Tätä varten hakijana olleen tieosakkaan olisi ilmoitettava tiekunnan tekemästä lakkautuspäätöksestä kiinteistörekisterinpitäjälle, kun lakkauttaminen tulee voimaan. 13. Tien tai sen osan lakkauttaminen. Pykälän 1 momenttiin ehdotettavat säännökset vastaisivat kiinteistönmuodostamislain 161 :n 1 momentissa olevaa rasiteoikeuden lakkauttamista koskevaa sääntelyä. Tieoikeuden perustamisen ja tien lakkauttamisen edellytykset ovat säädetyt siten, että sellainen ennestään oleva tie, jota varten olosuhteiden muuttumisen jälkeen ei enää voitaisi perustaa 4 :n nojalla tieoikeutta, 34 85

89 voidaan lakkauttaa. Lakkauttamisen edellytyksenä olisi lisäksi, ettei tie ole kenellekään tieosakkaalle välttämätön. Selvyyden vuoksi on pykälään jätetty säännös myös siitä, että tarpeeton tie voidaan lakkauttaa. 86 Joskus tien lakkauttaminen saattaa olla aiheellista yleisen tarpeen vuoksi. Esimerkiksi rautateiden nopeuksien lisääminen saattaa aiheuttaa tarpeen poistaa tai siirtää rautateiden tasoristeyksiä liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Ratalaissa (110/2007) säädetään asiasta 18 :n 4 momentissa (567/2016). Samoin esimerkiksi puolustusvoimien varomääräyksistä saattaa aiheutua tarvetta järjestellä yksityisiä teitä. Tämän vuoksi pykälän 1 momenttiin sisällytettäisiin nykyistä vastaava säännös, jonka mukaan tien tai sen osan lakkauttaminen olisi mahdollista myös yleisen tarpeen vaatiessa. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että jos tie tai tien osa lakkautetaan yleisen tarpeen vuoksi siten, että kulkuyhteys katkeaa, kulkuyhteydet olisi samalla järjestettävä uudelleen. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että lakannut tie tai sen osa siirtyisi korvauksetta rasitetun kiinteistön omistajan hallintaan, kuten myös voimassa olevassa laissa on säädetty. 14. Yksityisen tien lakkaaminen ja muuttuminen kaduksi. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin nykytilaa vastaavasti, että yksityinen tie tai sen osa lakkaa, kun yksityinen tie tai sen osa taikka sellainen liikenneväylä, jolle sen liikenne on tarkoitettu siirtyväksi, luovutetaan katuna yleiseen käyttöön. Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999, MRL) 86 :n 3 momentissa säädetään, että kunnan kadunpitopäätöksen tekemishetkellä katu katsotaan luovutetuksi yleiseen käyttöön. Kadunpitopäätöksen sisältöä koskevalla säännöksellä olisi myös tavoitteena edistää kiinteistörekisterin ylläpitoa asemakaava-alueen yksityisteitä koskien. Päätökset tulisi toimittaa asianomaiselle kiinteistörekisterin pitäjälle, jotta lakanneet tieoikeudet voitaisiin poistaa kiinteistörekisteristä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin lisäksi, että kunnan olisi tehtävä kadunpitovelvollisuutta koskeva arviointi tiekunnan tai tieosakkaan sitä vaatiessa, jos kadunpitopäätöstä ei olisi tehty viiden vuoden kuluessa asemakaavan hyväksymispäätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Tieosakas tai tiekunta voisi vaatia uutta arviointia enintään viiden vuoden välein. Säännöksillä viiden vuoden määräajasta ja viiden vuoden välein tapahtuvasta kadunpitovelvollisuutta koskevasta arvioinnista tavoiteltaisiin toisaalta asemakaavan asianmukaista toteuttamista myös maanomistajan oikeusturva huomioon ottaen ja toisaalta kiinteistörekisterin yksityisteitä koskevien tietojen pysyttämistä ajan tasalla. Pykälän 2 momentin säännös vastaisi nykyisen yksityistielain 3 :n 3 momenttia. Lainkohdassa on edellytetty, että rakennettava katu ei ole samansuuntainen kuin asemakaava-alueella ennestään oleva yksityinen tie tai sen osa. Säännöksen mukaan kunnan on otettava tällaisen tien tai sen osan tienpito hoidettavakseen jo siitä alkaen, kun se on tullut velvolliseksi rakentamaan kadun, jolle yksityisen tien tai sen osan liikenne on tarkoitettu siirtyväksi, tai kun se on ryhtynyt sellaista katua rakentamaan. Lain tarkoituksena on ollut, että yksityinen tie tai sen osa kadun rakentamistyön aikana on käytettävissä tarpeelliseksi katsottavana väliaikaisena liikenneväylänä. Tätä säännöstä on noudatettava, kunnes rakennettava katu 1 momentin mukaisesti luovutetaan katuna yleiseen käyttöön MRL 86 :n 3 momentin nojalla, minkä jälkeen katuun sovelletaan maankäyttö- ja rakennuslakia. Kunta olisi myös velvollinen ottamaan hoitoonsa asemakaava-alueelle johtavan yksityistien, mikäli yksityistien liikenne lisääntyy huomattavasti, kun asemakaavaa toteutetaan. Tältä osin kuntia valvoisi jatkossa valtion lupa- ja valvontavirasto, joka voi uhkasakolla velvoittaa kunnan täyttämään velvollisuuden ottaa tienpito hoitaakseen. Pykälän 3 momentti vastaisi edellä esitettyä 13 :n 3 momentin säännöstä, jonka mukaan lakanneen yksityistien maapohjan hallinta siirtyisi maanomistajalle. 15. Oikeus korvaukseen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin korvauksista lakiin liittyvistä toimenpiteistä. Korvaukset tulisivat jatkossa määrättäväksi viran puolesta yksityistietoimituksessa, mikä on ollut jo aikaisemman lainsäädännön mukainen menettely (ks. KML 201 ja KKO 1981 II 139 ja KKO 1986 II 127). Korvauslajeina tulisivat kysymykseen KML 200 :n sääntelyä vastaten kohteen-, haitan- ja 35

90 vahingonkorvaukset. Korvaus voidaan määrätä myös sellaiselle taholle, joka ei luovuta maata yksityistietarkoituksiin, esimerkiksi pölystä tai melusta tai muusta immissiosta. Korvaukseen oikeutettuja olisivat myös tieoikeuden haltijat, jotka eivät omista kiinteistöä tien vaikutuspiirissä, kuten edellä 6 :n 1 momentissa tarkoitetut elinkeinonharjoittajat. Tiekorvaus on suoritettava sellaisenaan korvauksen saajalle eikä korvausta voida esimerkiksi lukea korvauksen saajan hyväksi tienpitovelvollisuuden jaossa. 87 Nykyisen yksityistielain 33 :n 2 momentti on sisällöllisesti entistä vastaavana ehdotettu otettavaksi pykälän 2 momentiksi. Osapuolet voivat sopia korvauksesta ja lisäksi siitä, ettei korvauksia makseta. Korvauksesta sopimista koskee myös kiinteistönmuodostamislain 201 :n 2 momentin säännös. Yleisen lunastuslainsäädännön periaatteiden mukaan oikeutta korvaukseen ei olisi yksityistietoimituksessa tietä varten osoitetulla alueella tai muulla kiinteistöllä suoritettujen toimenpiteiden vuoksi, jos niihin on ryhdytty vasta alueen tietarkoituksiin osoittamisen jälkeen. Tällöin korvaus on määrättävä sellaiseksi, miksi se olisi muodostunut, jos toimenpidettä ei olisi suoritettu. Vastaavan tyyppinen säännös on esimerkiksi kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain 34 :ssä. Esityksen 48 :ssä tarkoitetusta rakentamisrajoituksesta voitaisiin määrätä korvaus vain, jos haitta on erittäin huomattava. Oikeustila ei tältäkään osin muuttuisi nykyisestä. Korvausta määrättäessä olisi pykälän 3 momentin mukaan otettava huomioon momentissa mainitut erityisten oikeuksien haltijat. Jos sanotun erityisen oikeuden haltijalle määrättäisiin korvausta oikeutensa menettämisestä tai sen arvon vähentymisestä, tämä korvaus olisi otettava huomioon kiinteistön omistajalle tulevaa korvausta määrättäessä siten, että omistajalle tuleva korvaus saattaa vähentyä. Omistajalle tulevasta korvauksesta tehtävä vähennys voi joissakin tapauksissa olla samansuuruinen kuin oikeuden haltijalle tuleva korvaus. Kiinteistöön kohdistuvan panttioikeuden turvaamisesta on puolestaan säädetty kiinteistönmuodostamislain 205 :n 2 momentissa. 16. Korvaus tien tai oikeuden lakkauttamisesta sekä tieoikeuksien uudelleen järjestelystä. Kiinteistönmuodostamislain 164 :ssä säädetään, että jos rasite poistetaan, rasiteoikeuden haltijalla on oikeus saada korvaus toimenpiteen aiheuttamista menetyksistä siltä, joka saa toimenpiteestä hyötyä. Korvausta vähennetään toimenpiteestä korvauksen saajalle aiheutuvaa hyötyä vastaavasti. Jos korvausvelvollisia on useita, he osallistuvat korvauksen maksamiseen saamansa hyödyn mukaan. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi tieoikeuden lakkauttamisesta aiheutuvan haitan tai vahingon korvaamisesta. Tältä osin sääntely vastaisi nykyistä sääntelyä, joka on ollut saman sisältöinen vuoden 1963 alusta lukien, kun laki yksityisistä teistä (358/1962) tuli voimaan. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa yleisen tarpeen perusteella lakkautetaan tie ja tien osa siten, että kulkuyhteys katkeaa. Tällöin kulkuyhteydet on samalla järjestettävä uudelleen. Edellä tarkoitetut järjestelyt tapahtuvat julkisen vallan toimenpitein ja ovat laadultaan lunastukseen verrattavia. Sen vuoksi tällaisten toimenpiteiden vaikutuspiiriin kuuluvien oikeusaseman tulisi olla samanlainen kuin lunastamisen yhteydessä. Lainkohdassa ehdotetaan, että yleisen tarpeen vuoksi aiheutuvat oikeuksien lakkauttamisesta tai perustamisesta johtuvat kustannukset on hakijan suoritettava. Lisäksi asianosaisilla olisi oikeus julkiseen oikeusapuun tai oikeus saada toimituksen hakijalta korvaus edunvalvontakustannuksista siten kuin kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain 82 :ssä säädetään. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin ehdotetun 11 :n mukaisista tieoikeuksien uudelleen järjestelystä maksettavista korvauksista. Edellä 11 :n 1 momentin mukaisista toimenpiteistä olisi velvollinen maksamaan korvauksen se, joka on vaatinut toimenpiteen suorittamista. Säännös vastaisi sisällöltään voimassa olevan lain 33 a :n 2 momenttia. Korvaukset 11 :n 2 momentissa tarkoitetuista toimenpiteistä olisi velvollinen maksamaan se, jonka tienkäytön vuoksi toimenpiteen suorittaminen on ollut tarpeen. Säännös vastaisi 36

91 voimassa olevan 33 a :n 3 momenttia. Momentissa säädettäisiin lisäksi, että erityisestä syystä muukin asianosainen voidaan määrätä osallistumaan korvausten suorittamiseen. 17. Korvausvastuu. Pykälä ehdotetaan säädettäväksi vastaavan sisältöiseksi kuin edellä 16 :n 1 momentin perusteluissa mainittu kiinteistönmuodostamislain 164. Jos tieoikeuden lakkauttamisesta aiheutuu tieoikeuden haltijalle menetyksiä, toimenpiteestä hyötyvän on korvattava nämä menetykset hänelle. Korvausta määritettäessä olisi otettava huomioon sekä lakkauttamisesta johtuvat menetykset että siitä aiheutuva hyöty. Tällöin tulisi korvatuksi todellinen vahinko täysimääräisenä. Esimerkiksi 11 :n 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa tehdyistä toimenpiteistä määrättävät korvaukset maksaa se, joka on vaatinut toimenpiteen suorittamista. Jos muullekin asianosaiselle aiheutuu toimenpiteestä ilmeistä hyötyä, voidaan asianosainen velvoittaa osallistumaan korvauksiin saamansa hyödyn mukaan. Puolestaan korvaukset, jotka johtuvat 11 :n 2 momentissa tarkoitetusta uuden oikeuden antamisesta, maksaa se, jonka tienkäytön vuoksi toimenpiteen suorittaminen on ollut tarpeen. Erityisestä syystä myös muu asianosainen voidaan määrätä osallistumaan korvausten suorittamiseen. 18. Korvaussopimukset. Kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 201 :n 2 momentin mukaan asianosaiset, joita tilikorvaus koskee, voivat sopia korvauksesta. Säännös koskee myös rasitetoimituksessa suoritettavia korvauksia. Yksityistielaissa tarkoitetuista toimenpiteistä ja rasitetoimituksessa suoritettavista toimenpiteistä aiheutuvat korvaukset ovat luonteeltaan samanlaisia. Niitä on koskenut nykyisen yksityistielain 33 a. Myös uudessa laissa asianosaisille ehdotetaan annettavaksi mahdollisuus sopia yksityistielakiin perustuvista korvauksista. Sopimuksen syntymisen edellytyksenä olisi, että sopimukseen yhtyvät kaikki, joita korvaus koskee. Yksityistietoimituksessa olisi kuitenkin tutkittava, ettei tehty sopimus ole kenellekään asianosaiselle kohtuuton. Pykälään ehdotetaan otettavaksi tätä koskevat säännökset. Lisäksi ehdotetaan säänneltäväksi kiinteistöjen vaihdantatilanteita koskien, että korvauksia koskeva sopimus sitoo myös sitä, jolle asianosaisen oikeus kiinteistöön siirtyy. 19. Muu korvauksia koskeva lainsäädäntö. Kiinteistönmuodostamislain a :ssä säädetään korvauksista kiinteistötoimituksissa. Kyseisiä säännöksiä ehdotetaan sovellettaviksi yksityistielaissa tarkoitettuihin korvauksiin sikäli kuin niistä ei ole sanotussa laissa säädetty erikseen. 20. Oikeus puutavaran varastointia, autopaikkaa, venevalkamaa tai laituria varten. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin nykyistä yksityistielain (358/1962) 13 :n 1 momenttia vastaavasti käyttöoikeuden perustamisesta puutavaran varastointia varten tieosakkaan hyväksi. Yksityistien varrelle varsin usein varastoidaan puutavaraa, kunnes se kuljetetaan sieltä pois erilaiseen hyötykäyttöön. Puutavaran varastoinnin tulisi ensisijaiseesti tapahtua puutavaran omistajan omalla maa-alueella. Jos näin ei ole mahdollista, olisi käyttöoikeudesta sovittava. Puutavaran varastointioikeus koskisi metsätietä, mutta käyttöoikeus voitaisiin perustaa myös muunlaisen yksityistien yhteyteen. Mikäli vapaaehtoista sopimusta varastointiin ei saada, on välttämätöntä, että käyttöoikeus voitaisiin perustaa yksityistien yhteyteen myös pakkotoimin. Sitä vastoin nykyisen yksityistielain (358/1962) 12 :ssä säänneltyä oikeutta maa-aineksen ottoon ei enää voitaisi perustaa pakkotoimin, vaan ainoastaan KML 154 :n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitettuna rasiteoikeutena sopimusperusteisesti. Oikeus puutavaran varastointiin yksityistien varrelle koskisi ennen muuta puutavaran kuljetusta varten tehdyn tien käytön edistämistä, jolloin varsinaiseen tieoikeuteen liittyen käyttöoikeus voitaisiin perustaa vain lisäkäyttöoikeutena. Käyttöoikeuden saamisen tulisi olla välttämätöntä, jolloin lisäksi huomattava haitta tulisi tutkittavaksi vain rasitettua kiinteistöä koskien. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin käyttöoikeudesta autopaikkaa, venevalkamaa tai venelaituria varten toisen maa- tai vesialueella. Tarkoitetut käyttöoikeudet voitaisiin perustaa ilman rasitettujen kiinteistöjen omistajien suostumusta, jos tie- ja käyttöoikeuksien haltijakiinteistö sijaitsee siten, että perille, esimerkiksi lomakiinteistön pihamaalle, ei voida ajaa autolla. Tämä voi olla seurausta siitä, että vesistö eristää 37 88

92 tieosakkaan kiinteistön yksityistiestä, joku muu luonnoneste kuin vesialue eristää kiinteistön yksityistiestä, pääsytien tekeminen on kohtuullisin kustannuksin mahdotonta yksityistieltä kiinteistölle tai tien 89 rakentamisesta aiheutuisi huomattavaa luonnon turmeltumista tai ympäristön kulttuuriarvojen vähentymistä. Tieoikeuden lisäksi välttämättömiä saattavat olla tieoikeudesta erillisenä ja itsenäisesti käsiteltävät vesioikeudelliset luvat esimerkiksi ison laiturin rakentamiseen tai pengertien rakentamiseen sekä eräät maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) säännellyt luvat. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että edellä 1 ja 2 momenteissa tarkoitetut käyttöoikeudet perustettaisiin yksityistietoimituksessa tai kiinteistönmuodostamistoimituksen, kuten lohkomisen yhteydessä järjestettäessä pääsyä varten tietä ja muuta kulkuyhteyttä kiinteistölle. Momentin mukaan käyttöoikeudet voitaisiin perustaa joko kiinteistökohtaisina tai useille kiinteistöille, kuten tiekunnan osakkaille yhteisesti. Uudessa laissa ei kuitenkaan enää säädettäisi voimassa olevaan yksityistielain 14 :n 1 momentin mukaisesti, että käyttöoikeus lähtökohtaisesti kuuluu tieosakkaille yhteisesti sillä poikkeuksella, että tietoimituksessa voidaan määrätä etuoikeus sille, jonka kiinteistön käyttöä varten kyseinen oikeus on tärkeä. Säännös on ollut tarpeen aiempaan lakiin sisältyneeseen oikeuteen maa-aineksen ottamiseen liittyen, mutta voisi autopaikka- ja muiden tässä pykälässä tarkoitettujen oikeuksien kohdalla johtaa epätarkoituksenmukaisiin tilanteisiin, jos esimerkiksi kaikki tieosakkaat eivät omista kiinteistöä saaressa tai eivät muutoin tarvitse pykälässä tarkoitettuja oikeuksia. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että se, mitä laissa säädetään tieoikeuden siirtämisestä, koskisi myös pykälässä tarkoitettujen käyttöoikeuksien siirtämistä. Sama koskisi käyttöoikeuksien lakkauttamista. Jos käyttöoikeudet lakkautetaan yleisen tarpeen vuoksi, niin ikään sovellettaisiin yleisen tarpeen vuoksi tapahtuvaa tieoikeuden lakkauttamista koskevaa sääntelyä menettelystä ja korvauksista. 21. Sopimukseen perustuva tie. Tieoikeus ja siihen liittyvät käyttöoikeudet, joista säädettäisiin tässä laissa, olisivat esineoikeudellisina, rasiteoikeuden luonteisina oikeuksina voimassa kiinteistön omistus- ja hallintaoikeuden vaihdoksista ja kiinteistöön kohdistuvista panttioikeuksista riippumatta. Pykälän 1 momentin säännös, jonka mukaan tämän lain tai aiemman lain yksityisistä teistä (358/1962) voimassa ollessa tehty, tieoikeutta tai tässä laissa säänneltyä muuta käyttöoikeutta koskeva sopimus sitoisi vain niitä, jotka ovat sopimuksen tehneet tai sen hyväksyneet taikka ovat näiden perillisiä. Sopimus on siten henkilökohtaisena velvoitteena sitova vain edellä sanottuja asianosaisia. Sitä vastoin pysyvän tieoikeuden olisi katsottava olevan voimassa sellaisiin lain voimaan tullessa oleviin yksityisteihin, joihin jollakin ennestään sopimuksen nojalla tai muulla perusteella on pysyvä käyttöoikeus tiehen. Asianosaiset voisivat saattaa tieoikeutta tai tienpitoa koskevan sopimuksen yksityistietoimituksessa tutkittavaksi ja vahvistettavaksi. Jos sopimus hyväksytään tällöin noudatettavaksi, yksityistielain säännöksiä olisi kokonaisuudessaan sovellettava tiehen. Muussa tapauksessa ainoastaan sopimukseen perustuvaan tiehen tai vastaaviin käyttöoikeuksiin on sovellettava vain 1 momentin säännöksiä sekä tieoikeuden ja muiden käyttöoikeuksien lakkauttamista koskevia säännöksiä, joita olisivat 12 14, 16 :n 1 ja 2 momentin, ja 20 :n 4 momentin säännökset. Asiasta säädettäisiin 2 momentissa. Tällaista sopimukseen perustuvaa oikeutta ei voida merkitä kiinteistötietojärjestelmään, johon saadaan tehdä merkintä vain yksityistietoimituksessa perustetuista tie- ja muista tässä laissa säädetyistä käyttöoikeuksista. 3 luku Tien muu käyttäminen 22. Väliaikainen kulkuoikeus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin nykyisen lain 82 :ää vastaavasti väliaikaisesta kulkuoikeudesta määräaikaisen vuokraoikeuden haltijan hyväksi. Jos alueella ei olisi pysyväksi tarkoitettua rakennusta tai laitosta, jollaisia ovat esimerkiksi kauppa- ja tehdasrakennukset tai asunto- ja huvilarakennukset, mutta eivät taas esimerkiksi tilapäinen parakki- tai varastorakennukset, alue 38

93 rinnastettaisiin tieosakkaana kiinteistöön, kun taas muunlainen määräaikainen hallintaoikeus toisen omistamaan maahan oikeuttaisi hallinnan saanutta vain väliaikaiseen kulkuun. Kysymyksessä ei viimeksi 90 tarkoitetussa tapauksessa siten olisi pysyvä tieoikeus. Hallintaoikeuden ei tarvitsisi välttämättä olla oikeudellisilta ominaisuuksiltaan maanvuokralaissa (258/1966) tarkoitettu, vaan muunlainen omistusoikeutta rajoittava hallintaoikeus voisi olla perusteena väliaikaisen kulkuoikeuden saamiselle. Momentissa tarkoitettu oikeus myönnettäisiin yksityistietoimituksessa, jossa myös vahvistettaisiin 4 momentin mukainen korvaus oikeudesta, jollei korvauksesta ole sovittu. Pykälän 2 momentin mukaan suoraan lain nojalla ilman yksityistietoimituksessa tehtyä päätöstä erottamaton määräala saisi väliaikaisen kulkuoikeuden tiehen, johon sillä kiinteistöllä, josta määräala on luovutettu, olisi tieoikeus tai vastaava oikeus. Muutoin määräala rinnastetaan yksityistielainsäädännössä kiinteistöön, mikä merkitsee, että määräalan hyväksi olisi erikseen haettava yksityistietoimituksessa tieoikeutta, jos kantakiinteistöllä ei ole tieoikeutta tai vastaavaa kulkuoikeutta tiehen. Ehdotetun 4 momentin nojalla väliaikaisesta kulkuoikeudesta olisi rasitetun kiinteistön omistajalla tai ennestään olevaan tiehen tieoikeuden saaneella tieoikeuden haltijalla oikeus korvaukseen, joka määrättäisiin yksityistietoimituksessa. Kiinteistönmuodostamislain 156 :n 3 momentissa säädetään pääsytieyhteyden perustamisesta, kun määräalasta muodostetaan lohkomalla eri kiinteistöä. Saman lain 162 :n 1 momentissa säädetään, että lohkomisessa lohkokiinteistön hyväksi perustetusta 156 :n 3 momentissa tarkoitetusta kulkuoikeudesta kantakiinteistön omistajalla on oikeus korvaukseen vain erityisestä syystä. Tähän sääntelyyn ei nyt olisi tulossa muutosta. Väliaikainen kulkuoikeus määräalan hyväksi lakkaisi, kun määräalaa koskeva lohkominen tieoikeuden perustamisineen olisi merkitty kiinteistörekisteriin (ks. myös ehdotettu 25 jäljempänä). Yksityistielaissa tarkoitettu tieoikeus syntyy vasta, kun se toimitus, jossa tieoikeus perustetaan, on merkitty kiinteistörekisteriin kiinteistönmuodostamislain 192 :n 4 momentissa säännellysti. Tällaista tietä ei saisi alkaa rakentaa ilman maapohjan omistajan suostumusta ennen kuin tietoimituksessa määrätty tai sovittu korvaus olisi maksettu maapohjan omistajalle tai muulle korvaukseen oikeutetulle. Kuvattu oikeustila merkitsee sitä, että tieoikeutta koskevan lopullisen päätöksen viivästyminen muutoksenhaun vuoksi estäisi kulkemisen kiinteistölle, määräalalle tai toisen maalla olevalle rakennukselle tai laitokselle. Sen johdosta jo voimassa olevan yksityistielain (358/1962) 82 a :ssä on ollut alkaen säännös väliaikaisen kulkuoikeuden myöntämisestä yksityistietoimituksen yhteydessä tiehen tai muutoin toisen alueen kautta sille, jonka omistaman kiinteistön hyväksi tai jonka elinkeinon harjoittamista varten yksityistietoimitusta on haettu jos se on kulkuyhteyden saamiseksi välttämätöntä eikä siitä aiheudu huomattavaa haittaa. Ehdotettuun 3 momenttiin sisällytettäisiin nykyisen lain 82 a :ää vastaava säännös väliaikaisesta kulkuoikeudesta. Kun yksityistietoimitus on saanut lainvoiman, väliaikainen kulkuoikeus lakkaisi, jollei yksityistietoimituksessa olisi määrätty toisin. Rajoituksena kuitenkin säänneltäisiin, että väliaikaista kulkuoikeutta ei saataisi määrätä olemaan voimassa kuin korkeintaan vuoden siitä, kun yksityistietoimitus on saanut lainvoiman. Sanottu vuoden määräaika olisi katsottava olevan kohtuullisen kokonaan uuden tien rakentamiseksi tilanteessa, jossa varsinainen tieoikeus olisi perustettu paikkaan, jossa ei ennestään olisi rakennettua tietä. Korvausta, jota tarkoitetaan 4 momentissa, olisi menetyksen kärsijän nimenomaisesti vaadittava, jotta se voitaisiin määrätä. Se tulisi määrätä erikseen siitä korvauksesta, joka määrätään varsinaisen tieoikeuden perustamisesta. 23. Ulkopuolisen oikeus käyttää tietä. Yksityisteihin kohdistuu pysyvän liikennetarpeen lisäksi usein vapaa-ajan liikennetarpeita. Yksityiset tiet tarjoavat mahdollisuuden päästä luontoon esimerkiksi marjastamaan, sienestämään, kalastamaan, metsästämään ja retkeilemään. Yksityiset tiet ovat luonnonpolkuja helppokulkuisempia ja siten myös luonnon virkistyskäytölle tärkeitä. 39

94 Pykälän 1 momentissa säädettäisiin ennestään olevan tien säännöllisen ja tilapäisen käytön olevan lähtökohtaisesti luvanvaraista muille kuin tieosakkaille. Lupaa tien käyttämiseen ei kuitenkaan tarvittaisi 91 satunnaiseen toimintaan, joka ei selvästi lisää tien kunnossapitokustannuksia. Säännöksen mukaiseksi lähtökohtaiseksi periaatteeksi esitetään siis, että yksityistienkäyttö on lähtökohtaisesti luvanvaraista. Tämä olisi kohtuullista, sillä yksityistiet ovat yksityisin varoin yksityisiin tarkoituksiin rakennettavia ja ylläpidettäviä väyliä, joiden pito kustannetaan niiden pääasiallisten käyttäjien ja tarvitsijoiden, tieosakkaiden, toimesta. Lähtökohtana ei siksi voi olla tien vapaa käyttö, kuten julkista liikennettä varten rakennettujen maanteiden ja katujen kohdalla. Myös muiden käyttäjien kuin tieosakkaiden osallistuminen mainittujen kustannusten kattamiseen on oikeudenmukaista, milloin heidän tienkäytöstään aiheutuu selvästi lisää kunnossapitokustannuksia tielle. Säännöllisellä tienkäytöllä tarkoitettaisiin jatkuvaa tarvetta palvelevaa tienkäyttöä. Säännöllisyyden arvioinnissa voidaan jatkuvuuden lisäksi huomioida käyttökertojen tiheys. Jos tietä esimerkiksi pitkällä aikavälillä arvioiden jatkuvasti käytetään esimerkiksi kalastuspaikkaan kuljettaessa, mutta käyttökertojen ajallinen väli on epäsäännöllinen eikä kovin tiheä, ei käyttöä voitane pitää säännöllisenä. Usein säännöllinen käyttö liittyy tietyn kiinteistön käyttämiseen, jolloin kiinteistölle tulisi perustaa tieoikeus. Myös liikenne esimerkiksi ulkoilualueelle voi olla runsasta, mutta yleensä tällöin ei ole kyse yksittäisen henkilön tai toimijan säännöllisestä tienkäytöstä. Jos jokin toimija säännöllisesti järjestää toimintaa tällaisella alueella, voi se kuitenkin tulla velvolliseksi hankkimaan luvan tienkäytölle. Jos taas julkisen toimijan puolesta ohjataan liikennettä yksityiselle tielle, voidaan se velvoittaa tieosakkaaksi edellä esitetyn 6 :n 2 momentin mukaisesti. Säännöllistä tienkäyttöä voi lisäksi esiintyä myös, kun kyse on yksityisteistä, joita voi käyttää läpikulkuteinä ja yleisiin teihin verrattuna oikoreittinä. Lähtökohtana voidaan pitää, että säännöllinen tienkäyttö lisää tienpidon kustannuksia, ja siihen on saatava siksi tiekunnan tai tieosakkaiden lupa. Annettaessa lupa muulle kuin tieosakkaalle käyttää tietä säännöllisesti voi olla tarpeen arvioida, täyttyvätkö esimerkiksi 6 :n 1 momentin mukaiset tieoikeuden perustamisen edellytykset elinkeinoharjoittamista varten. Kun elinkeinonharjoittajan tienkäyttö on säännöllistä, tulisi tämän tienpitoon osallistuminen lähtökohtaisesti toteuttaa tieosakkuuden eli tieoikeuden perustamisen myötä syntyvän tienpitovelvollisuuden kautta. Jos esimerkiksi elinkeinonharjoittajan tarve tiehen on kuitenkin vain tilapäinen, tietyn ajanjakson kestävä, voisi tämä käyttää tietä tämän pykälän mukaisen luvan nojalla. Tilapäisellä tienkäytöllä tarkoitetaan kertaluonteista tai säännöllisempää rajatun ajanjakson kestävää tienkäyttöä. Kyse voisi olla esimerkiksi kuljetuksista, jotka voi olla järkevintä hoitaa sellaisen yksityistien kautta, johon kiinteistöllä ei ole tieoikeutta. Jos tilapäinen tienkäyttö lisäisi selvästi tienpidon kustannuksia, olisi siihen saatava lupa tiekunnalta tai tieosakkailta. Tällöin aiheutuneen haitan tulisi olla selkeästi todennettavissa. Satunnainen tienkäyttö, kuten yksittäiset vierailut moottoriajoneuvolla kiinteistöllä, huoltoajot tai hälytysajoneuvojen liikennöinti yksityistiellä eivät olisi luvanvaraisia. Lähtökohtana on, että satunnaisesta käytöstä tielle ei aiheudu yleensä haittaa, eli tienpidolle lisäkustannuksia. Satunnaisella käytöllä tarkoitettaisiin esimerkiksi yksittäisten tahojen toimesta tapahtuvaa yksittäisiin kertoihin rajoittuvaa tienkäyttöä. Yksityistien vaikutusalueella voi sijaita esimerkiksi jokin virkistyskäytön kannalta kiinnostava luontokohde kuten kiipeilykallio, kalapaikka tai sukelluskohde, johon satunnaisesti tehdään retkiä yhdessä porukalla tai yksittäin. Satunnaisena tienkäyttönä voitaisiin pitää myös kerran kuukaudessa tai epäsäännöllisesti muutaman viikon välein tai joskus useamminkin toistuvaa käyttöä. Tällaista tienkäyttöä on pidettävä yleensä satunnaisena tienkäyttönä. Jos todennettavia lisäkustannuksia tienpidolle kuitenkin aiheutuu, tulee käyttö luvanvaraiseksi ja maksulliseksi tieosakkaiden päätöksen mukaisesti. Poronhoitoalueilla myös poronhoitoon voi liittyä satunnaista yksityistienkäyttöä, joka ei aiheuta tienpidolle lisäkustannuksia. Jos toisen maalla yksityistien varrella sijaitsee vakituinen porokämppä, olisi poronhoidossa tarvittava tienkäyttö mahdollista järjestää myös tieoikeuden kautta, sillä lain 3 :n 2 momentin mukaisesti 40

95 mitä tässä laissa säädetään kiinteistöstä, koskisi myös toisen maalla olevaa, pysyväksi tarkoitettua rakennusta tai laitosta. 92 Vaikka ulkopuolisen tienkäyttö ei aiheuttaisi yksittäisiä vaurioita tiehen, voi se olla merkittävä lisä tien liikennemäärään ja esimerkiksi nopeuttaa soratien kulutuskerroksen kulumista, mikä aiheuttaa lisäkustannuksia tienpidolle verrattuna tilanteeseen, jossa vain tieosakkaina tienpitoon osallistuvat käyttäisivät tietä. Korjattavia tien päällysvaurioita voivat puolestaan olla esimerkiksi urat, painumat ja kohoumat sekä reiät ja halkeamat. Ulkopuolinen tien käyttö voi lisäksi lisätä tarvetta myös tien päivittäisen liikennöitävyyden varmistamiseksi tehtäville hoitotoimenpiteille kuten liukkauden torjunnalle, soratien tasaukselle ja pölynsidonnalle. Jos tällaisten toimien tarve merkittävästi kasvaa ja aiheuttaa samalla tien kunnossapitokustannusten selvää lisääntymistä, on tienkäyttö luvanvaraista ja maksullista, jos tieosakkaat niin päättävät. Lupaa ei tarvittaisi, jos kysymys olisi jokamiehen oikeuden nojalla tapahtuvasta toiminnasta. Suomessa on oikeusjärjestyksen katsottu perinteisesti sisältävän tavanomaiseen oikeuteen, mutta osin myös lainsäädäntöön perustuvia niin sanottuja jokamiehenoikeuksia tai luonnon yleiskäyttöoikeuksia, joita jokainen voi käyttää toisen omistusoikeuden estämättä. Esimerkiksi vesilaki (587/2011) sisältää säännöksiä vesistön yleiskäytöstä ja muista toisen alueeseen kohdistuvista oikeuksista. Merkityksellisiä ovat myös rikoslain 28 luvun 11 ja 14 :n (769/1990) säännökset hallinnan loukkauksesta ja jokamiehen oikeuksista. Esimerkiksi oikeus liikkua jalan maksutta toisen omistamalla alueella muualla kuin pihapiirissä omistajalle haittaa aiheuttamatta voidaan lukea perinteisiin jokamiehenoikeuksiin. Perustuslainsuojaa jokamiehenoikeuksilla ei ole (PeVM 25/1994 vp, s. 10/I). Ne eivät perustusvaliokunnan näkemyksen perusteella kuitenkaan jää kokonaan vaille merkitystä arvioitaessa, millaisia omistajan oikeuksia suojaavia liikkumisvapauden rajoituksia perustuslaissa sallitaan (PeVL 49/2002 vp s. 2). Jokamiehenoikeuden luonteeseen kuuluu tietty varovaisuus ja hienotunteisuus sekä haitattomuus toisen maalla liikuttaessa. Jokamiehenoikeudet eivät oikeuta ajamiseen maastossa moottoriajoneuvolla tai hevosajoneuvolla. Se on sallittua lähinnä vain maanteillä. Moottorikäyttöistä ajoneuvoa ei saa käyttää maastossa toisen omistamalla tai hallitsemalla alueella ilman maan omistajan tai haltijan lupaa. Yksityistiellä saa kuitenkin ajaa myös moottoriajoneuvolla, jos sitä ei ole erikseen asianmukaisesti kielletty, mutta tiellä ajaminen voi tällöin olla luvanvaraista niin kuin edellä on selostettu. Tieosakkaat saavat myös sulkea tien puomilla. Jokamiehen oikeuksien oikeuttama käyttö kuitenkin ylittyy, jos yksityistien käyttö moottoriajoneuvolla on säännöllistä tai siitä aiheutuu muuten lisäkustannuksia tienpidolle. Joskus lisäkustannuksia voi aiheutua tilapäisestäkin toiminnasta tai kuljetuksista. Jokamiehen oikeuksien nojalla yksityisteillä saa kulkea jalkaisin, polkupyörällä ja ratsain. Tienpidolle voi kuitenkin aiheutua lisäkustannuksia esimerkiksi pyöräilykilpailusta tai laajemmasta ratsastustoiminnasta, joka varsinkin ratsastustallien lähiteillä voi muodostua laajamittaiseksi, samoin kuin tien käyttämisestä esimerkiksi yleisölle tarkoitettujen erilaisten urheilu-, metsästys- ja kalastustapahtumien yhteydessä. Tarkoitus on, että tällaisen toiminnan järjestäjä korvaa aiheuttamansa lisäkustannukset tienpitäjälle, mikäli lisäkustannuksia aiheutuu. Aiheutuneen haitan tulisi olla selkeästi todennettavissa. Yksittäisen henkilön satunnaisesti toistuvat ratsastuskerrat tiellä eivät sen sijaan aiheuta sellaista tienpitokustannusten lisääntymistä, joka johtaisi toiminnan luvanvaraisuuteen. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin kuten nykyisin, että tieosakas taikka, jos osakkaat muodostavat tiekunnan, toimitsijamies tai hoitokunta antaa luvan tien tilapäiseen käyttöön. Lisäksi tieosakkaat tai tiekunnan kokous antavat luvan sellaiseen säännölliseen toimintaan tien vaikutuspiirissä, joka merkitsee tien käyttöä niin, että tien kunnossapitoon aiheutuisi lisäkustannuksia. 41

96 Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että pykälässä tarkoitetusta muiden kuin tieosakkaiden luvanvaraisen tienkäytöstä olisi suoritettava korvauksena käyttömaksu, jollei muuta sovittaisi. Käyttömaksun suuruudesta 93 ja maksukaudenpituudesta ja muusta suoritustavasta osapuolet voisivat sopia. Momentissa säädettäisiin lisäksi selvyyden vuoksi, että jos joku, jolla ei ole oikeutta tiehen, pykälän vastaisesti käyttää tietä, olisi hän velvollinen vaadittaessa suorittamaan tien käytöstä tämän pykälän mukaisen käyttömaksun. Oikeudella tiehen tarkoitetaan tieoikeutta tai esimerkiksi 22 :n mukaista väliaikaista kulkuoikeutta. Oikeus tiehen voi olla olemassa myös muun lain nojalla perustettuna käyttöoikeutena. Momentissa viitattaisiin lisäksi 30 :ään jossa säädettäisiin yksityistielain mukaisista käyttömaksujen määräämisestä ja maksun suuruudessa huomioon otettavista tekijöistä. 24. Tien käytön kieltäminen tai rajoittaminen. Tieosakkaat tai tiekunta voisivat 1 momentin mukaan yleisesti kieltää tai rajoittaa tienkäyttöä muilta kuin tieosakkailta. Kielto tai rajoitus voisi koskea kaikilla tai joillakin moottori- tai hevosajoneuvoilla tapahtuvaa yksityistien käyttöä tai työkoneiden kuljettamista niiltä, joilla ei ole tieoikeutta. Jalkaisin tai polkupyörällä kulkemista yksityistiellä ei sitä vastoin voitaisi kieltää pykälän 1 momenttiin esitetyn nojalla. Kielto ei liioin olisi esteenä tieosakkaan kiinteistölle kulkemiseen luvallisissa asioissa, kun kysymys on esimerkiksi viranomaisen virka-asioissa tai vierailulle saapumisesta tieosakkaan luokse. Annetusta kiellosta poiketen voitaisiin myös antaa lupa tien tilapäiseen käyttämisen, jos siihen on painavia syitä. Maakunnan tai kunnan avustamia yksityisteitä koskisi kuitenkin se, mitä niistä on erikseen säännelty. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tien käyttöä rajoittavan kiellon antamisesta tiedoksi. Sääntely vastaisi voimassa olevan lain 100 :ssä olevaa sääntelyä. Tiedoksi antamisen olisi tapahduttava tien varteen asetetulla selvästi havaittavissa olevalla liikennemerkillä tai muulla liikenteenohjauslaitteella, kuten puomilla. Kielto voitaisiin myös antaa tiedoksi ilmoittamalla siitä todisteellisesti sille, jota vastaan se halutaan saattaa voimaan. Kiinteistön omistaja ei ehdotettavan 3 momentin voisi sulkea puomilla tai muulla sulkulaitteella alueellaan kulkevaa yksityistietä. Asiasta voitaisiin kuitenkin sopia toisin kiinteistönomistajan sekä tiekunnan tai, jos osakkaat eivät muodosta tiekuntaa, tieosakkaiden kesken. Jos sopimukseen ei päästä, ja kiinteistöomistaja pitää sulkulaitetta tarpeellisena, yksityistietoimituksessa tehtävällä päätöksellä kiinteistönomistajalle voitaisiin kuitenkin myöntää tällainen lupa, jos se olisi erityisestä syystä tarpeen. Tällainen syy voisi olla kiinteistön käytölle liikenteestä koituva haitta tai liikenneturvallisuus yleisesti. Jos tie suljetaan, sulkulaitteen asettajan tulisi huolehtia siitä, että tieosakkailla on mahdollisuus käyttää tietä sulkulaitteesta huolimatta. Tiekunnalla olisi aina oikeus sulkea sen hallinnoima yksityistie sulkulaitteella. Sama koskee tieosakasta yksityistiellä, jolle ei ole perustettu tiekuntaa, jolloin muilla tienpitoon osallistuvilla tieosakkailla tulee olla mahdollisuus käyttää tietä riippumatta sulkulaitteesta. 25. Käyttöoikeuden lakkauttaminen. Pykälässä säädettäisiin :ssä tarkoitettujen käyttöoikeuksien, rajoitusten tai kieltojen lakkaamisesta, jolloin perusteena olisi olosuhteiden muuttuminen. Tällöin edellytyksiä oikeuksien perustamiselle ei enää olisi tai oikeus ei enää olisi välttämätön 22 :n nojalla aluetta hallitsevalle taholle. Lisäksi yleinen tarve olisi peruste oikeuden lakkauttamiselle. Tarvittaessa asia voitaisiin käsitellä yksityistietoimituksessa. 4 luku Tienpitovelvollisuus 26. Tienpitovelvollisuus. Voimassa olevan lain 22 :n mukaiseen perusratkaisuun tienpitovelvollisuudesta ei esitetä muutosta. Pykälän 1 momentin mukaan jokainen yksityistiehen tieoikeuden saanut olisi velvollinen tieosakkaana osuutensa mukaan osallistumaan kyseisen yksityistien tienpitoon. Tienpito alkaisi, kun 42

97 tieoikeus perustetaan, ja päättyisi, kun tieoikeus lakkaa. Tienpidolla tarkoitettaisiin tien rakentamista ja kunnossapitoa ehdotettavan 3 :n 1 momentin 10 kohdan määritelmän mukaisesti. Pykälään ei sisältyisi säännöksiä tienpitovelvollisuuden ulottamisesta pakollisena koskemaan kaikkia tien vaikutuspiirissä olevia kiinteistöjä. Oikeustilaa ei kuitenkaan ole tältä osin tarkoitus muuttaa, vaan asia säänneltäisiin jatkossa tieoikeuden perustamisen kautta siten kuin edellä 7 :n perusteluissa on selvitetty. Jatkossa tienpitovelvollisuus kytkeytyisi siis selkeästi tieoikeuteen, joka 7 :ssä tarkoitetuissa tilanteissa voitaisiin kuitenkin perustaa kiinteistön hyväksi myös vastoin kyseisen kiinteistön omistajan tahtoa. Myös voimassa olevan 22 :n 3 momentin sääntely sisältyisi 7 :ään. 94 Pykälän 2 momenttiin sisältyisi voimassa olevan lain 22 :n 2 momentin mukainen säännös, että jos huomattava osa niistä, jotka olisivat velvolliset osallistumaan tienpitoon, vastustaa uuden tien rakentamista ja rakennettavaa tietä tultaisiin näitä kiinteistöjä varten toistaiseksi tarvitsemaan vain vähäisessä määrin, voitaisiin tie päättää rakennettavaksi vain sitä haluavien toimesta velvoittamatta muita siihen osallistumaan. Tieoikeuden saamisesta riippumatta pidetään edelleen kohtuullisena ja tarkoituksenmukaisena, että tienpitovelvollisuudesta voisi vapautua tällä tavalla. 27. Tienpitovelvollisuuden jakaminen ja tieyksiköt. Pykälässä säädettäisiin tienpitovelvollisuuden jakamisesta tieyksiköinnin avulla pitkälti voimassa olevaa lainsäädäntöä vastaavasti. Tienpitovelvollisuus ja siitä aiheutuvat kustannukset jaettaisiin tieosakkaiden kesken yksityistietoimituksessa tai tiekunnan kokouksessa vahvistettavilla tieyksiköillä. Tieyksiöt laskettaisiin 1 momentin mukaan sen hyödyn mukaan, jonka tie kullekin osakkaalle katsotaan tuottavan. Hyötyä arvioitaessa otettaisiin huomioon tieosakkaan tien käytön määrä ja laatu koko yksityistien pituudelta kuluvalla hetkellä ja tulevaisuudessa sekä tieosakkaan mahdollisesta elinkeinon harjoittamisesta johtuva asiakkaiden tien käyttö. Säännös poikkeaisi hiukan voimassa olevan lain vastaavasta säännöksestä 23 :n 1 momentista. Sanamuodosta jätettäisiin pois hyödyn arviointiin vaikuttavana tekijänä tien vaikutuspiirissä olevan alueen suuruus. Valmistelussa on katsottu, että alueen suuruus siltä osin kuin se vaikuttaa tiestä saatavaan hyötyyn tulee arvioitavaksi myös tieosakkaan tien käytön määrän ja laadun kautta. Uutta säännöksessä olisi lisäksi se, että tieosakkaan tienkäyttöä olisi arvioitava koko yksityistien pituudelta. Esimerkiksi laajojen yksityisteiden tiekuntien tapauksissa tieosakas saattaa käyttää tietä muihinkin tarkoituksiin kuin yksinomaan kulkemiseen kiinteistölleen yleiseltä tieltä. Yksiköinnissä tulisi siis huomioida myös osakkaan tällainen mahdollinen muu tienkäyttö. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että kun uudelle tieosakkaalle annetaan tieoikeus ennestään olevaan tiehen, on tälle määrättävä samalla tieyksiköt. Jos taas tila, jolla on oikeus tiehen, olisi ositettu, olisi uusille tiloille samoin määrättävä tieyksiköt, mikäli nämä olisivat osituksessa saaneet tieoikeuden. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 28 :n 1 momenttia. Pykälän 3 momentin mukaan, jos tieosakas vaatisi tienpitoa kokonaan tai tietyiltä osin suoritettavaksi ilmeisesti korkeampaa tasoa vastaavana kuin tien rakentamista ja kunnossapitoa koskevissa 40 tai 41 :ssä edellytetään, olisi kyseisen osakkaan, tarvittaessa ennakolta, suoritettava siitä aiheutuvat lisäkustannukset. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 7 :n 5 momenttia. 28. Tieyksiköinnin muuttaminen. Pykälässä säädettäisiin voimassa olevan lain 29 :n sääntelyä vastaavasti tieyksiköinnin muuttamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan tieyksikköjen jakoon olisi tehtävä tarpeelliset muutokset, jos tienpitovelvollisuuteen ja sen jakoon vaikuttavat seikat olisivat olennaisesti muuttuneet. Esimerkiksi maankäytön, liikenneyhteyksien ja muiden olosuhteiden muuttuminen voivat ennen pitkää aiheuttaa tienpitovelvollisuuteen ja siihen vaikuttavien seikkojen olennaisen muuttumisen. Tieyksikköjen jaon muuttaminen tai kokonaan uudelleen toimittaminen voi tällöin käydä tarpeelliseksi. Pykälän 2 momentin mukaan, olisi tieosakkaalla 1 momentissa mainitusta edellytyksestä riippumatta oikeus vaatia, että jako toimitetaan kokonaan uudelleen, jos tieyksikköjen jako on ollut voimassa vähintään viisi vuotta 43

98 muuttumattomana. Jakoa voitaisiin siis 2 momentin mukaan vaatia uudelleen toimitettavaksi olosuhteiden muuttumisesta riippumatta, kun jako on ollut muuttumattomana voimassa viisi vuotta. Pykälän 1 tai 2 momentin mukaan suoritettava tieyksiköinnin muuttaminen tehdään joko tietoimituksessa tai tiekunnan kokouksen päätöksellä niin kuin edellä 27 :ssä säädettäisiin. 95 Tieyksikköjen muuttaminen tiekunnassa vaatii usein erityisasiantuntemusta. Voimassa olevan yksityistielain 103 a :n 1 momentissa onkin säädetty, että tiekunta voi tieyksikköjen jakoa muuttaessaan päättää asiantuntijalausunnon pyytämisestä ja että lausunnon tulee sisältää ehdotus tieyksiköiden määräämisen perusteiksi ja tieyksiköiksi. Uuteen lakiin ei esitetä sisällyttäväksi vastaavaa säännöstä. Laki ei kuitenkaan jatkossakaan estäisi tiekuntaa tilaamasta asiantuntijaselvitystä tai -lausuntoa ulkopuoliselta taholta, vaikkei lausunnon pyytämisestä taikka lausunnon menettelytavoista tai sisällöstä enää säädettäisi laissa. 29. Tiemaksut. Tienpidon kustannukset jaetaan osakkaiden kesken tieyksikköinä hyödyn mukaisessa suhteessa, minkä perusteella määrättäviä maksuja kutsutaan tiemaksuiksi. Pykälän 1 momenttiin sisällytettäisiin tätä koskeva säännös, jonka mukaan nykytilaa vastaten tieyksiköiden perusteella määrättäisiin tiemaksut. Tienpidosta aiheutuu lisäksi erilaisia hallinnollisia kustannuksia, jotka ovat riippumattomia tien käyttämisestä, kuten tiekunnan kokouskustannukset kuulutuksineen ja tiekunnan kirjanpito. Tämän vuoksi ehdotetaan nykytilaa vastaavasti, että osakkailta voitaisiin periä tiemaksuun sisältyvänä kaikille osakkaille samansuuruinen perusmaksu tiekunnan hallintoasioista aiheutuvien välittömien kustannusten kattamiseksi. Perusmaksusta säädettäisiin 2 momentissa, jonka mukaan perusmaksun suuruus olisi myös pystyttävä todentamaan. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin kohtuullisuuden vuoksi nykytilaa vastaavasti, että jos tien rakentamisesta koituva hyöty pääasiallisesti tulee kiinteistön hyväksi vasta myöhemmin, on kiinteistön omistajalla oikeus vaatia, että tien tekemisestä johtuva tiemaksu määrätään hänen kiinteistönsä osalta suoritettavaksi enintään kymmenenä samansuuruisena vuotuismaksuna. Säännöstä voitaisiin soveltaa esimerkiksi tilanteissa, joissa kiinteistölle ei ole muuta kulkuyhteyttä, mutta tietä ei tästä huolimatta käytetä ennen kiinteistön käyttötarkoituksen muuttumista myöhemmin. 30. Käyttömaksut. Pykälässä säädettäisiin yksityistielain mukaisista tien käytöstä maksettavista käyttömaksuista. Pykälän 1 momentin mukaan jollei asiasta sovita, maksu olisi määrättävä sen mukaan kuin katsotaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vastaavanlaisesta tien käytöstä osakkaalle määrättävä tiemaksu ja tien käyttämisestä mahdollisesti johtuva erityinen kunnossapitokustannusten lisääntyminen. Ehdotuksen mukaan tiekunnan toimielin valmistaa tiekunnan kokouksen vahvistettavaksi tie- ja käyttömaksuista maksuunpanoluettelon siten kuin 70 :ssä säädettäisiin. Maksuunpanoluettelo olisi pidettävä asianosaisten nähtävänä 14 päivän ajan ennen sitä tiekunnan kokousta, jossa luettelo tulee vahvistettavaksi. Osakkailla ja niillä, joille on pantu maksettavaksi käyttömaksu, on oikeus tehdä luetteloa vastaan muistutuksensa. Tieosakkaat päättäisivät tiekunnan kokouksessa käyttömaksujen maksuunpanoluettelon vahvistamisesta. Jos tiekuntaa ei olisi perustettu, käyttömaksuista päättäisivät tieosakkaat yhdessä. Samoin kuin tiemaksuun myös käyttömaksuun voisi jatkossa sisältyä perusmaksu, joka voisi kattaa enintään tiekunnan hallintoasioiden hoitamisesta aiheutuvat välittömät kulut. Perusmaksu olisi samansuuruinen tiekunnan tieosakkailla ja käyttömaksun piirissä olevilla, ja sen suuruus olisi pystyttävä todentamaan. Asiasta säädettäisiin 2 momentissa. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että jos käyttömaksujen määräämisperusteet ovat olennaisesti muuttuneet, käyttömaksut olisi muutettava asianosaisen vaatimuksesta. Käyttömaksuja ei tule muuttaa, ellei maksun määräämisperusteissa ole tapahtunut olennaista muutosta. Käyttömaksujen muuttamisesta päätettäisiin tiekunnan kokouksessa, kuten käyttömaksujen määräämisestä. Säännös koskisi kaikkia laissa tarkoitettuja käyttömaksuja. Säännös vastaisi voimassaolevan lain 30 :ää. 44

99 31. Käyttömaksu tiemaksun sijaan. Yksityistien kunnossapitoon tarvittavat varat kerätään pääsääntöisesti tieosakkaiden kesken jaettavien tieyksikköjen perusteella kannettavina tiemaksuina. Pykälässä säädettäisiin, 96 milloin tieosakkaiden osallistuminen tienpidon kustannuksiin voitaisiin kuitenkin järjestää tiemaksujen sijaan käyttömaksuilla. Pykälän 1 momentin mukaan asianosaisten ehdotuksesta tiellä, joka on tarkoitettu pääasiassa metsätalouden edellyttämiä kuljetuksia varten, voitaisiin tienpitoa varten tarvittavia varoja kerätä tiemaksujen sijaan tien käytön perusteella suoritettavina käyttömaksuina niiltä, jotka ovat tietä käyttäneet. Käyttömaksujen käyttöönottamiselle ei tarvitsisi osoittaa erityistä aihetta. Sääntely on tarpeen, koska metsätalouden kuljetukset saattavat jakautua epätasaisesti eri kiinteistöjen kesken. Tieosakas, jonka kiinteistöllä on vain nuorta kasvavaa metsää, ei välttämättä tarvitse tietä juuri lainkaan. Metsätien kunnossapitoon tarvittavat varat voitaisiin kerätä käyttömaksuina silloinkin, kun metsätietä käytettäisiin jossain määrin muuhunkin kuin metsätalouden edellyttämiin kuljetuksiin. Käyttömaksujen määräämisperusteet olisi pykälän mukaan vahvistettava ottamalla huomioon erilaisen käytön vaikutus tien kunnossapitokustannuksiin. Käyttömaksu olisi maksuunpantava kuljetuksen tapahduttua ja suoritettava maksuunpanossa määrättynä aikana. Käyttömaksusta ja sen määräämisen perusteista päätettäisiin tiekunnan kokouksessa tai tietoimituksessa. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 25 :ä. Erilaisten lunastusyritysten kuten voimansiirtolinjojen ja vesistörakentamisen yhteydessä on saatettu lunastaa käyttöoikeuksia tai muuten rajoittaa maanomistajan oikeutta käyttää kiinteistöään. Oikeuden toteuttamiseksi on lunastajalle voitu perustaa oikeus käyttää lunastuspäätöksessä erikseen nimettyjä olemassa olevia yksityisteitä. Tällaisissa tapauksissa lunastusoikeuden haltijasta on tullut tien osakas. Kuitenkin näille käyttöoikeusyksiköille kulkeminen voi tilanteesta riippuen olla hyvin vähäistä ja satunnaista. Tämän vuoksi voi olla tarkoituksenmukaista tiekunnan kannalta kantaa osakkaan tiemaksujen sijasta kuljetusten perusteella määrättävää käyttömaksua. Asiasta säädettäisiin 2 momentissa nykyistä 23 :n 5 momenttia vastaavasti. Tällaisille käyttöoikeudenhaltijoille voitaisiin tiemaksun sijasta määrätä käyttömaksu, jos tien käyttö on vain satunnaista. Käyttömaksu olisi tällöin vuotuismaksu, jollei toisin sovittaisi, ja sen määräämisperusteista sovelletaan, mitä 30 :ssä säädetään. Maksamistavasta voisivat tieosakas ja tiekunta sopia. Kun osakkaan kiinteistön käyttö muuttuu toisenlaiseksi, hänelle tulee määrätä uudet tieyksiköt. Kuitenkin osakkaan tienkäyttö voi muuttua myös tilapäisesti esimerkiksi ryhdyttäessä myymään kiviainesta tai ruokamultaa tien vaikutuspiiristä, mikä saattaa rasittaa tietä ja lisätä tien kunnossapitokustannuksia ennakoimattomalla tavalla. Tällaisia tapauksia varten ehdotetaan nykyistä 23 :n 4 momentti vastaavasti, että tieosakkaan tilapäisiä kuljetuksia varten voitaisiin määrätä tiemaksun lisäksi käyttömaksu. Maksun suuruuden tulisi vastata arvioitua tien tilapäistä käyttöä eli se olisi sellainen, jonka mukaan tieyksiköt määrättäisiin, jos tilapäinen tien käyttö olisi pysyvää. Epäselvyyksien ja riitaisuuksien välttämiseksi voitaisiin tällainen osakkaan käyttömaksu määrätä maksettavaksi takautuvasti enintään yhden vuoden ajalta laskettuna maksun määräämisajankohdasta eli asiaa koskevan tiekunnan kokouksen pitämisestä. 32. Korvaus aiemmin rakennetusta tiestä. Pykälässä säädettäisiin siitä, missä tapauksissa tien rakentamiskustannuksia voitaisiin periä takautuvasti tien rakentamisen jälkeen tieosakkaiksi tulleilta tai tietä 23 :n nojalla käyttävillä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että jos tieosakkaan tai sen, jolla on 22 :n mukainen väliaikainen kulkuoikeus tai 23 :n mukainen lupa käyttää tietä käyttömaksua vastaan, katsotaan hyötyvän huomattavasti tien rakentamisesta, joka on suoritettu kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana ennen kuin tieoikeus perustettiin tai käyttömaksut määrättiin, voitaisiin hänet velvoittaa maksamaan kohtuullinen korvaus tien rakentamisen kustannuksista. Tieosakkaana pidettäisiin lain 3 :n määritelmän mukaisesti tieoikeuden saaneita kiinteistönomistajia ja muita tieoikeuden saaneita tahoja. Tieoikeuden perustamisesta säädettäisiin 4-8 :ssä siten kuin edellä on esitetty. Uutta säännöksessä voimassa olevan lain 24 :n 1 momenttiin verrattuna säännöksessä olisi se, että tien rakentamiskuluja olisi jatkossa mahdollista 45

100 periä myös tietä 23 :n nojalla käyttömaksua vastaan käyttäviltä. Käyttömaksuilla ei ole aiemmin ollut mahdollista periä taannehtivasti maksuja esimerkiksi aiempien investointien kulujen kattamiseksi. Ongelmana on ollut tiehen tehtyjen investointien näkymättömyys niiden toteuttamisen jälkeen ulkopuolisen käytön yhteydessä. Tiemaksujen ja käyttömaksujen suhde on tästä johtuen voinut muodostua epäoikeudenmukaiseksi. Säännöksen vuosimäärä lyhennettäisiin lisäksi 15 vuodesta 10 vuoteen, mikä on ollut oikeustila myös ennen 1 päivänä tammikuuta 2001 voimaan tullutta muutosta (1079/2000). Korvausta määrättäessä olisi otettava huomioon tien rakentamisesta kulunut aika ja tiestä saatava hyöty. Kohtuullisuutta arvioitaessa merkitystä olisi siten muun muassa sillä, miten etäällä ajallisesti tieoikeuden syntyminen on tien tekemisestä. Mitä kauempana menneisyydessä tien tekeminen on tapahtunut, sitä vähäisempi osuus siitä voidaan velvoittaa korvaamaan. Lähtökohdaksi tulisi asettaa oikeuden syntymishetken rakentamiskustannus, jolloin tien tekemisen kustannusten voitaisiin katsoa tulleen kuoletetuiksi 15 vuodessa. Osakkaan kustannusosuus määräytyisi hänen tiestä saamansa hyödyn perusteella sen mukaan kuin on katsottava kohtuulliseksi kussakin yksittäistapauksessa. Korvausta koskeva asia ratkaistaisiin, kun tieoikeus perustetaan tai kun tieoikeuden haltijan tienkäyttö lisääntyy tai kun käyttömaksu määrätään. Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa sanottu ei koskisi sellaista ositettaessa syntynyttä kiinteistöä, jota vastaavalta osalta tienpitovelvollisuus on jo otettu huomioon osittamisen alaisen kiinteistön tienpitovelvollisuutta määrättäessä. Säännös vastaisi nykyisen lain 24 :n 2 momenttia. 33. Tiemaksun ja käyttömaksun periminen. Tiemaksu ja käyttömaksu sekä niiden erääntymispäivästä suoritettava kuuden prosentin vuotuinen korko perittäisiin maksuunpanoluettelon otteen tai katselmuspöytäkirjan perusteella siinä järjestyksessä kuin verojen ja muiden julkisoikeudellisten saatavien ulosotosta säädetään. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 88 :ää. Valitus laittoman maksuunpanon perusteella olisi kuitenkin jatkossa tehtävä maaoikeudelle. 34. Korvaus tien vaurioittamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan jos tieosakas tai se, jolla on 22 :n mukainen väliaikainen kulkuoikeus tai 23 :n mukainen lupa käyttää tietä käyttömaksua vastaan, on käyttänyt tietä tavalla, jota ei ole otettu huomioon tieyksikköjä määrättäessä taikka käyttömaksuista sovittaessa tai niitä määrättäessä ja joka on huomattavasti lisännyt tien kulumista tai vaurioittanut sitä, olisi hän velvollinen korvaamaan tien kuntoon panemisesta aiheutuvat lisäkustannukset. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 31 :ää. Lainkohdassa tarkoitetun vaurion voi tien käyttäjä aiheuttaa esimerkiksi liikennöimällä tietä kelirikon aikana vastoin tiekunnan toimitsijamiehen tai hoitokunnan antamaa kieltoa tai kuljettamalla tiellä sellaisia kuormia, jotka ylittävät tien kantokyvyn. Myös esimerkiksi tien käyttäminen jonkin suuren rakennushankkeen toteuttamista varten saattaa aiheuttaa sellaista huomattavaa lisäystä tien kulumisessa, jota lainkohdassa tarkoitettaisiin. Tavanomainen tienkäyttö sitä vastoin ei yleensä voisi aiheuttaa lainkohdassa tarkoitettua korvausvelvollisuutta, vaikka tie olisi sellaisen käytön takia tavalla tai toisella vaurioitunut, ellei kysymyksessä ole tahallinen vahingonteko, jolloin syntyy rikosoikeudellinen rangaistusvastuu sekä vahingonkorvausvelvollisuus. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että jos joku, jolla ei ole oikeutta tiehen, 23 :n vastaisesti käyttää tietä ja vaurioittaa sitä, on hän velvollinen korvaamaan tien kuntoon panemisesta aiheutuvat lisäkustannukset. Oikeus tiehen sisältäisi 2 luvun mukaiset tieoikeudet sekä 22 :ssä tarkoitetun väliaikaisen kulkuoikeuden. Vastaavasta korvausvelvollisuudesta on voimassa olevassa laissa säädetty 80 :n 4 momentissa. 35. Tieosakkaiden vastuuvelvollisuus. Pykälän 1 momentin mukaan yhteisestä tienpitoa varten tehdystä sitoumuksesta tai muusta velvoitteesta olisivat keskenään vastuussa ne, jotka sitoumuksen tai muun velvoitteen syntyhetkellä olivat tieosakkaita, kyseisenä ajankohtana voimassa olleiden tieyksiköidensä mukaisessa suhteessa. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että jos suoritettavaa maksua ei ole voitu osittain 46 97

101 tai lainkaan periä joltakin vastuuvelvolliselta, vastaavat muut puuttuvasta erästä tieyksikköjensä mukaisessa suhteessa. Jos joku osakas ei siis suorittaisi osuuttaan tienpidosta aiheutuneesta velvoitteesta, muut tieosakkaat vastaisivat hänen osuudestaan tieyksikköjensä mukaisessa suhteessa. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 73 :n 1 momenttia. Jos tiekuntaa ei olisi perustettu, tieosakkaat vastaisivat tienpitovelvoitteista vain antamansa sitoumuksen perusteella siten kuin jäljempänä esitettävän 76 :ssä säädettäisiin. 36. Uuden tieosakkaan vastuuvelvollisuus. Koska tieosakkuus perustuu kiinteistön omistamiseen, osakaskiinteistön uusi omistaja tulee tieosakkaaksi edellisen omistajan sijaan. Sama koskee osittamisessa alkuperäisestä osakaskiinteistöstä muodostettujen kiinteistöjen omistajia. Kiinteistöön liittyvät rasitteen tyyppiset velvoitteet seuraavat yleistenkin periaatteiden mukaan kiinteistöä. Selvyyden vuoksi yksityistielaissa on kuitenkin tarkoituksenmukaista säilyttää nimenomainen säännös asiasta. Pykälän 1 momentin mukaan kiinteistöä ositettaessa vastuu 35 :ssä tarkoitetusta sitoumuksesta tai velvoitteesta siirtyisi osittamisessa muodostetuille kiinteistöille näille määrättävien tieyksikköjen mukaisessa suhteessa. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 73 :n 2 momenttia. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että jos muussa kuin 1 momentissa mainitussa tapauksessa tulee sitoumuksen tai velvoitteen syntymisen jälkeen uusi tienpitovelvollinen ja sitoumuksen tai velvoitteen aiheuttaneesta toimenpiteestä koituu tietä käytettäessä myös hänelle hyötyä, voidaan tieyksikköjä hänelle määrättäessä samalla päättää, että hänen on vastattava sitoumuksesta tai velvoitteesta tieyksikköjensä mukaisesti, ei kuitenkaan suuremmalla kuin hänen sanotusta toimenpiteestä saamaansa hyötyä vastaavalla määrällä. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 73 :n 3 momenttia. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tienpitovelvoitteiden pysyvyydestä kiinteistön omistusoikeuden siirtyessä. Uudella omistajalla olisi säännöksen nojalla samanlainen velvollisuus osallistua tieosakkuudesta aiheutuviin velvollisuuksiin kuin edellisellä omistajalla on ollut. Kiinteistön uusi omistaja ei säännöksen mukaan kuitenkaan olisi henkilökohtaisesti vastuussa edellisen omistajan aikana erääntyneiden rahasuoritusten maksamisesta. Momentti sääntelisi siten ainoastaan muiden kuin rahana suoritettavien tienpitovelvoitteiden sitovuutta kiinteistön kaupassa. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 74 :ää. 37. Tieosakkaan oikeus vaatia suorittamansa maksu siihen velvollisilta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tieosakkaan oikeudesta vaatia toisen tieosakkaan puolesta suorittamansa maksu kyseiseltä maksuun velvolliselta tieosakkaalta. Edellä esitetyn mukaisesti, jos joku osakas ei suorita osuuttaan tienpidosta aiheutuneesta velvoitteesta, muut tieosakkaat vastaisivat 35 :n 2 momentin nojalla hänen osuudestaan tieyksikköjensä mukaisessa suhteessa. Toisen tieosakkaan puolesta maksun suorittaneella osakkaalla olisi tämän pykälän nojalla oikeus periä maksettu määrä maksunsa laiminlyöneeltä osakkaalta. Kiinteistön luovutuksensaajalla olisi 2 momentin mukaan vastaavasti oikeus periä kiinteistön luovuttajalta tämän puolesta suorittamansa tienpidosta aiheutuneet maksut. Tässä pykälässä tarkoitettuja maksuja koskevat vaatimukset käsiteltäisiin yleisessä tuomioistuimessa. 38. Tiekunnan erääntyvän velan maksamiseksi tehtävät toimet. Pykälässä säädettäisiin selvän ja erääntyneen velan perimisestä tiekunnalta nykyisen lain 77 :ää vastaavasti. Nykyisen lain mukaan tielautakunnalle kuuluvia tehtäviä hoitaisi jatkossa valtion lupa- ja valvontavirasto. Pykälän 1 momentin mukaan jos velkoja on vaatinut erääntyneen velan suoritusta ja jos tiekunnalla ei ole varoja, olisi tiekunnan toimielimen viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin velan suorittamista varten koottavien tiemaksujen maksuunpanemiseksi ja perimiseksi tieosakkailta. Tiekunnan elimen, hoitokunnan tai toimitsijamiehen, tehtävänä olisi 60 :n mukaisesti huolehtia vahvistettujen tie- ja käyttömaksujen 98 47

102 perimisestä sekä hoitaa muutoinkin tiekunnan taloutta ja varoja esimerkiksi valmistelemalla maksuunpanoluettelo tiekunnan kokouksessa vahvistettavaksi. Tieosakkaiden keskinäiset vastuut määräytyisivät 35 :n mukaan. 99 Mikäli tiekunnan toimitsijamies tai hoitokunta laiminlöisi 1 momentin mukaisen velvollisuutensa, toissijaisesti olisi lupa- ja valvontaviraston määräämän uskotun miehen ryhdyttävä toimenpiteisiin koottavien tie- ja käyttömaksujen maksuunpanemiseksi ja perimiseksi, jotta tiekunnan velka saadaan maksettua. Velkojan olisi tällöin haettava uskotun miehen määräämistä lupa- ja valvontavirastolta, ja sellainen voitaisiin määrätä tiekunnan toimitsijamiehen tai hoitokunnan kuulemisen jälkeen. Asiasta säädettäisiin 2 momentissa. Uskotuksi mieheksi määrätyllä olisi oikeus 3 momentin mukaan saada suorittamastaan tehtävästä tiekunnalta kohtuullinen palkkio, jonka määrä, jollei siitä sovita, olisi valtion lupa- ja -valvontaviraston vahvistettava. Jos yksityistietoimituksen toimituskustannukset olisi 86 :n mukaan määrätty tiekunnan maksettavaksi, mikä on käytännössä tavallista, olisi toimituskustannuksia koskeva tiekunnan velka rinnastettavissa 1 momentissa tarkoitettuun tiekunnan vastattavaan selvään ja erääntyneeseen velkaan. Asiasta säädettäisiin 4 momentissa. Tässä pykälässä säädettyä menettelyä ei kuitenkaan voitaisi soveltaa tilanteisiin, joissa yksityinen kiinteistön omistaja vastaa toimituskustannuksista, jos tämä olisi oikeutettu perimään kulut tiekunnalta. 39. Vakuus tiemaksun suorittamisesta. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että kiinteistö olisi panttina tämän lain mukaisista tieosakkaille tulevista maksuista, mukaan lukien tie- ja käyttömaksut sekä niiden lisäksi muutkin lain mukaiset maksut, kuten 32 :n mukaan määrättävistä tien tekemisen kustannuksista. Silloinkin kun yksityistielain mukaisilla osakaskiinteistöön kohdistuvilla maksuilla on lakisääteinen panttioikeus, sen merkitys jäänee vähäiseksi. Koska tiemaksut ovat usein rahamäärältään pieniä, asetuksella määrättävä kirjattavan saamisen vähimmäissuuruus saattaa estää kirjaamisen. Panttioikeus tulee kysymykseen lähinnä silloin, kun varoja kerätään tien rakentamis- ja perusparannuskustannuksiin. Vaikka esimerkiksi tie- tai käyttömaksujen kirjaaminen lakisääteiseksi panttioikeudeksi olisi mahdollista, panttioikeus voidaan maakaaren 20 luvun 2 :n mukaan ilmoittaa merkittäväksi lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin vasta kun maksujen suorittaminen on laiminlyöty. Vuotuisten maksujen osalta kirjaamisilmoitusta ei voida tehdä ennen maksujen erääntymistä Pykälän 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi muiden kuin 1 momentissa tarkoitettujen maksujen lakisääteisestä panttioikeudesta. Lakisääteiseksi panttioikeudeksi voidaan kirjata kaikki sellaiset rahamääräiset saamiset, jotka sitovat kiinteistön luovutuksensaajaa. Selvyyden vuoksi momentissa luetellaan ne lainkohdat, joissa tarkoitetut saamiset saisivat panttioikeuden suoraan lain nojalla. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin voimassa olevan lain 79 :ää vastaavasti, että jos tieosakas ei omista sellaista kiinteistöä, josta tiemaksut saadaan ottaa etuoikeudella, voivat tieosakkaat päättää, että edellä tarkoitetun tieosakkaan on annettava vakuus velan tai muun velvoituksen sen osan suorittamisesta, joka vastaa tieosakkaan osuutta vastuusta, taikka että tieosakkaan on ennakolta suoritettava osuutensa velasta tai muusta velvoituksesta. Ennakolta maksettua erää ei voitaisi käyttää eikä ulosmitata muuhun tarkoitukseen kuin kysymyksessä olevan velvoituksen maksamiseen. 5 luku Tienpito ja tiealueen ulkopuolisia alueita koskevat rajoitukset 40. Tien rakentaminen. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että tie on rakennettava sitä varten perustetun tieoikeuden mukaisesti. Edellä 4 :ssä säädettäisiin yksityistietoimituksessa perustettavan uuden tien tekemiseen oikeuttavan tieoikeuden perustamisesta. Tien rakentamisen edellytykset, jotka olisivat uudessa yksityistielaissa entistä selkeämmin myös tieoikeuden perustamisen edellytyksiä, tutkittaisiin lähtökohtaisesti 48

103 jo tieoikeutta perustettaessa. Rakentamisella perustetun toeoikeuden mukaisesti tarkoitetaan myös sitä, että tieoikeuden perustamisen yhteydessä mahdollisesti asetetut 8 :n mukaiset rajoitukset olisi tietä 100 rakennettaessa huomioitava. Rakentamista koskevan pykälän 1 momentissa säädettäisiin 4 :ää täydentäen, että tie olisi rakennettava niin, että sen tarkoitus saavutetaan mahdollisimman edullisesti aiheuttamatta ympäristölle tarpeetonta haittaa tai kenellekään suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin on välttämätöntä. Säännös vastaisi 4 :n 2 momenttiin ehdotettua säännöstä. Lisäksi momentissa säädettäisiin 4 :n 2 momenttia vastaavasti, ettei tietä saa rakentaa niin, että se saattaa vaikeuttaa asemakaavan tai yleiskaavan tai yleiskaavan toteuttamista. Pykälän 2 momentissa korostettaisiin sitä, että tien rakentaminen tai käyttäminen voi edellyttää muunkin lain kuin yksityistielain mukaista lupaa, eikä tieoikeuden perustaminen korvaisi tällaista lupaa. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että sillan, rummun, lautan laitureineen ja väylineen sekä niihin kuuluvien laitteiden rakentamisesta vesistöön on tämän lain lisäksi voimassa, mitä siitä muussa laissa erikseen säädetään. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 5 :n 3 momenttia, jonka toinen lause jätettäisiin kuitenkin tarpeettomana pois. Sisällöltään sääntely ei muuttuisi. Esimerkiksi sillan tai rummun rakentamisesta toisen alueelle, jollei siihen olisi tarpeen vesilaissa (587/2011) säädetty lupa, olisivat voimassa tien rakentamista koskevat tämän lain säännökset, mutta rakennettaessa olisi lisäksi noudatettava vesilain säännöksiä. 41. Tien kunnossapito. Pykälässä säädettäisiin, että tie on pidettävä käyttötarkoitustaan ja siitä saatavan hyödyn edellyttämässä kunnossa niin, että kunnossapidosta ei aiheudu tieosakkaille kohtuuttomia kustannuksia. Pykälä vastaisi sisällöltään nykyisen lain 7 :n 4 momentin säännöstä. Yksityisteiden käyttötarkoituksena on yleisesti palvella tieosakkaiden kiinteistöille kulkemista ja kiinteistöjen käyttöä. Käyttötarkoituksen edellyttämä kunto voi siksi vaihdella sen mukaan millaisten ja mihin tarkoituksiin käytettyjen kiinteistöjen käyttöä ne palvelisivat. Esimerkiksi asutusta palvelevat yksityistien kunnossapidon taso voisi olla erilainen kuin maa- tai metsätalouden taikka muihin raskaisiin kuljetuksiin käytetty tie. Läpikulkuun käytettävä yksityistie voi lisäksi palvella muitakin tarpeita kuin tieosakkaiden kiinteistön käyttöä. Suurimman osan yksityisteistä käyttötarkoitus edellyttää tien olevan autolla-ajokelpoisessa kunnossa. Näin ei kuitenkaan välttämättä aina ole. On myös polun tyyppisiä teitä, joita tarvitaan vain jalan tai vaikkapa polkupyörällä tapahtuvaan liikkumiseen. Tällöin autolla-ajokelpoisuus ei ole tarpeen tien käyttötarkoitukselle. Tiestä tuleva hyöty voisi tarkoittaa esimerkiksi tien vaikutuspiirissä olevan alueen suuruutta ja siten tien alueellista merkittävyyttä. Tiestä saatava hyöty on lisäksi kiinteästi sidoksissa tien käyttötarkoitukseen eli siihen, millaisiin kuljetuksiin tai liikenteeseen tietä käytetään. Tiestä saatava hyöty toimii myös tieyksiköinnin eli tieosakkaiden tienpitovelvollisuuden jakoperusteena, josta säädettäisiin luvussa 4. Pykälän mukaan tien kunnossapito olisi lisäksi järjestettävä niin, ettei kunnossapidosta aiheudu tieosakkaille kohtuuttomia kustannuksia. Kohtuullisuutta olisi arvioitava erityisesti suhteessa suoritettaviin toimenpiteisiin ja niiden tarpeeseen. Kohtuullisuutta olisi kuitenkin viimekädessä arvioitava kokonaisharkinnan kautta ottaen huomioon esimerkiksi tienkäytön määrän ja laadun, jotka vaikuttavat toimenpiteiden tarpeellisuuteen ja tieosakkaiden yhteisen taikka tiekunnan varallisuusaseman. Edellä 27 :n 3 momentissa säädettäisiin toisaalta lisäksi, että jos joku tieosakas vaatii tienpitoa suoritettavaksi korkeampaa tasoa vastaavana, kuin tässä pykälässä säädetään, olisi tämän suoritettava siitä aiheutuvat lisäkustannukset. 49

104 Tien kunnossapito on tien rakentamisen ohella osa tienpitoa. Tienpitovelvollisuudesta ja sen jakamisesta tieosakkaiden kesken säädettäisiin tienpitovelvollisuutta käsittelevässä luvussa 4, jonka yksityiskohtaiset perustelut ovat edellä Tien rakentaminen Natura 2000-verkostoon sisältyvällä alueella. Pykälässä säädettäisiin tien rakentamisesta ja sen mahdollisesta estymisestä tilanteissa, joissa valtioneuvoston on sisällyttänyt alueen tai ehdottanut sitä sisällytettäväksi luonnonsuojelulaissa (1096/1996) tarkoitettuun Natura verkostoon. Säännös vastaisi sisällöltään voimassa olevan lain 7 a :ää, sillä erotuksella, että valmisteilla olevasta maakuntauudistuksesta johtuen luonnonsuojelusta vastaava yhteistyöviranomainen olisi jatkossa elinkeino-, liikenne- ja ympäristön keskuksen sijaan valtion lupa- ja valvontavirasto. Säännös voisi koskea luonnonsuojelulain 65 :n mukaisesti myös Natura verkoston ulkopuolisia alueita, jos tiehankkeella olisi todennäköisesti Natura alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Säännöstä sovellettaisiin tilanteissa, joissa tien rakentamiselle ei olisi muuta estettä, eikä tieoikeuden perustaminen ja siten rakentaminen estyisi jo suoraan 4 :n 3 momentissa säädettävien ympäristöllisten rajoitusten vuoksi. Pykälän 1 momentin mukaan, jos tien rakentaminen merkittävästi heikentäisi niitä luonnonarvoja, joiden perusteella alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää luonnonsuojelulaissa tarkoitettuun Natura verkostoon, olisi nykyistä menettelyä vastaavasti yhteistyössä valtion lupa- ja valvontaviraston kanssa pyrittävä löytämään tien rakentamiselle sellainen vaihtoehto, jossa alueelle aiheutuvat haitat jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Säännöksen mukaan yksityistietoimituksen toimitusmiesten ja luonnonsuojeluviranomaisten välillä olisi siten yhteistyövelvoite. Yksityistietoimituksesta olisi lisäksi ehdotettavan 80 :n 1 momentin mukaan aina ilmoitettava valtion lupa- ja valvontavirastolle, jos siinä olisi kyse tien rakentamisesta tai siirtämisestä. Jos tietoimitusta koskevista hakemusasiakirjoista ilmenee, että tietoimituksessa perustettavaksi haettu tieoikeus tulisi tai saattaisi tulla koskemaan Natura-aluetta, tietoimituksen toimitusinsinöörin tulisi tehdä siitä maininta valtion lupa- ja valvontavirastolle lähetettävään ilmoitukseen. Jos valtion lupa- ja valvontavirasto katsoo, että ilmoituksessa tarkoitetun tien tekeminen voisi merkittävästi heikentää niitä luonnonarvoja, joiden perusteella alue on sisällytetty Natura verkostoon, tulisi sen saattaa käsityksensä ennen toimituksen suorittamista toimitusinsinöörin tietoon ja tarpeen mukaan toimitusinsinöörin kanssa neuvoteltuaan lähettää edustajansa toimitukseen. Vastaavasti, jos vasta toimituksen yhteydessä kävisi ilmi, että tietoimituksessa perustettavaksi haettu tieoikeus tulisi tai saattaisi tulla koskemaan Natura-aluetta, olisi toimitusinsinöörin harkittava, voisiko tien tekemisestä olla edellä tarkoitettuja haitallisia vaikutuksia Natura-alueen luonnonarvoille. Jos tällaisia vaikutuksia saattaisi olla, tulisi toimitusinsinöörin olla yhteydessä valtion lupa- ja valvontavirastoon asian selvittämiseksi. Yksityistietoimituksessa olisi pyrittävä löytämään sellainen vaihtoehto linjaukselle tai muutoin tien tekemiselle, jossa siitä aiheutuvat haitat jäisivät Natura-alueella mahdollisimman vähäisiksi. Jos tien rakentaminen merkittävästi heikentäisi tarkoitettuja luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai tarkoitus sisällyttää Natura-verkostoon, ei tieoikeutta saisi yksityistietoimituksessa perustaa tieoikeutta tai tietä määrätä rakennettavaksi. Valtio olisi vaadittaessa velvollinen korvaamaan tästä aiheutuvan haitan tai lunastamaan alueen, jonka hyväksi tieoikeutta on haettu perustettavaksi. Jos tien tekemisestä toiseen kuin suunniteltuun paikkaan aiheutuisi lisäkustannuksia, jäisivät kohtuulliset lisäkustannukset tieoikeuden hakijan vastattavaksi. Kohtuulliset lisäkustannukset ylittävältä osalta valtio osallistuisi tien teon kustannuksiin maksamalla tämän osan lisäkustannuksista tai lunastaisi alueen, jonka hyväksi tieoikeutta on haettu perustettavaksi. Lunastusvelvollinen ratkaisisi, onko haitta korvattava vai alue lunastettava. Yksityistietoimitus ei sovellu ratkaisemaan 1 momentissa tarkoitettuja korvaus- tai lunastuskysymyksiä. Siksi 2 momentissa säädettäisiin voimassa olevaa lakia vastaavasti, että tien tekemisen kokonaan estymisestä 50

105 aiheutuva 1 momentissa tarkoitettu haitan korvaaminen tai alueen lunastaminen käsitellään ja ratkaistaan luonnonsuojelulain 53 :n 3 momentin mukaisesti. 43. Tien rakentamisen tai siirtämisen esteenä olevat rakennelmat. Tieoikeudesta uuden tien rakentamiseksi tai tien siirtämisestä yksityistietoimituksessa päätettäessä voitaisiin päättää oikeudesta siirtää tien rakentamisen tai siirtämisen esteenä oleva laite, rakennelma tai rakennus, jota ei käytetä asuntona, sopivaan paikkaan. Edellytyksenä olisi, että tien tekeminen laitetta, rakennelmaa tai rakennusta siirtämättä aiheuttaisi kustannusten merkittävää nousua tai huomattavaa hankaluutta ja että siirtämisestä ei aiheutuisi vahinkoa tai merkittävää haittaa sen omistajalle. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 17 3 momenttia. Mahdollisuus edellä mainittujen laitteiden, rakennelmien ja rakennusten siirtämiseen olisi edelleen tarpeen esimerkiksi turhien liikenneturvallisuuteen heikentävästi vaikuttavien mutkien välttämiseksi. Mahdollisuutta asuinrakennusten siirtämiseen ei edelleenkään pidetä tarpeellisena. Siirrettävän omaisuuden omistajalla olisi oikeus saada korvaus haitasta, vahingosta ja siirtokustannuksista 15 :n nojalla. Vahinkoa siirrosta ei katsottaisi aiheutuneen, jos omaisuus uuteen paikkaan siirrettynä olisi entisen veroinen eli edunmenetystä ei osoitettaisi. Voimassa olevaan lakiin nähden pykälään lisättäisiin kuitenkin säännös, jonka mukaan rakennus voitaisiin omistajan vaatimuksesta määrätä lunastettavaksi. Tämä lisäisi omistajan vaihtoehtoja ja parantaisi omistajan asemaa tilanteissa, joissa siirtämisen edellytykset täyttyvät, mutta omistaja kuitenkin katsoisi, että rakennus ei esimerkiksi enää vastaisi tarkoitustaan tai tulisi tarpeettomaksi. Lunastettavaksi voitaisiin määrätä vain rakennus, ei muita laitteita tai rakennelmia. Lunastuksesta päätettäisiin yksityistietoimituksessa. 44. Määräaika ja kustannusarvio tien tekemiselle. Yksityistietoimituksessa voitaisiin 1 momentin mukaan tehdä päätös siitä, minkä ajan kuluessa tie, jota varten toimituksessa perustetaan tieoikeus, olisi rakennettava valmiiksi. Jos tietä ei tämän määräajan kuluessa rakennettaisi, olisi jäljempänä ehdotettavan 97 :n mukaan mahdollista hakea valtion lupa- ja valvontavirastolta teettämisuhan asettamista. Määräajan asettaminen ei merkitsisi sitä, että tien rakentaminen estyisi määräajan kulumisen jälkeen. Jos tietoimituksessa päätettäisiin tieoikeuden perustamisesta uuden tien rakentamiseksi, olisi tietoimituksessa 2 momentin mukaan tarvittaessa laadittava kustannusarvio ja suunnitelma tein rakentamisesta. Jos 1 momentissa tarkoitettu määräaika asetettaisiin, yksityistietoimituksessa olisi kuitenkin aina laadittava kustannusarvio ja suunnitelma tien rakentamisesta. 45. Liikenteenohjauslaitteen asettaminen. Pykälässä olisi informatiivinen viittaus tieliikennelakiin (267/1981), jossa säädetään liikenteenohjauslaitteiden asettamisesta. Liikenteenohjauslaitteita ovat liikennevalot, liikennemerkit ja tiemerkinnät. Myös esimerkiksi puomit ja muut sulkulaitteet ovat liikenteenohjauslaitteita, joiden asettamisesta säädetään tieliikennelaissa. Tieliikennelain 51 :n 2 momentin mukaan liikenteenohjauslaitteen asettaa yksityistielle tienpitäjä, eli tiekunta tai tieosakas. Tienpitäjän on kuitenkin saatava ennen liikenteenohjauslaitteen asettamiselle ensin kunnan suostumus. Kunta ei voi evätä suostumustaan ilman pätevää syytä. Suostumusta ei tarvita tien kunnon taikka tiellä tai sen vieressä tehtävän työn vuoksi tarpeellisten tilapäisten liikennemerkkien asettamiseen. Rautatien tasoristeyksen kohdalla olevien liikennevalojen, sulku- ja varoituslaitteiden sekä tasoristeystä osoittavien liikennemerkkien asettamisesta, kunnossapidosta ja kustannusvastuusta säädetään ratalain (110/2007) 89 :ssä. [Liikenne- ja viestintäministeriössä on käynnissä tieliikennelain kokonaisuudistus. Luonnos hallituksen esitykseksi on tarkoitus lähettää lausunnolle alkuvuodesta 2016.] 46. Liittyminen yksityistiehen. Pykälässä säädettäisiin sisällöllisesti nykyisen lain 32 a :ää vastaavasti yksityistiehen tehdyn kiinteistön tai muun tien liittymän kunnossapitovelvollisuudesta. Liittymän haltija olisi velvollinen tekemään ja pitämään liittymän kunnossa. Liittyjän tulisi kustantaa liittymänsä rakentaminen ja

106 liittymän varustaminen tarvittavilla laitteilla, kuten tien sivuojan ylittämiseksi välttämättömillä rumpurakenteilla. Edelleen liittyjän tulisi vastata olemassa olevan liittymänsä kunnossapidosta, kuten lumenpoistosta. 103 Jos velvollisuuden laiminlyönnistä aiheutuisi vaaraa yksityisen tien liikenteelle tai sen kunnossapidolle eikä liittyjä kehotuksesta huolimatta olisi ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin, voisivat tieosakkaat tai tiekunta vaaran poistamiseksi ottaa työn tehdäkseen asianomaisen kustannuksella. Tällöin vaaran poistamiseksi välttämättömien toimenpiteiden tieosakkaille tai tiekunnalle aiheutuneet kustannukset perittäisiin liittyjältä jälkikäteen. Tällaista vaaraa voi aiheuttaa esimerkiksi lumien sulamisen yhteydessä tapahtuva liittymärummun jäätyminen, joka estää sulamisvesien virtaamisen tien vieriojassa. 47. Rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittaminen tiealueelle. Pykälässä säädettäisiin rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittamisesta tiealueelle. Kuten edellä on selvitetty, tieoikeus kattaisi jatkossa kulkuyhteyttä varten olevan käyttöoikeuden lisäksi oikeuden sijoittaa tieoikeuden kattamalle alueelle sähköja viestintäjohtoja ja muita kiinteistön käyttöä palvelevia rakenteita, rakennelmia ja laitteita. Keskeistä olisi, että tiealueelle sijoitettavat rakenteet olisivat kiinteistöjen käyttöä palvelevia. Mainittuja rakenteita, rakennelmia ja laitteita voisi tiealueelle sijoittaa tieosakkaat itse taikka muu toimija tiekunnan tai tieosakkaiden luvalla. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin selkeyden vuoksi, että tarkoitettuihin toimenpiteisiin olisi oltava tiekunnan tai, jos osakkaat eivät muodosta tiekuntaa, tieosakkaiden lupa. Koska tieoikeus jatkossa suoraan lain nojalla kattaisi alueen käytön myös pykälässä tarkoitettuihin toimenpiteisiin, ei lupaa jatkossa tarvitsisi erikseen pyytää kiinteistönomistajalta, vaan lupa tiekunnalta tai tieosakkailta, joiden hyväksi tieoikeus on perustettu, riittäisi. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että jos 1 momentissa tarkoitettujen rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittaminen on huomattavasti lisännyt tien tai vaurioittanut sitä, on rakenteen, rakennelman tai laitteen haltija velvollinen korvaamaan aiheutuneet lisäkustannukset. Säännös vastaisi pitkälti edellä ehdotettua 34 :ää, jonka perusteluihin tässä viitataan. 48. Rakentamisrajoitukset. Yksityistietoimituksessa voitaisiin liikenneturvallisuuden turvaamiseksi tarvittaessa asettaa kielto rakentaa rakennusta tai liikenneturvallisuutta vaarantavaa aitaa tai muuta pysyvää laitetta yksityistien tai sen osan varrelle enintään kahdentoista metrin etäisyyteen ajoradan keskiviivasta. Säännös vastaisi sisällöltään voimassa olevan lain 19 :ää. Säännös rinnastuu maantietä koskeviin säännöksiin maantien suoja-alueesta. Maanteillä on olemassa suoja-alue kuitenkin suoraan maantielain (503/2005) 44 :n nojalla, ja se on ulottuvuudeltaan pääsääntöisesti 20 metriä ajoradan keskilinjasta. Koska yksityistiet ovat tarkoitukseltaan ja usein myös rakenteeltaan varsin erilaisia kuin yleistä liikennettä palvelevat maantiet, ei automaattista suoja-alueiden olemassa oloa suoraan lain perusteella pidetä tarkoituksenmukaisena yksityisteiden osalta maanomistajan oikeusasema huomioiden. Rakentamisen rajoittaminen voi kuitenkin joissain tapauksissa olla tarpeen. Asiaa olisi arvioitava kunkin yksittäistapauksen osalta erikseen yksityistietoimituksessa. Rakennuskielto koskisi uusia rakennuksia, kun taas olemassa olevien rakennusten siirtämisestä päätettäisiin edellä esitetyn 43 :n mukaisesti. Mainitusta 43 :stä eroten rakentamiskielto voisi koskea myös asuinrakennuksen rakentamista. Säännöksen mukaan asetettava kielto voisi rakennusten lisäksi koskea pysyviä aitoja ja muita pysyviä laitteita, jotka voisivat vaarantaa liikenneturvallisuuden. Esimerkiksi lumiaitaa, jotka ovat tilapäisiä, tai kuusiaitaa, jotka luetaan luonnonesteiksi, ei pidettäisi säännöksessä tarkoitettuina pysyvinä aitoina. Muu pysyvä laite voisi olla esimerkiksi pysyvä mainoslaite. Liikenneturvallisuutta vaarantavia laitteita voisivat olla erityisesti lähelle risteysalueita sijoitettavat laitteet, jotka voisivat rajoittaa liikenneturvallisuuden vuoksi tarpeellista näkemäalaa. 52

107 Poikkeuksen kiellosta voisi myöntää asianomainen maakunta. Maakunnille on hallituksen esityksen xx/xx mukaan siirtymässä aiemmin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille alueellisen tienpidon tehtävät sekä 104 liikenneturvallisuuteen liittyviä tehtäviä, joiden nojalla maakunnat ovat jatkossa viranomaistaho, jossa on asiantuntemus pykälässä tarkoitettujen liikenneturvallisuuskysymysten arviointiin. Pykälässä tarkoitettua rakentamiskieltoa ei voitaisi määrätä koskemaan asemakaava-alueita. Asemakaavassa määrätään myös yksityistien varrella olevasta maankäytöstä sitovasti, minkä vuoksi tässä pykälässä tarkoitetun kiellon antaminen ei olisi enää perusteltua. 49. Puiden ja pensaisen poistaminen tiealueelta ja sen läheisyydestä. Tieoikeuteen sisältyisi 1 momentin mukaan oikeus puiden, pensaiden ja muiden tienpitoa haittaavien luonnonesteiden poistamiseen tiealueelta sekä tälle alueelle ulottuvien oksien karsimiseen. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 17 :n 1 momenttia. Tieoikeuden haltijan on tällaisessa tilanteessa syytä olla yhteydessä maanomistajaan ennen puiden kaatamiseen tai muuhun vastaavaan toimenpiteeseen ryhtymistä. Mikäli tieoikeuden sijainnista on erimielisyyttä tai se on muutoin epäselvä, voitaisiin asia ratkaista yksityistietoimituksessa. Tällöin kasvillisuus voitaisiin poistaa tiealueelta vasta tieoikeusaluetta koskevan yksityistietoimitusratkaisun tultua täytäntöönpanokelpoiseksi. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin oikeudesta poistaa puita, pensaita ja muita luonnonesteitä tiealueen ulkopuolelta. Poiketen voimassa olevasta laista, jatkossa tieoikeuden haltija eli tieosakas tai tiekunta, jos sellainen on perustettu, voisivat poistaa liikenneturvallisuutta ilmeisesti vaarantavat puut ja pensaat tai niiden oksat tiealueen ulkopuolelta. Liikenneturvallisuutta vaarantavina voidaan pitää erityisesti tien käyttäjien näkemää rajoittavia puita ja pensaita tien kaarrekohdissa, kohdissa, joissa tiehen liittyy toinen yksityistie, sekä yksityistien ylittävän rautatien tasoristeysten kohdalla. Puita ja pensaita saisi poistaa tiealueen ulkopuolelta vain liikenneturvallisuuden vuoksi. Puiden ja pensaiden olisi lisäksi oltava liikenneturvallisuutta ilmeisesti vaarantavia, joten kynnys 2 momentin mukaisiin toimenpiteisiin olisi varsin korkealla. Tontilla, rakennuspaikalla tai puutarhassa kasvavia tai erityiseen hoitoon muutoin otettuja puita tai pensaita eivät tieoikeuden haltijat saisi omasta päätöksestään poistaa ilman erittäin painavia syitä. Erittäin painava syy voisi olla esimerkiksi ilmeistä välitöntä vaaraa aiheuttava puu tai pensas. Pykälän 2 momentin mukaisista toimenpiteistä olisi säännöksen nojalla ennakolta hyvissä ajoin ilmoitettava kysymyksessä olevan alueen omistajalle tai haltijalle. Alueen omistaja tai haltija voisi tarvittaessa ilmoittaa pitävänsä toimia lainvastaisina, jos katsoo, etteivät 2 momentin edellytykset täyty. Jos toimiin kuitenkin ryhdyttäisiin, olisi maanomistajalla mahdollisuus hakea valtion lupa- ja valvontavirastolta keskeyttämisuhan asettamista esitettävän 97 :n mukaisesti. 50. Alueen käyttäminen tilapäisesti tienä. Pykälässä säädettäisiin toisen omistaman maa-alueen käyttämisestä tilapäisesti tienä voimassa olevan lain 81 :ää vastaavasti. Jatkossa oikeuden alueen käyttämiseen tilapäisesti tienä annettaisiin kuitenkin yksityistietoimituksessa, eikä enää tielautakunnan päätöksellä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa tietyö, sillansortuma, maanvieremä, tulva tai muu sellainen syy tilapäisesti estää olemassa olevan yksityistien käyttämisen. Säännöksen mukaan asianosaisten tulisi lähtökohtaisesti sopia tilapäisen tien järjestämisestä toisen alueelle siksi ajaksi, kuin varsinaisen tien käyttäminen on estynyt. Jos sopimusta ei saavutettaisi, yksityistietoimituksessa olisi kuitenkin mahdollista perustaa tässä tarkoitettu oikeus tilapäisesti käyttää toisen aluetta. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että vastaavasti voitaisiin antaa oikeus toisen alueen käyttämiseen puutavaran tai muun tavaran tilapäistä kuljettamista varten. Oikeuden antaminen tilapäistä kuljettamista varten ei kuitenkaan edellyttäisi 1 momentissa tarkoitettuja tilapäisiä olosuhteita, jotka estäisivät tien käytön. 53

108 Oikeus tilapäisten kuljetusten suorittamisen toisen alueen kautta voitaisiin siis antaa myös normaaliolosuhteissa. On kuitenkin tarkoituksenmukaista, ettei vain tilapäistä kuljetustarvetta varten tarvitse 105 perustaa 2 luvun mukaista tieoikeutta. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että 1 ja 2 momenteissa tarkoitettu oikeus käyttää tilapäisesti toisen aluetta tienä voitaisiin myöntää vain, jos 4 :ssä säädetyt edellytykset täyttyisivät. Oikeus tilapäiseen tiehen toisen alueen kautta olisi siis oltava tärkeää kiinteistön tarkoituksenmukaista käyttöä varten eikä siitä saisi aiheutua huomattavaa haittaa millekään kiinteistölle tai muulle rekisteriyksikölle. Momentissa säädettäisiin lisäksi, että oikeuden myöntämisestä olisi vaadittaessa määrättävä kohtuullinen korvaus. Asianosaiset voisivat sopia korvauksesta keskenään, mutta jollei sopimukseen päästäisi, päätettäisiin asiasta yksityistietoimituksessa. 6 luku Yksityistien hallinto 51. Yksityistien hallinnointi. Pykälässä säädettäisiin, millä tavalla tämän lain soveltamisalaan kuuluvien yksityisteiden hallinnointi voidaan hoitaa. Pykälän 1 momentin mukaan yksityistietä hallinnoimaan voitaisiin perustaa tiekunta, jos tieosakkaat niin päättävät tai jos yksityistietoimituksessa tieosakkaiden lukumäärän tai tienpidon asianmukaisen hoitamisen vuoksi tiekunnan perustaminen katsottaisiin tarpeelliseksi. Tieosakkaat voisivat halutessaan hallinnoida yksityistietä myös järjestäytymättöminä keskenään asiasta sopien. Pykälän 2 momentissa mahdollistettaisiin ulkopuolisen toimijan valtuuttaminen huolehtimaan yksityistien tienpidosta, jos tieosakkaat näin päättäisivät. 52. Tiekunnan perustaminen. Pykälässä säädettäisiin tiekunnan perustamiseen liittyvistä yksityiskohdista. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, miten tiekunta voidaan perustaa. Tiekunta voitaisiin perustaa edelleen yksityistietoimituksessa, kuten se on tähänkin asti perustettu. Erityisesti tiekunta tulisi perustaa yksityistietoimituksessa silloin, kun tietoimituksessa perustettaisiin tieoikeus tai tieoikeudet uuden tien rakentamista varten. Jotta tiekuntien perustamiseen saataisiin joustavuutta ja yksityisteiden järjestäytymistä pystyttäisiin edistämään, tiekunta voitaisiin perustaa myös tiekunnan perustamiskokouksessa. Tämä edellyttäisi sitä, että tiekunnan perustamiskokouksessa olisi edustettuina kaikki kyseisen tien tai kyseisten teiden tieosakkaat ja että asianmukainen tieto tiekunnan perustamisesta ilmoitettaisiin 4 momentin mukaisesti kiinteistörekisterinpitäjälle. Tiekunnan perustamispäätöksen ilmoittaminen kiinteistörekisteriin olisi edellytyksenä tiekunnan perustamispäätöksen voimaantulolle. Käytännössä tiekunnan perustamiskokouksessa voitaisiin perustaa tiekunta vain jo olemassa olevalle yksityistielle, jonka tienpito on kyseiseen hetkeen asti hoidettu järjestäytymättömästi. Tiekunnan perustaminen voitaisiin tehdä myös kiinteistörekisterinpitäjän päätöksellä tilanteissa, jossa tietoimitusta on haettu ja toimitsijainsinööri katsoo, että asian käsitteleminen yksityistietoimituksessa ei ole tarpeen. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että tietoimituksessa voitaisiin määrätä tietä koskevien asioiden hoitamista varten perustettavaksi tieosakkaiden muodostama tiekunta, jos sitä tieosakkaiden lukumäärän tai tienpidon asianmukaisen hoitamisen vuoksi tai muusta tällaisesta syystä olisi pidettävä tarpeellisena. Vaikka suurempien yksityistiekokonaisuuksien muodostaminen nähdään tavoiteltavaksi asiaksi, uutta rakentamatonta tietä ja ennestään olevaa tietä varten ei kuitenkaan voitaisi määrätä perustettavaksi yhteistä tiekuntaa, jos kaksi kolmannesta ennestään olevan tien läsnä olevista osakkaista sitä vastustaisi. Tämä olisi kuitenkin lievennys voimassa olevaan lakiin, jossa edellytyksenä yhteisen tiekunnan rakentamiselle on, että enemmistö ennestään olevan tien läsnä olevista osakkaista ei asiaa vastusta. 54

109 Riippumatta siitä, miten tiekunta perustetaan, olisi 3 momentin mukaan perustamishetkellä päätettävä, olisiko tiekunnan toimielimenä oleva toimitsijamies vai vähintään kolmijäseninen hoitokunta sekä mitä nimitystä 106 tiestä käytettäisiin. Samalla olisi valittava toimitsijamies tai hoitokunta ja näille tarvittavat varamiehet. Muutosta entiseen olisi se, että hoitokunnan ei tarvitsisi olla vain kolmijäseninen, vaan siinä voisi olla myös suurempi määrä jäseniä, jos tieosakkaat katsovat sen tarpeelliseksi. Tiekunnan perustamishetkellä tulisi myös tehdä päätös siitä, ottaako tiekunta käyttöön säännöt. Jos tiekunta päättäisi olla ottamatta sääntöjä käyttöönsä, se voisi tehdä sen myöhemminkin esimerkiksi tiekunnan kokouksessa. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin tiekunnan perustamiskokouksen pöytäkirjan laatimisesta ja yksityistierekisterin päivittämisestä. 53. Rekisteröinti. Pykälässä säädettäisiin, että yksityistierekisterissä olisi oltava ajantasaiset tiedot 96 :ssä säädetyistä asioista, erityisesti yksityisteiden toimielimestä ja hallinnosta, tiekunnan säännöistä ja yhteystiedoista. Voimassa olevakin laki on velvoittanut yksityistierekisterin tietojen olemassa oloa, mutta käytäntö on osoittanut, että rekisteriä ei päivitetä tiekuntien osalta niin usein kuin olisi tarpeen. Tämän vuoksi pykälässä säädettäisiin yksiselitteisesti, että tiekunnan tietojen on oltava ajantasaisina yksityistierekisterissä. Tiekunta tulee rekisteröidä yksityistierekisteriin 96 :n mukaisesti kun se perustetaan ja toimitsijamiehen tai hoitokunnan tulisi 60 :n 11 kohdan mukaisesti huolehtia siitä, että tiedot päivitetään, kun muutoksia tapahtuu. Tiekunnan ajantasaiset yksityistierekisteritiedot ovat myös 89 :n mukaisia avustuskriteerejä. 54. Tiekunnan toimivalta. Pykälässä säädettäisiin tiekunnan toimivallasta. Tiekunta ei ole kirjanpitolain (1336/1997) mukainen kirjanpitovelvollinen oikeushenkilö. Tiekunta voisi kuitenkin tehdä tienpitoa varten tarpeellisia sitoumuksia ja hankkia irtainta omaisuutta sekä kantaa ja vastata velvoitteistaan kuten aiemminkin. Lisäyksenä tiekunnan toimivaltaan esitettäisiin tiekunnalle mahdollisuutta päättää sähkö- ja viestintäjohtojen ja muiden kiinteistön käyttöä palvelevien rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittamisesta tiealueelle. Tämä keventäisi huomattavasti esimerkiksi nykypäivänä jo välttämättömän viestintäinfrastruktuurin sijoittamismenettelyä tiealueelle. Tiekunta voisi myös säännöissään sopia, että se voisi hankkia, ostaa tai tarjota tiekunnan jäsenille myös muita kuin tienpitoon liittyviä palveluita. Nämä muut palvelut voisivat liittyä esimerkiksi vesi- ja jätehuollon tai muun vastaavan yksityisteiden varrella sijaitsevien kiinteistöjen käyttämiselle välttämättömän infran järjestämiseen. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 62 :n 1 momenttia. 55. Tiekunnan edustaminen. Pykälässä säädettäisiin tiekunnan nimen kirjoitusoikeudesta sekä tiekunnan edustamisesta tuomioistuimessa ja muissa viranomaisasioissa. Tiekuntaa koskeva oikeustoimi tulee tiekuntaa sitovaksi, kun sen on tiekunnan puolesta tehnyt se, jolla on oikeus kirjoittaa tiekunnan nimi. Jotta menettelyt olisivat joustavia ja palvelisivat mahdollisimman hyvin myös pikaisia käsittelyjä, voisi tiekuntaa edustaa tuomioistuimissa ja muissa viranomaismenettelyissä toimitsijamies, hoitokunnan jäsen tai näiden varamies. Näiden tulisi tarvittaessa osoittaa asemansa tiekunnan kokouksen pöytäkirjan otteella. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 62 :n 2 momenttia. 56. Tiekunnan toimitsijamiehen tai hoitokunnan valitseminen. Pykälässä säädettäisiin tiekunnan toimitsijamiehen tai hoitokunnan valitsemiseen liittyvistä yksityiskohdista sekä heille ja mahdollisille tilintai toiminnantarkastajille maksettavasta kohtuullisesta palkkiosta sekä korvauksesta, joka heille suoritettaisiin tehtävästä aiheutuneiden kustannusten takia. Tiekunnan toimitsijamies tai hoitokunnan jäsenet ja näiden varamiehet voitaisiin valita enintään neljäksi vuodeksi, mutta lyhyempikin aika olisi mahdollinen ja valittavat henkilöt voisivat olla muitakin kuin tieosakkaita, esimerkkeinä paikallinen tieisännöitsijä tai muu aktiiviseksi tiedetty kansalainen alueelta. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 58 :n 2 ja 3 momenttia. 55

110 57. Toimitsijamiehen ja hoitokunnan vastuu. Pykälässä säädettäisiin toimitsijamiehen ja hoitokunnan vastuuvapaudesta. Toimitsijamies ja hoitokunta vapautuisivat korvausvastuusta siinä tapauksessa, jos 107 tiekunta on hyväksynyt vahingon aiheuttaneen toimenpiteen tilitystä tarkastettaessa tai jossain muussa yhteydessä ja näin antanut toimitsijamiehelle tai hoitokunnalle vastuuvapauden. Toimitsijamies tai hoitokunta voi aiheuttaa tiekunnalle vahinkoa myös muilla tavoilla kuin mihin tiekunnan tilityksen tarkastamisella voi ottaa kantaa. Vastuuvapaus olisi tiekunnan osalta myönnettävissä tiekunnan kokouksessa myös muulla tavoin, jos tämä asian luonteen takia nähtäisiin tarpeelliseksi. 58. Toimitsijamiehen tai hoitokunnan vapauttaminen. Tiekunnan kokous ei tarvitsisi toimitsijamiehen tai hoitokunnan jäsenen tai näiden varamiehen vapauttamiselle erityistä syytä, vaan se voi halutessaan vapauttaa edellä mainitut tehtävistään ennen toimikauden päättymistä. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 61 :ä. 59. Hoitokunnan järjestäytyminen. Pykälässä säädettäisiin, että hoitokunnan olisi valittava varsinaisten jäsentensä keskuudesta puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, joiden kutsusta hoitokunta kokoontuisi. Hoitokunta kokoontuisi päätösvaltaisena kun puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ja puolet varsinaisista jäsenistä henkilökohtaisesti tai varajäsenen edustamana olisivat paikalla. Erimielisyyden sattuessa hoitokunnan päätökseksi katsottaisiin se mielipide, jota hoitokunnan enemmistö on kannattanut. Jos äänet menisivät tasan, puheenjohtajan ääni ratkaisisi. Koska hoitokunta voisi ehdotetun mukaisesti olla suurempi kuin kolmijäseninen, äänet menisivät aiempaa useammin tasan, jolloin puheenjohtajan ääni ratkaisisi. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 59 :ä. 60. Toimitsijamiehen ja hoitokunnan tehtävät. Toimitsijamiehen ja hoitokunnan tehtävistä säädettäisiin pitkälti samoin kuin on aiemminkin säädetty. Toimitsijamiehen ja hoitokunnan tehtävät liittyisivät muutamaan pääteemaan, eli lähinnä tiekunnan edustamiseen, tilinpidon ja talousasioiden valmisteluun sekä yksityistien käytön laajuuden määrittämiseen sekä muutamaan pienempään asiakokonaisuuteen. Tiekunnan puhevallan käyttö ja tiekunnan edustaminen (kohta 1) viranomaisasioissa olisivat toimitsijamiehen tai hoitokunnan tehtäviä 55 määritellyllä tavalla. Tiekunnan tilinpito ja talousasioiden valmistelu (kohdat 2-6) sekä edellä mainittuihin kiinteästi liittyvä tie- ja käyttömaksujen keräämisen valmistelu kokonaisuudessaan olisivat myös toimitsijamiehen tai hoitokunnan tehtäviä. Varsinaiset päätökset toimitsijamiehen ja hoitokunnan tekemien ehdotusten pohjalta tekisi kuitenkin tiekunta. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi edellisen varainhoitokauden tilityksen ja seuraavan varainhoitokauden talousarvion valmistelu sekä tieyksiköiden ja käyttömaksujen muutosten sekä maksuunpanoluetteloehdotuksen valmistelu. Toimitsijamiehen ja hoitokunnan tulisi myös huolehtia tie- ja käyttömaksujen perimisestä. Käytännössä tämä tarkoittaisi laskujen laatimista, lähettämistä sekä huolehtimista siitä, että tie- ja käyttömaksut maksetaan. Toimitsijamies tai hoitokunta pystyisi myös antamaan yksityistien käyttöön liittyviä kieltoja, rajoituksia ja lupia (kohdat 7-10). Toimitsijamiehen tai hoitokunnan tehtävänä olisi rajoittaa tai kieltää, määräajaksi tai toistaiseksi, tien kuntoa vaarantava käyttö tilanteissa, joissa tie on rakenteeltaan tilapäisesti heikentynyt, esimerkiksi roudan sulamisen tai runsaiden sateiden seurauksena. Toimitsijamiehen tai hoitokunnan tehtävänä olisi myös määritellä tarvittaessa mahdollisen sillan tai lautan suurin sallittu kuormitus. Edellä esitetyt tehtävät edellyttäisivät sitä, että toimitsijamies tai hoitokunta tuntisi tarpeeksi hyvin tien kunnon ja näin ollen pystyisi rajoittamaan tienkäyttö, jos siihen ilmenisi aihetta. Toimitsijamies tai hoitokunta pystyisi antamaan luvan myös tien tilapäiseen käyttöön. Kun kyseessä olisi pitkäaikaisempi käyttö, luvan antaisi tiekunta. 56

111 Edellä mainittujen lisäksi toimitsijamiehen tai hoitokunnan tulisi huolehtia Maanmittauslaitoksen yksityistierekisterin ajantasaisuudesta päivittämällä tiekunnan kokouksessa mahdolliset tehtävät muutokset 108 tietoihin (kohta 11) sekä valmistella tiekunnan kokousta varten esityksen tiekunnan säännöistä. Yleisesti ottaen toimitsijamiehen tai hoitokunnan tehtävänä olisi huolehtia tien tarkoituksenmukaisesta kunnossapidosta ja kunnossapidon edellytyksistä niin, että tiekunnalla olisi valmiudet toimia tarpeeksi hyvin ja tehokkaasti, jotta yksityisten riittävä kunnossapidon taso voitaisiin taata ilman kohtuuttomia kustannuksia tieosakkaille. Tiekunta voi myös halutessaan ohjeistaa toimisijamiestä tai hoitokuntaa kokouksessaan tai tiekunnan säännöillä. 61. Toimitsijamiehen ja hoitokunnan esteellisyys. Esteellisyys koskisi sopimusten ja muiden asioiden käsittelyä tilanteessa, jossa toimitsijamiehen tai hoitokunnan jäsenen yksityinen etu saattaisi olla ristiriidassa tiekunnan edun kanssa. Pykälässä tarkoitettu sopimuksenteosta johtuva esteellisyys koskisi mitä tahansa varallisuusoikeudellista sopimusta. Sopimukseen rinnastuisi myös lahjan tai lahjanluonteisen etuuden antaminen toimitsijamiehelle tai hoitokunnan jäsenelle. Esteellisyys syntyisi myös, kun asianomainen olisi ollut sopimuksenteossa toisen osapuolen avustaja, edustaja tai asiamies. Esteellisyys syntyisi niin ikään silloin, kun hallituksen jäsen tai toimihenkilö on huomattava omistaja siinä yhtiössä, jonka kanssa sopimus tehdään. Pykälä noudattaisi pitkälti, mitä yhdistyslain 37 :ssä on säädetty. 62. Tiedoksianto tiekunnalle. Haasteen, viranomaisen käskyn tai muun tiedoksiannon katsottaisiin tulleen tiekunnan tietoon, kun se on annettu tiedoksi toimitsijamiehelle tai tämän varamiehelle taikka hoitokunnan varsinaiselle jäsenelle. Pykälässä myös viitattaisiin 96 :n mukaiseen Maanmittauslaitoksen ylläpitämään yksityistierekisteriin, jonka ajan tasalla pitäminen ja päivittäminen tiekunnan osalta kuuluisi ehdotuksen mukaan toimitsijamiehelle tai hoitokunnalle. Haasteen, viranomaisen käskyn tai muiden tiedoksi antamisten jouhevuuden ja yleisten käytäntöjen toimivuuden takia olisi kohtuullista, että tiedoksi antaminen katsottaisiin päteväksi myös sellaisissa tilanteissa, joissa tieto on annettu henkilölle, joka ei enää hoida kysymyksessä olevaa tehtävää, mutta on edellä mainitun yksityistierekisterin mukaan tiekunnan toimitsijamies tai hoitokunnan puheenjohtaja. Tämä myös uskotaan kannustavan tiekuntia pitämään niitä koskevan reksiterin tiedot ajantasaisina. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 62 :n 3 momenttia. 63. Päätöksenteko tiekunnassa. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, kuinka tiekunnan kokouksessa äänestettäessä äänet laskettaisiin. Äänimäärä on riippuvainen tieyksikköjen määrästä. Jotta joku tieosakas suurimman tieyksikköjen määrän haltijana ei pystyisi yksin määräämään tiekunnan kokouksessa päätettävistä asioista, on katsottu tarpeelliseksi määritellä ns. äänileikkuri. Kenenkään tiekunnan kokoukseen osallistuvan äänimäärä ei saisi ylittää kolmeakymmentä prosenttia kokouksessa edustettuina olevien osakkaiden yhteisestä tieyksikkömäärästä. Jos kokouksessa joudutaan äänestämään, asiat ratkaistaan yksinkertaisella äänten enemmistöllä, mikä määräytyisi mainitun prosenttimäärän mukaan laskettavan äänimääräleikkauksen mukaisesta yhteenlasketusta äänimäärästä. Momentti pysyisi pitkälti samansisältöisenä voimassa olevaan lakiin verrattuna. Pykälän 2 momentin mukaan tieosakkaalla olisi oikeus valtuuttaa toinen henkilö käyttämään puolestaan puhe- ja äänivaltaansa tiekunnan kokouksessa. Yhä useampi tieosakas asuu jossain muualla kuin yksityistien varrella ja näin ollen osallistuminen tiekunnan kokouksiin ja perehtyminen siellä käsiteltäviin asioihin ei välttämättä ole aina säännöllistä. On arvioitu, että 2 momentin mukainen äänimäärän rajoittaminen olisi tarpeellista, jotta yksittäinen, esimerkiksi yksityistien varrella asuva tieosakas ei voisi kerätä esimerkiksi muualla asuvien äänivaltaa keskitetysti ja näin ollen määrätä tiekunnan kokouksessa päätettävistä asioista lähestulkoon yksin. Äänimäärän rajoittaminen 45 %:iin kokouksessa edustettuina olevien osakkaiden yhteisestä tieyksikkömäärästä mahdollistaa kuitenkin tarpeen mukaisen toisen henkilön valtuuttamisen. 57

112 64. Tiekunnan säännöt. Pykälässä säädettäisiin tiekuntien mahdollisuudesta vahvistaa tiekunnalle säännöt määräenemmistöllä. Tiekunnan säännöt valmistelisi toimitsijamies tai hoitokunta ja tiekunta voisi 109 kokouksessaan hyväksyä esityksen sellaisenaan tai muokattuna. Tiekunnan säännöissä olisi mahdollista sopia tietyistä, erikseen määritellyistä asioista myös ohi lain. Näitä asioita olisivat muun muassa tiekunnan kokouksen ajankohta tietyiltä osin, kokouskutsukäytännöt tietyiltä osin, kokouksen koollekutsuja, kokouspöytäkirjakäytännöt tietyiltä osin sekä 96 :n mukaisen yksityistierekisterin päivittäjä, mutta kuitenkin niin, että edellä mainitut tehtävät tulisivat asianmukaisesti hoidetuksi. Muista asioista tiekunta voisi sopia säännöissään lain puitteissa. Pykälä mahdollistaisi tiekunnan joustavamman hallinnon sekä selkeämmät käytänteet. Koska tiekunnat voivat olla keskenään hyvinkin erilaisia, olisi hyvä, että tiekunta voisi sopia sille parhaiten sopivista toimintatavoista säännöillä. Esimerkiksi osuuskuntalaissa (421/2013) osuuskunnille mahdollistetaan monissa asioissa hyvin laaja itsemääräämisoikeus sääntöihinsä ohi lain. Tiekunnan säännöt eivät kuitenkaan saisi loukata tieosakkaalle tässä laissa säädettyjä oikeuksia tai tieosakkaiden yhdenvertaisuutta. Pykälän 2 momentin mukaisesti tieosakas olisi oikeutettu vapaasti saattamaan säännöt tiekunnan kokouksen uudelleenkäsiteltäväksi ja tarkastettavaksi, jos hänestä tuntuisi, että niissä olisi jotain korjattavaa tai niitä tulisi tarkastella uudelleen. 65. Tiekunnan kokous. Pykälässä säädettäisiin tieosakkaiden toimivaltaan kuuluvista asioista. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 64 :ä. Tieosakkaiden tehtävänä olisi päättää tienpidosta ja muista tiekuntaa koskevista asioista tiekunnan kokouksessa. Säännöissä voitaisiin sopia, että tiekunnan kokous voitaisiin pitää osittain tai kokonaan myös puhelimitse, sähköpostitse tai muita tietoliikenneyhteyksiä, kuten etäyhteyttä käyttäen, mutta kuitenkin sillä edellytyksellä, että kaikilla tieosakkailla täytyisi olla mahdollisuus osallistua kokoukseen. Pelkästään sähköpostitse tai muita tietoliikenneyhteyksiä ei voitaisi käyttää, jos kaikilla tieosakkailla ei olisi käytössään kyseisiä laitteita, mutta kyseisiä apuvälineitä käyttämällä pitäisi pystyä kokouksiin niin sovittaessa osallistumaan. Tiekunnan kokouksessa päätettävät asiat olisi erikseen määritelty niitä koskevissa pykälissä. Pykälän 2 momentissa olisi säädetty asioista, joista tässä laissa säädetyn lisäksi tulisi erityisesti päättää. Tiekunnan kokouksessa vahvistettaisiin talousarvio seuraavaa varainhoitokautta varten ja hyväksyttäisiin edellisen varainhoitokauden tilitys toimitsijamiehen tai hoitokunnan esityksestä. Tässä yhteydessä tiekunta antaisi toimitsijamiehelle tai hoitokunnalle vastuuvapautuksen tiekunnan talouteen liittyvistä toimistaan. Jos vastuuvapaus haluttaisiin myöntää myös muihin asioihin liittyen, pitäisi tiekunnan kokouksen päättää asiasta erikseen. Tiekunnan kokouksessa vahvistettaisiin myös toimitsijamiehen tai hoitokunnan valmistelema tie- ja käyttömaksujen maksuunpanoluettelo. Maksuunpanoluetteloesitykseen voisi tiekunta tarvittaessa myös esittää muutoksia tehtäväksi ja vahvistaa maksuunpanoluettelon muutettuna. Tiekunnan kokouksessa päätettäisiin myös rahalainan ottamisesta. Rahalainaa voitaisiin päättää otettavan esimerkiksi tienpitoinvestointeja, kuten tien parantamishankkeita tai sillan parantamista, varten. Tiekunta päättäisi rahalainan ottamisesta toimitsijamiehen ja hoitokunnan tieinvestointia koskevien valmistelujen perusteella. Tiekunta myös päättäisi kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 103 mukaisen rajankäynnin hakemisesta, jonka tarkoituksena on rajamerkin rakentaminen, siirtäminen tai korjaaminen, jos tiekunnan toimenpiteen vuoksi tällainen rajankäynti olisi tarpeellinen. Tiekunta päättäisi tienpitokustannusten lisäksi mahdollisista tietoimituksista aiheutuvien kustannusten suorittamisesta. Tiekunta voisi halutessaan myös antaa tienpitoa koskevia ohjeita toimitsijamiehelle tai hoitokunnalle ja näiden ohjeiden sisältö päätettäisiin tiekunnan kokouksessa. Tiekunnan kokous päättäisi myös tiekunnan säännöistä toimitsijamiehen tai hoitokunnan esityksen pohjalta. 58

113 66. Esteellisyys tiekunnan kokouksessa. Pykälässä säädettäisiin tilanteista, joissa tieosakas ei saisi osallistua tiekunnan päätöksentekoon esteellisyytensä vuoksi. Tieosakas olisi esteellinen päätettäessä hänen ja 110 tiekunnan välisestä sopimuksesta tai muusta asiasta, jossa hänen yksityinen etunsa olisi ristiriidassa tiekunnan edun kanssa. Kun kysymyksessä olisi tieosakkaan ja tiekunnan välinen sopimus, tieosakas olisi esteellinen riippumatta siitä, onko etujen ristiriita kyseisessä tapauksessa todellinen tai edes mahdollinen. Laissa tarkoitettu sopimus voisi olla mikä tahansa, kuten esimerkiksi sopimus tienpidon valtuuttamisesta ulkopuoliselle toimijalle. Tieosakas ei myöskään voisi olla päättämässä vastuuvapauden myöntämisestä hänelle itselleen. Jos tieosakas tai joku hänen perheenjäsenistään olisi osakkaana tai jäsenenä yhteisössä, jolle tiekunta olisi valtuuttamassa tienpitotehtävien hoitoa, ei tieosakas myöskään saisi osallistua tiekunnan kokouksessa päätöksentekoon, sillä hänelle voitaisiin katsoa olevan odotettavissa etua, joka voisi olla ristiriidassa tiekunnan edun kanssa. Esteellinen tieosakas voisi kuitenkin aina osallistua häntä koskevasta asiasta käytävään keskusteluun eli esimerkiksi esittää itseään puoltavia näkemyksiä. Päätöksenteon kannalta olisi suotavaa, että siihen osallistuvat tieosakkaat voisivat saada mahdollisimman kattavat tiedot päätöksenteossa huomioon otettavista seikoista. Ei ole perusteita kieltää esteellistä tieosakasta osallistumasta keskusteluun sillä perusteella, että hän voisi taivuttaa muiden tieosakkaiden enemmistön omalle, tiekunnan edun vastaiselle kannalle. Pykälä olisi hyvin pitkälle osuuskuntalain (421/2013) 26 :n mukainen. Sitä vastoin, jos kaikki tiekunnan tieosakkaat olisivat osakkaina tai jäseninä yhteisössä, jolle tienpito on suunniteltu valtuutettavan, saisivat kaikki osallistua tiekunnan päätöksentekoon. 67. Tiekunnan kokouksen ajankohta. Pykälässä säädettäisiin tiekunnan kokousten. Tiekunnan olisi pidettävä vuosikokous joka vuosi ja tarpeen vaatiessa myös muita ylimääräisiä kokouksia. Voimassa olevasta laista poiketen tiekunnan kokouksen ajankohdasta voitaisiin päättää tiekunnan kokouksessa tai säännöissä. On arvioitu, että ehdotettujen muutosten, kuten tiekunnan sääntöjen mahdollistamisen ja tienpitotoiminnan ulkopuoliselle valtuuttamisen mahdollistamisen takia tiekunnan kokouksen pitämistä olisi helpotettava. Tämän takia tiekunnan kokous tulisi pitää, jos vähintään viidennes tieosakkaista vaatisi kokousta pidettäväksi. Pykälän 2 momentin mukaan tieosakkaat voisivat ohi tiekunnan kokouksessa tai säännöissä päättää, ettei tiekunta pidä vuosikokousta kaikkina vuosina poiketen siitä, mitä 1 momentissa on säädetty. Vuosikokousta vastaava kokous olisi kuitenkin pidettävä vähintään joka neljäs vuosi. Esimerkiksi tienpidon valtuuttamista ja toimitsijamiehen tai hoitokunnan kokonpanoa olisi tarkasteltava neljän vuoden välein uudelleen, joten tämän takia vähintään neljän vuoden välein pidettävät tiekunnan kokoukset olisivat välttämättömiä. 68. Tiekunnan kokouksen koollekutsuminen. Pykälässä säädettäisiin tiekunnan kokouksen koollekutsumiseen liittyvistä yksityiskohdista. Tiekunnan kokouksesta olisi 1 momentin mukaan ilmoitettava kaikille tieosakkaille joko kirjeitse tai sähköpostitse kuten tiekunnan kokouksessa tai tiekunnan säännöissä olisi sovittu. Jos tarvetta ilmenisi, voitaisiin tiekunnan säännöissä sopia myös näitä kahta tapaa täydentävistä tavoista ilmoittaa tiekunnan kokouksen ajankohta, kuten lehti-ilmoitus tai muu ilmoitus erikseen sovitussa paikassa. Kutsut olisi lähetettävä tieosakkaille vähintään 14 päivää ennen kokousta. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin siitä, mitä kokouskutsussa olisi mainittava tiekunnan kokouksessa käsiteltävistä asioista. Vuosikokouksen osalta kokouskutsussa ei tarvitsisi käydä läpi jokaista käsiteltävää asiakohtaa, kunhan merkittävät tienpidolliset asiat kävisivät ilmi. Tällaisia tienpidollisesti merkittäviä asioita olisivat mm. maksuunpanoluettelon vahvistaminen, yksityistien parantamishankkeesta päättäminen, rahalainan ottaminen, tienpidon valtuuttaminen ulkopuoliselle taholle ja tiekunnan sääntöjen vahvistaminen. Merkittäviä tienpidollisia asioita olisivat yleisesti ottaen asiat, joiden voidaan odottaa herättävän mielenkiintoa ja toisistaan eroavia näkemyksiä tieosakkaiden keskuudessa. Ylimääräisen kokouksen kokouskutsussa tulisi mainita kaikki kokouksessa käsiteltävät asiat. 59

114 Jos toimitsijamies tai hoitokunnan puheenjohtaja tai tarvittaessa näiden varamies tai muu tiekunnan säännöissä määritelty taho laiminlöisi kokouksen koollekutsumisen, vaikka esimerkiksi 67 :n mukainen viidennes kokousta vaatisi pidettäväksi, voisi valtion lupa- ja valvontavirasto 3 momentin mukaan tieosakkaan hakemuksesta, varattuaan toimitsijamiehelle tai hoitokunnalle tilaisuuden tulla kuulluksi, oikeuttaa hakijan kutsumaan tieosakkaat kokoukseen siten, kuin 1 momentissa on säädetty Tiekunnan kokouksen pöytäkirja. Pykälässä säädettäisiin tiekunnan kokouksen pöytäkirjan laatimisesta ja jakamisesta. Kokouksen puheenjohtajan tai muun tiekunnan säännöissä määritellyn tahon olisi huolehdittava siitä, että kokouksessa tehdyistä päätöksistä laaditaan pöytäkirja. Pöytäkirja tulisi hyväksytyksi niin, että kokouksen puheenjohtaja allekirjoittaisi ja vähintään kaksi kokouksessa tai säännöissä sitä varten valittua henkilöä sen tarkastaisi. Myös kokous voisi itse hyväksyä pöytäkirjan. Pöytäkirjan tulisi olla asianosaisten nähtävänä viimeistään neljäntoista päivän kuluttua kokouksen päättymisestä. Pykälän 2 momentin mukaan kaikilla tieosakkailla ja muilla, joita kokouksessa käsitellyt asiat koskevat, olisi oikeus pyynnöstä saada toimitsijamieheltä tai hoitokunnan puheenjohtajalta ote tai oikeaksi todistettu jäljennös pöytäkirjasta. 70. Maksuunpanoluettelo. Pykälässä säädettäisiin maksuunpanoluettelon vahvistamisesta tiekunnan kokouksesta ja se vastaisi voimassa olevan lain 68 :ää. Maksuunpanoluettelo on toimitsijamiehen tai hoitokunnan valmistelema ehdotus tiemaksujen ja käyttömaksujen määräämiseksi. Se olisi pidettävä asianosaisten nähtävänä neljäntoista päivän ajan ennen sitä tiekunnan kokousta, jossa luettelo tulisi vahvistettavaksi. Nähtävillä pitäminen voisi tapahtua jossain erikseen sovitussa paikassa tai esimerkiksi internetissä. Samalla kun kokouskutsussa ilmoitettaisiin maksuunpanoluettelon vahvistamisesta, ilmoitettaisiin myös maksuunpanoluettelon nähtävillä olemisesta. Tiekunnan kokouksessa olisi tieosakkailla ja käyttömaksuja maksavilla oikeus tehdä luetteloa vastaan muistutuksensa, jos maksuunpanoluettelossa on heidän mielestään huomautettavaa. Voimassa olevasta laista poiketen esitettyyn maksuunpanoluetteloon kokouksessa tiekunnan päätöksellä tehtävät mahdolliset korjaukset voitaisiin vahvistaa jo samaisessa tiekunnan kokouksessa. Tämä nopeuttaisi maksuunpanoluettelon vahvistamista eikä varsinkaan tieosakkaiden tarvitsisi odottaa maksuunpanoluettelon vahvistamista ja uusien maksujen käyttöönottoa seuraavaan kokoukseen asti, joka saattaisi olla vasta seuraavana vuonna. Jos maksuunpanoluettelon vahvistamisesta ei pystytä tekemään päätöstä, siirtyy sen vahvistaminen seuraavaan kokoukseen, johon toimitsijamies tai hoitokunta laatii asiasta esityksen. Maksuunpanoluettelo tulisi voimaan, kun on kulunut 30 päivää asianosaisten tiedoksiantopäivästä tiekunnan kokouksen päätöksestä maksuunpanoluettelon vahvistamisesta. 71. Tiekuntaan kohdistuvat muutokset. Pykälässä säädettäisiin tiekunnan yhdistämisestä, jakamisesta, lakkauttamisesta sekä tien tai tienosan liittämisestä. Kahden tai useamman tiekunnan yhdistämisestä tai tiekunnan jakamisesta voitaisiin päättää yksityistietoimituksessa kuten nyt voimassa olevassa laissakin tai kyseisten tiekuntien päätöksellä. Tiekuntien yhdistäminen tiekuntien päätöksellä edellyttäisi sitä, että tiekunnat kokouksissaan päättäisivät tiekuntien yhdistämisestä ja hyväksyisivät tulevan tieyksiköinnin. Tiekuntien kokouksissa tulisi päättää myös toimitsijamiehen tai hoitokunnan käyttämisestä sekä heidän valitsemisestaan. Esityksen tulevasta tieyksiköinnistä sekä toimitsijamiehen tai hoitokunnan valitsemisesta valmistelisivat yhdistettävien tiekuntien toimitsijamiehet tai hoitokunnat. Yhdistämisen ja tiekunnan jakamisen edellytyksenä olisi se, että muutokset päivitettäisiin yksityistierekisteriin 96 :n mukaisesti. Uusi tiekunta voitaisiin perustaa myös kiinteistörekisterin pitäjän päätöksellä, jos asian käsitteleminen yksityistietoimituksessa ei olisi erityisestä syystä tarpeen. 60

115 Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jolloin maantie lakkautetaan. Tällöin olisi ensisijaisesti selvitettävä mahdollisuutta liittää lakkauttamisen seurauksena perustettava yksityistie jo olemassa olevaan 112 tiekuntaan. Jos lakkauttamisen seurauksena syntyvää yksityistietä ei perustelluista syistä voitaisi liittää olemassa olevaan tiekuntaan, voitaisiin sitä varten perustaa oma tiekuntansa. Edellä mainittuja perusteltuja syitä olisivat mm. tien liittämiseen sopimaton sijainti sekä se, että tien liittämisellä olemassa olevan yksityistien tieosakkaiden kustannukset syytä tai toisesta kasvaisivat huomattavasti. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin tiekunnan lakkauttamisesta. Tiekunta voitaisiin lakkauttaa tietoimituksessa tai tiekunnan omalla päätöksellä. Jos tiekunta olisi perustettu 52 2 momentin perusteella eli tietoimituksessa olisi määrätty tiekunnan perustamisesta, kun olisi katsottu, että tieosakkaiden lukumäärän tai tienpidon asianmukaisen hoitamisen vuoksi tai muusta syystä on pidettävä tarpeellisena tiekunnan olemassaoloa, tiekunnan voisi lakkauttaa vain tietoimituksessa. Tiekunnan kokouksessa tehtävän tiekunnan lakkauttamisen edellytyksenä olisi se, että muutokset päivitettäisiin yksityistierekisteriin 96 :n mukaisesti. 72. Muutoksenhaku tiekunnan päätökseen. Pykälässä säädettäisiin menettelystä, jolla tiekunnan kokouksen päätökseen tyytymätön voisi saattaa asian maaoikeuden ratkaistavaksi. Asianosaisella, joka katsoo tiekunnan kokouksen päätöksen lainvastaiseksi tai loukkaavaan oikeuttaan tai tieosakkaiden yhdenvertaisuutta, on oikeus saattaa asia maaoikeuden ratkaistavaksi. Nämä tapaukset koskisivat nimenomaan tiekunnan menettelyihin liittyviä asioita. Tiekunnan kokouksessa läsnä olleen asianosaisen olisi tehtävä kirjallinen haastehakemus maaoikeuteen kolmessakymmenessä päivässä päätöksen tekemisestä. Tämä tarkoittaisi käytännössä päivää, sillä päivää, jona päätös on tehty, ei lasketa mukaan. Pykälän 2 momentin mukaan sellaiselle asianosaiselle, joka ei ole tieosakas ja joka ei ole ollut siinä kokouksessa läsnä, jossa päätös on tehty, olisi annettava tieto päätöksestä viipymättä. Asianosaisella olisi oikeus saattaa asia tuomioistuimen ratkaistavaksi kolmenkymmenen päivän kuluessa päätöksen tiedoksiantopäivästä. 73. Tiekunnan vapaus tuloverosta. Tiekunnalla olisi tämän lain mukaan vapautus tuloveron ja pääomaveron suorittamisesta valtiolle, kunnalle ja seurakunnalle. Yhteisetuutta verotetaan tuloverolain (TVL) 18 mukaan erillisenä verovelvollisena. Tiekunta maksaa tuloverolain mukaan tulostaan veroa kunnalle ja seurakunnalle TVL :ssä tarkoitetun tuloveroprosentin mukaan, joka esimerkiksi vuonna 2016 on 6,07. Käytännössä tiekunnat eivät yleensä maksa tuloveroa lainkaan, koska myös voimassa olevan yksityistielain mukaan tiekunta on vapaa suorittamasta veroa sille lain mukaan kertyneen tulon perusteella. Pykälä vastaisi voimassa olevan lain 99 :ä. 74. Tiekunnan velkojen erääntyminen ja tiekunnan purkautuminen. Yksityistie lakkautetaan tietoimituksessa. Tilanteessa, jossa tiekunnan yksityistie lakkaa, erääntyisivät sen mahdolliset velat maksettaviksi. Tiekunta katsottaisiin purkautuneeksi vasta, kun erääntyneet velat olisi maksettu. Tilanne olisi siis lähtökohtaisesti eri kuin tiekunnan lakkauttamisessa, jolloin yksityistie jäisi edelleen voimaan. Mikäli purkautuvan tiekunnan varat olisivat velkoja suuremmat, olisi ylijäämä jaettava lakkauttamispäätöksen aikana voimassa olleiden tieyksikköjen mukaan. Ennen ylijäämän jakamista olisi huolehdittava siitä, että mahdollinen tien lakkauttamisvuodelle maksettu valtion- ja kunnanavustus palautetaan siltä osin, kuin sitä ei ole käytetty tienpitoon. Palautus olisi tehtävä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun tien lakkauttamista koskeva päätös on saanut lainvoiman. 75. Ulkopuolisen toimijan valtuuttaminen. Pykälässä määriteltäisiin ulkopuolisen toimijan valtuuttamiseen liittyvät yksityiskohdat. Ulkopuolinen toimija voisi olla esimerkiksi tieosakkaiden keskenään muodostama tai muu esimerkiksi tienpitoon liittyviä palveluita tarjoava osakeyhtiö, tai esimerkiksi laajemmin erilaisiin infrajärjestelmin, kuten vesi-, jäte-, energia- tai viestintäinfraan liittyviä palveluita tarjoava osuuskunta tai osakeyhtiö. Valtuuttaminen voitaisiin tehdä korkeintaan neljäksi vuodeksi kerrallaan ja valtuuttamiseen 61

116 liittyvät yksityiskohdat esimerkiksi investointeihin liittyvään päätöksentekoon, tienpidon tasoon ja muihin ehtoihin liittyen käsiteltäisiin tieosakkaiden ja valtuutettavan toimijan välillä tehtävässä sopimuksessa. Edellä 113 kuvatussa järjestelyssä ulkopuolinen toimija voisi myös kerätä tieosakkailta tiekunnan kokouksessa määritellyn tieyksiköinnin mukaisesti tiemaksut sekä ulkopuolisilta käyttäjiltä käyttömaksut, jos näin sovittaisiin. Jotta käytäntö pysyisi mahdollisimman selkeänä eikä epäselviä tilanteita syntyisi, momentissa 2 säädettäisiin, mitkä tahot valtuuttamispäätöksen voivat tehdä ja milloin ulkopuolisen toimijan valtuutuksen katsotaan päättyneen, jos päätöstä ei olla syystä tai toisesta tehty. Ulkopuolisen toimijan valtuuttamisesta päätettäisiin tiekunnan kokouksessa tai jos tiekuntaa ei ole perustettu, tieosakkaat keskenään. 67 :ssä säädettäisiin niistä edellytyksistä, joiden mukaisesti tiekunnan kokous voidaan kutsua koolle käsittelemään esimerkiksi kyseessä oleva valtuutusta. 76. Järjestäytymättömät tieosakkaat. Pykälässä säädettäisiin järjestäytymättömiä tieosakkaita koskevista käytännöistä. Jos tieosakkaat toimivat järjestäytymättöminä muodostamatta tiekuntaa, olisi tienpitoa koskeva tieosakkaiden toimenpide, sopimus tai sitoumus sellaisenaan osakasta sitova vain, mikäli siitä on sovittu kirjallisesti ja kyseinen tieosakas on ollut sopimusta tai sitoumusta tekemässä. Mikäli tieosakkaiden välille syntyy erimielisyyttä velvollisuudesta osallistua toisen osakkaan tietä varten suorittamien toimenpiteiden kustannuksiin ilman tieosakkaiden kesken tehtyä sopimusta, voitaisiin asia viedä yksityistietoimitukseen ratkaistavaksi. Yksityistietoimituksessa tarkasteltaisiin, onko ja missä määrin hyöty olisi koitunut kyseisen osakkaan hyväksi ja tarvittaessa velvoitettaisiin osakasta korvaamaan kohtuullinen ja hänen saamaansa hyötyä vastaava osa kustannuksista. Vaatimus kustannuksiin osallistumisesta on tehtävä kolmen vuoden kuluessa toimenpiteen suorittamisesta. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tieosakkaan mahdollisuudesta hakea tiekunnan perustamista yksityistietoimituksessa, mikäli hän katsoo sen olevan yksityistien tienpidon sekä asioiden asianmukaisen hoitamisen kannalta välttämätöntä. 52 :ssä olisi tarkemmin säädetty tiekunnan perustamisen edellytykset. 77. Kantaminen ja vastaaminen ilman tiekuntaa. Pykälässä säädettäisiin järjestäytymättömien tieosakkaiden tietä koskevien asioiden kantamisesta ja vastaamisesta. Pykälän 1 momentin mukaisesti tieosakkaat vastaisivat ja kantaisivat yhdessä tietä koskevissa asioissa lukuun ottamatta momenteissa 2 ja 3 mainittuja poikkeuksia. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että tieosakas saisi yksin ajaa kannetta kaikkien osakkaiden hyväksi, mutta oikeudella olisi oikeus määrätä muut asiaan liittyvät tieosakkaat haastettavaksi asiaan kuultaviksi. Vaikka tieosakas olisi yksin ajanut kannetta muiden tieosakkaiden hyväksi, on hänellä oikeus saada muilta tieosakkailta näiden osuus oikeudenkäyntikuluista, jos osallistuminen kuluihin harkitaan kohtuulliseksi tai oikeudenkäynnillä saavutettu mahdollinen taloudellinen hyöty siihen riittää. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa tieosakkaita on useita ja tiedoksiannon toimittaminen voisi näin olla haastavaa. Tällöin tieosakkaat voitaisiin haastaa oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 14 :n mukaisesti, mikä tarkoittaisi sitä, että tiedoksianto olisi toimitettava jollekin niistä, joilla on oikeus edustaa tiedoksiannon vastaanottajaa. Tässä tapauksessa tämä olisi toimitsijamies tai muu hoitokunnan edustaja. Haaste voitaisiin antaa tiedoksi myös yhdelle osakkaalle ja oikeaksi todistettu jäljennös haasteesta haastehakemuksineen julkipantaisiin, kuten julkisista kuulutuksista on säädetty. Tämä ei kuitenkaan estäisi oikeutta asiaa käsitellessään määräämään kantajaa haastamaan kuultavaksi sellaisen tieosakkaan, jolle ei olisi erikseen annettu tietoa haasteesta. 7 luku 62

117 Yksityistietoimitus Yksityistietoimitus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin yksityisteihin liittyvästä kiinteistötoimituksesta. Kun ehdotuksen mukaan toimituksen kohteina olisivat yksityistiet, olisi kiinteistötoimituskin nimeltään yksityistietoimitus. Tässä toimituksessa perustettaisiin tieosakkaiden tai kiinteistöjen hyväksi tulevat tieoikeudet, määrättäisiin korvaukset ja tehtäisiin tarvittavat kiinteistöjaotuksen muuttamiseen liittyvät niin sanotut kiinteistötekniset toimenpiteet. Toimitusmenettelystä ja korvauksista olisi voimassa, mitä kiinteistönmuodostamislaissa (554/1995) säädetään, ellei yksityistielaista muuta johdu. Paitsi edellä tarkoitettu oikeuksia luova eli konstitutiivinen toimitus, yksityistietoimitus voisi lisäksi olla oikeuksia selventävä toimitus eli deklaratiivinen yksityistietoimitus. Yksityistietoimitus voisi siten olla kuten nykyisinkin vanhan tieoikeuden sijaintia ja leveyttä selventävä toimitus, jossa lisäksi voitaisiin käsitellä se, onko jollakin oikeus tiehen tai vastaava muu lakiin perustuva käyttöoikeus, jos siitä on epäselvyyttä. Yksityistiehankkeiden erityispiirteiden vuoksi on tarpeen antaa erityisiä kiinteistönmuodostamislaista poikkeavia säännöksiä. Milloin erityissäännöksiä ei ole, sovellettaisiin aina kiinteistönmuodostamislakia, mistä lakiin otettaisiin erillinen pykälä. Yksityistietoimituksen suorittaisi kiinteistönmuodostamislain 4 :ssä säännellyn mukaisesti pääsääntöisesti toimitusinsinööri ilman uskottuja miehiä. Toimitusmenettelyn yksinkertaistamiseksi ehdotetaan, että yksityistietietoimitus edelleen voitaisiin suorittaa ilman uskottuja miehiä, jos kukaan yksityistietoimituksen asianosaisista ei toisin vaadi. Toimituksessa päätettäisiin tieoikeuden perustamisesta, siirtämisestä ja lakkauttamisesta, tienpitovelvollisuuden jakamisesta, tiekunnan perustamisesta ja lakkauttamisesta sekä tiekorvauksista. Toimituksessa päätettäisiin myös muista tämän lain mukaan ratkaistavista asioista, jollei tässä laissa toisin säädettäisi. Lokakuusta1975 lukien yksityistielaissa on ollut säännös kiinteistömäärityksenä nykyisin tehtävän rajankäynnin suorittamisesta yksityistietoimituksen yhteydessä. Ilman eri määräystä toimitusinsinööri voisi edelleen 2 momentin nojalla suorittaa kiinteistömäärityksen ennestään olevan rajan uudelleen käymiseksi sekä tiealueelle jäävän rajapyykin tai muun rajamerkin siirtämiseksi. Tietoimituksessa esimerkiksi voitaisiin lisäksi selvittää ja ratkaista, onko tie tehty perustetun tieoikeuden mukaisesti ja kunnoltaan oikean tasoisena taikka käytetäänkö tieoikeutta tai muuta tämän lain nojalla myönnettyä oikeutta sillä tavoin kuin oikeutta perustettaessa on päätetty, jos asiasta on epäselvyyttä tai erimielisyyttä. Tältä osin toimivalta on nykyisin ollut yksityistielain (358/1962) 52 :n 1 momentin 10 a) -kohdan nojalla tielautakunnalla. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että yksityistietoimituksessa ratkaistava asia voitaisiin ratkaista muun kiinteistönmuodostamislaissa tarkoitetun kiinteistötoimituksen yhteydessä, jos se on tarkoituksenmukaista. Siten esimerkiksi halkomistoimituksen yhteydessä voitaisiin perustaa yksityistie ja määrätä tielle perustettavaksi tiekunta sekä antaa päätös tieyksikköjaosta. Maantielaissa (503/2005), ratalaissa (110/2007), kaivoslaissa (621/2011) sekä kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (603/1977) tarkoitettujen kiinteistötoimitusten yhteydessä yksityistiejärjestelyissä voitaisiin lisäksi ratkoa yksityistietoimituksessa ratkaistavia asioita, jollei sanotuissa laissa nimenomaisesti toisin säädetä. Yksityistietoimituksen suorittaisi valtakunnallisella toimialueellaan Maanmittauslaitos. Alueilla, joilla kunta on kiinteistörekisterinpitäjänä, yksityistietoimituksen lisäksi voisi suorittaa kiinteistöinsinööri tai muu kuntaan virkasuhteessa oleva toimitusinsinööri. Ehdotetaan, että silloin kun kunta toimii kiinteistörekisterinpitäjänä asemakaava-alueellaan kiinteistörekisterilain 5 :n mukaisesti, voisi se halutessaan tarjota yksityistietoimitusten suorittamista alueellaan myös asemakaava-alueenulkopuolella. Tehtävä olisi vapaaehtoinen ja siihen ryhtyminen jätettäisiin kuntien harkintaan. Kiinteistörekisterinpitäjänä toimivissa kunnissa nähdään olevan riittävästi asiantuntemusta ja resursseja myös yksityistietoimitusten 63

118 tarjoamiseen. Jos kunta päättäisi tarjota yksityistietoimituspalveluita, olisi kunnalla Maanmittauslaitoksen kanssa rinnakkainen toimivalta. Alueellisen yksityistietoimituksen, josta säädettäisiin jäljempänä, voisi 115 kuitenkin edelleen suorittaa ainoastaan Maanmittauslaitos. Kiinteistörekisterin pitäjänä alueellaan toimivien, kuntien mahdollisuus tarjota yksityistietoimituksia voisi esimerkiksi toimia kunnille välineenä edullisempien toimituskustannusten perimisen kautta tukea alueensa yksityisteitä ja huolehtia alueensa elinvoimasta sitä kautta. Järjestely voisi myös edesauttaa tehokkaampien ja kustannuksiltaan alhaisempien toimitusmenettelyiden kehittämistä. 79. Muun toimenpiteen suorittaminen yksityistietoimituksessa. Voimassa olevan yksityistielain 38 :ssä on luetteloitu ja aikaisemmin myös 48 :ssä oli luetteloitu asioita, jotka voidaan käsitellä yksityistietoimituksessa. Pykäliin sisältyneet luettelot eivät olleet yksityistielain (358/1962) esitöiden mukaan tyhjentäviä, vaan muutkin kuin pykälissä luetteloidut kysymykset saattoivat tulla yksityistietoimituksessa käsiteltäviksi. Toisaalta on huomattava, että tietoimituksessa saattaa asian laadusta riippuen tulla käsiteltäväksi vain jokin tai jotkut sanotuissa pykälissä tarkoitetuista kysymyksistä. Asianosaisen kannalta on tarkoituksenmukaista, että mahdollisuuksien mukaan samalla kertaa tehdään muukin hänen tarvitsemansa yksityistietoimituksena suoritettava tai sen yhteydessä suoritettava toimenpide, kuten esimerkiksi kiinteistönmäärityksenä rajankäynti tai tilusjärjestely. Tällaisen toimenpiteen tarve saattaa tulla esille vasta toimituksen aikana. Tämän vuoksi pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että asianosaisen pyynnöstä yksityistietoimitukseen voidaan yhdistää sellainen muu toimenpide, jota alkuperäinen hakemus ei edellyttänyt. Edellytyksenä tälle kuitenkin olisi, ettei alkuperäinen toimitus sanottavasti viivästy, koska toimituksen laajentamisesta ei saisi aiheutua muille asianosaisille kohtuutonta haittaa. Jos toimenpidettä, kuten esimerkiksi vesijätön lunastusta tai yksityistiehen liittymätöntä rajankäyntiä tai tilusvaihtoa, ei voitaisi suorittaa osana haettua yksityistietoimitusta, sitä varten olisi yhä haettava erikseen kiinteistötoimitusta. Pykälän 2 momentissa tarkoitetut toimenpiteet ovat syyskuusta1982 lähtien olleet suoritettavissa yksityistietoimituksessa. Oikeustilaa ei olisi tarkoitus muuttaa tältä osin. Tietoimituksen toimitusinsinöörin olisi kuultava kysymyksessä olevia asioita käsiteltäessä tietoimituksessa tiekuntia. Laajempien hallinnollisten kokonaisuuksien muodostamiseksi yksityisteille tiekuntien kielteinen kanta tienosien tai tiekuntien liittämiseen tai yhdistämiseen olemassa oleviin tiekuntiin ei olisi enää ehdoton este toimenpiteiden suorittamiselle kuten nykyisen yksityistielain 69 :n 2 momentissa säädetään. 80. Yksityistietoimituksen hakeminen. Pykälän 1 momentin mukaan yksityistietoimitusta haettaisiin kirjallisesti Maanmittauslaitokselta. Myös voimassa olevan sääntelyn mukaan yksityistietoimitushakemus osoitetaan Maanmittauslaitokselle, joka toimii valtakunnallisella toiminta-alueella. Tietoyhteiskuntakaaren (917/2014) 181 :n nojalla jos sopimus on lain mukaan tehtävä kirjallisesti, vaatimuksen täyttää myös sellainen sähköinen sopimus, jonka sisältöä ei voida yksipuolisesti muuttaa ja joka säilyy osapuolten saatavilla. Jos sopimus on lain mukaan allekirjoitettava, sovelletaan, mitä sähköisistä allekirjoituksista erikseen säädetään. Yksityistietoimituksen hakemus voitaisiin siten myös tehdä edellä selostetun perusteella lisäksi sähköisesti. Sikäli kuin kunta huolehtii asemakaava-alueella kiinteistörekisterin pitämisestä, toimitus koskee yksin asemakaava-aluetta ja kunnalla on osaamisresurssit yksityistietoimitusten suorittamiseen, yksityistietoimitusta voitaisiin hakea kunnan kiinteistörekisterin pitäjältä. Jos kunta, joka pitää asemakaavaalueella kiinteistörekisteriä, olisi päättänyt tarjota yksityistietoimitusten suorittamista muillakin alueillaan kuin asemakaava-alueella siten kuin 78 :ssä säädettäisiin, voitaisiin toimitusta vaihtoehtoisesti hakea Maanmittauslaitoksen sijaan kunnan kiinteistörekisterin pitäjältä. Pykälän 2 momentissa lueteltaisiin ne tahot, joilla on oikeus panna yksityistietoimitus vireille. Oikeus hakea yksityistietoimitusta olisi kiinteistön omistajalla tai yhteisomistajalla, yhteisen alueen osakaskunnalla tai osakaskiinteistöllä ja tiekunnalla, jonka tietä asia koskee sekä kunnalla. Maakunta, valtio ja edellä 6 :n 1 64

119 momentissa tarkoitettu elinkeinonharjoittaja voisivat myös hakea yksityistietoimitusta. Lisäksi myös kiinteistön erityisen oikeuden haltija voisi hakea edellä 78 :n 1 momentissa tarkoitettua deklaratiivista 116 yksityistietoimitusta, jos käsitellään ennestään olevaan yksityistiehen liittyviä kysymyksiä. Ilman hakemusta Maanmittauslaitos kiinteistörekisterin pitäjänä sekä kunta kiinteistörekisterin pitäjänä voisi määrätä suoritettavaksi yksityistietoimituksen kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 283 :n nojalla. Tällaisen toimituksen toimituskustannuksista on säädetty KML 212 :n 2 momentissa. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin yksityistietoimituksen hakemuksen sisältöä. Hakemuksesta tulisi käydä ilmi, mitä toimenpidettä haetaan, hakemuksen peruste tarpeen mukaan sekä mitä kiinteistöjä tai rekisteriyksiköitä hakemus koskee. Hakemukseen olisi liitettävä, mikäli mahdollista, luettelo niistä kiinteistöistä, maanomistajista sekä nautinta-, rasite- ja muun käyttöoikeuden haltijoista, joita toimitus välittömästi koskee, sekä kartta, joka riittävän selvästi osoittaa hakemuksessa tarkoitetun tien sijainnin. Jos hakemus koskee tietä, jonka osakkaat muodostavat tiekunnan, hakemuksessa on mainittava myös toimitsijamies tai yksi hoitokunnan varsinaisista jäsenistä. Hakemukseen olisi liitettävä hakijan mieluiten sähköinen yhteystieto sekä myös selvitys edellä tarkoitetussa luettelossa mainittujen asianosaisten sähköisistä tai vastaavista yhteystiedoista. 81. Yksityistietoimituksesta ilmoittaminen muille viranomaisille ja näiden osallistuminen yksityistietoimitukseen. Pykälän 1 momentin mukaan tietoimituksesta olisi ilmoitettava kutsukirjeellä kiinteistönmuodostamislain 169 :n 2 momentin mukaisesti tai sähköisenä viestinä siten kuin säännellään sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain ( ) 19 :ssä valtion lupa- ja valvontavirastolle ja alueen maakunnalle, jos kysymys on tien rakentamisesta tai siirtämisestä. Maakuntauudistuksen yhteydessä perustettava valtion lupa- ja valvontavirasto hoitaisi jatkossa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille nykyisin kuuluvia ympäristönsuojelun ja luonnonsuojelun tehtäviä. Maakunnille puolestaan kuuluisi maakuntalakiluonnoksen ( ) mukaan luonnon monimuotoisuuden suojelun edistäminen ja kulttuuriympäristön hoito -tehtävät, joiden hoitamiseen liittyen tieto voi yksityisteiden rakentamisesta olla tarpeen. Kutsu olisi lisäksi toimitettava maantiestä, rautatiestä tai kanavasta vastaavalle viranomaiselle, kun yksityistie johdetaan maantien, rautatien tai kanavan alueelle. Jos yksityistietoimitus taas koskisi uuden tien rakentamista, olisi toimituksesta ilmoitettava myös asianomaiselle kunnalle. Ilmoitusvelvollisuudesta säätämisen tarkoitus, on että ympäristönsuojeluviranomaisella sekä maantiestä, rautatiestä tai kanavasta vastaavalla viranomaisella olisi tarvittaessa mahdollisuus antaa lausuntonsa asiasta. Edellä 1 momentissa tarkoitetulla julkishallinnon viranomaisella olisikin 2 momentin mukaan oikeus esittää lausuntonsa asiasta vastaavasti kuin nykyisen lain 44 :n 4 momentissa säädetään. Kunnalla olisi lisäksi asianosaisen puhevalta tien tekemistä koskevassa asiassa siltä osin kuin siinä on kysymys tien sijoittamisesta. Asianosaisen puhevalta sisältää kiinteistönmuodostamislain 231 :n 1 momentin perusteella myös sen, että julkishallinnon viranomainen kuten kunta asianosaisena voisi hakea muutosta toimitukseen. 82. Tilusvaihto tai alueen siirto yksityistietoimituksessa. Pykälän 1 momentin nojalla toimitusinsinööri voisi edelleen suorittaa ilman eri määräystä, jos hakija tai asianomaisen alueen haltija sitä vaatii, tilusvaihdon sekä alueen kiinteistöön siirtämisen ja liittämisen täyttä korvausta vastaan. Toimenpiteiden tarkoituksena on poistaa tai vähentää tieoikeuden myöntämistä estäviä taikka sen perustamisesta aiheutuvia haittoja. Vaikka asianosaisen vaatimusta on edelleen pidettävä pääsääntönä, toimitusmiehillä on ollut mahdollisuus päättää tilusjärjestelyn suorittamisesta, vaikka kukaan asianosaisista ei tällaista vaatimusta tekisikään, jos tilusjärjestely on tärkeää tarkoituksenmukaisen kiinteistöjaotuksen aikaansaamiseksi. Yksityistietoimituksen yhteydessä toimitusinsinööri voisi ilman eri määräystä suorittaa tilusvaihtoja ja alueen siirtämisiä siitä riippumatta, millaisesta tiehen tai tieoikeuteen kohdistuvasta toimenpiteestä on kysymys, jos tilusjärjestelyn 65

120 suorittamistarve johtuu kulkuyhteyksien muuttamisesta. Tilusvaihdon edellytyksenä olisi, kuten nykyäänkin, ettei siitä aiheudu kenellekään huomattavaa haittaa. 117 Pykälän 2 momenttiin otettaisiin säännökset niistä eri tilanteista, joissa tilusvaihto voidaan suorittaa ilman hakemusta tai asianosaisen vaatimusta. Kulkuyhteyden järjestäminen saattaa edellyttää tilusvaihdon suorittamista sellaisen haitan syntymisen ehkäisemiseksi, joka estäisi tien tekemisen tai muunlaisen kulkuyhteyttä koskevan järjestelyn suorittamisen. Varsinkin tasoylikäytävien lakkauttamisen vuoksi jouduttaisiin usein rakentamaan yli- tai alikäytäviä taikka maksamaan kiertohaittakorvauksia varsin vähäisten alueiden kulkuyhteyksien järjestämiseksi. Tällaisissa tapauksissa voidaan monesti tilusjärjestelyn avulla saada aikaan sellainen kiinteistöjaotuksen muutos, että uuden kulkuyhteyden rakentaminen käy tarpeettomaksi. Vaikka tien rakentamisen tai parantamisen yhteydessä tie pyritään mahdollisuuksien mukaan sijoittamaan siten, ettei olemassa oleva kiinteistöjaotus pirstoudu, joudutaan tie tiheän kiinteistöjaotuksen alueella tosiasiallisesti (de facto) usein sijoittamaan siten, että se jakaa olemassa olevia palstoja. Näissä tapauksissa voidaan kiinteistöjaotuksen huononeminen estää suorittamalla tilusvaihto. Ehdotuksen mukaan tilusvaihto voitaisiin suorittaa niissä tapauksissa, joissa sillä saadaan aikaan merkittävä parannus kiinteistöjaotukseen. Ehdotuksen mukaan tilusvaihto olisi edelleenkin ensisijainen tilusjärjestelytoimenpide. Kaikissa tapauksissa eivät kiinteistöt sijaitse toisiinsa nähden siten, että tilusvaihto voitaisiin sopivasti suorittaa. Tämän vuoksi ehdotetaan, että tilusvaihdon sijasta voitaisiin suorittaa 2 momentissa tarkoitettujen edellytysten vallitessa alueen siirtäminen kiinteistöstä toiseen rahana suoritettavaa täyttä korvausta vastaan, jos toimenpide kohdistuu arvoltaan vähäiseen alueeseen. Lisäksi ehdotetaan, että alueen siirtäminen voitaisiin tehdä tilusvaihdon sijasta myös silloin, kun asianomaisten kiinteistöjen omistajat niin sopivat. Asiasta säädettäisiin 3 momentissa. Siirtyvän alueen käyttötarkoitus saattaa muuttua sekä tilusvaihdon että alueen siirtämisen seurauksena. Esimerkiksi rautatien eristämän pienen peltokappaleen, joka liitettäisiin naapurikiinteistön metsäalueeseen, käyttötarkoitus muuttuu käytännössä pellosta metsämaaksi. Tällöin sen arvo alenee. Jotta tästä käyttötarkoituksen muutoksesta aiheutuva arvon alentuminen ei jäisi tilusjärjestelyyn osallisten kiinteistöjen omistajien tappioksi, ehdotetaan 4 momentiksi otettavaksi säännös siitä, että arvojen erotus on määrättävä sen asianosaisen korvattavaksi, joka hyötyy tällaisen toimenpiteen suorittamisesta. Tavallisesti hyötyjä on se, jonka hakemuksesta tieyhteyksien järjestely suoritetaan ja joka tilusjärjestelyn johdosta välttyy rakentamasta korvaavia kulkuyhteyksiä tai suorittamasta kiertohaitasta korvauksia. Muutoin näihin toimenpiteisiin sovellettaisiin kiinteistönmuodostamislain (554/1995) säännöksiä. Tätä koskeva viittaus otettaisiin pykälän 5 momenttiin. Sovellettavia kiinteistönmuodostamislain säännöksiä olisivat esimerkiksi 59, 65, 66 ja Alueellinen yksityistietoimitus. Yksityisteitä koskevan alueellisen tietoimituksen tavoitteena olisi yhä, että tieoikeuksien epäselvyyden tai liikenteellisten olosuhteiden muuttumisen vuoksi riittävän tarkasti määrätyn laajemman alueen yksityiset tiet voitaisiin ottaa yhtäaikaisesti käsiteltäviksi ja arvioitaviksi. Toimituksessa arvioitaisiin sitä, ovatko kaikki aikaisemmin perustetut tieoikeudet tai muut kulkemista palvelevat oikeudet enää tarpeellisia ja sijaitsevatko olemassa olevat yksityiset tiet tarkoituksenmukaisesti esimerkiksi ottaen huomioon alueella tapahtunut liikenteen kasvu tai väheneminen. Tämän vuoksi pykälän 1 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös, jonka mukaan olisi mahdollista tietyn alueen yksityisten teiden järjesteleminen tietoimituksessa siten, että tieoikeudet ja muut kulkemista varten varatut oikeudet saatetaan vastaamaan muuttuneita olosuhteita. Alueellisen yksityistietoimituksen kohteena oleva alue olisi rajattava riittävällä tarkkuudella toimituksen alussa erillisellä päätöksellä. 66

121 Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että alueellista yksityistietoimituksen suorittamista koskevan hakemuksen voisi tehdä asianomainen kunta, tiekunta, kiinteistön omistaja ja maantien tai radan pitäjä. 118 Koska kysymys olisi yksittäistä tietä ja sitä koskevia oikeuksia laajempi menettely, ehdotetaan, että Maanmittauslaitos olisi toimivaltainen niissäkin tapauksissa, jolloin alueellisen yksityistietoimituksen toimitusalue olisi osaksi tai kokonaan aluetta, jossa kunta huolehtii kiinteistörekisterin pitämisestä. Lisäksi, milloin yleinen etu vaatii, Maanmittauslaitos voisi omasta aloitteestaan antaa määräyksen tietoimituksen suorittamiseksi. Tällöin kysymys olisi kiinteistönmuodostamislain 283 :ssä tarkoitetusta tapauksesta, johon muun ohella sovellettaisiin saman lain 212 :n 2 momenttia. Alueellisessa yksityistietoimituksessa voitaisiin käsitellä kaikki tietoimituksessa käsiteltäväksi edellä 78 ja 79 :ssä tarkoitetut asiat. Kun tarvetta sanottujen asioiden käsittelyyn ilmenee toimituksen aikana, käsittelyyn olisi toimitusinsinöörillä myös velvollisuus. Alueellinen yksityistietoimitus on muuhun yksityistietoimitukseen jo lain nojalla täysin rinnasteinen, jolloin 78 :ssä säännelty siitä, että yksityistoimituksessa päätetään myös muista tämän lain mukaan ratkaistavista asioista, jollei tässä laissa toisin säädetä, koskisi lisäksi alueellista yksityistietoimitusta. Pykälän 3 momentin mukaan alueellisessa tietoimituksessa tarpeettomiksi käyneet yksityiset tiet voitaisiin lakkauttaa toimituksessa. Kun ennestään olevaan tiehen voi kohdistua monenlaisia ja eri aikoina perustettuja kulkuoikeuksia, ehdotetaan, että toimituksessa ei tarvitsisi selvittää kiinteistökohtaisesti lakkautettavaan tiehen kohdistuvia oikeuksia. Summaarisella toimituksen kohdealuetta koskevalla yleispäätöksellä vanhoja tieoikeuksia ja rasitetieoikeuksia kuitenkaan ei jatkossa voitaisi lakkauttaa, vaan rasitetut kiinteistöt tulisi selvittää, jotta kiinteistörekisterijärjestelmän selvyys ja luotettavuus eivät vaarantuisi. Ns. ojalain (983/1976) nojalla syntyneet oikeudet kuitenkin selvitettäisiin vain tarpeen tähän asianosaisten taholta ilmetessä. Erityisestä syystä lakkautuspäätöksessä tulisi lisäksi käydä ilmi myös tieoikeuteen oikeutetut kiinteistöt, jos esimerkiksi asiasta olisi riitaa tai lakkautuspäätöksen kohteen yksilöinti muutoin sitä edellyttäisi. Vanhan tieoikeuden vahvistaminen summaarisella päätöksellä entiseen paikkaansa ei samalla merkitsisi uutta tieoikeutta vastaavan oikeuden perustamista siten, että tien siirron edellytyksiin liittyvä olosuhteiden muuttuminen selvitettäisiin siirtämistä koskevassa myöhemmässä tietoimituksessa alueellisen tietoimituksen summaarisen päätöksen ajankohdan mukaan, vaan olosuhteiden muutos selvitettäisiin siirrettävää tieoikeutta vastaavan alkuperäisen tie- tai rasiteoikeuden taikka niitä vastaavan oikeuden perustamisajankohdan mukaan. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin alueellisen yksityistietoimituksen kustannusten maksajasta. Ehdotuksen mukaan kustannusten maksamiseen sovellettaisiin 86 :n säännöksiä. Jos toimitus on kuitenkin tullut vireille muutoin kuin Maanmittauslaitoksen aloitteesta ja jos se on ollut yleisen edun vaatima, voitaisiin toimituskustannukset tai osa niistä maksaa valtion varoista. Tällaiseen toimitusmiesten päätökseen ei saisi valittamalla hakea muutosta. Jos toimitus tulee vireille hakemuksetta Maanmittauslaitoksen määräyksestä, toimituskustannukset maksettaisiin valtion varoista ja ne jäisivät valtion lopulliseksi menoksi. 84. Sopimus yksityistietoimituksen perusteena. Asianosaiset voisivat saattaa tieoikeutta tai tienpitoa koskevan yksityisoikeudellisen sopimuksen yksityistietoimituksessa tutkittavaksi ja vahvistettavaksi. Jos sopimus hyväksyttäisiin noudatettavaksi yksityistietoimituksessa, yksityistielain säännöksiä olisi sovellettava sopimuksen kohteena olevaan tiehen. Pykälän 1 momentin säännös vastaisi kiinteistönmuodostamislain 183 :ssä olevaa säännöstä. Toimituksen suorittamisessa on tärkeää, että toimituksen lopputulos on tarkoituksenmukainen ja ettei edellä tarkoitetun sopimuksen huomioon ottaminen loukkaisi toisen asianosaisen oikeutta. Tämän vuoksi sopimukseen perustuvan oikeuden haltijan aseman turvaaminen otettaisiin toimituksessa huomioon vasta toissijaisesti. 67

122 Sopimusta ei edellisen mukaisesti voitaisi hyväksyä toimituksen perusteeksi, jos havaitaan, että sopimus ristiriidassa edellä ehdotetun 4 :n 1 tai 2 momentin säännösten kanssa tai rasittaisi kiinteistöä huomattavasti 119 enemmän kuin tässä laissa säädetään. Sopimukseenkaan perustuvasta tieoikeudesta ei siten saisi aiheutua huomattavaa haittaa millekään kiinteistölle, ja toimitusmiesten olisi arvioitava asiaa ennen sopimuksen hyväksymistä toimituksen perusteeksi. Pykälän 2 momentissa olisi asiaa koskeva säännös. 85. Pöytäkirjaan merkittävät tiedot. Kiinteistönmuodostamislain 187 :ssä on säädetty teknisluonteisesti toimituksessa esille tulevien asioiden kirjaamisesta pöytäkirjaan tai muuhun asiakirjaan sekä näiden asiakirjojen allekirjoittamisesta. Toimituskokouksessa on pidettävä pöytäkirjaa. Pöytäkirjaan merkitään asianosaisten vaatimukset ja muiden lausumien sisältö, sopimukset, toimitusmiesten ratkaisut ja niiden perustelut sekä muut toimituksen kannalta merkitykselliset asiat, jos ne eivät sisälly muuhun toimituksen asiakirjaan. Pöytäkirjan ja muut toimituksessa laaditut asiakirjat allekirjoittaa toimitusinsinööri. Allekirjoitus voi olla myös hyväksytty sähköinen allekirjoitus, josta on säädetty muun muassa vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain (533/2016) 36 :ssä. Edellisessä kappaleessa esitetystä poiketaan, kun kiinteistörekisterin pitäjä sopimuksen perusteella esimerkiksi kiinteistönmuodostamislain 165 :n 1 momentin (914/2011) nojalla päättää yksityistielaissa tarkoitetun tieoikeuden tai muun oikeuden poistamisesta. Tällöin ei laadita pöytäkirjaa. Kun sanottu kiinteistörekisterin pitäjän käsittely ei ole suullista toimituskäsittelyä, tieoikeuden tai muun oikeuden poistaminen tehdään hallintopäätöstä vastaavalla kiinteistörekisterin pitäjän riittävästi perustellulla päätöksellä, johon liitetään tarvittaessa valitusosoitus. Yksityistierekisteristä annetut säännökset tulivat voimaan Sittemmin yksityistierekisteriin merkittäviä tietoja on vähennetty. Tavoitteena on ollut yksityistierekisterin tosiasiallisen luotettavuuden parantaminen sekä tarpeettomien tietojen rekisteröinnin välttäminen. Erityisesti henkilötietojen rekisteröintiin on tältä osin kiinnitetty erityistä huomiota. Tässä pykälässä säädettäisiin lisäksi, että jäljempänä säädettäväksi ehdotetun 96 :n 3 momentissa tarkoitetut tiedot olisi merkittävä toimituspöytäkirjaan tai muuhun toimituksen asiakirjaan. Yksityistietoimituksen tiekunnalle tiedottamisen perustuminen yksityistierekisterin yhteystietoihin merkitsee, sitä, että näiden tietojen on alusta lähtien oltava mahdollisimman luotettavia. Yhteystietojen ajan tasalla pitäminen jää tiekunnan vastuulle. 86. Yksityistietoimituksen kustannukset. Yksityistietoimituksen toimituskustannukset olisi 1 momentin mukaan hakijan suoritettava. Toimituskustannukset voitaisiin ositella myös tieyksiköiden suhteessa tieosakkaiden kesken tai kohtuuharkinnan perusteella. Toimituskustannukset tulisi ositella, kuten kiinteistönmuodostamislaissa säädetään, toimituksesta saatavan hyödyn mukaan. Asianosainen, joka ei ole tieosakas, voitaisiin, jos sitä asian laatu huomioon ottaen on pidettävä kohtuullisena, määrätä suorittamaan kustannukset tai osa niistä vähentämällä vastaavasti muiden maksuvelvollisten osuuksia. Lisäksi toimituskustannusten suorittamiseen sovellettaisiin, mitä kiinteistönmuodostamislaissa säädetään. Jos kiinteistörekisterin pitäjä on antanut määräyksen yksityistietoimituksen suorittamiseen ilman hakemusta, olisi sovellettava kiinteistönmuodostamislain 212 :n 2 momentissa säänneltyä. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että jos toimituksessa perustetaan tiekunta, tulisi toimituskustannukset määrätä tiekunnan maksettavaksi, sikäli kuin mahdollista. Pykälän 1 ja 2 momentit koskisivat 3 momentin mukaan myös alueellista yksityistietoimitusta sekä yksityistietoimituksen yhteydessä tehtyjä sivutoimenpiteitä kuten kiinteistönmääritystä (rajankäyntiä), tilusvaihtoa ja alueen siirtoa. Sama koskisi muun kiinteistötoimituksen yhteydessä käsiteltyä yksityistietä koskevaa asiaa. 68

123 87. Muutoksenhaku yksityistietoimituksessa annettuun päätökseen. Pykälässä olisivat nykyisen lain 51 :n 3 momenttia vastaavat säännökset siitä, miten yksityistietoimituksessa tehtyyn ratkaisuun saadaan hakea 120 muutosta. Pääsäännön mukaan muutoksenhausta tietoimituksessa annettuun päätökseen tai suoritettuun toimenpiteeseen on voimassa, mitä kiinteistötoimituksesta säädetään valittamisesta. Jotta toimituksen suorittaminen ei tarpeettomasti viivästyisi, 1 momentissa rajoitettaisiin huomattavasti muutoksenhakuoikeutta toimituksen kestäessä verrattuna kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 232 :ssä säädettyyn muutoksenhakuoikeuteen. Vain poikkeustapauksissa voitaisiin sallia erillinen valitusoikeus toimituksen aikana. Sellainen olisi mahdollista ensiksi vain tapauksissa, jotka koskevat toimitusmiehiin kohdistuvan estemuistutuksen hylkäämistä. Toiseksi tietoimituksessa joudutaan joskus selvittämään ja ratkaisemaan, ketkä ovat asianosaisia. Kuten edellä todetaan, asianosaisia olisivat toimituksen hakijan lisäksi ne henkilöt, joiden oikeusasemaa toimitus välittömästi koskee luettelematta asianosaisia. Tämän vuoksi ehdotetaan, että toimituksen vireillä ollessa edelleen voitaisiin erikseen valittaa myös päätöksestä, joka koskee oikeutta olla asianosaisena tietoimituksessa. Kolmanneksi uutta kulkuyhteyttä perustettaessa ja muutenkin joudutaan tietoimituksen aikana ratkaisemaan asioita, jotka vaikuttavat koko tietoimituksen lopputulokseen. Näitä ovat varsinkin tien sijaintia ja osakkaita koskevat kysymykset, jotka voivat olla riitaisia. Toimituksen kokonaisuuden kannalta olisi tarkoituksenmukaista, että tällaisiin asioihin saataisiin lainvoimaiset päätökset erikseen, minkä jälkeen toimitusta jatkettaisiin. Tämän vuoksi ehdotetaan, että päätökset, jotka koskevat tien asemaa tai sitä, ketkä ovat tieosakkaita, olisivat erikseen valituskelpoisia toimituksen vireillä ollessa. Näistä ratkaisuista annettaisiin välipäätös ja valitusosoitus. Jotta toimitusta ei tarpeettomasti viivytettäisi, ehdotetaan, että muutoksenhaun salliminen näiden toimenpiteiden osalta toimituksen vireillä ollessa olisi toimitusinsinöörin harkinnassa. Toimituskäytännössä on lisäksi tullut esille tapauksia, joissa toimitusmiehet ovat tehneet virheellisesti toimituksen keskeyttämispäätöksen, vaikka kiinteistönmuodostamislaissa ja tässä laissa säänneltyjä oikeudellisia edellytyksiä toimituksen keskeyttämiseen ei ole ollut olemassa. Näissä tilanteissa toimituksen suorittaminen saattaa viivästyä huomattavasti, koska toimituksen hakijalla tai muulla asianosaisella ei ole mahdollisuutta saada toimitusta jatkettavaksi muutoin kuin turvautumalla oikeudenkäymiskaaressa säänneltyyn ylimääräiseen muutoksenhakuun. Tällaisessa tapauksessa pykälän 1 momentin muutoksenhakua koskeva rajoitus toimisi vastoin sitä tarkoitusperää, jota varten rajoitus säädettäisiin. Tämän vuoksi ehdotetaan kuten nykyisen lain 51 :n 3 momentissa säädetään, että myös tietoimituksen keskeyttämistä koskevaan päätökseen saisi hakea muutosta toimituksen vireillä ollessa. Pykälän 2 momentissa olisi informatiivinen viittaus kiinteistönmuodostamislakiin, jonka säännöksiä toimituksia koskevasta muutoksenhausta sovellettaisiin muilta osin. 88. Muu yksityistietoimituksia koskeva lainsäädäntö. Kun menettelystä yksityistietoimituksessa olisi, mikäli tämän lain säännöksistä ei muuta johdu, soveltuvin noudatettava, mitä kiinteistönmuodostamislaissa (554/1991) on määrätty, lakiin ei otettaisi yksityiskohtaisia säännöksiä esimerkiksi tiedottamisesta, asiantuntijasta, korvauksista, maksettavaksi määrätyn korvauksen vähimmäiseuromäärästä, toimitsijasta, toimitusmenettelystä tai muutoksenhausta. Kiinteistörekisteriin merkitsemisestä ja tiekuntien merkitsemisestä kiinteistötietojärjestelmän (KTJ) osana olevaan yksityistierekisteriin säädettäisiin kiinteistörekisterilaissa (392/1985), mikäli tässä laissa ei ole asiasta säännöksiä. Kiinteistörekisterilain 1.n 2 momentissa säädetään, että kiinteistörekisteriin merkittäväksi säädetty tieto katsotaan kiinteistörekisteriin merkityksi, kun tieto on tallennettu kiinteistötietojärjestelmään, josta säädetään kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta annetussa laissa (453/2002). 69

124 Luonnonsuojelulaissa (1096/1996) on muun ohella säädetty luontotyyppien suojelusta ja lajisuojelusta. Yksityistietoimituksessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa 121 säädetään. Luonnonsuojelunäkökulma on läpäisyperiaatteella sisällytettävä kaikkiin ympäristönkäytöllisiin ja luonnonvarataloudellisiin hankkeisiin kuten esimerkiksi yksityistiehankkeisiin. Suojelualueilla on noudatettava rauhoitusmääräyksiä. Yksityisteiden perustaminen ja ylläpito riippuu niistä (ks. esim. KKO 2000:47) ja yksityistie voi myös olla lunastuksen kohteena (KKO 2002:79). Luonnonsuojelulain 29 :ssä on säännelty luontotyypeistä, joihin liittyviä luonnontilaisia alueita tai niihin verrattavia alueita ei lähtökohtaisesti saisi muuttaa. Pykälään ehdotetaan sisällytettäväksi nykyisen yksityistielain 51 b :ää (1101/1996) vastaava säännös (ks. HE 79/1996 vp). 8 luku Avustukset 89. Maakunnan avustus. Pykälässä säädettäisiin maakuntien jakamista avustuksista. Yksityisteiden valtionavustustehtävät ovat siirtymässä maakuntauudistuksen yhteydessä maakuntien vapaaehtoisiksi tehtäviksi (maakuntalaki 6 2 mom.). Tarkoitus on, että eduskunta määrittelee talousarvioissaan yksityisteille suunnattavien määrärahojen suuruuden, ja maakunnat ottavat halutessaan yksityistieavustusten jaon tehtäväkseen maakuntastrategiassa. Pykälän 1 momentissa tarkoitetulla yksityisen tien ja talvitien tienpidolla tarkoitettaisiin uuden tien rakentamista sekä tien siirtämistä, levittämistä ja muuta parantamista sekä kunnossapitoa. Talvitiellä tarkoitetaan tilapäisiä lumesta ja jäästä rakennettuja teitä, kuten jääteitä. Jotta maakunnille varmistettaisiin aito vapaus valita avustuskohteet ja mahdollisuus koordinointiin kuntien kanssa, valtionavustuskriteeritkin jätettäisiin väljiksi. Avustettavan yksityistien tulisi olla järjestäytynyt tiekunnaksi ja sitä koskevat yksityistierekisterin tiedot tulisi olla ajan tasalla. Näillä avustuskriteereillä varmistettaisiin muun muassa tiekuntien hallinnollisen tiedon ajantasaisuus yksityistierekisterissä sekä kannustettaisiin järjestäytyneisyyteen, jonka katsotaan olevan tärkeä elementti yksityisteihin liittyvässä tehokkaassa ja ammattimaisessa tienpidossa. Yksityistielaissa ei enää säädettäisi yksityisteiden lauttapaikkojen ylläpidon avustamisesta, vaan maakuntauudistuksen yhteydessä maakuntien harkinta yksityisteiden lauttapaikkojen osalta tehtäisiin osana saaristoliikenteen suunnittelua ja järjestämistä maakuntalain 6 :n 2 momentin mukaisesti. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin avustusmäärärahan riittävyysarvioinnista. Riittävyysarviointi tehtäisiin maakuntien valtuustokausittain. Arvioinnissa tarkasteltaisiin yksityisteiden valtionavustusten tarvetta, avustuksilla saavutettuja vaikutuksia, arvioitua tulevaa kehitystä sekä näiden suhdetta julkisen talouden kehitykseen sekä suhdetta tiekunnilta kerättyjen arvonlisäverojen suuruuteen. 90. Kunnan avustus. Pykälässä säädettäisiin kunnan jakamista yksityistieavustuksista. Kunnat voisivat edelleen päättää vapaasti yksityisteiden tienpitoon myönnettävistä avustuksista voimassa olevan lain mukaisesti. Pykälään lisättäisiin kaksi avustuskriteeriä. Avustettavan yksityistien tulisi olla järjestäytynyt tiekunnaksi ja sitä koskevat yksityistierekisterin tiedot tulisi olla ajan tasalla, kuten myös 89 :ssä maakuntien avustuksista säädettäisiin. Avustuskriteereillä varmistettaisiin muun muassa tiekuntien hallinnollisen tiedon ajantasaisuus yksityistierekisterissä sekä kannustettaisiin järjestäytyneisyyteen, jonka katsotaan olevan tärkeä elementti yksityisteihin liittyvässä tehokkaassa ja ammattimaisessa tienpidossa. 91. Liikenteen kieltäminen avustettavalla tiellä. Pykälässä säädettäisiin liikenteen kieltämisestä avustettavalla tiellä. Pykälän 1 momentin mukaan maakunnan tai kunnan avustaessa tiekuntaa tien kunnossapidossa, tien käyttämistä muuhun kuin tieosakkaiden hyväksi tapahtuvaan liikenteeseen ei saisi kieltää sinä ajanjaksona, jota avustus koskee. Sama koskisi myös yksityistietä, jonka kunnossapidosta kunta vastaa kustannuksellaan. 1 momentti ei muuttuisi voimassa olevasta laista. 70

125 Pykälän 2 momentissa täsmennettäisiin sitä, että yksityistiellä tien käyttö olisi luvanvaraista ja sen käytöstä voitaisiin periä käyttömaksua 30 :n mukaisesti vaikka sille olisikin myönnetty kunnanavustusta tai 122 valtionavustusta maakunnan toimesta. Jos muiden kuin tieosakkaiden liikenteestä aiheutuu huomattavaa haittaa kiinteistön tai rekisteriyksikön omistajalle tai liikenneturvallisuudelle, voitaisiin kuitenkin kunnan suostumuksella muiden kuin tieosakkaiden tienkäyttö kieltää tai sitä rajoittaa. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin muiden kuin tieosakkaiden hyväksi tapahtuvasta toiminnasta ja liikenteestä tilanteessa, jossa tiekunta on saanut avustusta maakunnalta tai kunnalta tien rakentamiseen tai tie on tehty kokonaan tai osaksi kunnan varoilla. Tällöin kymmenen vuoden ajan viimeisen avustuserän nostamisesta tai kunnan tekemän tietyön päättymisestä lukien olisi noudatettava, mitä 2 momentissa säädetään tien käyttämisestä muiden kuin tieosakkaiden hyväksi tapahtuvaan toimintaan tai liikenteeseen. 92. Velan suoritus avustuksella. Pykälässä säädettäisiin, että maakunnan tai kunnan varoista myönnettyä avustusta ei voitaisi ulosmitata velan suoritukseksi. Avustusta ei myönnettäisi jälkikäteen, vaan lähitulevaisuudessa tapahtuvia tienpitotoimia varten. Näin ollen ei olisi mahdollista, että avustusta käytettäisiin olemassa olevan velan suoritukseksi. Avustus olisi käytettävä sitä toimenpidettä varten, johon se on myönnetty. 93. Valtionavustuslain soveltaminen. Pykälässä säädettäisiin valtionavustuslain soveltamisesta. Valtionavustuslakia (688/2001) sovellettaisiin, jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädettäisi. Maakunnan myöntämiin avustuksiin sovellettaisiin kuitenkin vain, mitä valtionavustuslain 3 luvussa säädetään valtionavustuksen myöntämisestä ja maksamisesta, 4 luvussa valtionavustuksen käytöstä ja sen valvonnasta, 5 luvussa valtionavustuksen palauttamisesta ja takaisinperinnästä, 6 luvussa tietojen saannista ja tietojen luovuttamisesta sekä 33 :ssä tiedoksiannosta. 94. Muutoksenhaku maakunnan päätökseen. Maakunnan jakamaan valtionavustusta koskevaan päätökseen haettaisiin muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Toimivaltainen hallinto-oikeus olisi se, jonka tuomiopiirissä yksityistie sijaitsee. 9 luku Erinäiset säännökset 95 Neuvonta- ja sovitteluelin. Pykälään ehdotetaan otettavaksi uusi säännös siitä, että maakunnat ja kunnat voisivat halutessaan perustaa yksityistieasioita käsittelevän neuvonta- ja sovitteluelimen tai tarjota muutoin neuvonta- ja sovittelupalveluita yksityistieasioissa. Tehtävä olisi vapaaehtoinen ja sen tarkempi järjestäminen jätettäisiin kuntien ja maakuntien itsensä varaan. Ne voisivat järjestää tarkoitettua palvelua yhdessä tai erikseen ja myös yhteistyössä muiden kuntien ja maakuntien kanssa. Se että toinen on ryhtynyt tarjoamaan neuvonta- tai sovittelupalvelua, ei poissulkisi toisen mahdollisuutta tarjota vastaavia palveluja. Lisäksi myös yksityiset toimijat voisivat edelleen tarjota vastaavia palveluita. Säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa alueellisille toimijoille muodon tukea alueensa yksityistietoimijoita ja osakkaita hankalissa tilanteissa, niin että esimerkiksi kuluriskiltään huomattavaan muutoksenhakuprosessiin ei ryhdyttäisi tapauksissa, joissa se olisi asiantuntevan neuvonnan ja mahdollisesti myös sovittelun kautta vältettävissä. Maakunnilla olisi jatkossa rooli yksityistieasioissa muun muassa yksityistieavustusten jakamistehtävän myötä, ja niillä olisi myös intressi huolehtia alueensa elinvoimaisuudesta, minkä johdosta yksityisteiden hoidon sujuva järjestäminen ja tuki siinä voisi olla niille luonteva tehtävä. Sama koskee kuntia. 96. Yksityistierekisteri. Pykälässä säädettäisiin yksityistierekisteristä nykytilaa vastaavasti. Yksityistierekisteriä pitäisi Maanmittauslaitos. Yksityisteitä koskeva rekisteri olisi kuten nykyisin osaksi kiinteistötietojärjestelmää kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta annetun lain (453/2002) eli ns. KTJ-lain 3 :ssä tarkoitetulla tavalla. Kiinteistötietojärjestelmä (KTJ) koostuu 71

126 Maanmittauslaitoksen ylläpitämän lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin ja Maanmittauslaitoksen ja kuntien vastuulla olevan kiinteistörekisterin tiedoista sekä muista tiedoista sen mukaan kuin muualla laissa erikseen 123 säädetään. Yksityistierekisterin tiedot olisivat rinnastettavissa KTJ-lain 3 :ssä tarkoitettuihin kiinteistötietojärjestelmän muihin tietoihin. Kiinteistörekisterikartta KTJ:n osana sisältää tosiasiallisesti jo tiedot tiekuntien hallinnoimista yksityisteistä. Koska yksityistierekisteri sisältää henkilötietoja, rekisterin käyttötarkoitus ehdotetaan säädettäväksi nimenomaisesti pykälän 2 momentissa. Säännöksellä ei muutettaisi rekisterin käyttötarkoitusta nykyisestä. Yksityistierekisterin ensisijaisena tarkoituksena olisi edellytysten luonti kiinteistöön ja muihin rekisteriyksiköihin kohdistuvien tieoikeuksien, rasiteoikeuksien ja muiden käyttöoikeuksien kirjaamiselle oikeuksien vahvistamiseksi ja sivullisten etujen turvaamiseksi. Rekisterin tietoja tarvitaan myös yksityistielaissa tarkoitettujen toimitusten, kiinteistö- toimitusten ja tieasioiden käsittelyn edistämiseksi ja tietojen saatavuuden varmistamiseksi. Pykälän 3 momentti sisältäisi nykytilaa vastaavasti yksityistierekisteriin merkittävät tiedot. Uutena yksityistierekisteriin merkittävänä tietona olisi kuitenkin tiekunnan säännöt, jos tiekunta on vahvistanut sellaiset itselleen 64 :n mukaisesti. Momentin 1 kohdan mukaan rekisteriin merkittäisiin tiekunnan nimi, tunnus, kunta, jonka alueella tie sijaitsee, ja tien ulottuvuus. Momentin 2 kohdassa säädettäisiin yksityistierekisteriin merkittävistä henkilötiedoista. Rekisteriin merkitystä tiekunnan toimitsijamiehestä tai hoitokunnan puheenjohtajasta talletettaisiin henkilötietoina toimitsijamiehen tai hoitokunnan puheenjohtajan nimi, henkilötunnus ja yhteystiedot sekä näitä tietoja koskevat muutokset. Ehdotettujen henkilötietojen tallettaminen yksityistierekisteriin on välttämätöntä rekisterin käyttötarkoitus huomioon ottaen. Rekisterin käyttötarkoitus ei edellytä arkaluontoisten henkilötietojen kirjaamista rekisteriin. Momentin 3 kohta sisältäisi tiekunnan säännöt, jotka olisivat uusi yksityistierekisteriin merkittävä tieto. Momentin 4 kohdan mukaan rekisteriin merkittäisiin 20 :ssä tarkoitettu oikeus eli mahdollinen oikeus puutavaran varastointia, autopaikkaa, venevalkamaa tai laituria varten ja kiinteistö, jota oikeus rasittaa, samoin kuin tieto siitä, kuuluuko oikeus tieosakkaille yhteisesti vai joillekin heistä. Momentin 5 kohdan mukaan rekisteriin merkittäisiin tien tai tienosan liittäminen tiekunnan tiehen tai siitä erottaminen samoin kuin kahden tai useamman tiekunnan yhdistäminen taikka tiekunnan jakaminen tai lakkauttaminen. Jatkossa nämä tiekuntaan kohdistuvat toimenpiteet olisi mahdollista suorittaa myös tiekunnan tai tiekuntien omilla päätöksillä edellä 71 :n yksityiskohtaisissa perusteluissa selostetulla tavalla. Näissä tilanteissa tietojen ilmoittamisesta rekisteriin vastaisi tiekunta itse. Edelleen 6 kohdan mukaan yksityistierekisteriin merkittäisiin tiekunnan tien tai sen osan lakkauttaminen tai lakkaaminen. Pykälän 4 momentissa ehdotetaan säädettäväksi yksityistierekisterin tietojen luovuttamisesta. Yksityistierekisteri on KTJ:n osana myös perusrekisteri, joka palvelee erilaisia viranomaisintressejä. Yksityisrekisterin tietoja tarvitaan monissa kiinteistöjä ja tieverkkoa koskevissa hankkeissa, kuten maankäytön suunnittelussa ja rakentamisessa. Tiedon tarvitsijoina voivat olla viranomaisten lisäksi myös yksityiset tahot. Koska yksityistierekisteri sisältää henkilötietoja ja niiden luovuttamiseen viranomaisen rekisteristä sovelletaan julkisuuslakia, säännökseen ehdotetaan tehtäväksi tätä koskeva viittaus. Kun muuhun henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan henkilötietolakia (523/1999), säännökseen ehdotetaan tehtäväksi myös tätä lakia koskeva viittaus. Kun yksityistierekisteri olisi edellä 1 momentissa esitetysti myös kiinteistötietojärjestelmän osa, sovellettaisiin rekisteritietojen luovuttamiseen myös kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta annetun lain 6 :ää. Säännökseen ehdotetaan tehtäväksi tältä osin viittaus myös KTJ-lain soveltamiseen rekisteritietojen luovutuksissa. Ehdotuksen mukaan Maanmittauslaitos saisi luovuttaa tietoja yksityistierekisteristä viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 16 :n 3 momentin estämättä sähköisessä muodossa hyväksyttävää tarkoitusta varten. Tarkoituksen hyväksyttävyyttä arvioitaisiin rekisterin käyttötarkoituksen perusteella. 72

127 KTJ-lain 6 :n 3 momentin mukaan Maanmittauslaitos saa teknisen käyttöyhteyden avulla luovuttaa tietoja kiinteistötietojärjestelmästä lainkohdassa yksilöidyille viranomaistahoille sekä hakemuksen perusteella 124 muille tahoille. Muulle taholle tieto voidaan luovuttaa tai välittää, jos se on tarpeen yhdyskuntasuunnittelua, kiinteistönvälitystä, kiinteistönarviointia, luoton myöntämistä ja valvontaa taikka muuta näihin verrattavaa kiinteistöihin liittyvää tarkoitusta varten. Pykälän 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi yksityistierekisterin merkittävien tietojen säilyttämisestä. Momentin mukaan yksityistierekisteriin merkittävät tiedot säilytettäisiin pysyvästi, jollei lailla erikseen toisin säädettäisi. Rekisterin tietojen muuttuessa, aikaisempien tietojen säilyminen ja käytettävyys olisi varmistettava tiedot erikseen arkistoimalla tai tietotekniikan mahdollistamalla muulla tavalla. 97. Hallinnolliset pakkokeinot. Voimassa olevan lain 89 a :ssä on säädetty, että jos tietoimituksessa asetettuun määräaikaan mennessä tie tai muu tienpitoa koskeva toimenpide on tehtävä valmiiksi eikä toimenpiteen toteuttamiseen velvollinen ole tieosakkaan, tiekunnan tai sellaisen kiinteistön omistajan, jota tieoikeus koskee, vaatimuksesta huolimatta ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin, tielautakunta voi hakemuksesta määrätä uskotun miehen teettämään tai oikeuttaa hakijan tekemään tai teettämään tarvittavat tietyöt tekemiseen velvollisen kustannuksella. Voimassa olevan 89 a :n sääntely korvattaisiin uudessa yksityistielaissa tämän pykälän 1 momenttiin esitettävällä säännöksellä. Sen mukaan valtion lupa- ja valvontavirasto voisi tieosakkaan, tiekunnan tai sellaisen kiinteistön omistajan, jonka kiinteistöä tieoikeus koskee, hakemuksesta tehostaa tämän lain nojalla annettua tien rakentamista tai muuta tienpitoa koskevaa toimenpidettä koskevaa päätöstä tai tuomiota teettämisuhalla, jos rakentamiseen velvollinen ei ole ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin yksityistietoimituksessa asetetussa määräajassa. Uskottua miestä ei enää määrättäisi. Asianosaisten kuulemisesta säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990), jota sovellettaisiin myös tässä momentissa tarkoitetun teettämisuhan asettamiseen. Tiekunnan kuulemisesta on kuitenkin syytä säätää erikseen, jotta sekin tulisi asianmukaisesti kuulluksi. Siksi momentissa säädettäisiin, että milloin rakentamiseen velvollinen on tiekunta, on ennen teettämisuhan toimeenpanoa koskevan asian ratkaisemista tiekunnan toimitsijamiehelle tai hoitokunnalle varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi ja, jos tien rakentamista koskevaa asiaa ei ole käsitelty tiekunnan kokouksessa, sille on varattava tilaisuus antaa määräajassa lausuntonsa asiasta. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että valtion lupa- ja valvontavirasto voi hakemuksesta kieltää sitä, joka rikkoo kieltoa, joka koskee tiellä kulkemista tai muutoin tien käyttämistä, 24 :n 3 momentissa tarkoitettua kieltoa asettaa puomi tai 48 :ssä tarkoitettua kieltoa ilman lupaa rakentaa liian lähelle tiealuetta taikka toimii puiden ja pensaiden poistamisesta säätävän 49 :n vastaisesti, jatkamasta tai toistamasta lainvastaista menettelyä. Valtion lupa- ja valvontavirasto voisi momentin mukaan hakemuksesta tehostaa päätöstään uhkasakolla. Pykälän 2 momentin säännöksellä on tarkoitus korvata osaltaan voimassa olevaan lain 102 :n rangaistussäännöstä, josta ehdotetaan luovuttavaksi. Kyseisen säännöksen nojalla voidaan rangaista tien käyttämisestä kielletyllä tavalla tai ilman lupaa, tien vahingoittamisesta sekä eräiden muiden kieltojen noudattamatta jättämisestä. Rikosoikeus on kriminalisointiperiaatteiden mukaan viimesijainen keino ihmisten käyttäytymisen ohjaamisessa (ultima ratio -periaate). Huomioiden esimerkiksi rikoslain ja erityisesti tieliikennelain muut rangaistussäännökset (esimerkiksi vahingonteko rikoslaki (39/1889) 35 luku 1, liikennerikkomus tms. tieliikennelaki 103 ) ja muut mahdollisuudet puuttua aiemmin rangaistavaksi säädettyyn käyttäytymiseen esitetään rangaistussäännöksistä luopumista. Rikosoikeudellisen rangaistusuhan sijaan tien käyttämistä kielletyllä tavalla tai ilman lupaa ja eräiden muiden kieltojen noudattamatta jättämiseen puututtaisiin siksi momentissa esitettävin hallinnollisin pakkokeinoin. 73

128 Pykälän 3 momentissa viitattaisiin uhkasakkolakiin(1113/1990), jota sovellettaisiin pykälässä säädettävään uhkasakkoon ja teettämisuhkaan. Uhkasakkolaissa säädetään hallinnollisen tehosteen asettamisesta ja 125 täytäntöönpanosta. Siinä on säännökset uhkasakon asettamisesta ja tuomitsemisesta samoin kuin teettämis- ja keskeyttämisuhan asettamisesta ja niiden määräämisestä pantaviksi täytäntöön. Uhkasakkolaissa säädetään myös asianosaisten kuulemisesta, siitä, kuka voi suorittaa tekemisen teettämisuhka täytäntöönpantaessa, ja poliisin mahdollisesta virka-avusta. 98. Käsittely maaoikeudessa. Pykälässä säädettäisiin informatiivisesti, että maaoikeuteen saatetun asian, mukaan lukien tämän lain mukaiset asiat, käsittelystä samoin kuin muutoksenhausta maaoikeuden antamaan ratkaisuun säädetään kiinteistönmuodostamislaissa. 99. Päätösten välitön täytäntöönpano. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin siitä lähtökohdasta, että yksityistietoimituksessa tai tiekunnan kokouksessa tehty päätös voitaisiin panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta, jollei maaoikeus tai muu muutoksenhakutuomioistuimena toisin määrää. Esimerkiksi maksujen viivästyminen valitusten johdosta voisi vaikeuttaa tiekunnan toimintaa, jos maksuunpanoluetteloa koskevan päätöksen olisi oltava lainvoimainen, ennen kuin sen mukaisia maksuja voidaan panna maksuun varsinkin, jos yhdenkin tekemä valitus riittäisi estämään päätöksen täytäntöönpanon kaikkien samalla päätöksellä maksamiseen velvoitettujen osalta. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, mitä päätöksiä ei kuitenkaan saisi panna täytäntöön ennen niiden lainvoimaiseksi tuloa. Tällaisia päätöksiä olisivat tieoikeuden perustaminen 4 :n mukaisesti uutta tietä varten, 20 pykälässä tarkoitetut oikeudet eli oikeus puutavaran varastointiin, autopaikkaan tai venevalkamaa tai -laituria varten taikka 43 :n mukainen oikeus siirtää tien rakentamisen esteenä oleva laite, rakennelma tai rakennus. Lisäksi 71 :ssä tarkoitettuja päätöksiä tiekuntien yhdistymisestä jakautumisesta tai lakkauttamisesta ei saisi panna täytäntöön ennen lainvoimaiseksi tuloa, koska kyseisiä toimenpiteitä ei ole pidettävä kiireellisinä, eikä niiden muutoksenhaun lopputuloksesta riippuva mahdollinen väliaikaiseksi jääminen olisi tarkoituksenmukaista. Vastaavasti kuin uuden tien rakentamiseen oikeuttavan tieoikeuden perustamista tai 20 :ssä tarkoitettujen oikeuksien perustamista koskevia päätöksiä, myöskään tien lakkauttamista tai 20 :ssä tarkoitettujen oikeuksien lakkauttamista koskevaa päätöstä ei saisi panna täytäntöön ennen niiden lainvoimaiseksi tuloa. Kun myös maksamiseen velvoittava päätös voitaisiin panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta, olisi kohtuullista, säädettäisiin 3 momentissa, että mahdollisesti liikaa maksettua määrää palautettaessa palautettavalle summalle suoritetaan korkoa. Palautettavalle määrälle olisi maksettava kuuden prosentin vuotuista korkoa maksupäivästä takaisinmaksupäivään. Säännös olisi yhdenmukainen kiinteistönmuodostamislain liikaa maksetun korvauksen palauttamista koskevan 203 :n 4 momentin, jota sovellettaisiin myös tämän lain 2 luvussa tarkoitettujen korvauksiin, kanssa Vakuus välittömän täytäntöönpanon yhteydessä. Pykälän mukaan pantaessa täytäntöön päätöstä ennen kuin se on saanut lainvoiman, olisi täytäntöönpanon hakijan asetettava vakuus sen vahingon korvaamisesta, joka saattaisi asianosaiselle aiheutua siitä, että täytäntöönpanon perusteena olevaa päätöstä valituksen johdosta muutettaisiin. Vakuuden asettamisesta olisi soveltuvin osin lisäksi voimassa, mitä siitä on ulosottokaaressa säädetty. Ulosottokaaren (705/2007) 3 luvun :ssä on yleiset menettelysäännökset niiden tapausten varalle, jossa lainvoimaa vailla olleen päätöksen tai tuomion täytäntöönpano edellyttää vakuuden asettamista. Säännös vastaisi voimassa olevan lain 91 :ää Kertakaikkisen korvauksen suorittaminen ennen toimenpiteeseen ryhtymistä. Pykälässä säädettäisiin, että yksityistielain mukaiseen toimenpiteeseen, josta on maksettava kertakaikkinen korvaus, kuten uuden tien tekemiseen tai muuhun rakentamiseen, ei olisi lupa ryhtyä ilman asianomaisen kiinteistön omistajan suostumusta, ennen kuin toimituksessa määrätty kertakaikkinen tiekorvaus olisi maksettu. Jos korvausta 74

129 koskevaan ratkaisuun olisi haettu muutosta, olisi korvaus suoritettava siltä osalta, jota muutoksenhaku ei koske, ennen kuin tietä voitaisiin alkaa rakentaa. Muulta osalta olisi toimitusmiesten päätöksen täytäntöönpanoa varten asetettava vakuus niin kuin 95 :ssä säädettäisiin. Säännös vastaisi sisällöltään voimassa olevan lain 92 :ää Tarkemmat säännökset. Ehdotetaan, että valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tarkemmin tietyistä tässä pykälässä määriteltävistä asioista. Osin säännöksessä huomioitaisiin nykyisinkin valtioneuvostonasetuksessa yksityisistä teistä säädettävät asiat ja toisaalta esitettävän uuden lain mukaiset tarpeet tarkemmille säännöksille. Pykälän 1 kohdan mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tienpidon valtuuttamisesta tiekunnan toimesta muulle taholle, joka voisi olla yksityinen yrittäjä, tieosakkaiden osin tai kokonaan itse omistama yhteisö tai muu taho kuten esimerkiksi kunta. Kunnat ovat toisinaan tehneet hoitosopimuksia yksityisteiden osakkaiden kanssa. Laissa olisi valtuuttamisesta 75 :ssä yleispiirteinen säännös, jota voitaisiin täydentää tarvittaessa erityisesti menettelyä koskevilla tarkemmilla säännöksillä. Tarkoitus on kuitenkin, että etenkin tieosakkaiden tai tiekunnan sekä yksityisen valtuutuksen saajan suhde järjestettäisiin lähtökohtaisesti sopimuksen nojalla. Pykälän 2 kohdan mukaan tarkempia säännöksiä voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella menettelystä yksityistietoimituksesta. Tarpeen voisi olla säätää esimerkiksi siitä, milloin yksityistietoimitus olisi käsiteltävä kiireellisenä, kuten nykyisessä valtioneuvoston asetuksessa yksityisistä teistä on säädetty. Pykälän 3 kohdan mukaan yksityistierekisteristä ja menettelystä tietojen merkitsemisessä siihen voitaisiin myös säätää asetuksella. Yksityistierekisteriä koskeva perussäännös olisi tässä laissa 96. Pykälän 4 kohdan mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin lisäksi säätää valtionavustusmäärärahan jakamisesta maakunnille, avustuspäätösten voimassaolosta ja maakuntien velvollisuuksista valtionavustustehtävän hoitamisessa. Maakuntalakiesityksen mukaan yksityisteiden valtioavustustehtävä olisi maakuntien vapaaehtoinen tehtävä. Avustus olisi kuitenkin valtionavustusta, johon käytettävästä määrärahasta eduskunta päättäisi. Maakuntien rahoituslain asukaslukuun perustuvat yleiset periaatteet rahoituksen jakamisesta maakunnille sopivat huonosti yksityistieavustuksiin. Jotta esimerkiksi elinkeinoelämän, kuten maa- ja metsätalouden, sekä haja-asutuksen määrä voitaisiin huomioida, olisi tarpeen valtioneuvoston asetuksella määritellä tarkoituksenmukaisempi ja yksityisteiden tarpeisiin paremmin vastaava rahanjakomalli sekä siinä käytettävät kriteerit. 10 luku Voimaantulo 103. Voimaantulo. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin yksityistielain voimaantulosta. Pykälän 2 momentin mukaan tällä lailla kumottaisiin vanha laki yksityisistä teistä (358/1962) Siirtymäsäännökset. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin tämän lain soveltamisesta ennen lain voimaantuloa perustettuihin tieoikeuksiin. Ennen tämän lain voimantulos perustettua tieoikeutta pidettäisiin sellaisena tämän lain 3 :n 1 momentin 2 kohdassa määriteltävänä oikeutena, johon sisältyy myös sähkö- ja viestintäjohtojen ja muiden kiinteistön käyttöä palvelevien rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittamistarkoitus. Pykälän 2 momentin mukaan tämän lain säännöksiä sovellettaisiin myös ennen lain voimaantuloa perustettuihin tiekuntiin. 75

130 Pykälän 3 momenttiin otettaisiin tarpeelliset säännökset tielautakuntien lakkaamiseen liittyen lain yksityisistä teistä (358/1962) kumoamisen myötä. Kunnallisissa tielautakunnissa tämän lain voimaan tullessa vireillä 127 olevat asiat käsiteltäisiin voimassa olevan lain yksityisistä teistä (358/1962) mukaisesti loppuun tielautakunnassa. Sisällöllisen sääntelyn osalta sovellettaisiin kuitenkin uutta lakia. Kunnalliset tielautakunnat lakkaisivat siirtymäajan jälkeen vuoden 2018 loppuun mennessä. Jos tielautakunnassa olisi 31 päivänä joulukuuta 2018 vielä vireillä olevia asioita, siirtyisivät ne tämän lain mukaan toimivaltaisille viranomaisille. Pykälän 4 momentin mukaan kunnalliset tielautakunnat hoitaisivat tämän lain 48 :n mukaista lupatehtävää. Kyseisen pykälän mukaan milloin liikenneturvallisuuden olisi katsottava niin vaativan, voitaisiin yksityistietoimituksessa asettaa kielto ilman maakunnan lupaa rakentamasta rakennusta tai liikenneturvallisuutta vaarantavaa aitaa tai muuta pysyvää laitetta yksityisen tien tai sen osan varrelle enintään kahdentoista metrin etäisyyteen ajoradan keskiviivasta. Kielto ei koskisi aluetta, jolla on voimassa asemakaava. Vastaavaa lupatehtävää hoitavat nykyisin tielautakunnat, eikä olisi tarkoituksenmukaista siirtää tehtävää muulle viranomaiselle ennen maakuntien toiminnan käynnistymistä. Samoin tielautakunnat hoitaisivat vuoden 2018 loppuun asti niille aiemman lain perustella kuuluneita tehtäviä, joita jatkossa hoitaisi valtion lupa- ja valvontavirasto. Tällaisia tehtäviä olisivat 38 :n mukaista tehtävää määrätä uskottu mies velkojan hakemuksesta ja 71 :n mukaista tehtävää oikeuttaa hakija kustumaan tiekunnan kokous koolle. Elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskukset hoitaisivat 5 momentin mukaan vuoden 2018 loppuun asti niille aiemman lain nojalla kuuluneita tehtäviä, jotka jatkossa kuuluisivat maakunnille tai valtion lupa- ja valvontavirastolle. Tällainen tehtävä on ensinnäkin tämän lain 14 :ssä tarkoitetun uhkasakon asettaminen. Tämän lain 42 :n mukaisissa tapauksissa yhteistyöviranomaisena vuoden 2018 loppuun asti toimisi valtion lupa- ja valvontaviraston sijaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, ja tämän lain 81 :n mukaisesti yksityistietoimituksesta olisi vuoden 2018 loppuun asti ilmoitettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle maakunnan ja valtion lupa- ja valvontaviraston sijaan. Valtionavustustehtävä esitetään siirrettäväksi vuoden 2019 alusta toimintansa aloittaville maakunnille. Asiasta säädettäisiin myös maakuntalain 6 :n 2 momentissa. Tämän lain ja maakuntien toiminnan alkamisen välisenä väliaikana valtionavustustehtävää hoitaisi ehdotettavan 5 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, joka nykyisin hoitaa tehtävää. Tämän lain avustuksia koskevia säännöksiä alettaisiin soveltaa muilta osin heti lain voimaantullessa. Pykälän 6 momentin mukaan lain 97 :ssä säädettäväksi hallinnollisista pakkokeinoista voisi valtion lupa- ja valvontaviraston perustamiseen eli vuoden 2018 loppuun asti päättää aluehallintovirasto. Pykälän 7 momentissa säädettäisiin, että sellaisen yksityistien, jonka tienpito on ennen tämän lain voimaan tuloa järjestetty lain yksityisistä teistä 32 :n mukaisen tienjaon perusteella, tienpidossa olisi siirryttävä tienpitoon yhteiseen lukuun vuoden 2018 loppuun mennessä. Pykälän 8 momentissa säädettäisiin, että lain yksityistä teistä (358/1962) :n mukaan yksityisiksi teiksi katsotut tiet katsottaisiin myös mainitun lain kumoamisen jälkeen yksityisteiksi, ja niihin sovellettaisiin tätä lakia. Ennen tämän lain voimaan tuloa lain yksityisistä teistä x :n mukaisesti asetettu puomille tai sulkulaitteelle olisi 9 momentin mukaan haettava 24 :n 3 momentin mukainen lupa vuoden 2019 loppuun mennessä tai poistettava se. Asia on käsiteltävä yksityistietoimituksessa tieosakkaan sitä vaatiessa, jo tätä aikaisemmin. 76

131 1.2 Kiinteistönmuodostamislaki 5. Pykälän 2 momentin 8 kohdan viittaus lakiin yksityisistä teistä muutettaisiin viittaukseksi esitettävään yksityistielakiin Pykälän 3 momentin viittaus lakiin yksityisistä teistä muutettaisiin viittaukseksi esitettävään yksityistielakiin Pykälän 3 momentin viittaukset lakiin yksityisistä teistä muutettaisiin viittaukseksi esitettävään uuteen yksityistielakiin. Tehtäisiin kielellinen muokkaus lisäksi momentin viimeiseen lauseeseen Pykälän 3 momentin viittaus lakiin yksityisistä teistä muutettaisiin viittaukseksi esitettävään yksityistielakiin Pykälän 1 momentin viittaus lain yksityistä teistä 24 :ään muutettaisiin viittaukseksi esitettävän yksityistielain 32 :ään. Viitattavassa lainkohdassa säädettäisiin korvauksista aiemmin rakennetusta tiestä, uusien tieosakkaiden ja käyttömaksun nojalla tietä käyttävien osalta Pykälän 2 ja 3 momenttien viittaukset lakiin yksityisistä teistä muutettaisiin viittaukseksi esitettävään yksityistielakiin Pykälän 1 momentin viittaus lakiin yksityisistä teistä muutettaisiin viittaukseksi esitettävään yksityistielakiin Maaoikeuden päätösvaltaisuutta, kun siinä on vain puheenjohtaja, laajennettaisiin lisäämällä 2 momenttiin uusi 4 kohta. Kohdan mukaan maaoikeus olisi päätösvaltainen myös, kun siinä on vain puheenjohtaja, kun kysymys on yksityistielain 72 :ssä tarkoitetusta asiasta, eli muutoksen hausta tiekunnan päätökseen. Tielautakunnat toimivat nykyisin myös muutoksenhakutoimielimenä tiekunnan päätöksille. Jatkomuutoksenhaku kulkee edelleen maaoikeuden kautta korkeimpaan oikeuteen. Tässä esityksessä ehdotetaan kuitenkin tielautakuntien lakkauttamista. Edellä ehdotetun yksityistielain 72 :n mukaan muutoksenhaku tiekunnan kokouksen tai perustamiskokouksen päätökseen, jota ei katso tehdyn laillisessa järjestyksessä tai lain mukaisesti taikka jonka katsoo loukkaavan hänen oikeuttaan tai tieosakkaiden yhdenvertaisuutta, tapahtuisi siksi jatkossa maaoikeudessa. Voimassa olevan lain ratkaisu on poikkeuksellinen verrattuna muiden yhteisöjen päätöksentekoa koskeviin muutoksenhakureitteihin. Esimerkiksi yhteisaluelain (758/1989) mukaisen osakaskunnan ja yhdistyslain mukaan yhdistyksen kokouksen päätöksiin haetaan muutosta moitekanteella käräjäoikeudesta. Myös osakeyhtiön yhtiökokouksen ja asunto-osakeyhtiön yhtiökokouksen päätösten muutoksenhaku tapahtuu käräjäoikeudessa. Koska on kuitenkin olemassa käräjäoikeuden osastona toimiva erityinen kokoonpano, jossa on näihin muun muassa yksityistieasioihin erikoistunut käräjätuomari puheenjohtajana ja maaoikeusinsinööri sekä pääkäsittelyissä kaksi lautamiestä, ehdotetaan että muutoksenhaku tiekunnan päätöksiin voisi tapahtua maaoikeuksissa. Ei kuitenkaan olisi aina tarkoituksenmukaista, että maaoikeus käsittelisi yksityistielain 72 :n mukaisia asioita täydessä kokoonpanossa. Momentin 2 ja 3 kohtiin tehtäisiin uuden kohdan lisäämisestä johtuvat tekniset muutokset Maankäyttö- ja rakennuslaki 75. Yhteiskäyttöalueet ja yleiset alueet. Pykälän 1 momentin viittaus lakiin yksityisistä teistä muutettaisiin viittaukseksi esitettävään yksityistielakiin. 77

132 Pykälän 3 momentista poistettaisiin viittaukset tielautakuntiin, koska tielautakunnat esitetään edellä esitetyllä tavalla lakkautettavaksi. Kun tielautakunnat lakkautettaisiin, ei rantakuntia koskevia asioita voitaisi enää 129 käsitellä tielautakunnissa vaan ne olisi hoidettava pääsääntönä olevassa kiinteistötoimituksessa. rantakuntia koskisivat kuitenkin edelleen yksityistielain säännökset tieosakkaista, tiekunnasta ja tiemaksusta. 92. Kunnan oikeus yksityisen tien alueeseen. Pykälän viittaus lain yksityisistä teistä 1 :ään muutettaisiin viittaukseksi esitettävän yksityistielain 2 :ään Korvattava katualue. Pykälän 4 momentin viittaus lain yksityisistä teistä 1 :ään muutettaisiin viittaukseksi esitettävän yksityistielain 2 :ään Katualueeseen kohdistuvien oikeuksien raukeaminen. Pykälän 1 momentin viittaus lain yksityisistä teistä 1 :ään muutettaisiin viittaukseksi esitettävän yksityistielain 2 :ään. 1.4 Kestävän metsätalouden määräaikainen rahoituslaki 16. Metsätien tekeminen. Pykälän 1 momentin viittaus lain yksityisistä teistä 5 :n 2 momenttiin muutettaisiin viittaukseksi esitettävän yksityistielain 3 :n 1 momenttiin. Pykälän 2 momentin viittaukset lakiin yksityisistä teistä muutettaisiin viittauksiksi esitettävään yksityistielakiin. 17. Yksityistien perusparannusta. koskevat tuen myöntämisen lisäedellytykset. Lisättäisiin 2 momenttiin viittaus esitettävän yksityistielain nojalla maksettavista avustuksista. 1.5 Ratalaki 3. Määritelmät. Muutettaisiin 1 momentin 11 ja 12 kohtien määritelmissä olevat viittaukset lakiin yksityisistä teistä muutettaisiin viittauksiksi esitettävään yksityistielakiin. 43. Ratatoimitus. Muutettaisiin 3 momentin viittaus tietoimitukseen yhdenmukaisesti esitettävässä yksityistielaissa käytettävän termistön kanssa viittaukseksi yksityistietoimitukseen. 59. Yksityisteiden järjestelyt. Muutettaisiin pykälän viittaukset lakiin yksityisistä teistä muutettaisiin viittauksiksi esitettävään yksityistielakiin. Muutettaisiin lisäksi sana tietoimitus yhdenmukaisesti esitettävässä yksityistielaissa käytettävän termistön kanssa sanaksi yksityistietoimitus. 1.6 Ulkoilulaki 6. Muutettaisiin pykälän viittaus yksityisistä teistä annetun lain mukaisiin tietoimituksen toimitusmiehiin viittaukseksi kiinteistönmuodostamislain kiinteistötoimituksen toimitusmiehiin. Uuteen yksityistielakiin ei esitetä otettavaksi säännöstä toimitusmiehistä, sillä aiempi säännös toimitusmiehistä on ollut yhdenmukainen kiinteistönmuodostamislain sääntelyn kanssa, eikä ole tarvetta poiketa tästä sääntelystä. Siksi viittauksen olisi jatkossa oltava viittaus kiinteistönmuodostamislakiin. 8. Pykälän 2 momentin viittaus laissa yksityisistä teistä tarkoitettuihin korvauksiin muutettaisiin viittaukseksi esitettävässä yksityistielaissa tarkoitettaviin korvauksiin. 15. Muutettaisiin pykälän viittaus lakiin yksityisistä teistä viittauksiksi esitettävään yksityistielakiin. Muutettaisiin lisäksi sana tietoimitus yhdenmukaisesti esitettävässä yksityistielaissa käytettävän termistön kanssa sanaksi yksityistietoimitus. 78

133 1.7 Laki vesistöhankkeiden johdosta suoritettavista tilusjärjestelyistä 3. Muutettaisiin 2 momentin viittaus lakiin yksityisistä teistä viittauksiksi esitettävään yksityistielakiin. Muutettaisiin lisäksi sana tietoimitus yhdenmukaisesti esitettävässä yksityistielain kanssa sanaksi yksityistietoimitus Pykälän viittaus lakiin yksityisistä teistä muutettaisiin viittaukseksi esitettävään yksityistielakiin. 1.8 Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta 12. Lain soveltaminen eräiden muiden lakien mukaisessa menettelyssä. Pykälän viittaus lakiin yksityisistä teistä muutettaisiin viittaukseksi esitettävään yksityistielakiin 1.9 Yhteismetsälaki 39. Alueen ja kiinteistön liittäminen yhteismetsään. Pykälän 3 momentin viittaus lakiin yksityisistä teistä muutettaisiin viittaukseksi esitettävään yksityistielakiin. Viittaus aiemman lain 12 ja 13 :ään muutettaisiin viittaukseksi esitettävän yksityistielain 20 :ään, jossa säädettäisiin puutavaran varastointia, autopaikkaa, venevalkamaa tai laituria varten perustettavista käyttöoikeuksista Kaivoslaki 87. Yksityistiejärjestelyt. Muutettaisiin pykälän viittaukset lakiin yksityisistä teistä viittauksiksi esitettävään yksityistielakiin. Muutettaisiin lisäksi sana tietoimitus yhdenmukaisesti esitettävässä yksityistielain kanssa sanaksi yksityistietoimitus. Pykälän 2 momentin viittaus aiemman lain x :ään muutettaisiin viittaukseksi esitettävän yksityistielain 83 :ään, jossa säädettäisiin alueellisesta yksityistietoimituksesta Laki valtion metsätalousosakeyhtiöstä 4. Muutettaisiin 1 momentin 5 kohdan viittaus lakiin yksityisistä teistä viittaukseksi esitettävään yksityistielakiin. 2 Tarkemmat säännökset ja määräykset Edellä yksityistielain 102 :n yksityiskohtaisissa perusteluissa on selostettu, mistä asioista voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Osin säännöksessä huomioitaisiin nykyisinkin valtioneuvostonasetuksessa yksityisistä teistä säädettävät asiat ja toisaalta esitettävän uuden lain mukaiset tarpeet tarkemmille säännöksille. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää tienpidon valtuuttamisesta tiekunnan toimesta muulle taholle, joka voisi olla yksityinen yrittäjä, tieosakkaiden osin tai kokonaan itse omistama yhteisö tai muu taho kuten esimerkiksi kunta. Tarkempia säännöksiä voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella lisäksi menettelystä yksityistietoimituksesta, yksityistierekisteristä ja menettelystä tietojen merkitsemisessä siihen sekä valtionavustusmäärärahan jakamisesta maakunnille, avustuspäätösten voimassaolosta ja maakuntien velvollisuuksista valtionavustustehtävän hoitamisessa. 3 Voimaantulo Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan

134 4 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys Perustuslain 15 :n 1 momentin mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Omaisuuden suoja sisältää muun muassa omistajalle lähtökohtaisesti kuuluvan vapauden käyttää omaisuuttaan samoin kuin omistajan oikeuden asettaa muille hänen omaisuutensa käyttörajoituksia ja -esteitä. Omistajan oikeuksia voidaan kuitenkin rajoittaa lailla, joka täyttää perusoikeutta rajoittavalta lailta vaaditut yleiset edellytykset. 131 Tieoikeus olisi edelleen rasitteenkaltainen oikeus, jolla annettaisiin kiinteistöön kuuluva pysyvä oikeus käyttää toiseen kiinteistöön kuuluvaa aluetta määrättyyn tarkoitukseen. Tässä esityksessä ehdotetaan tieoikeuden käsitteen laajentamista käyttötarkoitusten laajentamisella niin että tieoikeus perustettaisiin jatkossa kulkuoikeuden lisäksi myös sähkö- ja viestintäjohtojen ja muiden tien vaikutuspiirin kiinteistöjen käyttöä palvelevien rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittamista varten. tavalla, joka tekisi tieoikeudesta tulevaisuudessa nykytilaa enemmän kiinteistöä rasittavia ja sitä kautta omistusoikeutta hukan enemmän rasittavia. Mahdollisuus perustaa tieoikeus, rajoite kiinteistönomistajan omistusoikeuteen, olisi kuitenkin edelleen rajattu täsmällisin edellytyksin. Lisäksi ehdotetaan rajoitettavaksi maanomistajan oikeutta asettaa puomi tai muu sulkulaite yksityiselle tielle ilman tiekunnan tai tieosakkaiden suostumusta. Tätä ei pidetä merkittävänä uutena rajoituksena omistusoikeuteen, sillä kun kiinteistöä rasittaa tieoikeus on kiinteistönomistaja jo menettänyt aluetta koskevan määräysvallan tieoikeuden haltijoille, jotka päättävät tieoikeutta koskevista asioista yhdessä. Kohtuuttomien tilanteiden välttämiseksi on pidetty kuitenkin tarpeellisena säätää kiinteistönomistajalle mahdollisuus saada viranomaisteitse lupa sulkulaitteen asettamiseen, jos siihen on erityisiä syitä, eikä asiasta olla päästy sopimukseen tiekunnan tai tieosakkaiden kanssa. Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on perustuslain 9 :n 1 momentissa turvattu vapaus liikkua maassa. Liikkumisvapautta voidaan niin ikään rajoittaa perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset täyttävällä lailla. Yksityistietä rasittavan ulkopuolisen käytön rajoittaminen tai sen maksullisuus tienomistajan oikeuksien turvaamiseksi ei perustuslakivaliokunnan mukaan lähtökohtaisesti ole ongelmallista perustuslain liikkumisvapauden kannalta (PeVL 49/2002 vp s. 3). Suomessa on oikeusjärjestyksen katsottu perinteisesti sisältävän tavanomaiseen oikeuteen, mutta osin myös lainsäädäntöön perustuvia niin sanottuja jokamiehenoikeuksia tai luonnon yleiskäyttöoikeuksia, joita jokainen voi käyttää toisen omistusoikeuden estämättä. Perustuslainsuojaa jokamiehenoikeuksilla ei kuitenkaan ole (PeVM 25/1994 vp, s. 10/I). Ne eivät perustusvaliokunnan näkemyksen perusteella kuitenkaan jää kokonaan vaille merkitystä arvioitaessa, millaisia omistajan oikeuksia suojaavia liikkumisvapauden rajoituksia perustuslaissa sallitaan (PeVL 49/2002 vp s. 2). Jokamiehenoikeuden luonteeseen kuuluu tietty varovaisuus ja hienotunteisuus sekä haitattomuus toisen maalla liikuttaessa. Esityksen mukaisessa ulkopuolista tienkäyttöä koskevassa 23 :ssä luvanvaraisuus ja mahdollinen maksullisuus olisikin kytketty siihen, aiheutuuko käytöstä lisäkustannuksia tienpidolle. Koska kustannusten aiheutuminen voi olla usein mahdollista todeta vasta jälkikäteen, perusteluissa on pyritty tuomaan esimerkein esiin tilanteita, joissa lisäkustannuksia yleensä aiheutuu, sekä arvioitu tienkäytön säännöllisyyttä ja satunnaisuutta liittyen luvanvaraisuuteen ja lisäkustannusten aiheutumiseen. Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu perustuslain 20 :n 1 momentin mukaan kaikille. Perusoikeusuudistuksen esitöiden mukaan säännöksessä tarkoitettu vastuu kohdistuu sekä julkiseen valtaan että yksityisiin luonnollisiin henkilöihin ja oikeushenkilöihin. Säännöksen todetaan olevan lähinnä julistuksenomainen ja toteutuvan muun lainsäädännön tuella ja välityksellä. Säätämällä vastuun kuulumisesta kaikille on haluttu korostaa sitä, että ympäristönsuojelu edellyttää laajaalaista yhteistyötä eri tahojen kesken. Säännöksen tarkoittama vastuu kohdistuu muun ohella elottomaan 80

135 luonnonympäristöön, mukaan lukien maa- ja kallioperä sekä vesistöt. Sen piiriin kuuluvat sekä ympäristön tuhoutumisen tai pilaantumisen estäminen että aktiiviset luonnolle suotuisat toimet. Esityksessä huomioidaan perustuslain ympäristövastuusäännökseen kiinnittyvät ympäristönsuojelulliset näkökohdat. Tämä näkyy läpäisyperiaatteen mukaisesti siinä, että viitataan ympäristölainsäädäntöön useissa lainkohdissa, kuten 40 :ssä tien rakentamisen osalta ja 88 :n 2 momentissa yksityistietoimituksiin liittyen. Jo uuden tien rakentamista koskevan tieoikeuden perustamisedellytyksiä koskeva sääntely erityisesti 4 :n 2 momentissa ja toteuttavat ympäristövastuusäännöksen tavoitteita. Lisäksi 4 :n 3 momentissa korostetaan, ettei tieoikeutta voida perustaa, jos tien rakentaminen tai käyttäminen olisi muun lain nojalla kiellettyä, taikka jos tien tekemisestä voisi aiheutua huomattavaa luonnon turmeltumista tai ympäristön kulttuuriarvojen vähentymistä taikka muu niihin verrattava yleisen edun loukkaus. Tieoikeuden perustamisella ei myöskään 40 :n 2 momentissa korostettavalla tavalla koskaan voitaisi ohittaa muita ympäristöoikeudellisia lupia, milloin ne ovat tarpeen. Tien rakentamisesta Natura-alueelle olisi 42 :ssä erityissäännös. Kyseisen säännöksen mukaan olisi yhteistyössä ympäristöviranomaisen kanssa pyrittävä löytämään tien rakentamiselle sellainen vaihtoehto, jossa valtioneuvoston Natura verkostoon sisällytettäväksi ehdottamalle tai siihen sisällytetylle alueelle aiheutuvat haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi, jos tien rakentaminen merkittävästi heikentäisi niitä luonnonarvoja, joiden perusteella alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura verkostoon, eikä tien rakentamiselle olisi muutoin estettä. Perustuslain 20 :n 2 momentin mukaan julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Säännöksen aineellinen tavoite terveellisen ympäristön turvaamisesta on esityksessä otettu huomioon muun muassa lain erityisesti tieoikeuden ja muiden käyttöoikeuksien perustamisen edellytyksiä koskevissa 2 luvun säännöksissä sekä tienpitoa koskevassa 5 luvussa. Perustuslakivaliokunta on ympäristölainsäädännön arvioinnin yhteydessä käsitellyt erityiskysymyksenä perustuslain 15 :n omaisuudensuojasäännösten ja perustuslain 20 :n välistä suhdetta. Valiokunta on yhtäältä todennut, ettei perustuslain 20 perusta yksilöittäin todennettavissa olevia velvoitteita eikä se myöskään muodostu erilliseksi perusteeksi kohdistaa maanomistajiin erityisesti ulottuvia sietämisvelvoitteita. Toisaalta saman perusoikeussäännöstön osina niillä kummallakin voi olla vaikutusta toistensa tulkintoihin sen kaltaisessa yhteydessä, jossa pyritään ihmisen ja ympäristön välistä tasapainoa kestävästi edistäviin lainsäädäntöratkaisuihin (PeVL 20/2010 vp, s. 2/II, PeVL 6/2010 vp, s. 2, PeVL 38/1998 vp, s. 3, PeVL 21/1996 vp, s. 2/I). Valiokunta on omaisuuden käyttörajoituksia koskevassa hyväksyttävyys- ja oikeasuhtaisuusarvioinnissaan antanut erityistä painoa perustuslain 20 :ään kiinnittyville perusteille (ks. esim. PeVL 6/2010 vp, s. 3/I). Perustuslain 21 :n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 6 artiklan mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. Tielautakuntien lakkaamisen myötä osakkaiden kuluriski niin toimitusasioissa kuin muutoksenhakuasioissa, joita tielautakunnat ovat aiemmin hoitaneet, kasvaisi. Kunnat ovat voineet subventoida tielautakuntien toimintaa tavalla, joka tehtävien siirtyessä maanmittaustoimituksiin pääasiassa maanmittauslaitokselle ja muutoksenhaun osalta maaoikeuksiin ei ole mahdollista. Edellä kohdassa x on arvioitu tieosakkaisiin kohdistuvia taloudellisia vaikutuksia

136 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on todennut, että oikeus päästä tuomioistuimeen ei ole ehdoton, vaan valtio voi rajoittaa tätä oikeutta valitsemillaan keinoilla taatakseen tehokkaan pääsyn tuomioistuimeen 133 EIS 6 artiklan mukaisesti. Tuomioistuimeen pääsylle voidaan asettaa myös taloudellisia rajoituksia. Rajoituksilla täytyy kuitenkin olla hyväksyttävä tavoite, ja käytettyjen keinojen tulee olla oikeassa suhteessa tavoitteisiin. Valitusasteissa taloudelliset rajoitukset voivat olla tiukempia, koska asia on jo tutkittu ensiasteessa. Perustuslakivaliokunta korosti lausunnossaan (PeVL 29/2014 vp) oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja asioiden viivytyksettömään käsittelyyn liittyvien perusoikeuksien merkitystä oikeusvaltion kulmakivinä. Jokaisen tulee saada asiansa asianmukaisesti tutkituksi tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisin kustannuksin. Niin yksityishenkilöiden kuin yritystenkin tulee oikeusvaltiossa pystyä saattamaan asiansa oikeuden tutkittaviksi ilman pelkoa kohtuuttomista kustannuksista tai viivästyksistä. Tiekunnan päätöksentekoa koskevan muutoksenhaun osalta jatkossa maksettaviksi tulisivat maaoikeuksien oikeudenkäyntimaksu, joka on 500 euroa, ja asianosaisille aiheutuvat muut oikeudenkäymiskustannukset, erityisesti mahdollisen asiamiehen käytöstä johtuvat kustannukset. Oikeudenkäyntimaksut eivät ole EIT:n ratkaisukäytännön valossa korkeita. Esimerkiksi siviiliasioissa vaaditut ja euron oikeudenkäyntimaksut eivät EIT:n näkemyksen mukaan vielä automaattisesti olleet vastoin 6 artiklaa, mutta koska jälkimmäinen vastasi vuoden keskipalkkaa (Puolassa), se oli suhteessa asianomistajan taloudelliseen asemaan kohtuuton (Podbielski & PPU Polpure v. Puola 2005 ja Kreuz v. Puola 2001). Maksuja ei ole pidettävä kustannusten kohtuullisuutta edellyttävän kannan vastaisina. Maksujen lisääntyvä ohjausvaikutus on omiaan tukemaan viivytyksettömyystavoitteen toteutumista. Ehdotetut maksutasot ohjaavat asianosaisia mahdollisesti harkitsemaan aiempaa tarkemmin asian vientiä tuomioistuimeen. Ne, joille maksu olisi tosiasiallinen este päästä oikeuteen, ovat kuitenkin tuomioistuinmaksulain (1455/2015) 7 :n nojalla vapautettuja maksun suoritusvelvollisuudesta. Kiinteistötoimituksista perittävien maksujen määräämisen perusteista säädetään puolestaan laissa kiinteistötoimitusmaksuista (558/1995). Yksityistietoimituksiakin koskevan pääsäännön mukaan kiinteistötoimitusmaksun suuruuden tulee vastata kiinteistötoimituksesta valtiolle tai kunnalle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää (omakustannusarvo). Ehdotettua yksityistielakia on pidettävä liikkumisvapauden, yksityiselämän suojan ja omaisuuden suojan rajoitusten osalta täsmällisinä ja tarkkarajaisina ja niiden on katsottava muutenkin täyttävän perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset, kuten vaatimukset rajoitusten hyväksyttävyydestä ja oikeasuhtaisuudesta. Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Esitys ei rajoita perustuslaissa turvattua oikeusturvaa, ja siinä on huomioitu perustuslain ympäristövastuusäännös. Edellä esitetyn perusteella annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavat lakiehdotukset: 82

137 1. Lakiehdotukset 134 Yksityistielaki Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 luku Yleiset säännökset 1 Lain tarkoitus Tämän lain tarkoituksena on turvata asutuksen, elinkeinoelämän ja muiden yhteiskunnallisten tarpeiden edellyttämät kulkuyhteydet kiinteistöille, jotka eivät sijaitse maantie- tai katuverkolla, sekä turvata yksityistieverkon ylläpito ja kehittäminen osana liikennejärjestelmää. 2 Soveltamisala Tässä laissa säädetään yksityistietoimituksessa perustettavista yksityisteistä (toimitustie), tieoikeudesta, yksityisteiden tienpidosta, tie- ja käyttömaksuista yksityistietoimituksesta sekä tieosakkaiden, kiinteistönomistajien ja muiden asianosaisten oikeuksista ja velvollisuuksista. Myös muun kuin tämän lain nojalla perustettuihin yksityisteihin, sovelletaan tätä lakia, ellei muussa laissa toisin säädetä. Tätä lakia sovelletaan myös asemakaava-alueella, ei kuitenkaan kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 154 :n 1 momentin 11 kohdassa tarkoitettuun rasitteeseen. Mitä tässä laissa säädetään tieoikeudesta, koskee myös muun lain nojalla annettua yksityistä kulkuyhteyttä palvelevaa rasiteoikeutta tai yksityistä kulkuyhteyttä palvelevaa muuta pysyvää käyttöoikeutta. Tätä lakia ei sovelleta sellaisiin teihin, joita vain asianomaisen kiinteistön omistajalla tai haltijalla on oikeus käyttää (oma tie). Sellaisiin teihin, joita muillakin henkilöillä kuin kiinteistön omistajalla tai haltijalla on osapuolten välisen sopimuksen nojalla oikeus käyttää (sopimustie), sovelletaan tätä lakia vain niiltä osin kuin siitä nimenomaisesti säädetään. 3 Määritelmät Tässä laissa tarkoitetaan: 1) yksityistiellä tietä, joka ei ole maantie tai katu ja joka palvelee lähtökohtaisesti vaikutuspiirissään olevien kiinteistöjen ja yhteisten alueiden kulkutarpeita ja muuta käyttöä; 2) metsätiellä tietä, joka on tarkoitettu pääasiassa metsätalouden edellyttämiä kuljetuksia varten; 3) tieoikeudella oikeutta käyttää toisen kiinteistön aluetta pysyvästi kulkuyhteyttä sekä sähkö- ja viestintäjohtojen ja muiden kiinteistön käyttöä palvelevien rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittamista varten; 4) tieosakkaalla tieoikeuden saaneita kiinteistönomistajia ja muita tieoikeuden saaneita tahoja; 5) tiekunnalla tietä koskevien asioiden hoitamiseksi perustettua tieosakkaiden muodostamaa yhteisöä; 83

138 6) toimitsijamiehellä tiekunnan asioita toimielimenä hoitamaan valittua henkilöä; 135 7) hoitokunnalla tiekunnan hoitamaan valittua vähintään kolmesta jäsenestä koostuvaa toimielintä, joka on vaihtoehtoinen toimitsijamiehen kanssa; 8) ennestään olevalla tiellä tietä, jota varten on perustettu tieoikeus tämän lain, lain yksityisistä teistä (358/1962) tai 2 :n 1 momentissa tarkoitetun muun lain nojalla; 9) tiealueella ajorataa, jalkakäytävää ja pyörätietä sekä niiden säilymistä ja käyttämistä varten pysyvästi tarvittavia alueita, rakenteita, rakennelmia ja laitteita kuten piennar, luiska, pengermä, oja, väli- ja rajakaista, kohtaamis- ja kääntymispaikka, tiehen liittyvää tienpitoa varten tarvittava varastoimispaikka, valaistuslaitteet ja liikenteenohjauslaitteet, silta, rumpu, melueste, riista-aita, lautta laitureineen ja väylineen, kaide ja tiemerkki, varten; 10) tienpidolla tien rakentamista ja kunnossapitoa; 11) tien rakentamisella uuden tien rakentamista sekä olemassa olevan tien siirtämistä, levittämistä ja muuta parantamista; 12) tien kunnossapidolla toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen tien pitämiseksi sen tarkoitusta vastaavassa kunnossa mukaan lukien auraus ja puhtaanapito; 13) tieyksikkömäärällä perustetta, jolla tienpitovelvollisuus ja siitä aiheutuvat kustannukset jaetaan tieosakkaiden kesken euromääräisinä tiemaksuina; 14) yksityistietoimituksella kiinteistötoimitusta, jossa käsitellään tieoikeuksia ja muita tässä laissa yksityistoimituksissa ratkaistaviksi säädettyjä yksityisteihin liittyviä kysymyksiä. Mitä tässä laissa säädetään kiinteistöstä, koskee myös määräalaa, yhteismetsälaissa (109/2003) tarkoitettua yhteismetsää, kaivosta ja toisen maalla olevaa, pysyväksi tarkoitettua rakennusta tai laitosta. Mitä tässä laissa säädetään omistajasta, koskee myös kiinteistön haltijaa, jolla on pysyvä taikka elinaikainen tai muutoin määräämättömän ajan jatkuva oikeus hallita kiinteistöä. 2 luku Tieoikeus ja muut tiehen liittyvät oikeudet 4 Tieoikeuden perustamisen edellytykset Kiinteistön hyväksi on yksityistietoimituksessa perustettava rasitteena pysyvä tieoikeus uuden tien tekemistä varten (perustieoikeus), jos se on tärkeää kiinteistön tarkoituksenmukaista käyttöä varten eikä siitä aiheudu huomattavaa haittaa millekään kiinteistölle tai muulle rekisteriyksikölle. Tieoikeus on suunnaltaan, leveydeltään ja muutoinkin perustettava siten, että sen tarkoitus saavutetaan mahdollisimman edullisesti ja että tiestä tai sen käyttämisestä ei aiheudu ympäristölle tarpeetonta haittaa eikä kenellekään suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin on välttämätöntä. Tieoikeutta ei saa perustaa niin, että se saattaa vaikeuttaa asemakaavan tai yleiskaavan toteuttamista. Tieoikeutta ei saa perustaa, jos tien rakentaminen tai käyttäminen olisi muun lain nojalla kiellettyä, jos perustaminen olisi olemassa olevan tieverkon kannalta epätarkoituksenmukaista taikka jos tien tekemisestä 84

139 voisi aiheutua huomattavaa luonnon turmeltumista tai ympäristön kulttuuriarvojen vähentymistä taikka muu niihin verrattava yleisen edun loukkaus Tieoikeuden perustaminen ennestään olevaan tiehen Kiinteistön hyväksi on perustettava yksityistietoimituksessa tai, tieosakkaiden muodostaessa tiekunnan, tämän päätöksellä pysyvä tieoikeus ennestään olevaan tiehen (lisätieoikeus), jos se on tärkeää kiinteistön tarkoituksenmukaista käyttöä varten eikä oikeuden antamisesta aiheudu huomattavaa haittaa sille kiinteistölle, jonka alueella tie on, tai jollekin, jolla ennestään on oikeus tiehen. 6 Tieoikeus muun kuin kiinteistön hyväksi Jos ennestään oleva tie on jollekin taholle tärkeä tämän elinkeinon harjoittamista varten, on tälle yksityistietoimituksessa tai tiekunnan päätöksellä perustettava tieoikeus, jos tien rakenne on kyseiseen liikenteeseen soveltuva eikä tien käyttämisestä aiheudu huomattavaa haittaa kiinteistölle, jonka alueella tie on, tai jollekin, jolla ennestään on oikeus tiehen. Ennestään olevaan tiehen voidaan valtion, maakunnan tai kunnan hyväksi perustaa tieoikeus yleistä käyttöä varten, jos tämän on tärkeää liikenteen tarkoituksenmukaiseksi järjestämiseksi ja 1 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Tieoikeus voidaan 3 :n 2 momentin mukaisesti perustaa myös määräalan, yhteismetsän, kaivoksen taikka toisen maalla olevan pysyväksi tarkoitetun rakennuksen tai laitoksen hyväksi soveltaen mitä 4 :ssä säädetään. Tieoikeus voidaan perustaa myös muulle taholle 2 :n 2 momentin mukaisesti. 7 Tieoikeuden perustaminen vastoin kiinteistönomistajan tahtoa Tieoikeus voidaan perustaa myös vastoin kiinteistönomistajan tahtoa sellaisen kiinteistön hyväksi, joka kokonaan tai osaksi on sillä tien vaikutuspiiriksi katsottavalla alueella, jolta tai jolle tapahtuviin kuljetuksiin tietä tarvitaan tai voidaan käyttää. Ennestään olevan tiehen ei vastoin kiinteistönomistajan tahtoa kuitenkaan voida perustaa tieoikeutta kiinteistön hyväksi, jolla aikaisemmin ei ole ollut tieoikeutta, niin kauan kuin tietä ei käytetä kiinteistöä varten. Jos kiinteistölle johtavan toisen kulkuyhteyden vuoksi tai muusta tällaisesta syystä tietä tarvitaan kiinteistöä varten vain vähäisessä määrin ja omistaja ilmoittaa kiinteistön puolesta luopuvansa tien käyttämisestä, ei kiinteistön hyväksi voida perustaa tieoikeutta. 8 Tieoikeuden perustaminen määräaikaisena tai muutoin rajoitettuna Tieoikeus voidaan perustaa määräaikaisena, jos tieoikeuden perustamista pysyvänä ei olosuhteiden odotettavissa olevan muuttumisen vuoksi tai muusta erityisestä syystä ole pidettävä tarkoituksenmukaisena. Tietoimituksessa on määrättävä ajankohta, johon saakka määräaikainen tieoikeus on voimassa. Tietoimituksessa voidaan tarvittaessa määrätä myös tapahtuma, jonka johdosta määräaikainen tieoikeus lakkaa ennen määräajan päättymistä. Jos tieoikeutta ei voida perustaa 4, 5 tai 6 :n nojalla tien käyttämisestä aiheutuvan haitan tai muun syyn vuoksi, voidaan oikeus kuitenkin perustaa, jos haitta on vältettävissä rajoittamalla tien käyttö määrättyyn vuodenaikaan tai määrätynlaisiin kuljetuksiin taikka antamalla muutoin rajoitettu oikeus tiehen. 9 Tieoikeutta varten luovutettava alue 85

140 Yksityistietoimituksessa on määrättävä alue, johon tieoikeus kohdistuu. Milloin tienosaa koskee useampia tieoikeuksia, kapeampina perustetut tieoikeudet laajenevat leveimpänä perustetun tieoikeuden mukaisiksi. Edellä 4 :ssä säädetyt tieoikeuden perustamisen edellytykset koskevat myös ennestään olevan tien parantamista varten tarpeellisen lisäalueen luovuttamista. Tieoikeus syntyy kuitenkin myös tien oikaisemista, levittämistä tai muuta parantamista varten tarpeelliseen lisäalueeseen, joka on omistajan suostumuksella otettu käyttöön. 10 Tieoikeuden muuttaminen Tieoikeus ja sen perusteella rakennettu tie saadaan siirtää 4 :ssä säädettyjen tieoikeuden perustamisen edellytysten täyttyessä olosuhteiden muuttumisen johdosta tai muusta syystä, jos: 1) tien siirtämisellä voidaan poistaa tai vähentää tiestä tai sen käyttämisestä aiheutuva haitta tai vähentää sitä; 2) tieosakas saisi huomattavaa hyötyä kulkuyhteyden lyhentymisestä; tai 3) tien siirtäminen on liikenneturvallisuuden vuoksi välttämätöntä. Kiinteistön omistajan hakemuksesta tehtävä tien siirto hänen kiinteistölleen aiheutuvan 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun haitan poistamiseksi tai vähentämiseksi toteutetaan siirtämällä tie toiseen paikkaan hänen omistamillaan alueilla. Erityisestä syystä tie voidaan siirtää muuallekin. Olosuhteiden muuttumisen johdosta voidaan antaa uusia 8 :n 2 momentissa tarkoitettuja tien käyttämistä rajoittavia määräyksiä taikka muuttaa tien käyttämisestä aikaisemmin annettuja määräyksiä, jos siten voidaan poistaa tai vähentää olosuhteiden muuttumisen johdosta tiestä tai sen käyttämisestä aiheutuva haitta tai vähentää sitä. Tien tai tieoikeuden siirtämisestä päätetään yksityistietoimituksessa. Hakija maksaa - lisää. Tieosakkaat voidaan velvoittaa osallistumaan siirtämisen kustannuksiin tieyksikköjensä mukaisessa suhteessa ottaen huomioon 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle kiinteistön omistajalle tien tai oikeuden siirrosta aiheutuva erityinen hyöty taikka erityisestä syystä 1 momentissa tarkoitettua haittaa aiheuttava tien tai oikeuden käyttö. 11 Tieoikeuksien uudelleen järjestely olosuhteiden muuttumisen johdosta Jos olosuhteiden muuttumisen johdosta liikenne kiinteistölle taikka 6 :n 1 tai 2 momentissa tarkoitettu tien käyttö olisi tarkoituksenmukaisemmin järjestettävissä toisen ennestään olevan tien kautta, voidaan kiinteistölle tai 6 :ssä tarkoitetulle muulle taholle antaa 5 tai 6 :ssä säädetyin edellytyksin vastaava tieoikeus tällaiseen tiehen ja aikaisemmin annettu tieoikeus samalla lakkauttaa. Milloin tieosakkaan tienkäyttö on muuttunut siten, että siitä aiheutuu kohtuutonta haittaa kiinteistölle, jonka alueella tie on, tai jollekin tieosakkaalle, voidaan tieoikeus lakkauttaa, jos lakkautettavan tieoikeuden sijaan samalla annetaan vastaavanlainen tieoikeus toiseen ennestään olevaan tiehen. Jos kohtuutonta haittaa ei voida poistaa 2 momentissa tarkoitetuin järjestelyin ja jos tieoikeus on välttämätön haittaa aiheuttavan osakkaan kiinteistön tarkoituksenmukaista käyttämistä varten taikka 6 :ssä tarkoitetun liikenteen tai muun elinkeinon harjoittamista varten, on kiinteistön omistajan tai elinkeinonharjoittajan korvattava tien käytössä tapahtuneesta muutoksesta johtuva lisähaitta. Korvauksesta päätetään yksityistietoimituksessa. Tässä pykälässä tarkoitetuista toimenpiteistä päätetään yksityistietoimituksessa

141 12 Yksittäisen tieoikeuden lakkauttaminen Tieoikeus on tieosakkaan vaatimuksesta lakkautettava, jos tietä ei enää tarvita kiinteistöä tai 6 :n 1 tai 2 momentissa tarkoitettua tienkäyttöä varten uuden kulkuyhteyden tai muun olosuhteissa tapahtuneen olennaisen muutoksen johdosta. Tieoikeuden lakkauttaminen ratkaistaan tietoimituksessa tai tiekunnan päätöksellä, jos tieosakkaat muodostavat tiekunnan. 138 Jos tieosakas on hakenut 4, 5 tai 6 :n nojalla saamansa tieoikeuden lakkauttamista kulkuyhteyden tarkoituksenmukaisemmaksi järjestämiseksi toisen ennestään olevan yksityistien kautta, voidaan tiekunnan tieoikeuden lakkautuspäätös tehdä myös ehdollisena, niin että lakkauttaminen tulee voimaan vasta, kun tieosakas saa tieoikeuden toiseen yksityiseen tiehen. Hakijana olleen tieosakkaan on ilmoitettava tiekunnan tekemästä lakkautuspäätöksestä kiinteistörekisterinpitäjälle, kun lakkauttaminen tulee voimaan. 13 Tien tai sen osan lakkauttaminen Tie tai sen osa voidaan lakkauttaa, jos 1) olosuhteet ovat muuttuneet niin, että tietä tai sen osaa varten tarpeellista aluetta ei 4 :n säännösten nojalla enää voitaisi saada eikä tie tai sen osa ole kenellekään tieosakkaalle välttämätön; 2) tie tai sen osa on käynyt tarpeettomaksi; tai 3) yleinen tarve vaatii lakkauttamista. Kun tie tai sen osa lakkautetaan yleisen tarpeen vuoksi ja tästä aiheutuu kulkuyhteyksien katkeaminen, on uudet kulkuyhteydet järjestettävä antamalla niitä varten tarpeelliset oikeudet. Jos tie tai sen osa lakkautetaan, siirtyy tienä ollut alue korvauksetta alueen omistajan hallintaan. 14 Yksityisen tien lakkaaminen ja muuttuminen kaduksi Yksityinen tie tai tienosa lakkaa, kun sitä tai sen liikennettä välittämänään tarkoitetun kadun rakentamista tai parantamista koskeva maankäyttö- ja rakennuslain 86 :n 3 momentissa tarkoitettu kadunpitopäätös on tehty. Kadunpitopäätöksessä on määrättävä, mitkä tiet tai tienosat lakkaavat. Jos kadunpitopäätöstä ei viiden vuoden kuluessa asemakaavan hyväksymispäätöksen lainvoimaiseksi tulemisen jälkeen ole tehty, on kunnan tieosakkaan tai tiekunnan vaatiessa tehtävä kadunpitovelvollisuutta koskeva arviointi enintään viiden vuoden välein. Kunnan kadunpitovelvollisuuden alettua sellaisen kadun osalta, jolle yksityisen tien tai sen osan liikenne on tarkoitettu siirtyväksi, tai kunnan ryhdyttyä sellaista katua rakentamaan, on kunnan otettava tällaisen kaduksi muuttuvan yksityisen tien tai sen osan tienpito hoidettavakseen. Samoin kunnan on otettava hoitoonsa asemakaava-alueella sijaitseva tai kaava-alueelle johtava yksityistie, mikäli yksityistien liikenne huomattavasti lisääntyy asemakaavan toteuttamisen seurauksena. Tieosakkaalla tai tiekunnalla on oikeus saattaa kysymys kunnan velvollisuudesta ottaa tienpito hoidettavakseen toimivaltaisen valtion lupa- ja valvontaviraston käsiteltäväksi ja se voi uhkasakolla velvoittaa kunnan täyttämään sanotun velvollisuuden. Jos lakkaavan yksityistien tiealue ei kuulu 1 tai 2 momentissa tarkoitettuun katuun, sovelletaan 13 :n 3 momenttia. 15 Oikeus korvaukseen 87

142 Kiinteistön omistajalla tai haltijalla taikka tieosakkaalla on oikeus saada korvaus tieoikeuden perustamisesta, alueiden käyttämisestä tai muusta tähän lakiin perustuvasta toimenpiteestä aiheutuneesta vahingosta, haitasta 139 tai kustannuksesta Oikeutta korvauksen saamiseen ei kuitenkaan ole siltä osin kuin on sovittu tai ilmeisesti edellytetty, ettei korvausta makseta. Oikeutta korvaukseen ei ole myöskään yksityistietoimituksessa tietä varten osoitetulla alueella suoritettujen toimenpiteiden johdosta, jos niihin on ryhdytty vasta alueen tietarkoitukseen osoittamisen jälkeen, vaan korvaus on määrättävä sellaiseksi, miksi se olisi muodostunut, jos toimenpiteitä ei olisi suoritettu. Tämän lain 48 :ssä säädetystä kiellosta aiheutuvasta haitasta voidaan korvausta määrätä suoritettavaksi vain, jos haitta on erittäin huomattava. Jos jollakin on kiinteistöön, johon tässä laissa tarkoitettu toimenpide kohdistuu, vuokra- tai muu erityinen oikeus, on hänellä kiinteistön omistajan ja haltijan ohella oikeus saada korvaus oikeutensa menettämisestä tai sen arvon vähentymisestä. Tämä korvaus on otettava huomioon kiinteistön omistajalle tai haltijalle tulevaa korvausta määrättäessä. 16 Korvaus tien tai oikeuden lakkauttamisesta sekä tieoikeuksien uudelleen järjestelystä Jos tien lakkauttamisesta aiheutuu vahinkoa tai haittaa sille, jolla on ollut tieoikeus, on vahinko tai haitta määrättävä korvattavaksi. Korvaukset haitoista, vahingoista ja kustannuksista, jotka aiheutuvat yleisen tarpeen vuoksi tapahtuvasta oikeuksien lakkauttamisesta samoin kuin 13 :n 2 momentissa tarkoitetusta uusien oikeuksien perustamisesta (uudet kulkuyhteydet), on määrättävä sen maksettavaksi, joka on lakkauttamista hakenut tai vaatinut. Asianosaisten kustannuksista, jotka johtuvat tien tai oikeuden lakkauttamisesta yleisen tarpeen vuoksi ja uuden kulkuyhteyden perustamista tämän seurauksena, on lisäksi voimassa, mitä kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (603/1977) 82 :ssä säädetään välttämättömistä edunvalvontakustannuksista. Korvaukset, jotka johtuvat 11 :n 1 momentin mukaisista toimenpiteistä, maksaa se, joka on vaatinut toimenpiteen suorittamista. Korvaukset, jotka johtuvat 11 :n 2 momentissa tarkoitetuista toimenpiteistä, maksaa se, jonka tienkäytön vuoksi toimenpiteen suorittaminen on ollut tarpeen. Erityisestä syystä voidaan myös muu asianosainen määrätä osallistumaan tarkoitettujen korvausten suorittamiseen. 17 Korvausvastuu Velvollinen tämän lain mukaisen korvauksen suorittamiseen on se, jonka hyväksi tieoikeus tai muu tässä laissa tarkoitettu oikeus perustetaan taikka joka muuten hyötyy toimenpiteestä, ellei tässä laissa toisin säädetä. 18 Korvaussopimukset Asianosaiset, joita korvaus koskee, saavat sopia korvauksen määrästä ja muista korvaukseen liittyvistä kysymyksistä. Sopimuksella ei saa loukata kenenkään oikeutta. Korvauksia koskeva sopimus sitoo myös sitä, jolle asianosaisen oikeus kiinteistöön siirtyy. Jollei korvauksesta sovita, siitä määrätään yksityistietoimituksessa. 19 Muu korvauksia koskeva lainsäädäntö Korvauksista säädetään muilta osin kiinteistönmuodostamislaissa (554/1995). 20 Oikeus puutavaran varastointia, autopaikkaa, venevalkamaa tai laituria varten 88

143 Tieosakkaan hyväksi voidaan perustaa pysyvä käyttöoikeus puutavaran varastoimiseksi tarpeelliseen alueeseen, jos se on tien käyttämiseksi puutavaran kuljetukseen kohtuuttomien kustannusten estämiseksi välttämätöntä eikä siitä aiheudu huomattavaa haittaa kiinteistölle, johon alue kuuluu. 140 Tieosakkaan hyväksi voidaan perustaa pysyvä käyttöoikeus autopaikkaa varten tarvittavaan alueeseen, jos tien rakentaminen kiinteistölle asti ei ole kohtuullisesti mahdollista ja jos auton pitäminen tiehen rajoittuvalla tai erityisestä syystä sen välittömässä läheisyydessä olevalla alueella on tärkeää tien ja tieosakkaan kiinteistön tarkoituksenmukaista käyttämistä varten eikä siitä aiheudu kenellekään huomattavaa haittaa. Jos tie johtaa rantaan, voidaan kulkuyhteyden saamiseksi tieosakkaan kiinteistölle vesitse perustaa pysyvä käyttöoikeus venevalkamaa ja -laituria varten tarpeelliseen maa- ja vesialueeseen vastaavin edellytyksin. Tässä pykälässä tarkoitetut oikeudet perustetaan yksityistietoimituksessa. Oikeus voidaan tarvittaessa perustaa kaikille tieosakkaille yhteisesti. Tässä pykälässä tarkoitettujen oikeuksien siirtämiseen sovelletaan, mitä tieoikeuden siirtämisestä 10 :ssä säädetään. Oikeudet voidaan lakkauttaa, jos olosuhteet ovat muuttuneet niin, ettei edellytyksiä oikeuden perustamiseen enää olisi olemassa, eikä oikeus ole tieosakkaalle välttämätön taikka jos yleinen tarve vaatii lakkauttamista. Kun 2 momentissa tarkoitettu oikeus lakkautetaan yleisen tarpeen vuoksi, uusien kulkuyhteyksien järjestämiseen sovelletaan, mitä 13 :n 2 momentissa säädetään. Menettelystä vahinkojen ja haittojen korvaamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä 15 ja 16 :ssä säädetään. 21 Sopimukseen perustuva tie Milloin oikeus tehdä tie toisen kiinteistön kautta tai käyttää ennestään olevaa tietä taikka 20 :ssä tarkoitettu oikeus perustuu vain tämän lain tai lain yksityisistä teistä (358/1962) voimassa ollessa tehtyyn sopimukseen, sitoo sopimus ainoastaan niitä, jotka ovat sen tehneet tai hyväksyneet taikka ovat näiden perillisiä. Tällaiseen sopimukseen perustuvaan tiehen tai oikeuteen on sen lisäksi, mitä 1 momentissa on sanottu, sovellettava vain tämän lain tieoikeuden, tien tai sen osan sekä 20 :ssä tarkoitetun oikeuden lakkauttamista koskevia säännöksiä. 3 luku Tien muu käyttäminen 22 Väliaikainen kulkuoikeus Sille, joka hallitsee määrättyä aluetta sitä omistamatta, voidaan antaa määräajaksi tai enintään siksi ajaksi, kun hallinta jatkuu, kulkuoikeus tietä myöten tai muutoin toisen alueen kautta, jos se on hänelle kulkuyhteyden saamiseksi välttämätöntä eikä siitä aiheudu 4 tai 6 :ssä tarkoitettua haittaa. Määräalan omistaja saa, jos kiinteistöllä, josta määräala on luovutettu, on oikeus tiehen, väliaikaisesti käyttää tietä 1 momentissa tarkoitettua kulkuoikeutta hakematta. Jos yksityistietoimituksessa on kysymys tieoikeuden myöntämisestä tai sen ratkaisemisesta, onko jollakin tieoikeus tai sitä vastaava muuhun lakiin perustuva käyttöoikeus, voidaan yksityistietoimituksessa myöntää väliaikainen kulkuoikeus tällaiseen tiehen tai muutoin toisen alueen kautta sille, jonka omistaman kiinteistön hyväksi tai jonka elinkeinon harjoittamista varten yksityistietoimitusta on haettu jos se on kulkuyhteyden saamiseksi välttämätöntä eikä siitä aiheudu 4 tai 6 :ssä tarkoitettua haittaa. Väliaikainen kulkuoikeus lakkaa olemasta voimassa, kun edellä tarkoitettu yksityistietoimitus on saanut lainvoiman, jollei kulkuoikeutta 89

144 myönnettäessä ole sen voimassaolosta toisin määrätty. Kulkuoikeus voidaan määrätä olemaan voimassa enintään vuoden siitä, kun mainittu yksityistietoimitus on saanut lainvoiman. Edellä 1-3 momentissa tarkoitetusta oikeudesta on vaadittaessa määrättävä korvaus Ulkopuolisen oikeus käyttää tietä Yksityistien käyttäminen säännöllisiin tai tilapäisiin kuljetuksiin tai kulkemiseen on luvanvaraista muille kuin tieosakkaille. Lupaa tien käyttämiseen ei kuitenkaan tarvita jokamiehenoikeuden nojalla tapahtuvaan tai muuhun sellaiseen satunnaiseen toimintaan, joka ei selvästi lisää tien kunnossapitokustannuksia. Luvan 1 momentissa tarkoitettuun säännölliseen toimintaan antaa tiekunnan kokous tai tieosakkaat yhdessä. Luvan tilapäiseen käyttöön voi antaa myös tiekunnan toimitsijamies tai hoitokunta, jos osakkaat muodostavat tiekunnan, taikka tieosakas, jos osakkaat eivät muodosta tiekuntaa. Tässä pykälässä tarkoitetusta luvanvaraisesta tien käytöstä on suoritettava korvauksena käyttömaksu, jollei muuta sovita. Jos joku, jolla ei ole oikeutta tiehen, tämän pykälän vastaisesti käyttää tietä, on hän velvollinen vaadittaessa suorittamaan tien käytöstä käyttömaksun. Tiekunta tai tieosakkaat päättävät käyttömaksuista siten kuin 30 :ssä säädetään. 24 Tien käytön kieltäminen tai rajoittaminen Tieosakkaat taikka tiekunta voivat yleisesti kieltää tai rajoittaa kaikilla tai joillakin moottori- tai hevosajoneuvoilla tapahtuvan tien käytön tai työkoneiden kuljettamisen muilta kuin tieosakkailta. Tässä momentissa tarkoitettu kielto ei ole esteenä tieosakkaan kiinteistölle kulkemiseen luvallisissa asioissa eikä estä tieosakasta taikka, jos osakkaat muodostavat tiekunnan, toimitsijamiestä tai hoitokuntaa antamasta edellä 23 :ssä tarkoitettua lupaa tien tilapäiseen käyttämiseen, jos siihen on painavia syitä. Maakunnan tai kunnan avustamien teiden osalta on kuitenkin voimassa, mitä 91 :ssä säädetään. Tien käyttöä rajoittava kielto on annettava tiedoksi tien varrelle asetetussa selvästi näkyvässä liikennemerkissä tai muulla liikenteenohjauslaitteella taikka ilmoittamalla kielto todisteellisesti sille, jota vastaan se halutaan saattaa voimaan. Kiinteistönomistaja ei saa asettaa kiinteistöllään olevalle yksityiselle tielle sulkulaitetta, jollei asiasta toisin sovita kiinteistönomistajan sekä tiekunnan tai tieosakkaiden kesken. Jos asiasta ei päästä sopimukseen, yksityistietoimituksessa voidaan kuitenkin myöntää kiinteistönomistajalle lupa sulkulaitteen asettamiseen, jos se on erityisestä syystä, kuten kiinteistön käytölle liikenteestä aiheutuvan haitan tai liikenneturvallisuuden vuoksi, tarpeen. Sulkulaitteen asettajan on huolehdittava siitä, että tieosakkailla on mahdollisuus käyttää tietä sulkulaitteesta huolimatta. 25 Käyttöoikeuden lakkauttaminen Tässä luvussa tarkoitetut oikeudet voidaan lakkauttaa, jos olosuhteet ovat muuttuneet niin, ettei edellytyksiä oikeuden perustamiseen enää olisi olemassa, eikä oikeus ole sille, joka 22 :ssä tarkoitetulla tavalla hallitsee aluetta sitä omistamatta, välttämätön taikka jos yleinen tarve vaatii lakkauttamista. 4 luku Tienpitovelvollisuus 90

145 26 Tienpitovelvollisuus 142 Yksityistiehen tieoikeuden saanut on velvollinen tieosakkaana osuutensa mukaan osallistumaan kyseisen yksityistien tienpitoon. Tienpitovelvollisuus alkaa kun tieoikeus perustetaan ja päättyy, kun tieoikeus lakkaa. Jos huomattava osa niistä, jotka olisivat velvolliset osallistumaan tienpitoon, vastustaa uuden tien rakentamista ja rakennettavaa tietä tultaisiin näitä kiinteistöjä varten toistaiseksi tarvitsemaan vain vähäisessä määrin, voidaan tie päättää rakennettavaksi vain sitä haluavien toimesta velvoittamatta muita siihen osallistumaan. 27 Tienpitovelvollisuuden jakaminen ja tieyksiköt Tienpitovelvollisuuden ja siitä aiheutuvien kustannusten jakamiseksi tieosakkaiden kesken vahvistetaan yksityistietoimituksessa tai tiekunnan kokouksessa osakkaille tieyksiköt. Tienpitovelvollisuus jaetaan ja tieyksiköt lasketaan tieosakkaiden kesken sen hyödyn mukaan, jonka tie kullekin osakkaalle katsotaan tuottavan. Hyötyä arvioitaessa otetaan huomioon tieosakkaan tien käytön määrä ja laatu koko yksityistien pituudelta kuluvalla hetkellä ja tulevaisuudessa sekä tieosakkaan mahdollisesta elinkeinon harjoittamisesta johtuva asiakkaiden tien käyttö. Tienpitovelvolliselle tieosakkaalle on määrättävä tieyksiköt, kun annetaan tieoikeus ennestään olevaan tiehen. Jos tila, jolla on oikeus tiehen, on ositettu, on uusille tiloille samoin määrättävä tieyksiköt, mikäli nämä ovat osituksessa saaneet tieoikeuden. Jos tieosakas vaatii tienpitoa kokonaan tai tietyiltä osin suoritettavaksi ilmeisesti korkeampaa tasoa vastaavana kuin edellä jäljempänä 40 ja 41 :ssä edellytetään, on osakkaan, tarvittaessa ennakolta, suoritettava siitä aiheutuvat lisäkustannukset. 28 Tieyksiköinnin muuttaminen Jos tienpitovelvollisuuteen tai sen jakoon vaikuttavat seikat ovat olennaisesti muuttuneet, on tieosakkaan vaatimuksesta tieyksikköjen jakoon tehtävä siitä johtuvat muutokset. Jos tieyksikköjen jako on ollut voimassa vähintään viisi vuotta muuttumattomana, on tieosakkaalla 1 momentissa mainitusta edellytyksestä riippumatta oikeus vaatia, että jako toimitetaan kokonaan uudelleen. 29 Tiemaksu Tieyksiköiden perusteella määrätään tiemaksut. Tiemaksut vahvistetaan tiekunnan kokouksessa osana 70 :ssä tarkoitettua maksuunpanoluetteloa. Tietoimituksessa tai tiekunnan kokouksessa voidaan päättää, että tiemaksuun sisältyy tieyksiköiden perusteella määrätyn maksun lisäksi kaikille tieosakkaille määrättävä samansuuruinen perusmaksu, joka kattaa enintään tiekunnan hallintoasioiden hoitamisesta aiheutuvat välittömät kulut. Perusmaksun suuruus on pystyttävä todentamaan. Mikäli tien rakentamisesta koituva hyöty pääasiallisesti tulee kiinteistön hyväksi vasta myöhemmin, on kiinteistön omistajalla oikeus vaatia, että tien tekemisestä johtuva tiemaksu määrätään hänen kiinteistönsä osalta suoritettavaksi enintään kymmenenä samansuuruisena vuotuismaksuna. 30 Käyttömaksu 91

146 Tämän lain mukainen tien käyttömaksu on määrättävä sen mukaan kuin katsotaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vastaavanlaisesta tien käytöstä osakkaalle määrättävä tiemaksu ja tien käyttämisestä mahdollisesti 143 johtuva erityinen kunnossapitokustannusten lisääntyminen. Käyttömaksut vahvistetaan tiekunnan kokouksessa osana 70 :ssä tarkoitettua maksuunpanoluetteloa. Jos tiekuntaa ei ole perustettu, käyttömaksuista päättävät tieosakkaat yhdessä. Tietoimituksessa tai tiekunnan kokouksessa voidaan päättää, että käyttömaksuun sisältyy perusmaksu, joka kattaa enintään tiekunnan hallintoasioiden hoitamisesta aiheutuvat välittömät kulut. Perusmaksu on samansuuruinen tiekunnan tieosakkailla ja käyttömaksun piirissä olevilla. Perusmaksun suuruus on pystyttävä todentamaan. Jos käyttömaksun määräämisperusteet ovat olennaisesti muuttuneet, käyttömaksu on muutettava asianosaisen vaatimuksesta. 31 Käyttömaksu tiemaksun sijaan Asianosaisten ehdotuksesta tiellä, joka on tarkoitettu pääasiassa metsätalouden edellyttämiä kuljetuksia varten, voidaan tienpitoa varten tarvittavia varoja kerätä tiemaksujen sijaan tien käytön perusteella suoritettavina käyttömaksuina niiltä, jotka ovat tietä käyttäneet. Käyttömaksujen määräämisperusteet on tällöin vahvistettava ottamalla huomioon erilaisen käytön vaikutus tien kunnossapitokustannuksiin. Käyttömaksu on maksuunpantava kuljetuksen tapahduttua ja suoritettava maksuunpanossa määrättynä aikana. Jos joku on saanut tieoikeuden muun kuin tämän lain perusteella, voidaan tiemaksun sijasta määrätä käyttömaksu, jos tien käyttö on vain satunnaista. Käyttömaksu on tällöin vuotuismaksu, jollei toisin sovita, ja sen määräämisperusteista sovelletaan, mitä 30 :ssä säädetään. Jos tieosakas käyttää tietä tilapäisesti tavalla, joka huomattavasti poikkeaa siitä, mikä on otettu huomioon tieyksikköjä määrättäessä, voidaan tällaista tilapäistä tienkäyttöä varten määrätä arvioitua tien käyttöä vastaava käyttömaksu. Maksu voidaan määrätä takautuvasti enintään yhden vuoden ajalta määräämisajankohdasta lukien. 32 Korvaus aiemmin rakennetusta tiestä Jos tieosakkaan tai sen, jolla on 22 :n mukainen väliaikainen kulkuoikeus tai 23 :n mukainen lupa käyttää tietä käyttömaksua vastaan, katsotaan hyötyvän huomattavasti tien rakentamisesta, joka on suoritettu kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana ennen kuin tieoikeus perustettiin tai käyttömaksut määrättiin, voidaan hänet velvoittaa maksamaan kohtuullinen korvaus tien rakentamisen kustannuksista. Korvausta määrättäessä on otettava huomioon tien rakentamisesta kulunut aika ja tiestä saatava hyöty. Korvausta koskeva asia ratkaistaan, kun tieoikeus perustetaan tai kun tieoikeuden haltijan tienkäyttö lisääntyy tai kun käyttömaksu määrätään. Mitä 1 momentissa on sanottu, ei koske sellaista ositettaessa syntynyttä kiinteistöä, jota vastaavalta osalta tienpitovelvollisuus on jo otettu huomioon osittamisen alaisen kiinteistön tienpitovelvollisuutta määrättäessä. 33 Tiemaksun ja käyttömaksun periminen Tiemaksu ja käyttömaksu sekä niiden erääntymispäivästä suoritettava kuuden prosentin vuotuinen korko peritään maksuunpanoluettelon otteen tai katselmuspöytäkirjan perusteella siinä järjestyksessä kuin verojen 92

147 ja muiden julkisoikeudellisten saatavien ulosotosta säädetään. Valitus laittoman maksuunpanon perusteella on kuitenkin tehtävä maaoikeudelle Korvaus tien vaurioittamisesta Jos tieosakas tai se, jolla on 22 :n mukainen väliaikainen kulkuoikeus tai 23 :n mukainen lupa käyttää tietä käyttömaksua vastaan, on käyttänyt tietä tavalla, jota ei ole otettu huomioon tieyksikköjä määrättäessä taikka käyttömaksuista sovittaessa tai niitä määrättäessä ja joka on huomattavasti lisännyt tien kulumista tai vaurioittanut sitä, on hän velvollinen korvaamaan tien kuntoon panemisesta aiheutuvat lisäkustannukset. Jos joku, jolla ei ole oikeutta tiehen, 23 :n vastaisesti käyttää tietä ja vaurioittaa sitä, on hän velvollinen korvaamaan tien kuntoon panemisesta aiheutuvat lisäkustannukset. 35 Tieosakkaiden vastuuvelvollisuus Yhteisestä tienpitoa varten tehdystä sitoumuksesta tai muusta velvoitteesta ovat keskenään vastuussa ne, jotka sitoumuksen tai muun velvoitteen syntyhetkellä olivat tieosakkaita, kyseisenä ajankohtana voimassa olleiden tieyksiköidensä mukaisessa suhteessa. Jos suoritettavaa maksua ei ole voitu osittain tai lainkaan periä joltakin vastuuvelvolliselta, vastaavat muut puuttuvasta erästä tieyksikköjensä mukaisessa suhteessa. 36 Uuden tieosakkaan vastuuvelvollisuus Kiinteistöä ositettaessa siirtyy vastuu 35 :ssä tarkoitetusta sitoumuksesta tai velvoitteesta osittamisessa muodostetuille kiinteistöille näille määrättävien tieyksikköjen mukaisessa suhteessa. Jos muussa kuin 1 momentissa mainitussa tapauksessa tulee sitoumuksen tai velvoitteen syntymisen jälkeen uusi tienpitovelvollinen ja sitoumuksen tai velvoitteen aiheuttaneesta toimenpiteestä koituu tietä käytettäessä myös hänelle hyötyä, voidaan tieyksikköjä hänelle määrättäessä samalla päättää, että hänen on vastattava sitoumuksesta tai velvoitteesta tieyksikköjensä mukaisesti, ei kuitenkaan suuremmalla kuin hänen sanotusta toimenpiteestä saamaansa hyötyä vastaavalla määrällä. Kiinteistön omistuksen siirryttyä toiselle, on uusi omistaja vastuussa edelliselle omistajalle syntyneistä, tienpidosta johtuneista sitoumuksista ja velvoitteista, ei kuitenkaan edellisen omistajan laiminlyönnistä rahana suoritettavista maksuista. 37 Tieosakkaan oikeus vaatia suorittamansa maksu siihen velvollisilta Tieosakkaalla, joka on suorittanut maksun siihen velvollisen tieosakkaan puolesta, on oikeus periä suorittamansa maksu siihen velvolliselta tieosakkaalta. Jos kiinteistön uusi omistaja on 36 :n nojalla joutunut suorittamaan edellisen omistajan laiminlyömän tiemaksun taikka 35 :ssä tarkoitetun aiemman sitoumuksen tai velvoituksen suorittamiseksi maksun, joka on aiheutunut tien rakentamisesta tai siitä, ettei joltakin maksuvelvolliselta ole saatu perityksi tämän osuutta, on uudella omistajalla oikeus periä suorittamansa maksu edelliseltä omistajalta. Tässä pykälässä tarkoitettuja korvauksia koskevat vaatimukset käsitellään yleisessä tuomioistuimessa. 38 Tiekunnan erääntyvän velan maksamiseksi tehtävät toimet 93

148 Milloin velkoja on vaatinut maksettavaksi erääntyneen tiekunnan velan suoritusta eikä tiekunnalla ole varoja velan maksamiseen, on toimitsijamiehen tai hoitokunnan viivytyksettä ryhdyttävä toimenpiteisiin velan 145 suorittamista varten koottavien tiemaksujen maksuunpanemiseksi ja perimiseksi tieosakkailta. Milloin toimitsijamies tai hoitokunta laiminlyö 1 momentissa säädetyn velvollisuutensa, on valtion lupa- ja valvontavirastolla valta velkojan hakemuksesta, varattuaan toimitsijamiehelle tai hoitokunnalle tilaisuuden tulla kuulluksi, määrätä uskottu mies toimitsijamiehen tai hoitokunnan sijasta suorittamaan 1 momentissa tarkoitetut toimenpiteet. Uskotuksi mieheksi määrätyllä on oikeus saada suorittamastaan tehtävästä tiekunnalta kohtuullinen palkkio, jonka määrä, jollei siitä sovita, on valtion lupa- ja -valvontaviraston vahvistettava. Mitä tässä pykälässä on säädetty tiekunnan velasta, koskee vastaavasti 86 :ssä tarkoitettuja toimituskustannuksia. 39 Vakuus tiemaksun suorittamisesta Kiinteistö on panttina tämän lain mukaisista tieosakkaaseen kohdistuvista maksuista sekä niiden koroista niin kuin maakaaren (540/1995) 20 luvussa säädetään. Korvausvelvollisen kiinteistö on panttina 34 :n 1 momentissa ja 97 :n 1 momentissa tarkoitetuista kustannuksista niin kuin maakaaren 20 luvussa säädetään. Jos tieosakas ei omista sellaista kiinteistöä, josta tiemaksut saadaan ottaa etuoikeudella, voivat tieosakkaat päättää, että edellä tarkoitetun tieosakkaan on annettava vakuus velan tai muun velvoituksen sen osan suorittamisesta, joka vastaa tieosakkaan osuutta vastuusta, taikka että tieosakkaan on ennakolta suoritettava osuutensa velasta tai muusta velvoituksesta. Ennakolta maksettua erää ei voida käyttää eikä ulosmitata muuhun tarkoitukseen kuin kysymyksessä olevan velvoituksen maksamiseen. 5 luku Tienpito ja tiealueen ulkopuolisia alueita koskevat rajoitukset 40 Tien rakentaminen Tie on rakennettava sitä varten perustetun tieoikeuden mukaisesti siten, että sen tarkoitus saavutetaan mahdollisimman edullisesti ja että tiestä tai sen käyttämisestä ei aiheudu ympäristölle tarpeetonta haittaa eikä kenellekään suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin on välttämätöntä. Tietä ei saa rakentaa niin, että se saattaa vaikeuttaa asemakaavan tai yleiskaavan toteuttamista. Jos tien rakentamiselle tai käyttämiselle muun lain mukaan vaaditaan viranomaisen lupa, tieoikeuden perustaminen ei korvaa tällaista lupaa. Sillan, rummun, lautan laitureineen ja väylineen sekä niihin kuuluvien laitteiden rakentamisesta vesistöön on tämän lain lisäksi voimassa, mitä siitä muussa laissa erikseen säädetään. 41 Tien kunnossapito Tie on pidettävä käyttötarkoituksensa ja siitä saatavan hyödyn edellyttämässä kunnossa niin, että kunnossapidosta ei aiheudu tieosakkaalle kohtuuttomia kustannuksia. 42 Tien rakentaminen Natura verkostoon sisältyvällä alueella 94

149 Jos tien rakentaminen merkittävästi heikentäisi niitä luonnonarvoja, joiden perusteella alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää luonnonsuojelulaissa (1096/1996) tarkoitettuun Natura verkostoon, eikä tien 146 rakentamiselle olisi muutoin estettä, on yhteistyössä valtion lupa- ja valvontaviraston kanssa pyrittävä löytämään tien rakentamiselle sellainen vaihtoehto, jossa valtioneuvoston Natura verkostoon sisällytettäväksi ehdottamalle tai siihen sisällytetylle alueelle aiheutuvat haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Jos tien rakentaminen kohtuullisin lisäkustannuksin tien käyttäjän tarpeita tyydyttävästi palvelevalla tavalla ei ole mahdollista, valtio on vaadittaessa velvollinen korvaamaan haitan tai lunastamaan alueen, jonka hyväksi tieoikeutta on haettu perustettavaksi. Tien rakentamisen kokonaan estymisestä aiheutuva 1 momentissa tarkoitettu haitan korvaaminen tai alueen lunastaminen käsitellään ja ratkaistaan luonnonsuojelulain 53 :n 3 momentin mukaisesti. 43 Tien rakentamisen tai siirtämisen esteenä olevat rakennelmat Jos laite tai rakennelma taikka sellainen erillinen rakennus, jota ei käytetä asuntona, on uuden tien rakentamisen tai tien siirtämisen esteenä niin, että tien tekeminen laitetta, rakennelmaa tai rakennusta siirtämättä aiheuttaisi kustannusten merkittävää nousua tai huomattavaa hankaluutta, eikä siirtämisestä aiheudu vahinkoa tai merkittävää haittaa sen omistajalle, voidaan yksityistietoimituksessa antaa oikeus siirtää laite, rakennelma tai rakennus soveliaaseen paikkaan. Omistajan vaatimuksesta rakennus voidaan myös määrätä lunastettavaksi. 44 Määräaika ja kustannusarvio tien rakentamiselle Yksityistietoimituksessa voidaan päättää, minkä ajan kuluessa tie on rakennettava valmiiksi. Määräajan asettaminen ei kuitenkaan estä tien rakentamista määräajan kulumisen jälkeen. Jos tie on päätetty rakentaa, on tarvittaessa laadittava kustannusarvio ja suunnitelma tien rakentamisesta. Milloin 1 momentissa tarkoitettu määräaika asetetaan, kustannusarvio ja suunnitelma on kuitenkin aina laadittava. 45 Liikenteenohjauslaitteen asettaminen Liikenteenohjauslaitteen asettamisesta tielle säädetään tieliikennelaissa (267/1981). 46 Liittyminen yksityistiehen Liittymän haltija on velvollinen tekemään ja pitämään kunnossa kiinteistön tai muun tien liittymän yksityistiehen. Jos velvollisuuden laiminlyönnistä aiheutuu ilmeistä vaaraa yksityisen tien liikenteelle tai sen kunnossapidolle eikä liittyjä kehotuksesta huolimatta ole ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin, voivat tieosakkaat tai tiekunta ottaa työn tehdäkseen asianomaisen kustannuksella. 47 Rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittaminen tiealueelle Sähkö- ja viestintäjohtojen ja muiden kiinteistön käyttöä palvelevien rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittamiseen tiealueelle on oltava tiekunnan tai, jos osakkaat eivät muodosta tiekuntaa, tieosakkaiden lupa. Jos 1 momentissa tarkoitettujen rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittaminen on huomattavasti lisännyt tien tai vaurioittanut sitä, on rakenteen, rakennelman tai laitteen haltija velvollinen korvaamaan aiheutuneet lisäkustannukset. 48 Rakentamisrajoitukset 95

150 Milloin liikenneturvallisuuden on katsottava niin vaativan, voidaan yksityistietoimituksessa asettaa kielto ilman maakunnan lupaa rakentamasta rakennusta tai liikenneturvallisuutta vaarantavaa aitaa tai muuta pysyvää laitetta yksityisen tien tai sen osan varrelle enintään kahdentoista metrin etäisyyteen ajoradan keskiviivasta. Kielto ei koske aluetta, jolla on voimassa asemakaava Puiden ja pensaiden poistaminen tiealueelta ja sen läheisyydestä Tieoikeuteen sisältyy oikeus puiden, pensaiden ja muiden tienpitoa haittaavien luonnonesteiden poistamiseen tiealueelta sekä tälle alueelle ulottuvien oksien karsimiseen. Edellä 1 momentissa mainitun alueen ulkopuolelta tieosakkaat saavat tai milloin osakkaat muodostavat tiekunnan tiekunta saa poistaa liikenneturvallisuutta ilmeisesti vaarantavat puut ja pensaat tai niiden oksat, ei kuitenkaan tontilla, rakennuspaikalla tai puutarhassa kasvavia tai erityiseen hoitoon muutoin otettuja puita tai pensaita, ellei siihen ole erittäin painavia syitä. Tässä tarkoitettujen puiden ja pensaiden poistamisesta tai oksien karsimisesta on ennakolta hyvissä ajoin ilmoitettava kysymyksessä olevan alueen omistajalle tai haltijalle. 50 Alueen käyttäminen tilapäisesti tienä Milloin tietä ei voida tietyön, sillansortuman, maanvieremän, tulvan tai muun sellaisen syyn takia käyttää tarkoitukseensa voidaan yksityistietoimituksessa, mikäli sopimusta asianosaisten kesken ei ole saatu aikaan, antaa oikeus järjestää toisen alueelle tilapäinen tie siksi ajaksi, kun tällaista tietä esteen takia tarvitaan. Niin ikään voidaan puutavaran tai muun tietynlaisen tavaran tilapäistä kuljettamista varten tarvittaessa antaa oikeus toisen alueen määräaikaiseen käyttämiseen. Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu oikeus voidaan myöntää vain 4 :n 1 momentissa säädetyin edellytyksin. Tarkoitetusta oikeudesta on vaadittaessa määrättävä kohtuullinen korvaus. 6 luku Yksityistien hallinto 51 Yksityistien hallinnointi Yksityistä tietä hallinnoimaan voidaan perustaa tiekunta tai jos tiekuntaa ei perusteta, voivat tieosakkaat keskenään sopia yksityistien tienpidosta ja sen hallinnoinnista. Tieosakkaat voivat myös niin halutessaan valtuuttaa muun sopivan toimijan huolehtimaan yksityistien tienpidosta. 52 Tiekunnan perustaminen Yksittäistä tai useampaa yksityistä tietä hallinnoimaan voidaan perustaa tiekunta. Tiekunta perustetaan yksityistietoimituksessa taikka tiekunnan perustamiskokouksessa, jossa kaikki kyseisten teiden tieosakkaat ovat edustettuina. Tiekunnan perustaminen voidaan tehdä myös kiinteistörekisterin pitäjän päätöksellä, jos asian käsitteleminen yksityistietoimituksessa ei ole erityisestä syystä tarpeen. Yksityistietoimituksessa on määrättävä tietä koskevien asioiden hoitamista varten perustettavaksi tieosakkaiden muodostama tiekunta, jos sitä tieosakkaiden lukumäärän tai tienpidon asianmukaisen hoitamisen vuoksi tai muusta tällaisesta syystä on pidettävä tarpeellisena. Jos kaksi kolmannesta ennestään 96

151 olevan tien läsnä olevista osakkaista sitä vastustaa, uutta rakentamatonta tietä ja ennestään olevaa tietä varten ei voida määrätä perustettavaksi yhteistä tiekuntaa. 148 Kun tiekunta perustetaan, tieosakkaiden on tiekunnan perustamiskokouksessa tai tietoimituksessa päätettävä, onko tiekunnan toimielimenä oleva toimitsijamies vai vähintään kolmijäseninen hoitokunta sekä mitä nimitystä tiestä on käytettävä. Samalla on tieosakkaiden valittava toimitsijamies tai hoitokunta ja näille tarvittavat varamiehet. Tiekuntaa perustettaessa on tehtävä päätös tiekunnan sääntöjen käyttöönotosta. Tiekunnan perustamiskokouksesta on laadittava pöytäkirja, johon on merkittävä 96 :n 3 momentissa tarkoitetut tiedot. Muilta osin perustamiskokouksen pöytäkirjaan sovelletaan, mitä tiekunnan pöytäkirjasta 69 :ssä säädetään. Toimitsijamiehen tai hoitokunnan on 14 päivän kuluessa kokouksen pitämisestä ilmoitettava tiekunnan perustamisesta sekä sen säännöistä ja muista 96 :n mukaisista asioista kiinteistörekisterinpitäjälle. 53 Rekisteröinti Tiekunnasta on oltava ajantasaiset 96 :n mukaiset tiedot yksityistierekisterissä. 54 Tiekunnan toimivalta Tiekunta voi tehdä tienpitoa varten tarpeellisia sitoumuksia, hankkia irtainta omaisuutta, päättää sähkö- ja viestintäjohtojen ja muiden kiinteistön käyttöä palvelevien rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittamisesta tiealueelle sekä kantaa ja vastata velvoitteistaan. Tiekunta voi hankkia, ostaa tai tarjota tiekunnan jäsenille myös muita palveluja, joista on sovittu tiekunnan säännöissä. 55 Tiekunnan edustaminen Tiekunnan nimen kirjoittaa toimitsijamies tai hänen varamiehensä taikka, jos on asetettu hoitokunta, vähintään kaksi hoitokunnan varsinaista jäsentä yhdessä. Tiekuntaa edustaa tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa toimitsijamies tai hoitokunnan jäsen taikka näiden varamies. 56 Tiekunnan toimitsijamiehen tai hoitokunnan valitseminen Tiekunnan toimitsijamies tai sen hoitokunnan jäsenet sekä näiden varamiehet valitaan enintään neljäksi vuodeksi kerrallaan. Edellä mainittuihin tehtäviin valittavalta on hankittava suostumus. Valittava henkilö voi olla muukin kuin tieosakas. Toimitsijamiehellä, hoitokunnan jäsenellä sekä näiden varamiehillä kuten myös tilin- tai toiminnantarkastajilla, jos sellaiset on 65 :n 2 momentin 2 kohdankohdan mukaan valittu tilejä tarkastamaan, on oikeus saada tehtävästään tiekunnan kokouksen määräämä kohtuullinen palkkio sekä korvaus tehtävästä heille aiheutuneista kustannuksista. 57 Toimitsijamiehen ja hoitokunnan vastuu Toimitsijamiehen ja hoitokunnan tulee huolellisesti hoitaa tiekunnan asioita. Jos edellä mainitut ovat tahallaan tai huolimattomuuttaan aiheuttaneet tiekunnalle vahinkoa tehtäväänsä suorittaessaan, ovat he velvollisia korvaamaan sen, jollei toimenpidettä, josta vahinko on aiheutunut, ole tilitystä tarkastettaessa tai muutoin hyväksytty. 58 Toimitsijamiehen tai hoitokunnan vapauttaminen Tiekunnan kokous voi vapauttaa toimitsijamiehen, hoitokunnan jäsenen tai näiden varamiehen tai tilintarkastajan tehtävästään ennen toimikauden päättymistä. 97

152 59 Hoitokunnan järjestäytyminen Hoitokunta valitsee varsinaisten jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. 149 Hoitokunta kokoontuu puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan kutsusta ja on päätösvaltainen, kun puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ja puolet varsinaisista jäsenistä henkilökohtaisesti tai varajäsenen edustamana ovat paikalla. Erimielisyyden sattuessa hoitokunnan päätökseksi katsotaan se mielipide, jota enemmistö on kannattanut. Jos äänet menevät tasan, puheenjohtajan ääni ratkaisee. 60 Toimitsijamiehen ja hoitokunnan tehtävät Toimitsijamiehen tai hoitokunnan tehtävänä on: 1) käyttää joko itse tai valtuuttamansa asiamiehen kautta tiekunnan valtuuttamana puhevaltaa tuomioistuimessa ja viranomaisen luona sekä edustaa muutoin tiekuntaa; 2) pitää tiliä tiekunnan tuloista, menoista, varoista ja veloista sekä esittää tiekunnan kokouksessa tarkastettavaksi tilitys edelliseltä varainhoitokaudelta; 3) valmistaa ehdotus tiekunnan talousarvioksi seuraavaa varainhoitokautta varten ja esittää se tiekunnan kokouksessa vahvistettavaksi; 4) laatia tiekunnan kokouksen vahvistettavaksi ehdotus tieyksikköjen tai käyttömaksujen muutoksiksi taikka niiden uudelleen määräämiseksi :ssä tarkoitetuissa tapauksissa; 5) valmistaa tiekunnan kokouksen vahvistettavaksi maksuunpanoluettelo, joka osoittaa tieyksikköä vastaavan tiemaksun suuruuden, kunkin tieosakkaan suoritettavaksi tieyksikköjen perusteella lasketun tiemaksun määrän, koottavien tiemaksujen yhteismäärän ja niiden suorittamisajan, sekä samoin valmistaa, jos on perittävä 30 :ssä mainittuja käyttömaksuja, niistä maksuunpanoluettelo; 6) huolehtia vahvistettujen tie- ja käyttömaksujen perimisestä; 7) kieltää toistaiseksi tai määräajaksi tiellä tai sen osalla, joka roudan sulamisen tai sateen vuoksi taikka muusta sellaisesta syystä on rakenteeltaan heikentynyt, tien kuntoa vaarantava käyttö tai rajoittaa sitä; 8) määrätä, milloin siihen katsotaan olevan syytä, sillan tai lautan suurin sallittu kuormitus; 9) antaa, tarvittaessa määräämillään ehdoilla, lupa 23 :n 2 momentissa tarkoitettuun tien tilapäiseen käyttämiseen tai sillan tai lautan sallitun kuormituksen ylittämiseen taikka muuhun erityiseen kuljetukseen, joka saattaa vaurioittaa tietä; sekä 10) huolehtia siitä, että tie pidetään kunnossa, sekä muista, yhteistä tienpitoa koskevista tehtävistä ja asioista tämän lain ja tiekunnan kokouksessa ja tiekunnan säännöissä annettujen ohjeiden mukaan. 11) ilmoittaa Maanmittauslaitokselle 96 :ssä tarkoitetut tiedot, kun tiekunta on tehnyt kokouksessaan asiaa koskevan päätöksen ja varmistaa, että tiedot ovat ajantasaiset, jollei velvollisesta säännöissä päätetä toisin; 12) valmistelee tiekunnan kokousta varten esityksen tiekunnan säännöistä 61 Hoitokunnan jäsenen tai toimitsijamiehen esteellisyys 98

153 Toimitsijamies tai hoitokunnan jäsen ei saa osallistua hänen ja tiekunnan välistä sopimusta koskevan eikä muunkaan sellaisen asian käsittelyyn eikä ratkaisemiseen, jossa hänen yksityinen etunsa saattaa olla ristiriidassa tiekunnan edun kanssa Tiedoksianto tiekunnalle Haasteen, viranomaisen käskyn tai muun tiedoksiannon katsotaan tulleen tiekunnan tietoon, kun se on laillisessa järjestyksessä annettu tiedoksi toimitsijamiehelle tai tämän varamiehelle taikka hoitokunnan varsinaiselle jäsenelle. Jos tieto on annettu henkilölle, joka 96 :ssä tarkoitetun rekisterin mukaan on toimitsijamiehenä taikka hoitokunnan jäsen, tiedoksi antaminen katsotaan päteväksi, vaikka asianomainen henkilö ei enää hoida kysymyksessä olevaa tehtävää. 63 Päätöksenteko tiekunnassa Tieosakkaat käyttävät äänioikeuttaan tiekunnan kokouksessa tieyksiköinnin mukaan. Kenenkään osakkaan äänimäärä ei kuitenkaan saa ylittää kolmeakymmentä prosenttia kokouksessa edustettuina olevien osakkaiden yhteisestä tieyksikkömäärästä. Äänestettäessä asiat ratkaistaan yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Äänten mennessä tasan tulee päätökseksi se mielipide, johon kokouksen puheenjohtaja on yhtynyt. Tieosakkaalla on oikeus valtuuttaa toinen henkilö käyttämään puolestaan puhe- ja äänivaltaansa tiekunnan kokouksessa. Valtuuttamisen seurauksena yhden henkilön äänimäärä ei kuitenkaan saa ylittää neljääkymmentä viittä prosenttia kokouksessa edustettuina olevien osakkaiden yhteisestä tieyksikkömäärästä. 64 Tiekunnan säännöt Tiekunta voi vahvistaa itselleen hallintoaan ja muita toimintatapojaan koskevat säännöt. Tiekunnan säännöissä on mainittava ainakin tiekunnan nimi, tiekunnan kotipaikka, tiekunnan toimielin ja toimielimen ajantasaiset yhteystiedot. Tiekunnan säännöissä voidaan poiketa tämän lain säännöksistä, jos se on erikseen sallittu. Muista tiekunnan säännöissä päätettävistä asioista on noudatettava, mitä tässä laissa lukee. Tiekunnan säännöt eivät saa loukata tieosakkaalle tässä laissa säädettyjä oikeuksia tai tieosakkaiden yhdenvertaisuutta. Tieosakas on oikeutettu saattamaan säännöt tiekunnan kokouksen käsiteltäväksi ja tarkastettavaksi. 65 Tiekunnan kokous Tieosakkaat päättävät tienpidosta ja muista tiekuntaa koskevista asioista tiekunnan kokouksessa. Mikäli tiekunnan kokouksessa tai tiekunnan säännöissä niin päätetään, voidaan tiekunnan kokous pitää myös sähköisessä toimintaympäristössä. Tiekunnan kokouksessa on muualla tässä laissa säädetyn lisäksi päätettävä erityisesti: 1) talousarvion vahvistamisesta seuraavaa varainhoitokautta varten sekä tiekunnan varainhoitokauden alkamis- ja päättymisajasta; 99

154 2) edellisen varainhoitokauden tilityksen tarkastamisesta ja hyväksymisestä tai kahden henkilön määräämisestä ennakolta ja jäljestäpäin tarkastamaan tilitys ja antamaan kokoukselle selostus tarkastuksen 151 tuloksesta; 3) toimitsijamiehen tai hoitokunnan vastuuvapauden myöntämisestä; 4) tie- ja käyttömaksujen maksuunpanoluettelon vahvistamisesta; 5) rahalainan ottamisesta; 6) kiinteistönmuodostamislain 103 :n 2 momentissa tarkoitetun rajankäynnin hakemisesta, milloin se on tienpitoa varten tarpeen; 7) mahdollisista tietoimituksista aiheutuvien kustannusten suorittamisesta; 8) tienpitoa koskevien ohjeiden antamisesta toimitsijamiehelle tai hoitokunnalle; 9) tiekunnan säännöistä. 66 Esteellisyys tiekunnan kokouksessa Tieosakas tai hänen asiamiehensä ei saa äänestää asiassa, joka koskee vastuuvapauden myöntämistä tieosakkaalle itselleen, kannetta tieosakasta itseään vastaan, tieosakkaan nostamaa kannetta tiekuntaa vastaan, tieosakkaan vapauttamista vahingonkorvausvelvollisuudesta tai muusta velvoitteesta tiekuntaa kohtaan taikka tieosakkaan ja tiekunnan välistä sopimusta tai sitoumusta. Tieosakas tai hänen asiamiehensä ei myöskään saa äänestää asiassa, joka koskee kannetta muuta henkilöä vastaan, tämän vapauttamista velvoitteesta tiekuntaa kohtaan tai tämän ja tiekunnan välistä sopimusta tai sitoumusta, jos tieosakkaalla on asiassa odotettavana olennaista etua, joka saattaa olla ristiriidassa tiekunnan edun kanssa. Edellä 1 momenttia ei sovelleta, jos tiekunnan kaikki osakkaat ovat esteellisiä. 67 Tiekunnan kokouksen ajankohta Tiekunnan on pidettävä vuosikokous vuosittain sekä tarpeen mukaan muita kokouksia. Tiekunnan kokouksen ajankohdasta voidaan päättää tiekunnan kokouksessa tai säännöissä. Tiekunnan kokous on lisäksi pidettävä, jos vähintään viidennes tieosakkaista vaatii kokousta pidettäväksi. Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, tieosakkaat voivat tiekunnan kokouksessa tai säännöissä päättää, ettei tiekunta pidä vuosikokousta kaikkina vuosina. Vuosikokousta vastaava kokous on kuitenkin pidettävä vähintään joka neljäs vuosi ja siihen sovelletaan, mitä vuosikokouksesta säädetään. 68 Tiekunnan kokouksen koollekutsuminen Tiekunnan kokouksen kutsuu koolle toimitsijamies tai hoitokunnan puheenjohtaja tai tarvittaessa näiden varamies tai muu tiekunnan säännöissä määritelty taho. Kutsukirje on toimitettava tieosakkaille, kuten tiekunnan kokouksessa tai säännöissä on päätetty kirjeitse tai sähköisesti. Tiekunnan säännöissä voidaan sopia myös muusta täydentävästä tavasta ilmoittaa tiekunnan kokouksen ajankohta. Kutsut on lähetettävä tieosakkaille vähintään 14 päivää ennen kokousta. Vuosikokouksen kokouskutsussa on mainittava tienpitoa koskevista merkittävistä asioista, joita kokouksessa käsitellään. Ylimääräisen kokouksen kokouskutsussa on mainittava ne asiat, jotka kokouksessa käsitellään. 100

155 Jos toimitsijamies tai hoitokunnan puheenjohtaja tai tarvittaessa näiden varamies tai muu tiekunnan säännöissä määritelty taho laiminlyö vuosikokouksen koolle kutsumisen tai kieltäytyy kutsumasta tieosakkaita ylimääräiseen kokoukseen, voi valtion lupa-, ja valvontavirasto tieosakkaan hakemuksesta, varattuaan toimitsijamiehelle tai hoitokunnalle tilaisuuden tulla kuulluksi, oikeuttaa hakijan kutsumaan tieosakkaat kokoukseen siten, kuin 1 momentissa on säädetty Tiekunnan kokouksen pöytäkirja Kokouksen puheenjohtajan tai muun tiekunnan säännöissä määritellyn tahon on huolehdittava siitä, että kokouksessa tehdyistä päätöksistä laaditaan pöytäkirja. Pöytäkirja on kokouksen puheenjohtajan allekirjoitettava sekä vähintään kahden kokouksessa sitä varten valitun henkilön tarkastettava tai kokouksen itsensä hyväksyttävä. Pöytäkirjan tulee olla asianosaisten nähtävänä liitteineen viimeistään neljäntoista päivän kuluttua kokouksen päättymisestä. Kaikilla tieosakkailla ja muilla, joita kokouksessa käsitellyt asiat koskevat, on oikeus pyynnöstä saada toimitsijamieheltä tai hoitokunnan puheenjohtajalta ote tai oikeaksi todistettu jäljennös pöytäkirjasta. 70 Maksuunpanoluettelo Tiemaksuja ja käyttömaksuja koskeva ehdotus maksuunpanoluetteloksi on pidettävä asianosaisten nähtävänä neljäntoista päivän ajan ennen sitä tiekunnan kokousta, jossa luettelo tulee vahvistettavaksi. Luettelon nähtävänä pitämisestä on ilmoitettava kokouskutsussa. Kokouksessa on tieosakkailla ja niillä, joiden maksettavaksi on pantu 30 :ssä mainittu käyttömaksu, oikeus tehdä luetteloa vastaan muistutuksensa. Maksuunpanoluetteloon kokouksessa tehtävät mahdolliset korjaukset voidaan vahvistaa tiekunnan kokouksessa. Maksuunpanoluettelo tulee voimaan, kun asianosaisten tiedoksiantopäivästä tiekunnan maksuunpanoluettelon vahvistamispäätöksestä on kulunut 30 päivää. 71 Tiekuntaan kohdistuvat muutokset Kahden tai useamman tiekunnan yhdistämisestä sekä tiekunnan jakamisesta päätetään yksityistietoimituksessa tai kyseisten tiekuntien päätöksillä. Tiekuntien yhdistäminen ja tiekunnan jakaminen voidaan tehdä myös kiinteistörekisterin pitäjän päätöksellä, jos asian käsitteleminen yksityistietoimituksessa ei ole erityisestä syystä tarpeen. Tien tai tienosan liittämisestä tiekunnan tiehen tai erottamisesta siitä päätetään vireillä olevassa yksityistietietoimituksessa. Yhdistyminen ja jakaminen voidaan tehdä tiekuntien omilla päätöksillä, jos jakautuva tai kukin yhdistyvä tiekunta on hyväksynyt yhdistymisen tai jakautumisen sekä tulevan tiekunnan tieyksiköinnin omassa kokouksessaan. Yhdistymisestä tai jakautumisesta sekä uuden tiekunnan perustamisesta on ilmoitettava kiinteistörekisterinpitäjälle siten kuin 96 :ssä säädetään. Milloin maantie lakkautetaan, on ensisijaisesti selvitettävä mahdollisuutta liittää lakkauttamisen seurauksena perustettava yksityistie jo olemassa olevaan tiekuntaan. Tiekunnan lakkauttamisesta päätetään yksityistietoimituksessa tai kyseisen tiekunnan päätöksellä. Jos tiekunta on perustettu 52 :n 2 momentin perusteella, on tiekunta lakkautettava yksityistietoimituksessa. 72 Muutoksenhaku tiekunnan päätökseen Tieosakas tai muu asianosainen voi saattaa maaoikeuden ratkaistavaksi sellaisen tiekunnan kokouksen tai perustamiskokouksen päätöksen, jonka katsoo tehdyn vastoin lakia tai loukkaavan hänen oikeuttaan tai 101

156 tieosakkaiden yhdenvertaisuutta. Kokouksessa saapuvilla olleen asianosaisen on tehtävä tätä tarkoittava kirjallinen haastehakemus maaoikeuteen kolmessakymmenessä päivässä päätöksen tekemisestä. Jos päätös koskee sellaisen asianosaisen oikeutta, joka ei ole tieosakas ja joka ei ole ollut kokouksessa saapuvilla, on hänelle annettava päätöksestä todisteellinen tieto, ja hänellä on oikeus saattaa asia tuomioistuimen ratkaistavaksi 1 momentissa sanotussa ajassa päätöksen tiedoksiantopäivästä Tiekunnan vapaus tuloverosta Tiekunta on vapaa suorittamasta valtiolle, kunnalle ja seurakunnalle veroa sille tämän lain nojalla kertyneen tulon ja omaisuuden perusteella. 74 Tiekunnan velkojen erääntyminen ja tiekunnan purkautuminen Kun tiekunnan tie lakkaa, erääntyvät sen velat maksettaviksi. Tiekunta katsotaan purkautuneeksi, kun sen velat on maksettu. Milloin tiekunnan varat ovat velkoja suuremmat, on ylijäämä, mikäli tieosakkaiden välisistä oikeussuhteista ei muuta johdu, jaettava lakkauttamispäätöksen aikana voimassa olleiden tieyksikköjen mukaan. Ennen ylijäämän jakamista on tien lakkauttamisvuodelle maksettu valtion- ja kunnanavustus siltä osin kuin sitä ei ole käytetty tienpitoon palautettava kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun tien lakkauttamista koskeva päätös on saanut lainvoiman. 75 Ulkopuolisen toimijan valtuuttaminen Tiekunta voi päättää, tai jos tiekuntaa ei ole perustettu, voivat tieosakkaat keskenään sopia, muun toimijan tai yhteisön valtuuttamisesta huolehtimaan yksityistien hallinnoinnista ja tienpidosta korkeintaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Valtuuttaminen toteutetaan asiaa koskevalla sopimuksella. Ulkopuolisen toimijan tai yhteisön valtuuttamisen jatkamisesta on päätettävä tiekunnan kokouksessa tai jos tiekuntaa ei ole perustettu, tieosakkaiden sopimuksella. Jos kokousta ei pidetä ja asiasta ei tehdä päätöstä 1 momentissa mainitun ajan puitteissa, katsotaan ulkopuolisen toimijan tai yhteisön valtuutuksen päättyneen. 76 Järjestäytymättömät tieosakkaat Jos tieosakkaat eivät muodosta tiekuntaa, on tienpitoa koskeva tieosakkaiden toimenpide sellaisenaan osakasta sitova vain, mikäli siitä on sovittu kirjallisesti. Tietä koskevasta sopimuksesta tai sitoumuksesta ovat sopijapuolelle vastuussa ainoastaan ne tieosakkaat, jotka ovat tehneet sopimuksen tai sitoumuksen. Jos tieosakkaiden välillä on erimielisyyttä velvollisuudesta osallistua toisen osakkaan tietä varten suorittamien toimenpiteiden kustannuksiin ilman osakkaiden kesken tehtyä sopimusta, on yksityistietoimituksessa ratkaistava, onko toimenpiteestä saavutettu hyöty koitunut kyseisen osakkaan hyväksi, ja tarvittaessa velvoitettava, mikäli vaatimus on tehty kolmen vuoden kuluessa toimenpiteen suorittamisesta, osakkaan korvaamaan kohtuullinen, enintään kuitenkin hänen saamaansa hyötyä vastaava osa kustannuksista. Tieosakkaalla oikeus hakea yksityistietoimitusta, jossa voidaan määrätä tiekunta perustettavaksi 52 :n 2 momentin mukaisin edellytyksin. 77 Kantaminen ja vastaaminen ilman tiekuntaa Tieosakkaat, jotka eivät muodosta tiekuntaa, kantavat ja vastaavat jäljempänä mainituin poikkeuksin yhdessä tietä koskevissa asioissa. 102

157 Tieosakas saa yksin ajaa kannetta kaikkien osakkaiden hyväksi. Oikeus voi kuitenkin määrätä, että muut tiedossa olevat osakkaat tai ainakin ne heistä, joita asia erityisesti koskee, on haastettava asiaan kuultaviksi. 154 Osakkaalla, joka yksin on ajanut kannetta, on oikeus saada muilta osakkailta näiden osuus kuluista, mikäli se, mitä oikeudenkäynnillä on voitettu, tähän riittää tai näiden osallistuminen kuluihin muutoin harkitaan kohtuulliseksi. Jos tieosakkaita on useita, voidaan heidät haastaa oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 14 :n mukaisesti taikka siten, että haaste annetaan tiedoksi ainakin yhdelle osakkaalle ja oikeaksi todistettu jäljennös haasteesta haastehakemuksineen julkipannaan, kuten julkisista kuulutuksista on säädetty. Tämän estämättä oikeus voi asiaa käsitellessään määrätä kantajan haastamaan kuultavaksi sellaisen tieosakkaan, jolle ei ole erikseen annettu tietoa haasteesta. 7 luku Yksityistietoimitus 78 Yksityistietoimitus Tieoikeuden perustamisesta, siirtämisestä ja lakkauttamisesta, tienpitovelvollisuuden jakamisesta, tiekunnan perustamisesta ja lakkauttamisesta sekä tämän lain mukaisista korvauksista päätetään yksityistietoimituksessa. Toimitus voi lisäksi koskea myös kysymystä siitä, mikä on ennestään olevan tien asema ja leveys sekä onko jollakin oikeus tiehen tai vastaava muu lakiin perustuva käyttöoikeus, milloin siitä on epäselvyyttä. Yksityistoimituksessa päätetään myös muista tämän lain mukaan ratkaistavista asioista, jollei tässä laissa toisin säädetä. Yksityistietoimituksessa ratkaistava asia voidaan ratkaista myös muun kiinteistönmuodostamislaissa (554/1995) tarkoitetun kiinteistötoimituksen yhteydessä, jos se on tarkoituksenmukaista. Ilman eri määräystä voidaan yksityistietoimituksen yhteydessä suorittaa kiinteistönmääritys, milloin toimenpide on tarpeen tiealueen määräämiseksi tai muun tässä laissa tarkoitetun toimenpiteen suorittamiseksi. Yksityistietoimituksen suorittamisesta huolehtii kiinteistönmuodostamislain 3 :n 2 momentin mukaisesti Maanmittauslaitos taikka asemakaava-alueella se viranomainen, joka kiinteistörekisterilain 5 :n mukaisesti toimii kiinteistörekisterin pitäjänä asianomaisella alueella. Jos kunta on kiinteistörekisterilain 5 :n mukaisesti päättänyt ottaa kiinteistörekisterin pitämisen huolehtiakseen asemakaava-alueella, voi se kuitenkin halutessaan tarjota yksityistietoimitusten suorittamista muillakin kyseisen kunnan alueilla. 79 Muun toimenpiteen suorittaminen yksityistietoimituksessa Vireillä olevassa yksityistietoimituksessa voidaan ratkaista myös muut kysymyksessä olevaa tietä koskevat, yksityistietoimituksessa ratkaistavat asiat kuin ne, joiden ratkaisemiseksi toimitus on tullut vireille. Vireillä olevan yksityistietoimituksen yhteydessä voidaan päättää myös tien tai tienosan liittämisestä tiekunnan tiehen tai erottamisesta siitä samoin kuin kahden tai useamman tiekunnan yhdistämisestä taikka tiekunnan jakamisesta tai lakkauttamisesta sekä tieoikeuksien perustamisesta muuhunkin kuin toimitusmääräyksessä tarkoitettuun tiehen, jos tiet liittyvät toisiinsa ja toimituksen tällainen laajentaminen on tarpeellista. 80 Yksityistietoimituksen hakeminen 103

158 Yksityistietoimitusta haetaan kirjallisesti Maanmittauslaitokselta. Jos yksityistietoimitus koskee kokonaan asemakaava-aluetta, jolla kunta kiinteistörekisterilain 5 :n mukaisesti huolehtii kiinteistörekisterin 155 pitämisestä, toimitusta haetaan kunnan kiinteistörekisterin pitäjältä. Yksityistietoimitusta voidaan Maanmittauslaitoksen sijaan hakea kunnan kiinteistörekisterin pitäjältä myös sellaista aluetta, jolla kunta on 78 :n mukaisesti päättänyt tarjota yksityistietoimitusten suorittamista muillakin alueilla kuin asemakaavaalueilla, koskevan yksityistietoimituksen ollessa kyseessä. Yksityistietoimitusta saa hakea tieosakas, kiinteistön tai muun rekisteriyksikön omistaja ja osaomistaja, yhteisen alueen osakas, 6 :ssä tarkoitettu elinkeinonharjoittaja tai muu pykälässä tarkoitettu taho, tiekunta, jonka tietä asia koskee, sekä kunta, maakunta tai valtio. Yksityistietoimitusta tien aseman ja leveyden sekä tiehen kohdistuvien oikeuksien selvittämiseksi saa hakea myös kiinteistöön kohdistuvan erityisen oikeuden haltija. Ilman hakemusta Maanmittauslaitos tai muu kiinteistörekisterin pitäjä voi panna vireille yksityistietoimituksen kiinteistönmuodostamislain 283 :ssä tarkoitetussa tilanteessa. Hakemuksesta on käytävä ilmi: 1) mitä toimenpidettä haetaan ja tarpeen mukaan hakemuksen peruste; 2) mitä kiinteistöjä tai aluetta toimitus on tarkoitettu koskemaan; 3) hakijan nimi ja osoite; 4) hakijan tiedossa olevat muut asianosaiset; 5) tiekunnan toimitsijamies tai vähintään yksi hoitokunnan varsinainen jäsen, jos hakemus koskee tietä, jonka osakkaat muodostavat tiekunnan; sekä 6) hakijan, hänen laillisen edustajansa tai asiamiehensä puhelinnumero sekä se postiosoite ja sähköinen osoite, johon toimitusta koskevat ilmoitukset lähetetään. 81 Yksityistietoimituksesta ilmoittaminen muille viranomaisille ja näiden osallistuminen yksityistietoimitukseen Milloin on kysymys tien rakentamisesta tai siirtämisestä, on yksityistietoimituksesta ilmoitettava valtion lupa- ja valvontavirastolle ja alueen maakunnalle sekä, jos tie tulisi johtamaan maantien, rautatien tai kanavan alueelle, myös toimivaltaiselle viranomaiselle. Milloin yksityistietoimitus koskee uuden tien rakentamista, on toimituksesta ilmoitettava asianomaiselle kunnalle. Edellä 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on tehtävä, mikäli mahdollista, viimeistään 10 päivää ennen ilmoituksessa mainitun asian käsittelyä toimituksessa. Yksityistietoimituksessa on 1 momentissa tarkoitetuilla viranomaisilla oikeus esittää lausuntonsa asiasta. Tien tekemistä koskevassa asiassa kunnalla on lisäksi tien sijoittamisen osalta asianosaisen puhelevalta. 82 Tilusvaihto tai alueen siirto yksityistietoimituksessa Yksityistietoimituksen yhteydessä toimitusmiehet voivat ilman eri määräystä suorittaa sellaisen tilusvaihdon tai alueen siirtämisen, jonka suorittamistarve johtuu tien tekemisestä, tien tai tieoikeuden lakkauttamisesta taikka tieoikeuden muusta muuttamisesta, jos yksityistietoimituksen hakija tai asianomaisen alueen omistaja sitä vaatii, taikka tilusvaihto tai alueen siirtäminen on tärkeää tarkoituksenmukaisen kiinteistöjaotuksen aikaansaamiseksi, eikä siitä aiheudu kenellekään huomattavaa haittaa 104

159 Tilusvaihdon edellytyksenä on, että sillä voidaan: 1) välttää sellaisen haitan syntyminen, joka estäisi kulkuyhteyttä koskevan järjestelyn suorittamisen; 156 2) vähentää huomattavasti niitä kustannuksia tai korvauksia, joita kulkuyhteyden järjestelystä muutoin aiheutuisi; tai 3) vähentää merkittävästi haittaa, joka kulkuyhteyden järjestelystä aiheutuisi kiinteistön tai sen osan tarkoituksenmukaiselle käyttämiselle. Jos tilusvaihtoa ei voida sopivasti suorittaa tai asianomaisten kiinteistöjen omistajat sopivat alueen siirtämisestä, voidaan tilusvaihdon sijasta 2 momentissa mainituin edellytyksin arvoltaan vähäinen alue siirtää kiinteistöstä toiseen rahana suoritettavaa täyttä korvausta vastaan. Tilusvaihdossa ja alueen siirtämisessä arvioidaan kiinteistöstä toiseen siirtyvä alue erikseen luovuttavan ja vastaanottavan kiinteistön kannalta. Jos nämä arvot eroavat toisistaan, erotus on määrättävä sen asianosaisen korvattavaksi, joka hyötyy tällaisen toimenpiteen suorittamisesta. Muilta osin tilusvaihdosta ja alueen siirtämisestä säädetään kiinteistönmuodostamislaissa. 83 Alueellinen yksityistietoimitus Alueella, jolla tieoikeudet ovat epäselvät tai jolla liikenteellisten olosuhteiden muuttumisen vuoksi on tarpeen tehdä tai lakkauttaa teitä taikka muutoin järjestellä tieoikeuksia, voidaan tarkoituksenmukaisten tieyhteyksien järjestämiseksi ja tieoikeuksien saattamiseksi vastaamaan muuttuneita olosuhteita suorittaa tällaista aluetta koskeva yksityistietoimitus (alueellinen yksityistietoimitus). Alueellisen yksityistietoimituksen kohteena oleva alue on rajattava riittävällä tarkkuudella toimituksen alussa erillisellä päätöksellä. Alueellista yksityistietoimitusta saa hakea kunta, tiekunta tai kiinteistön omistaja. Jos 1 momentissa tarkoitettu tieyhteyksien järjestely on tarpeen paikallisen liikenteen vähentämiseksi maantiellä taikka rautatien tasoristeyksien vähentämisen tai poistamisen vuoksi, alueellisen yksityistietoimituksen suorittamista saa hakea myös maantien tai radan pitäjä. Alueellista yksityistietoimitusta haetaan Maanmittauslaitokselta, joka antaa toimitusmääräyksen ja huolehtii toimituksen suorittamisesta silloinkin, kun toimitus koskee kokonaan asemakaava-aluetta, jolla kunta kiinteistörekisterilain (392/1985) 5 :n mukaisesti huolehtii kiinteistörekisterin pitämisestä. Jos yleinen etu vaatii, Maanmittauslaitos voi antaa määräyksen alueellisen yksityistietoimituksen suorittamiseen hakemuksetta. Alueellisen yksityistietoimituksen kohteena olevalla alueella ennestään olevat tiet, jotka käyvät tiejärjestelyjen johdosta tarpeettomiksi, voidaan lakkauttaa selvittämättä niihin oikeutettuja kiinteistöjä, jollei ole erityistä syytä muunlaiseen menettelyyn. Jos tieoikeus vahvistetaan alueellisessa yksityistietoimituksessa perustamisen edellytyksiä tutkimatta entiseen paikkaansa, mahdollisessa myöhemmässä tieoikeuden siirtämistoimituksessa olosuhteiden muutos tutkitaan kuitenkin siirrettävää tieoikeutta vastaavan alkuperäisen tieoikeuden perustamisajankohdan mukaan. Alueellisen yksityistietoimituksen kustannusten maksamiseen sovelletaan 86 :n säännöksiä. Jos toimitus on tullut vireille hakemuksesta, ja jos se on ollut osittain tai kokonaan yleisen edun vaatima, voidaan toimituskustannukset tai osa niistä maksaa valtion varoista. Asiasta päättävät toimitusmiehet. 84 Sopimus yksityistietoimituksen perusteena 105

160 Jos asianosaiset ovat sopineet tieoikeutta tai tienpitoa koskevista kysymyksistä, suoritetaan yksityistietoimitus sopimuksen mukaisesti, jollei sopimus loukkaa jonkun oikeutta tai ole jonkun asianosaisen kannalta kohtuuton. 157 Jos havaitaan, että sopimus on ristiriidassa 4 :n säännösten kanssa tai se rasittaisi kiinteistöä huomattavasti enemmän kuin tämän lain säännökset edellyttävät, ei kyseistä sopimusta voida näiltä osin käyttää yksityistietoimituksen perusteena. 85 Pöytäkirjaan merkittävät tiedot Yksityistietoimituksen pöytäkirjaan tai muuhun toimituskirjaan on sen lisäksi, mitä kiinteistönmuodostamislaissa säädetään, merkittävä 96 :n 3 momentissa tarkoitetut tiedot tarpeellisten merkintöjen tekemiseksi yksityistierekisteriin. 86 Yksityistietoimituksen kustannukset Yksityistietoimituksen kustannukset on hakijan suoritettava. Jos toimituksessa on useita tieosakkaita, toimituskustannukset voidaan määrätä tieosakkaiden suoritettaviksi tieyksikköjen mukaan tai, jollei tätä jakoperustetta johonkin tieosakkaaseen voida kohtuudella soveltaa, sen mukaan kuin harkitaan kohtuulliseksi. Asianosainen, joka ei ole tieosakas, voidaan, jos sitä asian laatu huomioon ottaen on pidettävä kohtuullisena, määrätä suorittamaan kustannukset tai osa niistä vähentämällä vastaavasti muiden maksuvelvollisten osuuksia. Toimituskustannuksista, niiden suorittamisesta ja perimisestä säädetään muilta osin kiinteistönmuodostamislaissa. Jos tiekunta on perustettu, voidaan tieosakkaiden suoritettava määrä 1 momentissa tarkoitetuista kustannuksista periä tiekunnalta. Pykälän 1 ja 2 momentin säännöksiä sovelletaan myös alueelliseen yksityistietoimitukseen, yksityistietoimituksessa suoritettavaan tilusvaihtoon tai alueen siirtoon sekä silloin, kun yksityistietä koskeva asia käsitellään muun kiinteistötoimituksen yhteydessä. 87 Muutoksenhaku yksityistietoimituksessa annettuun päätökseen Yksityistietoimituksen vireillä ollessa voidaan hakea muutosta ratkaisuun, joka koskee oikeutta olla asianosaisena yksityistietoimituksessa, estemuistutuksen hylkäämistä tai toimituksen keskeyttämistä. Yksityistietoimituksen vireillä ollessa saa hakea erikseen muutosta myös ratkaisuun, joka koskee tien asemaa tai sitä, ketkä ovat tieosakkaita, jos toimitusinsinööri katsoo muutoksenhaun sallimisen kesken toimituksen tarkoituksenmukaiseksi. Muilta osin muutoksenhausta yksityistietoimituksessa tehtyyn ratkaisuun säädetään kiinteistönmuodostamislaissa. 88 Muu yksityistietoimituksia koskeva lainsäädäntö Kiinteistötoimituksista säädetään muilta osin kiinteistönmuodostamislaissa (554/1995), jota sovelletaan yksityistietoimituksessa siltä osin kuin tässä laissa ei ole toisin säädetty. Yksityistietoimituksessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa (1096/1996) ja sen nojalla säädetään. 106

161 8 luku Avustukset Maakunnan avustus Maakunnat voivat vuosittain maakuntalain 6 :n 2 momentin mukaisesti avustaa valtion talousarviossa olevan tähän tarkoitukseen osoitetun määrärahan rajoissa sellaisen yksityisen tien ja talvitien tienpitoa, jota koskevien asioiden hoitamista varten on perustettu tiekunta ja jonka xx :n mukaiset tiedot ovat ajan tasalla. Yksityisteiden lauttapaikkojen ylläpitoa maakunnat voivat avustaa osana saaristoliikenteen suunnittelua ja järjestämistä maakuntalain 6 :n 2 momentin mukaisesti. Avustusmäärärahan riittävyysarviointi tehdään maakuntien valtuustokausittain. Arvioinnissa tarkastellaan yksityisteiden valtionavustusten tarvetta, avustuksilla saavutettuja vaikutuksia, arvioitua tulevaa kehitystä sekä näiden suhdetta julkisen talouden kehitykseen. 90 Kunnan avustus Kunta päättää sen varoista yksityisen tien tienpitoon myönnettävistä avustuksista, avustuksen ehdoista ja käytön valvonnasta samoin kuin yksityisen tien tekemisen tai kunnossapidon ottamisesta kokonaan tai osaksi kunnan suoritettavaksi. Kunta voi avustaa sellaisen yksityistien tienpitoa, jota koskevien asioiden hoitamista varten on perustettu tiekunta ja jonka 96 :n mukaiset tiedot ovat ajan tasalla. 91 Liikenteen kieltäminen avustettavalla tiellä Jos maakunta tai kunta tämän tai muun lain perusteella avustaa tiekuntaa tai tieosakkaita yhteisesti tien kunnossapidossa, tien käyttämistä muuhun kuin tieosakkaiden hyväksi tapahtuvaan liikenteeseen ei saa kieltää sinä ajanjaksona, jota avustus koskee. Sama on voimassa tiestä, jonka kunnossapidosta kunta vastaa kustannuksellaan. Avustettavalla yksityistiellä muiden kuin tieosakkaiden tien käyttö on luvanvaraista 23 :n mukaisesti ja tien käyttämisestä voidaan periä käyttömaksu. Jos muusta kuin tieosakkaiden hyväksi tapahtuvasta liikenteestä aiheutuu huomattavaa haittaa kiinteistön tai rekisteriyksikön omistajalle tai liikenneturvallisuudelle, voidaan kunnan suostumuksella muiden kuin tieosakkaiden tienkäyttö kieltää tai sitä rajoittaa. Jos maakunta tai kunta tämän tai muun lain perusteella avustaa tiekuntaa tai tieosakkaita yhteisesti tien rakentamisessa taikka tie on tehty kokonaan tai osaksi kunnan varoilla, on kymmenen vuoden ajan viimeisen avustuserän nostamisesta tai kunnan tekemän tietyön päättymisestä lukien noudatettava, mitä 2 momentissa säädetään tien käyttämisestä muiden kuin tieosakkaiden hyväksi tapahtuvaan toimintaan tai liikenteeseen. 92 Velan suoritus avustuksella Maakunnan tai kunnan varoista myönnettyä avustusta ei voida ulosmitata velan suoritukseksi.. 93 Valtionavustuslain soveltaminen Tässä luvussa tarkoitettuihin valtionavustuksiin sovelletaan lisäksi valtionavustuslakia (688/2001), jollei tässä tai muussa laissa erikseen toisin säädetä. Maakunnan myöntämiin avustuksiin sovelletaan kuitenkin vain, mitä valtionavustuslain 3 luvussa säädetään valtionavustuksen myöntämisestä ja maksamisesta, 4 107

162 luvussa valtionavustuksen käytöstä ja sen valvonnasta, 5 luvussa valtionavustuksen palauttamisesta ja takaisinperinnästä, 6 luvussa tietojen saannista ja tietojen luovuttamisesta sekä 33 :ssä tiedoksiannosta Muutoksenhaku maakunnan päätökseen Maakunnan jakamaan valtionavustusta koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallintooikeuteen. Toimivaltainen hallinto-oikeus on se, jonka tuomiopiirissä yksityistie sijaitsee. 9 luku Erinäiset säännökset 95 Neuvonta- ja sovitteluelin Maakunnat ja kunnat voivat perustaa yksityistieasioita käsittelevän neuvonta- ja sovitteluelimen tai tarjota muutoin neuvonta- ja sovittelupalveluita yksityistieasioissa. 96 Yksityistierekisteri Maanmittauslaitos pitää rekisteriä niistä yksityisistä teistä, joita koskevien asioiden hoitamista varten on perustettu tiekunta (yksityistierekisteri). Yksityistierekisteri on osa kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta annetun lain (453/2002) 3 :ssä tarkoitettua kiinteistötietojärjestelmää. Maanmittauslaitos pitää yksityistierekisteriä myös niistä yksityisistä teistä, jotka sijaitsevat asemakaavaalueella, jolla kunta kiinteistörekisterilain 5 :n mukaisesti huolehtii kiinteistörekisterin pitämisestä. Yksityistierekisterin käyttötarkoituksena on: 1) mahdollistaa kiinteistöön kohdistuvien tiekunnan osakkaiden hyväksi perustettujen tieoikeuksien ja muiden käyttöoikeuksien kirjaaminen oikeuksien vahvistamiseksi sekä sivullisten etujen turvaamiseksi; 2) edistää tässä laissa tarkoitettujen toimitusten, kiinteistötoimitusten ja muiden yksityistieasioiden käsittelyä; 3) varmistaa tiekuntien tieoikeuksia ja muita käyttöoikeuksia koskevan tiedon saatavuus kiinteistöjä ja tiekuntien hallinnoimia yksityisteitä koskevien oikeustoimien ja hankkeiden valmistelua, tekemistä ja valvontaa sekä tuomioistuin- että viranomaistoimintaa varten. Kiinteistötietojärjestelmään merkitään: 1) tiekunnan nimi, tunnus, kunta, jonka alueella tie sijaitsee, ja tien ulottuvuus; 2) toimitsijamiehen tai hoitokunnan puheenjohtajan nimi, henkilötunnus ja yhteystiedot sekä näitä tietoja koskevat muutokset; 3) tiekunnan säännöt, jos tiekunta on vahvistanut sellaiset itselleen 64 :n mukaisesti; 4) 20 :ssä tarkoitettu oikeus ja kiinteistö, jota oikeus rasittaa, samoin kuin tieto siitä, kuuluuko oikeus tieosakkaille yhteisesti vai joillekin heistä; 5) tien tai tienosan liittäminen tiekunnan tiehen tai siitä erottaminen samoin kuin kahden tai useamman tiekunnan yhdistäminen taikka tiekunnan jakaminen tai lakkauttaminen; 108

163 6) tiekunnan tien tai sen osan lakkauttaminen tai lakkaaminen. 160 Jollei tässä laissa toisin säädetä, henkilötietojen salassapitoon ja luovuttamiseen sovelletaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999) sekä muuhun henkilötietojen käsittelyyn henkilötietolakia (523/1999). Siitä, miten kiinteistötietojärjestelmästä luovutetaan tietoja, säädetään kiinteistötietojärjestelmästä ja siitä tuotettavasta tietopalvelusta annetun lain 6 :ssä. Yksityistierekisteriin merkittävät tiedot säilytetään pysyvästi, jollei lailla erikseen toisin säädetä. Jos rekisterin tiedot ovat muuttuneet, aikaisempien tietojen säilyminen ja käytettävyys on varmistettava tiedot erikseen arkistoimalla tai tietotekniikan mahdollistamalla muulla tavalla. 97 Hallinnolliset pakkokeinot Valtion lupa- ja valvontavirasto voi tieosakkaan, tiekunnan tai sellaisen kiinteistön omistajan, jonka kiinteistöä tieoikeus koskee, hakemuksesta tehostaa tämän lain nojalla annettua tien rakentamista tai muuta tienpitoa koskevaa toimenpidettä koskevaa yksityistietoimituksen päätöstä tai tuomiota teettämisuhalla, jos rakentamiseen velvollinen ei ole ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin yksityistietoimituksessa asetetussa määräajassa. Milloin rakentamiseen velvollinen on tiekunta, on ennen teettämisuhan toimeenpanoa koskevan asian ratkaisemista tiekunnan toimitsijamiehelle tai hoitokunnalle varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi ja, jos tien rakentamista koskevaa asiaa ei ole käsitelty tiekunnan kokouksessa, sille on varattava tilaisuus antaa määräajassa lausuntonsa asiasta. Valtion lupa- ja valvontavirasto voi hakemuksesta kieltää sitä, joka rikkoo kieltoa, joka koskee tiellä kulkemista tai muutoin tien käyttämistä, 24 :n 3 momentissa tai 48 :ssä tarkoitettua kieltoa taikka toimii 49 :n vastaisesti, jatkamasta tai toistamasta lainvastaista menettelyä. Valtion lupa- ja valvontavirasto voi hakemuksesta tehostaa päätöstään uhkasakolla. Uhkasakkoon ja teettämisuhkaan sovelletaan muutoin, mitä uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään. 98 Käsittely maaoikeudessa Maaoikeuteen saatetun asian käsittelystä samoin kuin muutoksenhausta maaoikeuden antamaan ratkaisuun säädetään kiinteistönmuodostamislaissa. 99 Päätösten välitön täytäntöönpano Tämän lain nojalla yksityistietoimituksessa tai tiekunnan kokouksessa tehty päätös voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää. Maaoikeus on tällöin päätösvaltainen myös, kun siinä on vain maaoikeuden puheenjohtaja. Yksityistietoimituksessa tai tiekunnan kokouksessa tehtyä päätöstä ei kuitenkaan saa panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman, kun kyse on siitä, onko 4, 20 :ssä taikka 43 :ssä tarkoitettu oikeus myönnettävä. Myöskään 71 :ssä tarkoitettua päätöstä taikka tien tai 20 :ssä tarkoitettujen oikeuksien lakkauttamista koskevaa päätöstä ei saa panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman. Jos maksu muutoksenhaun johdosta poistetaan tai sitä alennetaan, liikaa maksettu määrä on palautettava ja maksettava sille kuuden prosentin vuotuista korkoa maksupäivästä takaisinmaksupäivään. 100 Vakuus välittömän täytäntöönpanon yhteydessä Pantaessa täytäntöön päätöstä ennen kuin se on saanut lainvoiman, on täytäntöönpanon hakijan asetettava vakuus sen vahingon korvaamisesta, joka saattaa asianosaiselle aiheutua siitä, että täytäntöönpanon 109

164 perusteena olevaa päätöstä valituksen johdosta muutetaan. Vakuuden asettamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä siitä on ulosottokaaressa (705/2007) säädetty Kertakaikkisen korvauksen suorittaminen ennen toimenpiteeseen ryhtymistä Tämän lain mukaiseen toimenpiteeseen, jonka aiheuttamasta vahingosta tai haitasta on maksettava kertakaikkinen korvaus, ei saa ryhtyä ilman asianosaisen kiinteistön omistajan suostumusta, ennen kuin korvaus on suoritettu tai, jos korvausta ei ole lainvoimaisesti vahvistettu, sen suorittamisesta korkoineen on asetettu vakuus. 102 Tarkemmat säännökset Valtioneuvoston asetuksella voidaan tarvittaessa antaa tarkempia säännöksiä: 1) tienpidon valtuuttamisesta tiekunnan toimesta muulle taholle; 2) menettelystä yksityistietoimituksessa; 3) yksityistierekisteristä ja menettelystä 96 :n mukaisten tietojen merkitsemisessä siihen; 4) valtionavustusmäärärahan jakamisesta maakunnille, avustuspäätösten voimassaolosta ja maakuntien velvollisuuksista valtionavustustehtävän hoitamisessa. 10 luku Voimaantulo 103 Voimaantulo Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20. Tällä lailla kumotaan laki yksityisistä teistä (358/1962). 104 Siirtymäsäännökset Ennen tämän lain voimaan tuloa perustettu tieoikeus katsotaan tämän lain voimaantulosta lukien olevan tarkoitettu myös sähkö- ja viestintäjohtojen ja muiden kiinteistön käyttöä palvelevien rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittamista varten siten kuin tämän lain 3 :n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetaan. Tiekuntia koskevia tämän lain säännöksiä sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa perustettuihin tiekuntiin. Lain yksityisistä teistä (358/1962) 6 a :n mukaisissa tielautakunnissa tämän lain voimaan tullessa vireillä olevan asian käsittelyyn sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita menettelysäännöksiä. Kunnalliset tielautakunnat lakkaavat 31 päivänä joulukuuta Tielautakunnissa 31 päivänä joulukuuta 2018 vireillä olevat asiat siirtyvät tämän lain mukaan toimivaltaiselle viranomaiselle ja käsitellään tämän lain säännösten mukaisesti. Kunnalliset tielautakunnat hoitavat vuoden 2018 loppuun asti tämän lain 48 :n mukaista lupatehtävää, 38 :n mukaista tehtävää määrätä uskottu mies velkojan hakemuksesta ja 71 :n mukaista tehtävää oikeuttaa hakija kustumaan tiekunnan kokous koolle. 110

165 Toimivalta tämän lain 14 :ssä tarkoitetun uhkasakon asettamiseen on vuoden 2018 loppuun asti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella. Tämän lain 42 :n mukaisissa tapauksissa yhteistyöviranomaisena vuoden loppuun asti toimii valtion lupa- ja valvontaviraston sijaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Tämän lain 81 :n mukaisesti yksityistietoimituksesta on vuoden 2018 loppuun asti ilmoitettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella maakunnan ja valtion lupa- ja valvontaviraston sijaan. Tämän lain mukaista valtionavustustehtävää hoitaa vuoden 2018 loppuun asti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Tämän lain 97 :ssä säädetty toimivalta hallinnollisten pakkokeinojen on vuoden 2018 loppuun asti aluehallintovirastolla. Sellaisen yksityistien, jonka tienpito on ennen tämän lain voimaan tuloa järjestetty lain yksityisistä teistä 32 :n mukaisen tienjaon perusteella, tienpidossa on siirryttävä tienpitoon yhteiseen lukuun vuoden 2018 loppuun mennessä. Lain yksityistä teistä (358/1962) :n mukaan yksityisiksi teiksi katsottuihin teihin sovelletaan mainitun lain kumoamisen jälkeen tätä lakia. Ennen tämän lain voimaan tuloa lain yksityisistä teistä x :n mukaisesti kiinteistönomistajan asettama puomi tai muu sulkulaite saa olla paikoillaan vuoden 2019 loppuun asti. Jos kiinteistönomistaja tämän jälkeenkin haluaa pitää sulkulaitteen paikoillaan, on kiinteistönomistajan sovittava asiasta tiekunnan tai tieosakkaiden kanssa tai haettava sille 24 :n 3 momentin mukainen lupa. 111

166 [Muutosehdotukset lakiehdotuksissa 2-11 punaisella. Rinnakkaistekstit valmistellaan lausuntokierroksen jälkeen.] Laki kiinteistönmuodostamislain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 5 :n 2 momentin 8 kohta, 103 :n 3 momentti, 156 :n 3 momentti, 159 :n 3 momentti, 162 :n 1 momentti, 165 :n 2 ja 3 momentti, 168 :n 2 momentti sekä 243 :n 2 momentin 1 kohta, sellaisina kuin ne ovat 5 :n 2 momentin 8 kohta laissa 374/2016, 103 :n 3 momentti, 159 :n 3 momentti ja 165 :n 3 momentti laissa 1159/2005, 156 :n 3 momentti, 162 :n 1 momentti ja 168 :n 2 momentti laissa 914/2011, 165 :n 2 momentti laissa 322/1999 ja 243 :n 2 momentin 2 kohta laissa 691/2016 seuraavasti: ) yksityistielain (xx/2017) mukaisessa yksityistietoimituksessa; Kiinteistötoimituksen yhteydessä tehdään hakemuksetta sellainen rajankäynti ja muu kiinteistönmääritys, joka on tarpeen toimituksen suorittamista varten. Tällainen kiinteistönmääritys voi koskea myös yksityistielain (xx/2017) mukaista oikeutta Kiinteistötoimituksessa on kullekin kiinteistölle ja palstalle järjestettävä tarpeellinen kulkuyhteys kadulle, maantielle tai sellaiselle yksityiselle tielle pääsemiseksi, jota varten on perustettu tiekunta, perustamalla 154 :n 1 momentin 11 kohdassa tarkoitettu rasite taikka perustamalla yksityistielaissa tarkoitettu pysyvä tai määräaikainen tieoikeus tai muu kulkuyhteyttä varten tarpeellinen oikeus. Tällaisen oikeuden perustamisen edellytyksiin sovelletaan, mitä yksityistielaissa säädetään. Jos asianomainen kiinteistön omistaja pyytää, kiinteistötoimituksessa on ratkaistava tieoikeuden antaminen myös edellä tarkoitettuun yksityistiehen

167 Toimituksen kohteena olevaa aluetta koskeva rasite tai yksityistielain mukainen oikeus, joka on tarpeeton, voidaan poistaa toimituksessa. 162 Rasitetun rekisteriyksikön omistajalla ja haltijalla on oikeus saada korvaus rasitteen tai oikeuden perustamisesta aiheutuvasta haitasta ja vahingosta siltä, jonka hyväksi rasite tai oikeus perustetaan. Edellä 160 :ssä tarkoitetusta toimenpiteestä aiheutuneen haitan tai vahingon on velvollinen korvaamaan se, joka hyötyy toimenpiteestä. Jos 156 :n 3 momentin nojalla annetaan tieoikeus, on samalla käsiteltävä ja ratkaistava yksityistielain 32 :ssä tarkoitettu korvausvelvollisuus. Lohkomisessa lohkokiinteistön hyväksi perustetusta 156 :n 3 momentissa tarkoitettua kulkuyhteyttä varten tarpeellisesta rasitteesta tai oikeudesta kantakiinteistön omistajalla on kuitenkin oikeus korvaukseen vain erityisestä syystä. Jos 159 :n 2 momentissa tarkoitetun määräyksen vuoksi rasitteen rasittavuus sanottavasti lisääntyy, rasitetun rekisteriyksikön omistajalla ja haltijalla on oikeus saada korvaus tästä johtuvasta lisähaitasta mainitussa momentissa tarkoitetuilta rasiteoikeuden haltijoilta Asemakaava-alueella suoritettavassa rasitetoimituksessa saadaan käsitellä 156 :n 3 momentissa tarkoitettu, yksityistielain mukaista oikeutta koskeva asia vain, jos kysymys on tällaisen oikeuden siirtämisestä, muuttamisesta tai poistamisesta. Muulla kuin edellä tarkoitetulla alueella rasitetoimituksessa saadaan käsitellä 156 :n 3 momentissa tarkoitettu yksityistielain mukaista oikeutta koskeva asia vain, jos samalla on kysymys 154 :n 1 momentissa tarkoitettua rasitetta koskevasta toimenpiteestä. Uusjaossa saadaan käsitellä yksityistielain mukaisen oikeuden perustamista koskevan asian lisäksi uusjakoalueeseen kohdistuvan mainitun lain mukaisen oikeuden siirtämistä, muuttamista tai poistamista koskeva asia Jos toimitus koskee usean yhdessä omistamaa kiinteistöä tai määräalaa, kutsukirje toimitetaan erikseen kaikille yhteisomistajille. Jos toimitus koskee yhteistä aluetta tai yhteistä erityistä etuutta eikä toimituksessa ole kysymys yhteisen alueen jakamisesta tai 101 :n 1 momentin 2, 4 tai 5 kohdassa tarkoitetusta kiinteistönmäärityksestä tai vastaavasta toimenpiteestä, kutsukirje toimitetaan järjestäytyneelle osakaskunnalle noudattaen, mitä yhteisaluelain 26 :ssä säädetään, ja järjestäytymättömälle osakaskunnalle toimittamalla kutsukirje yhteisaluelain 26 :n 4 momentissa tarkoitetulle edustajalle. Jollei tällaista edustajaa ole nimetty, kutsukirje toimitetaan jollekin osakkaalle ja toimituksen aloittamisesta tiedotetaan lisäksi julkaisemalla kutsu vähintään yhdessä paikkakunnalla leviävässä sanomalehdessä. Jos toimitus koskee aluetta, johon usealla kiinteistöllä on rasiteoikeus tai yksityistielain mukainen oikeus, eikä kysymys ole tällaisen oikeuden poistamisesta, siirtämisestä tai muuttamisesta, riittää, että kutsukirje toimitetaan yhdelle oikeuden haltijoista. Kirje toimitetaan kuitenkin tiekunnalle, jos toimitushakemuksesta ilmenee tai muutoin on tiedossa, että toimitus koskee tiekunnan tietä

168 - - - Maaoikeus on päätösvaltainen myös, kun siinä on vain puheenjohtaja: 165 1) kun kysymys on 232 :n 3 momentissa, 235 tai :ssä tarkoitetusta tai muusta niihin rinnastettavasta käsittelyn valmistelemista tarkoittavasta toimenpiteestä taikka 7 :n 2 momentissa, 194 a :n 2 momentissa, 240 tai 264 :ssä, 265 :n 1 tai 3 momentissa, 275 :n 2 momentissa taikka 278 a :ssä tarkoitetusta asiasta; 2) kun maaoikeuden käsiteltävänä on valitus toimitusmiesten päätöksestä, jolla toimitusmiestä koskeva estemuistutus on hylätty, tai jos valitus koskee kiinteistöjen yhdistämispäätöstä taikka kiinteistörekisterin pitäjän kiinteistörekisterilain (392/1985) nojalla tekemää päätöstä tai tämän lain 277 :n 2 momentissa tarkoitettua oikaisupäätöstä; sekä 3) kun asia ratkaistaan 259 :n 3 momentin nojalla pääkäsittelyä toimittamatta kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella; 4) kun kysymys on yksityistielain 72 :ssä tarkoitetusta asiasta

169 3. Laki 166 maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 75 1 ja 3 momentti, 92, 104 :n 4 momentti ja 107 :n 1 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 75 :n 1 ja 3 momentti ja 107 :n 1 momentti laissa 476/2004, seuraavasti: 75 Yhteiskäyttöalueet ja yleiset alueet Ranta-asemakaavassa voidaan osoittaa alueita kaava-alueen sisäistä tarvetta varten (yhteiskäyttöalue). Yhteiskäyttöalueiden toteuttaminen ja ylläpito kuuluu niille kiinteistöille, joiden käyttöä varten yhteiskäyttöalueet on kaavassa osoitettu. Kulkuyhteyttä varten osoitetun yhteiskäyttöalueen toteuttamisessa noudatetaan, mitä kiinteistönmuodostamislaissa (554/1995) ja yksityistielaissa (xx/2017) kulkuyhteyden järjestämisestä säädetään. Oikeus muun kuin kulkuyhteyttä varten osoitetun yhteiskäyttöalueen käyttämiseen perustetaan kiinteistötoimituksessa kiinteistönmuodostamislain 154 a :n mukaisena rasitteena Kiinteistötoimituksessa, jossa perustetaan muu 1 momentissa tarkoitettu rasiteoikeus kuin kulkuyhteyttä koskeva oikeus, voidaan määrätä yhteiskäyttöalueen toteuttamista ja ylläpitoa varten perustettavaksi rantakunta, jos joku yhteiskäyttöalueeseen oikeuden saaneiden kiinteistöjen omistajista sitä vaatii tai se on muutoin tarpeellista. Rantakunnan perustamisesta voidaan määrätä myös tässä momentissa tarkoitetun kunnan toimielimen päätöksellä yksityistielain 52 :n mukaisesti. Rantakuntaan, sen osakkaisiin ja rantakunnan määräämiin maksuihin, yhteiskäyttöalueen toteuttamisen edellyttämiin toimenpiteisiin, toimintaan ja erimielisyyksien ratkaisemiseen sovelletaan, mitä yksityistielaissa tai sen nojalla säädetään tieosakkaista, tiekunnasta ja tiemaksusta. sekä tielautakunnan tehtävistä ja toimituksesta. Tielautakunnan sijasta tehtäviä voi kuitenkin hoitaa muu kunnan määräämä toimielin kuin kunnanhallitus. Jos rantakuntaa ei ole määrätty perustettavaksi, yhteiskäyttöalueeseen oikeuden saaneiden kiinteistöjen omistajiin sovelletaan, mitä yksityistielain 8 luvussa säädetään sellaisista tieosakkaista, jotka eivät muodosta tiekuntaa Kunnan oikeus yksityisen tien alueeseen Jos yleiskaava-alueella yksityistielain (x/2017) 2 :n mukainen yksityistie tai tie, jonka maanomistaja on yhdyskuntarakentamisen yhteydessä varannut tiealueeksi, sijaitsee sellaisella alueella, joka kaavan mukaan on tarkoitettu liikenneväyläksi, kunnalla on oikeus korvauksetta panna kuntoon tiealue siihen kuuluvine ojineen ja asettaa siihen johtoja sekä luovuttaa se yleiseen liikenteeseen. 104 Korvattava katualue Maanomistajalla ei 1 momentista poiketen ole oikeutta saada korvausta yksityistielain 2 :n tarkoittamasta yksityistiestä, kun tie on asemakaavassa osoitettu katualueeksi

170 107 Katualueeseen kohdistuvien oikeuksien raukeaminen 167 Kun 94 :ssä tarkoitettu katualue muodostetaan yleiseksi alueeksi, siihen kohdistuva kiinnitys, panttioikeus, yksityistielain 2 :ssä tarkoitettuja yksityisteitä koskeva oikeus, vuokraoikeus, eläkeoikeus, metsänhakkuuoikeus ja oikeus ottaa maa-aineksia sekä muu näihin verrattava oikeus raukeavat. Vuokraoikeus voidaan katualueen kiinteistöksi muodostamisen yhteydessä määrätä jäämään voimaan, jollei se haittaa alueen käyttämistä katuna. Muu erityinen oikeus tai rasite jää voimaan, jollei sitä poisteta toimituksessa. Mitä tässä momentissa säädetään, koskee myös 94 :ssä tarkoitetulla asemakaava-alueella kunnan ennestään omistamaa katualueeksi osoitettua aluetta, joka muodostetaan yleiseksi alueeksi. Yleiseksi alueeksi muodostettua katualuetta saadaan käyttää kulkemiseen tieoikeuden lakkaamisesta huolimatta

171 4. Laki 168 kestävän metsätalouden määräaikaisen rahoituslain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan kestävän metsätalouden määräaikaisen rahoituslain (34/2015) 16 :n 1 ja 2 momentti sekä 1 :n 2 momentti, sellaisena kuin niistä on 16 :n 2 momentti laissa 227/2016, seuraavasti: 16 Metsätien tekeminen Tukea voidaan myöntää metsätalouden kuljetusten edellyttämän yksityistien perusparannukseen ja uuden metsätien tekemiseen. Yksityistien perusparannus voi koskea koko tietä tai sen osaa, rakenteita ja rakennelmia ja siihen voi sisältyä uuden metsätien tekemistä. Yksityistien perusparannus tai uuden metsätien tekeminen voi koskea myös metsätiehen liittyvän erillisen varastoalueen rakentamista. Yksityistien perusparannus voi koskea metsätiehen liittyvän erillisen varastoalueen rakentamista tai sillan rakentamista taikka siltaa vastaavan rummun asentamista, vaikka tietä ei muutoin perusparanneta. Metsätiellä tarkoitetaan tässä laissa yksityistielain (x/2017) 3 :n 1 momentissa tarkoitettua metsätietä. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että perusparannettava yksityistie tai uusi metsätie soveltuu rakenteeltaan metsätalouden ympärivuotisiin kuljetuksiin lukuun ottamatta kelirikkoaikoja ja että tien perusparannusta tai uuden tien tekemistä voidaan pitää alemmanasteisen tieverkon kokonaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisena. Lisäksi edellytetään, että pysyvä tieoikeus on perustettu yksityistielain mukaisesti ja että tietä koskevien asioiden hoitamiseksi on yksityistielain mukaisesti perustettu tieosakkaiden muodostama tiekunta. Yhteismetsän yksinään toteuttamaan hankkeeseen ei kuitenkaan sovelleta pysyvän tieoikeuden perustamista ja tiekuntaa koskevaa vaatimusta Yksityistien perusparannusta koskevat tuen myöntämisen lisäedellytykset Lisäksi tuen edellytyksenä on, ettei viimeisten 20 vuoden aikana ole rahoitettu yksityistielain (x/2017) tai yksityisistä teistä annetun lain (358/1962) mukaisin varoin tien perusparannusta. Tästä edellytyksestä voidaan kuitenkin poiketa, jos tien käyttö on olennaisesti muuttunut metsätalouden kuljetusten laajenemisen vuoksi tai muuttuu arvioidun laajenemisen vuoksi taikka jos tie ei enää rakenteeltaan sovellu nykyisen puutavarankuljetuskaluston käyttöön. Lisäksi poikkeamisen edellytyksenä on, että asianomaisen tien perusparannuksen edellisestä rahoituksesta mainituin julkisin varoin on kulunut vähintään kymmenen vuotta. Määräaika lasketaan rahoituksen loppuun maksamisesta

172 5. Laki 169 ratalain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan ratalain (110/2007) 3 :n 1 momentin 11 ja 12 kohta, 43 :n 3 momentti ja 59, sellaisina kuin niistä ovat 3 :n 1 momentin 11 ja 12 kohta laissa 567/2016, seuraavasti: 3 Määritelmät 11) tiellä yksityistielaissa (x/xx) tarkoitettuja yksityisteitä sekä muita yksityisiä teitä, maantielaissa (503/2005) tarkoitettuja maanteitä sekä maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) tarkoitettuja katuja; 12) tienpitäjällä yksityistielaissa tarkoitettuja tieosakkaita yhteisesti tai tiekuntaa, milloin sellainen on perustettu, tai kiinteistön omistajaa taikka maantielain 11 :n 1 momentin mukaista tienpitoviranomaista tai kuntaa maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti kadunpidon järjestämisestä vastaavana; 43 Ratatoimitus Tasoristeysten lakkauttamista koskeva asia voidaan radanpitäjän hakemuksesta käsitellä myös yksityistietoimituksessa siten kuin yksityistielaissa säädetään Yksityisten teiden järjestelyt Ratatoimituksessa on tehtävä sellaiset teitä ja tieoikeuksia koskevat järjestelyt, jotka ovat tarpeen rautatiealueen rakentamisen taikka tasoristeyksiin liittyvien määräysten tai kieltojen vuoksi. Toimituksessa käsitellään ja ratkaistaan myös muut yksityistielain mukaisessa yksityistietoimituksessa käsiteltäväksi säädetyt asiat. Yksityistieyhteydet ja tieoikeudet voidaan järjestellä yksityistielain 83 :ssä tarkoitetussa alueellisessa yksityistietoimituksessa, joka voidaan suorittaa radanpitäjän pyynnöstä ilman erillistä hakemusta ratatoimituksen vireillä ollessa. Tällöin alueellisessa yksityistietoimituksessa käsitellään myös 62 :n mukaiset korvaukset ja alueelliseen yksityistietoimitukseen sovelletaan myös, mitä lunastuslain 82 :ssä säädetään. 118

173 6. Laki 170 ulkoilulain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan ulkoilulain (606/1973) 6, 8 :n 2 momentti ja 15, sellaisina kuin niistä ovat 6 ja 15 laissa 919/2011 seuraavasti: 6 Ulkoilureittitoimituksen toimitusmiehiin sovelletaan, mitä kiinteistönmuodostamislaissa (554/1995) kiinteistötoimituksen toimitusmiehistä säädetään Korvauksen määräämisestä ja suorittamisesta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä yksityistielaissa (x/2017) tarkoitetuista korvauksista on säädetty. 15 Jos tästä laista ei muuta johdu, sovelletaan ulkoilureittitoimitukseen, mitä yksityistielain mukaisesta yksityistietoimituksesta säädetään. 119

174 7. Laki 171 vesistöhankkeiden johdosta suoritettavista tilusjärjestelyistä annetun lain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan vesistöhankkeiden johdosta suoritettavista tilusjärjestelyistä annetun lain (451/1988) 3 :n 2 momentti ja 11, sellaisina kuin niistä on 3 :n 2 momentti laissa 590/2011, seuraavasti: Jollei tässä laissa toisin säädetä, sovelletaan 2 :n 1 momentin 1, 2, 2 a ja 3 5 kohdassa mainittuihin toimenpiteisiin, mitä kiinteistönmuodostamislaissa niistä säädetään, sekä yksityisten teiden järjestelyyn, mitä yksityistietoimituksesta yksityistielaissa (x/2017) säädetään. 11 Tieoikeuden perustamisen sekä ennestään olevan yksityistien siirtämisen ja lakkauttamisen edellytyksistä on voimassa, mitä niistä yksityistielaissa on säädetty. 120

175 8. Laki 172 ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain 12 :n muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan ympäristövahinkojen korvaamisesta annetun lain (737/1994) 12, sellaisena kuin se on laissa 628/2011, seuraavasti: 12 Lain soveltaminen eräiden muiden lakien mukaisessa menettelyssä Jos kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain tai muun siihen verrattavan lain, maantielain (503/2005), yksityistielain (x/2017), ratalain (110/2007) tai kaivoslain (621/2011) mukaisessa menettelyssä tulee määrättäväksi korvaus tässä laissa tarkoitetusta ympäristövahingosta, sovelletaan tämän lain säännöksiä korvausvelvollisuudesta ja korvauksen määräämisen perusteista, 8 10 :ää lukuun ottamatta. Jos edellä tässä pykälässä tarkoitettujen lakien mukaisesta toiminnasta seuraa ympäristövahingoksi luettava henkilövahinko, sovelletaan tätä lakia. 121

176 9. Laki 173 yhteismetsälain 39 :n muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan yhteismetsälain (109/2003) 39 :n 3 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1497/2007, seuraavasti: 39 Alueen ja kiinteistön liittäminen yhteismetsään Kun kiinteistö yhdistetään yhteismetsään, sille kuuluvat rasiteoikeudet lakkaavat lukuun ottamatta yksityistielain (x/2017) mukaista tieoikeutta tai muuta kulkuyhteyttä palvelevaa oikeutta taikka edellä mainitun lain 20 :ssä tarkoitettua oikeutta, jotka siirtyvät yhteismetsälle

177 10. Laki 174 kaivoslain 87 :n muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan kaivoslain (621/2011) 87 seuraavasti: 87 Yksityistiejärjestelyt Kaivostoimituksessa on tehtävä sellaiset yksityisiä teitä ja tieoikeuksia koskevat järjestelyt, jotka ovat tarpeen kaivosalueen tai kaivoksen apualueen perustamisen vuoksi. Toimituksessa käsitellään ja ratkaistaan myös muut yksityistielain (x/2017) mukaisessa yksityistietoimituksessa käsiteltäviksi säädetyt asiat. Yksityistieyhteydet ja tieoikeudet voidaan järjestellä yksityistielain 83 :ssä tarkoitetussa alueellisessa yksityistietoimituksessa, joka voidaan suorittaa kaivosluvan haltijan pyynnöstä ilman erillistä hakemusta. 123

178 11. Laki 175 valtion metsätalousosakeyhtiöstä annetun lain 4 :n muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan valtion metsätalousosakeyhtiöstä annetun lain (235/2016) 4 :n 1 momentin 5 kohta seuraavasti: ) Metsähallitusta yksityistielaissa (x/2017) tarkoitettuna tieosakkaana

179 56 bilaga: Kysely yksityistielain uudistamisesta yhteenveto vastauksista Yhteenveto 1(5) Verkko-osasto / Toimintavarmuusyksikkö Ovaska LVM/2302/03/ Kysely yksityistielain uudistamisesta yhteenveto vastauksista Liikenne- ja viestintäministeriössä on käynnissä yksityistielain kokonaisuudistus. Uudistustyössä arvioidaan muun muassa yksityisteiden rahoitusta, tienkäyttöoikeuksia ja -maksuja sekä tiekunnan hallinnon järjestämistä ja tiekunnan oikeudellista muotoa. Koska laki on poikkeuksellisen vanha, liittyy siihen paljon muitakin modernisointitarpeita. Yksityistielain uudistamista koskeva kysely oli avoinna OtaKantaa.fi -palvelussa Kyselyn tavoitteena oli kartoittaa yksityistielain uudistukseen liittyviä tarpeita ja näkemyksiä. Vastauksia annettiin yhteensä 155. Kysymys 1: Miten yksityisten teiden ylläpitäminen olisi rahoitettava? Suurin osa vastaajista katsoo, että yhteiskunnan on edelleen osallistuttava yksityisten teiden pitoon kohtuullisessa määrin avustusten kautta. Varsin moni korostaa toisaalta myös käyttäjien ja hyötyjien ensisijaista vastuuta yksityisteiden rahoituksesta. Muutama vastaaja katsoo, että avustuksia olisi karsittava. Suurempi osa korostaa kuitenkin tarvetta kasvattaa avustusmääriä. Moni katsoo, että avustuksia olisi saatava myös kunnossapitoon eikä vain perusparannuksiin. Vastaajat esittävät vaihtelevia jakosuhteita, osa korostaa käyttäjien vastuuta ja osa yhteiskunnan avustuksia. Julkisia avustuksia pidetään tärkeinä maaseudun asumismahdollisuuksien turvaamisessa, elinkeinoelämän kannalta tärkeiden yksityisteiden kunnossapidossa sekä tapauksissa, joissa yksityistä tietä käytetään paljon ulkopuoliseen liikenteeseen. Usea vastaaja katsoo, että avustukset tulisi sitoa yhteiskunnalliseen hyötyyn, joka voi liittyä johonkin edellä mainituista. Vastauksissa korostetaan yhteiskunnan velvollisuutta turvata mahdollisuus asumiseen ja riittäviin liikkumisyhteyksiin myös harvaan asutuilla alueilla. Esiin nostetaan lisäksi se, että yksityisten teiden varsilla asuu myös paljon iäkkäitä ihmisiä, jotka eivät itse pääse liikkumaan ja joiden luona sen vuoksi käy säännöllisesti esimerkiksi koti- ja terveyspalveluita tarjoavia henkilöitä. Julkisia avustuksia pidetään välttämättöminä myös tilanteissa, joissa ulkopuolisia käyttäjiä tai yleistä liikennettä on tiellä paljon kuten läpikulkuteillä. Erityisinä tilanteina tuodaan esiin myös yksityistiet, joita käytetään esimerkiksi kansallispuistoon kulkemiseen. Ulkopuolinen liikenne tiellä on saattanut lisääntyä merkittävästi kansallispuiston tai muun virkistysalueen perustamisen jälkeen. Vastauksissa katsotaan myös, että avustuksia pitäisi kohdentaa elinkeinotoiminnan kannalta tärkeille teille. Osassa vastauksia katsotaan myös, että julkisissa avustuksissa olisi päästävä ns. yhden luukun periaatteeseen. Kuntia pidetään hyvänä vaihtoehtona perustellen asiaa paikallisten olojen tuntemuksella. Nykyiset kuntien avustukset saavat kuitenkin kritiikkiä monimutkaisuudesta ja epäyhdenvertaisesta kohtelusta, kun avustusmäärät ja -käytännöt vaihtelevat kunnittain. Kritiikkiä saa myös se, että tien asema suhteessa katuverkkoon ja siten tiestä aiheutuva ylläpitovastuu jakautuu toisinaan varsin epäloogisesti tai sattumanvaraisesti. Kuntien avustuksia esitetään muutettavaksi lakisääteisiksi, ja lakiin esitetään kirjattavaksi myös vähimmäisavustusprosentti. Ehdotetaan myös laadittavaksi ohje, jotta kuntien avustukset eivät olisi mielivaltaisia. Julkisiin avustuksiin vaaditaan toisaalta myös joustoa ja mahdollisuutta tapauskohtaisten olosuhteiden huomioimiseen. Liikenne- ja viestintäministeriö Käyntiosoite Postiosoite Puhelin Eteläesplanadi 16 PL etunimi.sukunimi@lvm.fi (kirjaamo) Valtioneuvosto kirjaamo@lvm.fi Helsinki

180 56 bilaga: Kysely yksityistielain uudistamisesta yhteenveto vastauksista 2(5) Liittyen korvauksen saamiseen ulkopuolisesta käytöstä nousee vastauksissa avustusten lisäksi esiin käyttömaksujen kerääminen. Käyttömaksujen keräämistä pidetään nykyisin 177 erittäin hankalana, ja siihen toivotaan toimivia malleja. Esiin nostetaan myös ajatus, että tieosakkailta perittäisiin vain pieni perusmaksu, mutta rahoitus muuten kerättäisiin niin osakkailta kuin muiltakin käyttäjiltä todellisen ajosuoritteen mukaan. Muutamassa vastauksessa tuodaan esiin, että mikäli tieliikenteeseen tulee sähköinen maksujärjestelmä yleisille teille, tulee valtion keräämiä maksuja ohjata myös yksityisille teille tai yhdistää samaan käyttömaksujen keräämisjärjestelmään myös yksityistiet. Esiin nostettiin käyttömaksujen keräämisen vaihtoehdoksi myös, että kaikille säännöllisesti tietä käyttäville, myös osakaskiinteistöjen ulkopuolisille käyttäjille, määrättäisiin yksikkömaksut käytön perustella. Verotukseen liittyen muutamissa vastauksissa tuodaan esiin, että tienpitoon kohdistunut arvonlisävero pitäisi palauttaa tiekunnille. Joidenkin vastaajien mukaan tämä yksin riittäisi julkiseksi avustukseksi yksityisteiden pitoon. Moni vastaaja peräänkuuluttaa myös vastinetta kiinteistöverolle yksityistieavustusten muodossa. Usea vastaaja katsoo, että yksityisteiden pitäisi saada tienvarren kiinteistöjen maksamaan kiinteistöveroon suhteutettu korvaus. Kysymys 2: Miten yksityisteiden hallinnointi olisi järjestettävä? Olisiko tarpeen mahdollistaa tieosakkaille jokin muukin järjestäytymismuoto kuin nykyisenlainen tiekunta? Valtaosa vastaajista pitää nykyisenlaista tiekuntaa parhaana vaihtoehtona tiekunnan hallinnon järjestämisessä tulevaisuudessakin. Tiekuntaa pidetään yksinkertaisena ja toimivana tapana hoitaa yksityistietä koskevia asioita. Vastaajat esittävät kuitenkin useita kehittämisehdotuksia tiekuntien hallintoa koskevien sääntöjen uudistamiseksi. Suuri osa kehittämisideoista liittyy suurempien kokonaisuuksien aikaansaamiseen ja hallinnon tehostamiseen ja resurssien säästämiseen sitä kautta. Vastaajat esittävät esimerkiksi useista tiekunnista koostuvien tiestöjen tai tiepiirien perustamista. Ehdotetaan myös, että tiekuntien puheenjohtajat tai nimetyt edustajat voisivat edustaa omaa tiekuntaansa toisen tiekunnan kokouksissa ja että pieniä tiekuntia yhdistettäisiin. Muihin asioihin liittyviä kehitysehdotukset liittyvät esimerkiksi hoitokunnan kokoon, toimivaltuuksiin ja jääviyskysymyksiin sekä tieisännöinnin edistämiseen, kunnan rooliin ja menettelyvaatimusten keventämiseen. Eräs ehdotus on myös, että tiekunta perustettaessa se hyväksyisi itselleen säännöt, joita koskevat perusvaatimukset löytyisivät laista. Muihin järjestäytymismuotoihin myönteisesti suhtautuvat vastaajat ehdottivat vaihtoehtoiseksi muodoksi esimerkiksi alueellista yt-järjestöä, osuuskuntaa, (kylä)yhdistystä tai muuta voittoa tavoittelematonta järjestöä, holding-yhtiön tyyppistä osakeyhtiötä ja yhteisaluelain mukaista osakaskuntahallintoa. Myös eritasoisten järjestäytymismallien luomista esitetään niin, että tiekunta voisi itse valita järjestäytymismuotonsa. Uusiin järjestäytymismuotoihin suhtauduttiin kuitenkin varsin varovasti, ja tuotiin esiin esimerkiksi, että jos järjestäytymistä muutettaisiin, haettaisiin lopullista linjaa järjestäytymismallista tuomioistuinriitojen kautta vielä pitkään lain säätämisen jälkeen. Myös yksinkertaisen järjestäytymismahdollisuuden säilyttämistä pieniä yksityisteitä varten pidetään tärkeänä. Muutama vastaaja esittää, että tieosakkaiksi kelpaavien tahojen ja yhteisöjen piiriä olisi hyvä laajentaa niin, että esimerkiksi kunta ja vuokralaiset voisivat tulla tieosakkaiksi, vaikkeivät ne omistaisikaan kiinteistöä tien vaikutuspiirissä. Liikenne- ja viestintäministeriö Käyntiosoite Postiosoite Puhelin Eteläesplanadi 16 PL (kirjaamo) Valtioneuvosto Helsinki

181 56 bilaga: Kysely yksityistielain uudistamisesta yhteenveto vastauksista 3(5) Kysymys 3: Tulisiko mahdollistaa tiekunnan toimiminen myös esimerkiksi jäte-, vesi- tai energiakysymyksissä? Tulisiko tiekunnan halutessaan voida tarjota tienpitoon taikka jäte-, vesi- tai energiakysymyksiin liittyviä palveluita myös muille 178 tahoille? Vastaukset jakaantuivat myönteisesti ja kielteisesti tiekuntien tehtäväalan laajentamismahdollisuuksiin. Suurin osa vastaajista vastusti ehdotusta tai suhtautui uusien palvelutehtävien tarjoamiseen varsin pidättyväisesti. Vastauksissa katsottiin, että toimialan laajeneminen muihin tehtäviin voisi monimutkaistaa hallintoa ja pahentaa jo ennestään riitaisten tiekuntien tilannetta tuomalla päätöksenteon piiriin uusia riidan aiheita. Moni vastaaja piti selkeyttä ja yksinkertaisuutta tärkeänä ominaisuutena teiden hoidossa. Toimialan laajentuessa toiminnan tarkoitus ja kustannustietoisuus voisi hämärtyä, ja asioiden hoitaminen maallikko- ja vapaaehtoisvoimin käydä liian vaikeaksi. Katsottiin, että muut kysymykset voidaan hoitaa erikseen tapauskohtaisesti tai muissa organisaatioissa, ja että asiantuntemus muihin kysymyksiin löytyy jostain muualta kuin tiekunnasta. Esimerkiksi vesi- ja energiaverkkoihin liittyvien tehtävien hoitoa tiekunnan kautta epäiltiin vahvasti, sillä ne koskettavat yleensä laajempaa piiriä kuin yhtä tiekuntaa. Energia-asiat ovat myös yhtiöiden hoidossa. Myönteisesti ehdotukseen suhtautuvat katsovat, että tällaisten mahdollisuuksien tarjoaminen voisi tehostaa yhteisten asioiden hoitoa ja tuoda säästöjä, sillä asiat usein koskevat samoja kiinteistöjä. Usean infrastruktuurin osa-alueen hoitaminen samassa yhteydessä voisi myös tarjota ratkaisuja aktiivisten toimijoiden vähenemiseen väestön ikääntyessä ja mahdollistaa toiminnan ammattimaistumisen. Etenkin jätehuollon hoitamista tiekunnan toimesta ja palvelujen tarjoamisen mahdollistamista omille osakkaille pidetään järkevinä ajatuksina. Tiekunnan toimivaltuutta esitetään laajennettavaksi myös tieympäristön hoitamiseen esimerkiksi kasvillisuuden raivaamiseksi. Vastaajat pitävät kuitenkin tärkeänä esitettyjen palveluiden tarjoamisessa vapaaehtoisuutta. Tiekuntia ei saa pakottaa ottamaan uusia aloja hoidettavakseen, eikä niitä saa pakottaa yritystoimintaan, jos ei siihen ole haluja ja edellytyksiä. Vastauksissa esiin nostetaan, että mikäli yksityisesti hoidettaisiin ison maantieteellisen alueen tie-, vesi- jäte ja/tai energiakysymyksiä, niin kyseinen organisaatio vastaisi jo melkein kuntaa. Miksi alueen asukkaat sen jälkeen maksaisivat kiinteistöveroa ja täyttä kunnallisveroa? Myös tiekunnan verokohtelu vaatisi uutta ratkaisua, jos se voisi harjoittaa yritystoimintaa ja tarjota myös tiehen liittymättömiä palveluita. Kysymys 4: Millaisia viranomaistoimituksiin ja -palveluihin kohdistuvia yksityistieasioihin liittyviä kehittämistarpeita näette? Suurimpana yksittäisenä parantamiskohteena nähtiin kuntien tielautakunnat, joita usea vastaaja piti epäasiantuntevina ja kykenemättöminä niille annettujen tehtävien hoitamiseen. Kuntien tielautakuntia ei myöskään pidetty riittävän riippumattomina vaan niiden toimintaan nähtiin liittyvän vähintäänkin riski poliittisin perustein tehtävistä ratkaisuista. Suurin osa asian esiin nostaneista vastaajista siirtäisi kaikki yksityisteitä koskevat toimitusasiat yksiin käsiin maanmittauslaitokseen. Tielautakuntien tehtävien siirtämistä maakuntiin perustettaville elimille pohdittiin myös. Tielautakunnille nykyisin kuuluvien muutoksenhakutehtävien osalta oli vähemmän yksimielisyyttä. Osa siirtäisi muutoksenhakuasiat käräjäoikeuksiin, osa maanmittauslaitokselle ja osa loisi uusia riidan ratkaisumalleja kuten tieisännöitsijöiden sovittelupalveluita. Useassa vastauksessa korostettiin, että tieosakkaiden oikeusturvaan on kiinnitettävä huomiota ja ettei muutoksenhakua tiekunnan päätöksistä saisi rajoittaa tekemällä siitä nykyistä kalliimpaa. Liikenne- ja viestintäministeriö Käyntiosoite Postiosoite Puhelin Eteläesplanadi 16 PL (kirjaamo) Valtioneuvosto Helsinki

182 56 bilaga: Kysely yksityistielain uudistamisesta yhteenveto vastauksista 4(5) Tärkeänä kehittämistarpeena tuotiin esiin myös yksityisteitä koskevien rekisterien ajantasaisuus ja yksityisteitä koskevan tiedon saavutettavuus. Viranomaistehtävien siirtäminen yksiin käsiin nähtiin myös edistävän yksityisteitä koskevan tiedon hallitsemista. Tie- 179 to esimerkiksi yksityistiestä vastaavista henkilöistä ja käyttöluvista löytyisi selkeästi yhdestä paikasta. Muutama vastaaja toi esiin, että tieyksiköinti vaatisi aina viranomaisen apua. Esitettiin esimerkiksi erillisen palvelun perustamista yksiköinnin suorittamiseksi. Yksiköintiä ehdotettiin uudistettavaksi muutoinkin. Vastauksissa tuotiin esiin myös tiekuntien ja -osakkaiden tarve viranomaisen tukeen, neuvontaan ja apuun erinäisissä asioissa kuten tien yksiköinnissä, riitojen selvittämisessä sekä siltojen lujuuslaskelmien laatimisessa ja muussa teknistä asiantuntemusta vaativissa toimissa. Muita kehittämisehdotuksia olivat muun muassa byrokratian vähentäminen esimerkiksi liikennemerkkien asettamisessa yksityistielle, maamittauslaitoksen toimitusten sujuvoittaminen ja toimitusten hintojen alentaminen, yksityisteiden yhdistämisen prosessin helpottaminen ja modernien sähköisten asiointitapojen laajempi käyttöönotto. Kysymys 5: Mitä muuta haluaisitte tuoda esille yksityistielain uudistamiseen liittyen? Kysymyksen 5 vastauksissa korostettiin tarvetta selkeään ja maallikoillekin ymmärrettävään lakiin, sillä lakia soveltavat pääasiassa tavalliset yksityisteillä toimivat ihmiset. Osa vastaajista toivoi lakiin myös väljiä määrittelyitä ja riittävää joustoa jotta laki vastaisi erilaisiin tarpeisiin ja muuttuviin olosuhteisiin mahdollisimman hyvin. Korostettiin myös, että voimassa olevan lain toimivia peruslähtökohtia ei ole syytä hylätä, vaikka lakia onkin syytä selkeyttää ja modernisoida. Vastauksissa kiinnitettiin huomiota erityisesti tieyksiköintiin, päätöksentekoon tiekunnissa, tien kunnossapitovelvollisuuksiin, kokousmenettelyiden modernisointitarpeeseen ja ulkopuoliseen käyttöön liittyviin kysymyksiin. Yksiköintiin toivottiin selkeyttä, yksinkertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Muutama vastaaja koki esimerkiksi läpiajoteiden nykyisen yksiköinnnin epäoikeudenmukaiseksi, kun tien alkupäässä asuvat maksavat tiemaksua vain lyhyeltä matkaa tietä, vaikka käyttäisivät tietä tosiasiassa koko sen pituudelta läpikulkuun. Myös vakituisten asukkaiden vastuuta tiestä pidettiin kohtuuttoman raskaana suhteessa muihin osakkaisiin. Ehdotettiin lisäksi esimerkiksi, että äänimääräleikkuri poistettaisiin ja että säädettäisiin tasamaksuista. Katsottiin myös, että hallintokuluja varten perittävän perusmaksun tulisi olla kohtuullinen suhteessa tiemaksuun, että sen perusteista pitäisi säätää laissa tai että sen keräämistä ei pitäisi rajoittaa hallintokulujen kattamiseen. Esitettiin myös, että yksityistiehen liittyviltä kiinteistöiltä pitäisi olla mahdollista periä liittymismaksu, jolla liittyvä kiinteistö voisi esimerkiksi osallistua myös menneiden investointien kattamiseen. Tällä voitaisiin estää tahallinen viivyttely tieosakkaaksi hakeutumisessa parantamisinvestointien tekemisen jälkeiseen aikaan. Vastaajat katsoivat myös, että yksiköitä ja tieoikeuksia koskevat muutokset pitäisi saada hoidettua nykyistä helpommin olosuhteiden muututtua, kunhan muutoksenhakumahdollisuus turvataan. Joissakin vastauksissa katsottiin, että osakkaiden velvollisuudet tulisi selkeästi määritellä laissa. Katsottiin esimerkiksi, että säännöstön olisi oltava osakkaita kohtaan velvoittavampi vastuun ottamiseksi tien kunnosta. Pari vastaaja esitti, että tien tulisi olla sellaisessa kunnossa, että ainakin välttämättömät yhteiskunnalliset kuljetukset, kuten jäte- Liikenne- ja viestintäministeriö Käyntiosoite Postiosoite Puhelin Eteläesplanadi 16 PL etunimi.sukunimi@lvm.fi (kirjaamo) Valtioneuvosto kirjaamo@lvm.fi Helsinki

183 56 bilaga: Kysely yksityistielain uudistamisesta yhteenveto vastauksista 5(5) huollon kuljetukset ja pelastusajot, olisi mahdollista ajaa tietä pitkin. Esitettiin, että yksityisen tien tienpitäjä olisi määriteltävä. Muutama vastaaja esitti käyttöön otettavaksi 180 myös sanktioita tilanteisiin, joissa tienpitoa ei ole hoidettu asianmukaisesti. Useat vastaajat pitävät tarpeellisena tiekuntien kokousmenettelyitä koskevien säännösten uudistamista nykyaikaiset digitaaliset viestintävälineet mahdollistavaksi. Katsottiin muun muassa, että virallinen kutsu tiekunnan kokoukseen pitäisi olla mahdollista lähettää sähköpostilla. Myös maksuunpanoluettelon nähtävillä olo katsottiin voitavan korvata lähettämälle se osakkaille tiedoksi kokouskutsun liitteenä. Esitettiin lisäksi, että maksuunpanoluettelon yhteydessä olisi aina esitettävä voimassa oleva yksiköinti, johon maksuunpanoluettelo perustuu. Vastauksissa perään kuulutettiin oikeudenmukaista ratkaisua tieosakkaiden ulkopuolisten käyttäjien osallistumiseen tienpidon rahoitukseen. Pohdittiin myös, että olisi tarpeen olla selkeät säännöt mahdollisuudesta kieltää tien ulkopuolinen käyttö. Koska maksujen kerääminen satunnaiskäyttäjiltä on hankalaa, pidettiin yhteiskunnan avustuksia tarpeellisina, jos tiet halutaan pitää avoimina muillekin kuin osakkaille. Esitettiin vastaavasti, että jos tie on saanut yhteiskunnan avustusta, ei sitä saisi sulkea ulkopuoliselta liikenteeltä puomilla niin kuin ei nykyisinkään. Esitettiin myös tiukempia vaatimuksia tien kunnossapidolle, mikäli se saa julkista avustusta. Moni vastaaja nosti esiin myös yhteiskunnalta saataviin avustuksiin ja verotukseen liittyviä näkökohtia myös muilta osin. Avustusten tarpeellisuuden lisäksi esiin nousi tarve selkeyteen viranomaisten kanssa asioinnissa ja ns. yhden luukun periaatteeseen. Avustukset, neuvonta ja yksityisteitä koskevan tiedon hallinnointi sekä rekisterin ylläpito tulisi löytyä samasta paikasta. Myös ALV-vähennysoikeuden saamista esitettiin, kuten aiempienkin kysymysten vastauksissa. Kommentteja annettiin myös yksityisteiden asemasta asemakaavoitetuilla alueilla sekä kuntien velvollisuudesta ottaa teitä hoitoonsa. Katsottiin, että olisi hyvä, jos kunnan tulisi ottaa asemakaavan hyväksymisen jälkeen kaava-alueella olevat yksityistiet hoitoonsa esimerkiksi tietyn määräajan jälkeen. Esitettiin myös, että kun asutuksen määrä ja asutustiheys kasvaisi tietylle taholle, olisi kunnan liitettävä tie katuverkkoon. Lain valmistelijoiden huomiota haluttiin kiinnittää myös siihen, että yksityistielainsäädännössä erityisen keskeistä on tie/rasiteoikeusjärjestelmä. Katsottiin lisäksi esimerkiksi, että lainsäädännön tulee tukea kiinteistöjärjestelmän perusparantamista. Vastauksissa esitettiin, että olisi tarpeen tehdä selkeä käsitteellinen ero niin sanotun oman tien, yksityisen yhtä kiinteistöä palvelevan rasitetien ja usean osakkaan yksityistien välillä. Muutamissa vastauksissa nostettiin esiin, että olisi tarpeen määrittää tiealueen ulottuvuus riittäväksi, jotta esimerkiksi puiden raivaus ja ojien perkaus onnistuu. Myös tien vähittäiseen levenemisen tilanteisiin sekä tien siirtämisen periaatteisiin kaivattiin selkeitä normeja. Lisäksi vastauksissa peräänkuulutettiin muun muassa koulutusta, pienten tiekuntien kirjanpidon pitämistä yksinkertaisena, tiekuntien ohjaamista liittymään suuremmiksi kokonaisuuksiksi ja että yksityisteiden tärkeys Suomelle näkyisi lain hengessä. Liikenne- ja viestintäministeriö Käyntiosoite Postiosoite Puhelin Eteläesplanadi 16 PL (kirjaamo) Valtioneuvosto Helsinki

184 ÄRENDESIDA Organ Samhällsbyggnadsnämnden Sida 181 Dnr KOMU/397/ / Framställan om finansiering av översiktsplanen för Vassorfjärden Samhällsbyggnadsnämnden Tekniska direktören Ben Antell: Tfn , Närings-, trafik- och miljöcentralen i södra Österbotten gör en framställan om kommunal medfinansiering av översiktsplan för Vassorfjärden. En arbetsgrupp har tillsatts av NTM centralen med uppgift att hitta lösningar för översvämningsproblemen och vården av värdefulla naturobjekt i området kring Vassorfjärden. Korsholms kommuns representant i gruppen är miljö- och hälsoinspektören. Olika utredningar görs under som grund för en översiktsplan. För att kunna vidta behövliga åtgärder görs en översiktsplan upp och samtidigt söks lösningar på hur finansieringen ska ordnas. Översiktsplanens kostnader har uppskattats till euro. NTM-centralen står för merparten men föreslår att Korsholms kommun står för euro och Vörå kommun för euro. Förslaget om finansieringsandelar kommunerna emellan baserar sig på andelen byggnader som finns och antalet invånare som är bosatta kommunvis inom översvämningsområdet. Översvämningsområdet som beaktats är ett sådant område som i medeltal berörs av översvämning 1/250 år. Kyro älvs nedre lopp och Vassorfjärden är översvämningskänsliga områden. Översvämningarna medför framför allt skador på byggnader och konstruktioner, inkomstbortfall för jordbrukarna och problem för trafikanterna. Att sediment ansamlas vid Kyro älvs mynning medför att vattendragen sätts igen och vattengenomströmningen försämras, vilket i sin tur inverkar på fiskar, fåglar och växter. Vassorfjärden är även viktig med tanke på rekreation och turism. Kommunstyrelsen gav kommunens utlåtande över förslaget till plan för hantering av översvämningsrisker i Kyro älv. Riskhanteringsplanen omfattade då inte Kyro älvs nedre lopp och älvmynningen i Vassorfjärden. Därför framförde kommunstyrelsen i kommunens utlåtande att styrelsen förutsätter att alla åtgärder som syftar till att öka vattenföringen till och i Kyro älv, granskas ur perspektivet att åtgärderna inte medför ökad risk för översvämningar invid Kyro älvs nedre lopp och i området kring Kyro älvs mynning. Kommunstyrelsen uppmanade NTM-centralen i Södra Österbotten att skyndsamt tillsätta en arbetsgrupp med uppgift att utarbeta en hanteringsplan för att minska och begränsa översvämningsriskerna invid Kyro älvs nedre lopp och Kyro älvs mynning i Vassorfjärden. Med hänvisning till Korsholms kommuns utlåtande , den ekonomiska nyttan och bevarandet av naturvärdena är kommunens medfinansiering av en översiktsplan för Vassorfjärden motiverad. Förslaget om en kommunal andel om euro kan omfattas. Bilageförteckning: NTM-centralens framställan om finansiering av översiktsplan för Vassorfjärden Tekniska direktören Ben Antells förslag:

185 ÄRENDESIDA Organ Samhällsbyggnadsnämnden Sida 182 Samhällsbyggnadsnämnden beslutar att föreslå för kommunstyrelsen att Korsholms kommun deltar i finansieringen av en översiktsplan för Vassorfjärden med euro. Samhällsbyggnadsnämndens beslut:

186 57 bilaga: Framställan om finansiering av översiktsplanen för Vassorfjärden inte behandlats ännu, NTM-centralen Framställan Dnr EPOELY/564/ Offentlig 183 Korsholms kommun, Vörå kommun Ärende: Framställan om finansiering av översiktsplanen för Vassorfjärden Våren 2016 har NTM-centralen i Södra Österbotten tillsatt en arbetsgrupp för att främja den mångsidiga planeringen av Kyro älvs nedre lopp och Vassorfjärden. Olav Jern är ordförande för arbetsgruppen och bl.a. vattenområdets ägare, områdets invallningsbolag, lantbruksproducenternas förbund (ÖSP), ornitologiska och naturvetenskapliga föreningar samt Korsholms kommun och Vörå kommun sitter med i arbetsgruppen. Arbetsgruppens mål är att hitta lösningar på områdets översvämningsproblem och för vård av det värdefulla naturobjektet. Noggrannare information om projektet finns i sammandraget i bilaga 1. För Vassorfjärden och Kyro älvs nedre lopp har det gjorts och kommer att göras olika bakgrundsutredningar under åren (bl.a. flygfotografering, växtlighetskartering, fågelutredning, ekolodning av bottnen och vattenströmningsmodeller), som finansieras av NTM-centralen i Södra Österbotten. För att främja arbetet är det nödvändigt att göra upp en översiktsplan för området och söka lösningar på finansiering av planen. Översiktsplaneringens preliminära kostnadsberäkning är euro. NTM-centralen i Södra Österbotten föreslår att Korsholms kommun och Vörå kommun bereder sig på att delta i översiktsplaneringen av Vassorområdet med euro år Eftersom det bor fler invånare i området med översvämningsrisk på Korsholms sida, skulle kostnadsfördelningen mellan kommunerna kunna vara t.ex. följande: Korsholms kommun euro och Vörå kommun euro. Vi önskar vänligen att Korsholms kommun och Vörå kommun tar ställning till ärendet senast Svaret kan skickas till Suvi Saarniaho-Uitto på NTMcentralen i Södra Österbotten (suvi.saarniaho-uitto@ntm-centralen.fi). Direktör Aulis Rantala Enhetens chef Liisa Maria Rautio BILAGOR SÄNDLISTA FÖR KÄNNEDOM Promemoria om planering av området i Vassorfjärden och finansiering av den Korsholms kommun, Vörå kommun Olav Jern, ledamöterna och suppleanterna i arbetsgruppen för Vassorfjärden ETELÄ-POHJANMAAN ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUS, Ympäristö ja luonnonvarat Vaihde Alvar Aallon katu 8 PL 156, Seinäjoki Korsholmanpuistikko 44 PL 262, Vaasa NÄRINGS-, TRAFIK- OCH MILJÖCENTRALEN I SÖDRA ÖSTERBOTTEN, Miljö och naturresurser Växel Alvar Aallon katu 8 PB 156, Seinäjoki Korsholmsesplanaden 44 PB 262, Vasa Torikatu 40 PL 77, Kokkola Torggatan 40 PB 77, Karleby

187 57 bilaga: Framställan om finansiering av översiktsplanen för Vassorfjärden inte behandlats ännu, NTM-centralen Promemoria över planeringen av Vassorfjärdens område och dess finansiering Saarniaho-Uitto Kyro älv mynnar ut i Vassorfjärden och bildar där ett vidsträckt deltaområde i Korsholms kommun och Vörå kommun (bilaga 184 1). På grund av partiklarna som älven för med sig och landhöjningen är vattenområdet tämligen grunt i nästan hela fjärden. Under årens lopp har Kyro älv rätats ut och dess bifåror har täppts till för att skydda jordbruket och bebyggelsen mot översvämningar. Kyroälvdeltat och Vassorfjärden är en värdefull helhet med tanke på naturvärdet. Området är ett värdefullt fågelvattenobjekt och det har ett rikt fiskbestånd. Vassorfjärden-Österfjärden-Söderfjärden är ett Natura 2000-område enligt vattenramdirektivet. Området är ett av Finlands största deltaområden och även ett internationellt känt våtmarksområde. Området har ett mångsidigt bestånd av häckningsfåglar och det har stor betydelse som rast- och ruggningsområde under flyttningstiden. Området har också stort rekreationsvärde och är attraktivt med avsikt på turismen. Kyro älvs nedre lopp och deltat är ett översvämningskänsligt område, där översvämningar drabbar bebyggelsen, trafiken och jordbruket. På våren förekommer ofta isproppar i deltat då vattnet inte kan rinna ut i havet och gör att vattenståndet stiger i Vassorfjärden. Kyro älvs nedre lopp har vallats in på en lång sträcka på båda sidorna av älven (Regleringsbolaget i Kyro älvs nedre lopp är tillståndsinnehavare). Vallarna har sjunkit ihop och vallen på den norra sidan har delvis förhöjts efter våröversvämningen år 2013 och vallen i Mälsor höjdes åren Riksväg 8 har byggts på dräneringsvallen i bottnen av Vassorfjärden. Vattnet rann ut över de lägsta platserna på riksvägen bl.a. våren 2011 och På våren 2013 rann vattnet dessutom ut i det dränerade området bakom vägen. Översvämningarna skadar utöver riksvägen även andra lokala vägförbindelser och riksvägens primära omväg (landsväg 725) ligger under vatten vid en större översvämning. Översvämningarna gör det svårt för räddningsverksamheten och första hjälpen att nå de områden som omringas av vatten. En höjning av riksväg 8 planeras för år Översvämningarna orsakar fara och skada för invånarna i Kvevlax, Mälsor, Vassor och Tottesund. I bilaga 2 presenteras en grov uppskattning över byggnader som drabbas av översvämningar som inträffar i genomsnitt 1/250 år. I det aktuella översvämningsområdet bor grovt uppskattat ca 900 invånare (Korsholm 88 % och Vörå 12 %). I samrådet om planen för hantering av översvämningar i Kyro älvs avrinningsområde år 2015 framförde Korsholms kommun att planeringen av översvämningsskyddet i Kyro älvs nedre lopp och i Vassorfjärden måste inledas så snabbt som möjligt. Man önskade att särskild uppmärksamhet fästs på viktiga trafikförbindelser som blir ofarbara vid stora översvämningar: riksväg 8 och Mälsorfjärdsvägen. Enligt Vörå kommun bör hela deltaområdet beaktas i planeringen av hanteringen av översvämningsrisker i Kyro älv bl.a. på grund av översvämningarna som ispropparna orsakar. Våren 2016 inrättades en arbetsgrupp för utveckling av Kyroälvdeltat och området av Vassorfjärden. Med gemensamma krafter strävar gruppen efter att föra vidare den multimålinriktade planeringen. Områdets fågelvatten är igenväxta och behöver restaureras. För att minska översvämningsproblemen är det nödvändigt att begrunda olika åtgärdsalternativ. Dessutom är det skäl att utöka möjligheterna till rekreationsanvändning. Som grund för den fortsatta planeringen görs följande utredningar åren med finansiering från NTM-centralen i Södra Österbotten: - Utredning av det häckande fågelbeståndet, utfördes sommaren 2016 (Merenkurkun lintutieteellinen yhdistys, Juha Pikkarainen) - Flygfotografering, utfördes sommaren 2016 (Lentokuva Vallas Oy) - Växtlighetskartering, utfördes sommaren 2016 (NTM-centralen i Södra Österbotten, Anna-Maria Koivisto) - Ekolodning av bottnen, Kyro älvs mynning-hällskatan, blir färdig 11/2016 (Mapteam Oy) - Strömnings- och isproppsmodeller, 11/ /2017 (Finlands miljöcentral, Juha Aaltonen) - Sedimentprover av bottnen, 03/2017 (NTM-centralen i Södra Österbotten/konsult) - Enkät för fiskare, 05/ 2017 (NTM-centralen i Södra Österbotten) - Översvämningskartor, 06/2017 (Finlands miljöcentral, Juha Aaltonen) - Noggrannare kartering av objekt med översvämningsrisk, 06-08/2017 (NTM-centralen i Södra Österbotten, praktikant) - Kartering av åkergroda och Naturavärden, 06-08/2017 (NTM-centralen i Södra Österbotten, praktikant) Arbetsgruppen har nu börjat begrunda olika åtgärdsalternativ för att bevara naturvärdena och minska översvämningsolägenheterna (bilaga 3). År 2017 är det skäl att göra upp en översiktsplan och en skötsel- och användningsplan för Naturaområdet. I översiktsplanen sammanställs bl.a. basuppgifter om planeringsområdet, olika 1

188 57 bilaga: Framställan om finansiering av översiktsplanen för Vassorfjärden inte behandlats ännu, NTM-centralen Saarniaho-Uitto intressegruppers synpunkter på utvecklingen av området, olika åtgärdsalternativ för översvämningsskyddet samt till tillämpliga delar områdets naturvärden och utveckling av rekreationsanvändningen. I skötsel- och användningsplanen behandlas noggrannare områdets naturvärden och åtgärdsalternativen i syfte att förbättra fåglarnas och fiskarnas 185 levnadsförhållanden och för att öka områdets rekreationsanvändningsvärde. Olav Jern är ordförande för arbetsgruppen för Kyroälvdeltat och Vassorfjärden. I arbetsgruppen deltar en stor skara aktörer från regionen: Korsholms kommun (Jennifer Jungerstam, suppl. Rune Bodbacka), Vörå kommun (Marika Henriksson, suppl. Markku Niskala), fiskeområdet, vattenområdets ägare, invallningsbolagen, jordbruksproducenternas förbund (ÖSP), ornitologiska och naturvetenskapliga föreningar, Intresseföreningen för en levande skärgård r.f., Forststyrelsen, Finlands viltcentral samt NTM-centralerna i Egentliga Finland och Södra Österbotten. Finansiering av den fortsatta planeringen NTM-centralen i Södra Österbotten har finansierat och finansierar förutredningarna som hittills har förts fram i arbetsgruppen (ca ) och ansvarar även för finansieringen av skötsel- och användningsplanen för Naturaområdet (ca ). För projekt och översiktsplanering beviljar NTM-centralen sammanlagt 50 % i understöd. På särskilda grunder kan understödet vara 70 %. Eftersom det är frågan om multimålinriktad planering i Kyro älvs delta och om eventuell betydande översvämningsrisk, kan översiktsplaneringen genomföras med 30 %:s regional finansiering. Den preliminära kostnadsberäkningen för översiktsplaneringen är euro. Föreslås att Korsholms kommun och Vörå kommun bereder sig på att delta i översiktsplaneringen av Vassorområdet med euro år Eftersom det bor fler invånare i området med översvämningsrisk på Korsholms sida, skulle kostnadsfördelningen mellan kommunerna kunna vara t.ex. följande: Korsholms kommun euro och Vörå kommun euro. 2

189 57 bilaga: Framställan om finansiering av översiktsplanen för Vassorfjärden inte behandlats ännu, NTM-centralen Bilaga 1. Kyro älvs delta och Vassorfjärden. Naturaområdet är märkt med grön raster Saarniaho-Uitto 186 3

190 57 bilaga: Framställan om finansiering av översiktsplanen för Vassorfjärden inte behandlats ännu, NTM-centralen Saarniaho-Uitto Bilaga 2. Grov översvämningskarta över en översvämning i Kyro älvs delta och Vassorfjärden med återkomstintervallet 1/250 år

191 57 bilaga: Framställan om finansiering av översiktsplanen för Vassorfjärden inte behandlats ännu, NTM-centralen Saarniaho-Uitto Bilaga 3. Synpunkter och förslag på återgärder som behövs i Vassorfjärden och Kyro älvs delta enligt de parter som är med i Vassorfjärdens arbetsgrupp

192 ÄRENDESIDA Organ Samhällsbyggnadsnämnden Sida 189 Dnr KOMU/547/ / Samhällsbyggnadsnämndens bokslut 2016 Samhällsbyggnadsnämnden Ekonomiplanerare Elisabet Back: Tfn , Arbetet med bokslutet för år 2016 pågår och nämnderna ska utvärdera verksamheten och ekonomin. Utvärdering av bindande målsättningar Samhällsbyggnadsnämndens bindande målsättningar har utvärderats och finns som bilaga. Driftsbudgeten Samhällsbyggnadsnämndens nettobudget var år 2016 en avkastning om euro. Resultatet blev en avkastning om euro vilket innebär ett överskott om euro. Utgifterna har förverkligats till 99,97 % och inkomsterna till 100,95 %. När man ser till de externa utgifterna och inkomsterna är motsvarande siffror 99,61 % för utgifterna och 102,23 % för inkomsterna. Bokslutet för samhällsbyggnadsnämndens uppgiftsområden ser ut enligt följande: Budget 2016 Bokfört 2016 Differens Förvaltning Vattentjänstverket Teknisk service Trafikleder Fastighetsavdelningen Städ-matservice Planläggning Totalt Sammandraget visar att alla uppgiftsområden förutom fastighetsavdelningen gjort stora inbesparingar. År 2016 präglades av samarbetsförhandlingar och inbesparingar. Samtidigt förverkligades investeringar till så stora belopp att nämndens ersättning för administrationskostnader blev euro högre än budget. Som en följd av konkurrenskraftsavtalets sänkta semesterpeng ska semesterlönereserveringen minskas vilket innebär att lönekostnaden för samhällsbyggnadsnämndens del har minskats med euro. Vattentjänstverkets inkomster blev euro högre än budgeterat och det är främst avloppsvattensidan som står för ökningen. Utgifterna överskred budgeten något.

193 ÄRENDESIDA Organ Samhällsbyggnadsnämnden Sida 190 Årets varma och snöfattiga vintrar återspeglar sig i att inom trafikleder blev underhållskostnaden och främst förstås snöröjningen lägre än budget. Detta trots att kommunen har övertagit underhållet av Korsholmsvägen vilket medfört betydande kostnader. Samtidigt syns en minskning av inkomsterna för snöplogning av privata gårdsvägar med nästan euro. Även kostnaden för fastigheternas snöröjning blev lägre än budget. Både uppvärmning och el överskred däremot sina budgeter med totalt nästan euro. För fastighetsavdelningen blev det under året onormalt mycket akuta åtgärder som krävde ekonomiska insatser, bland annat omfattande fuktsaneringar vid ämbetshuset och Keskuskoulu. Fastighetsunderhållet har utförts i hög grad som köptjänster, delvis på grund av omfattningen men också beroende på att den anställda personalstyrkan behövts med att utföra små projekt inom investeringssidan. Därmed underskreds personalkostnaderna för timanställda med ca euro inom fastighetsavdelningens driftsbudget. Inom städ- och matservice har det gjorts stora inbesparingar och ändringar i arbetssätt under år 2016 som ett resultat av samarbetsförhandlingarna. Ändrade städrutiner inom skolorna medförde att kostnadsstället städning har betalat tillbaka ca euro till kunderna i samband med bokslutet. Trots det visar städningen ett överskott om ca euro. Överskottet beror till största delen på en mycket restriktiv användning av vikarier. Vid långtidssjukskrivningar där man måste anställa vikarier blir städtimmarna oftast mindre och vid kortare sjukskrivningar används i allt högre grad köptjänster. I bägge fallen sköts endast det allra nödvändigaste. Den ambulerande vikarien har ibland tagit hand om upp till tre ställen samtidigt och det innebär förstås en inbesparing. Dessutom strävar man hela tiden till att dimensionera om städtimmarna vilket ofta innebär minskningar av antalet timmar. Kosthållet visar ett överskott om ca euro och även där har ändrade rutiner inneburit inbesparingar. Bland annat har arbetstiden vid Solsidans kök förkortats och man betalar inte längre ut kvällstillägg. Största inbesparingen kommer ändå från livsmedelskostnaden som blev lägre än budget. I oktober 2015, efter att budgeten för 2016 uppgjorts, gjorde upphandlingsringen en ny upphandling vilket innebar att priserna sjönk. Som exempel kan nämnas att hösten 2013 kostade mjölken 20 cent mera per liter än den gör nu. Kosthållet gick med i upphandlingsringen år Investeringsbudgeten Investeringarnas utgifter har förverkligats till 93,62 % och inkomsterna (främst anslutningsavgifter) till 138,55 %. En del av nämndens bindningsnivåer har överskridits: Budget 2016 Bokfört 2016 Differens Lös egendom Vikby II industriområde Fågelbergets industriområde Vägbelysning Transformatorstation till HVC Fastighetsavdelningens små investeringar

194 ÄRENDESIDA Organ Samhällsbyggnadsnämnden Sida 191 Vikby industriområde: Under budgetåret gjordes en budgetändring eftersom det behövdes ett ökat anslag på grund av mera omfattande massabyten än vad grundundersökningen visat. Kanaliseringen av riksväg E8 utfördes i NTM-centralens regi men kommunen stod som betalare. Krav som staten ställde på innehåll och omfattning av trafikarrangemangen i samband med kanaliseringen innebar tilläggskostnader för kommunen. Projektet blev klart inom utsatt tid och första tomten är utarrenderad och merparten av resterande tomter är reserverade. Fågelbergets industriområde: Stensprängning i kanalerna överskred alla gjorda förundersökningar och beräkningar. Även dagvattenavrinningen medförde mera åtgärder för att leda bort vattnet från området för att det överhuvudtaget skulle gå att bygga gator och lägga ner kablar och rör. Under året omfördelades anslag inom investeringsbudgeten för att täcka kostnaderna. Projektet blev klart inom utsatt tid. Två tomter är utarrenderade och bebyggda. Vid första tomtutdelningen reserverades ytterligare fem tomter. En reservering av ca 10 tomter har gjorts för ett samprojekt kring cirkulär ekonomi. Skede 2 kommer att starta hösten Vägbelysning: Saneringsarbetena har under året gjorts i enlighet med uppgjord prioriteringslista och åtgärdsplan. Sanering av styrsystem för vägbelysningen har upphandlats av företaget Caverion Oy. Ett förnyat styrsystem ger möjligheter att verkligen kunna reglera vägbelysningens brinntid och på så sätt få inbesparningar på driften. Budgetanslaget som finns för sanering av armaturer, kablage och stolpar motsvarar inte det verkliga behovet som har beräknats till tre gånger större. Transformatorstation till HVC: Bygganden som uppfördes vid HVC i Smedsby innefattar en transformatorstation och reservkraftverk som förser stora delar av byggnaderna på HVC-området med reservelektricitet. Anläggningen har sådan kapacitet att även Solsidans kök kan fungerar trots strömavbrott, vilket innebär att kommunens krisberedskap höjs avsevärt. Eftersom transformatorn är kommunen egen kan kommunen köpa högspännings elektricitet billigare och transformera ner spänningen till önskad nivå. Trots att upphandlingen gjordes som ett KVR projekt behövdes mindre tilläggsarbeten göras vilket i sin tur medförde att antal utgiftsposter. Fastighetsavdelningens små investeringar: Inom kostnadsstället fanns en budget om euro för ombyggnader och lösningar för samordnandet av skola och dagvård. Här överskreds budgeten med nästan euro. Inom ramen för anslaget utfördes åtgärder vid Rullebo daghem och ombyggnadsarbeten vid Kukkulan päiväkoti, det byggdes grund till Toby paviljong III, inrättades en småbarnsavdelning i Kvevlax kommunalgård och så byggdes hemserviceutrymmen vid Karperö daghem om till daghemsutrymmen. För att klara kostnaden senarelades två investeringsprojekt; Ämbetshusets ventilationssystem och Kulturhusets inva-vc. Trots det överskreds bindningsnivån med ca euro. Bilageförteckning: Utvärdering av bindande målsättningar Samhällsbyggnadsnämndens driftsbudget 2016, sammandrag Samhällsbyggnadsnämndens investeringsbudget 2016, bindningsnivåer

195 ÄRENDESIDA Organ Samhällsbyggnadsnämnden Sida 192 Tekniska direktören Ben Antells förslag: Samhällsbyggnadsnämnden antecknar utvärdering av bindande målsättningar och ekonomi för 2016 för kännedom. Samhällsbyggnadsnämndens beslut:

196 58 bilaga: Utvärdering av bindande målsättningar Bokslut 2016 Verksamhetsorgan: SAMHÄLLSBYGGNADSNÄMNDEN Korsholms kommun 193 Korsholm erbjuder boendemiljöer som hör till de trivsammaste i landet. Bindande målsättningar för år 2016 Åtgärd/Mått Målnivå för år 2016 Utvärdering för år 2016 Kommunen skapar förutsättningar för olika boendeformer i kommundelscentra. Höghusbyggande och andra flerbostadsbyggnader. Detaljplan för kv. 226 Smedsby färdigställs. Ändring av detaljplaner för kv. 17 och 18 i Smedsby; utkast behandlas i SBN under året. Uppnås inte. Blir klar inom 2017 Uppnås inte. Utkast kan presenteras hösten 2017 Gator och kommunalteknik på Storgårdska i Smedsby skede 1 och Hägnäsbacken i Toby byggs. Uppnåtts Serviceboende. Detaljplan för Smedsby Centrum I godkänns i början av år Planen godkänd i KF Gator och kommunalteknik på Storgårdska i Smedsby skede 1 byggs. Uppnåtts Kommunen säkerställer genom samhällsplanering tillgången till trivsamma, säkra och lämpliga boendemiljöer. Generalplaner. Karperö-Singsby; utkast i beredningsskedet behandlas i SBN. Utkast behandlats Kvevlax påbörjas så att nödvändiga inventeringar beställs och upphandlingen av planen påbörjas. Uppnåtts Detaljplaner. Ändring av Gädda II färdigställs. Uppnåtts Trollkuniback i Singsby; planförslag behandlas i SBN. Uppnåtts

197 58 bilaga: Utvärdering av bindande målsättningar Korsholms kommun Bokslut 2016 Verksamhetsorgan: SAMHÄLLSBYGGNADSNÄMNDEN 194 Oförverkligade rekreationsleder inom detaljplanerade områden som byggts under senaste 5 åren anläggs. Oförverkligade lekparker på detaljplaneområden som byggts under senaste 5 åren anläggs. Farthinder och trafikportar anläggs på detaljplanerade områden. Vägunderhåll på kommunens vägar och iståndsättande av fungerande ytvattenavledningssystem på plane- och industriområden. Norrskogen i Tölby färdigställs. Hägnan i Solf; ett förslag behandlas i SBN. Kvevlax (3 omr.), 250 m. Böle, 70 m. Toby, 100 m. Mararna, Kvevlax. Åtgärder enligt kartläggning och prioriteringslista Uppnås inte. Kan godkännas våren 2017 Uppnås inte. Utkast behandlats Gick inte att förverkliga. Boende i området motsatte sig planerna Uppnåtts Gick inte att förverkliga. Boende i området motsatte sig planerna Uppnåtts Uppnåtts. Korsholm har en hållbar kommunal ekonomi. Bindande målsättningar för år 2016 Åtgärd/Mått Målnivå för år 2016 Utvärdering för år 2016 Fastigheternas underhålls- och driftskostnader håller en skälig nivå. 95 fastigheter m² m². Underhållskostnad. 1,31 euro/m². 1,30 euro/m². Driftskostnad. 4,28 euro/m². 4,09 euro/m².

198 58 bilaga: Utvärdering av bindande målsättningar Bokslut 2016 Verksamhetsorgan: SAMHÄLLSBYGGNADSNÄMNDEN Korsholms kommun 195 Städningen håller en kostnadseffektiv och ändamålsenlig nivå. Antalet m² som städas m² m². Städkostnad/m². 2,12 euro/m². 1,93 euro/m². Kosthållet producerar en mångsidig och näringsrik mat till konkurrenskraftigt pris. Matservice från skolkök prestationer, 2,88 euro/prestation. Personalbespisning och mötestraktering prestationer, 5,98 euro/prestation. Solsidans matservice prestationer, 4,55 euro/prestation prestationer 2, prestationer 6, prestationer 4,54 Ekosmarta lösningar. Oljepannor byts till fjärrvärme eller bergvärme. Nannygården. Uppnås inte pga oklarhet om byggnadens framtida användning. Avloppsvattenreningssystem byggt med sedimenteringsbrunnar byts till minireningsverk. Hankmo skola och daghem. Uppnåtts Sanering av fastighetsautomation för att uppnå bättre driftssäkerhet och energieffektivare styrning. Saneringen påbörjas enligt kartläggningen som görs Uppnåtts Kommunen vidtar åtgärder i enlighet med kommunens beredskapsplan och centralernas krishanteringsplaner. Reservkraftverk vattentjänster. Reservkraftverket vid Smedsby vattenreningsverk tas i bruk under året. Uppnåtts. Reservkraftanläggningen tagits i bruk i början på året och provkörs månatligen enligt plan. Reservkraftverk fastigheter. Ett centralkök förses med reservkraftverk. Uppnåtts. Solsidans kök. Korsholm erbjuder högklassig och lättillgänglig service. Bindande målsättningar för år 2016 Åtgärd/Mått Målnivå för år 2016 Utvärdering för år 2016 Kommunen för en aktiv näringspolitik. Fågelbergets företagsområde utvidgas. Gator och kommunalteknik skede 1 byggs så att första tomterna kan delas ut. Uppnåtts

199 58 bilaga: Utvärdering av bindande målsättningar Korsholms kommun Bokslut 2016 Verksamhetsorgan: SAMHÄLLSBYGGNADSNÄMNDEN 196 Vikby II utvidgas, förutsätter samarbetsavtal med Wasa group. Kanalisering av Rv E8, gator och kommunalteknik skede 1 byggs så att första tomterna kan delas ut. Uppnåtts Markplanering. Delgeneralplan för Märkenkall vindkraftspark färdigställs. Uppnås inte. Beslut i KF Planering av ett gemensamt farmområde för Korsholm och Vörå inleds. Uppnåtts Kommunen erbjuder utökad service genom nätbaserade lösningar. Vattenmätaranmälan. Via kommunens webbplats kan VAmätarställningen anmälas och kunderna kan samtidigt kontrollera den årliga vattenförbrukningen på fastigheten. Målet för 2016 är att minst 50 % använder denna möjlighet. Under 2016 valde 35% av kunderna att anmäla vattenmätarställningen via webben. För att uppnå målsättningen 50 % under 2017 kommer webblanketten att göras mera informativ och anpassad för våra behov. Fel- och brister gällande kommunalteknik, vägbelysning, grönområden, hamnar och trafikleder kan anmälas smidigt via kommunens webbplats direkt till uppgiftsområdesansvariga för dokumentation och åtgärder vi s.k. felanmälan. Tjänsten tas i bruk före utgången av juni 2016 och alla felanmälningar tas emot via tjänsten istället för per telefon under hösten I december 2016 är ett fungerande system för dokumentation - åtgärder - uppföljning i bruk. Uppnåtts

200 58 bilaga: Samhällsbyggnadsnämndens driftsbudget 2016, sammandrag UTGIFTER 2016 INKOMSTER 2016 NETTO 2016 Budget Bokfört Jämförelse Budget Bokfört Jämförelse Budget Bokfört Jämförelse Förvaltning Vattentjänstverket Teknisk service Trafikleder Fastighetsavdelningen Städ-matservice Förvaltning Städning Kosthåll Planläggning SBN totalt

201 Investeringar 2016 UTGIFTER 2016 INKOMSTER 2016 NETTO 2016 Budget Bokfört Jmfr Budget Bokfört Jmfr Budget Bokfört Jmfr LÖS EGENDOM HUSBYGGNAD Tuovilan koulu, tillbyggnad Daghemskapacitet i Smedsby Kvevlax lärcenter Övrig husbyggnad FASTIGHETSAVDELNINGEN Transformatorstation och reservkraft till HVC Norra Korsholms skola, grund-renovering och tillbyggnad av kök Lös egendom och små investeringar PUBLIK EGENDOM TRAFIKLEDER OCH PARKOMRÅDEN Vikby 2 industriområde Fågelbergets industriområde Smedsby, Storgårdska området Böle 2, Svedjevägen Böle, Hemskog Övriga byggnadsinvesteringar, trafikleder och parkområden Vägbelysning VATTENTJÄNSTVERKET Påttska reningsverket Avloppsledningsnät ytterom planområden Övriga investeringar, vattentjänstverket 58 bilaga: Samhällsbyggnadsnämndens investeringsbudget 2016, bindningsnivåer SBN totalt % 93,62 % 138,55 % 90,87

202 ÄRENDESIDA Organ Samhällsbyggnadsnämnden Sida 199 Dnr KOMU/425/ / Samhällsbyggnadsnämnden utlåtande om Korsholms kommunstrategi Samhällsbyggnadsnämnden Tekniska direktören Ben Antell: Tfn , Kommunstyrelsen beslöt att begära utlåtande om Korsholms kommunstrategi Utlåtandet ska ges senast Strategiarbetsgruppen ska sammanställa utlåtandena innan ett nytt förslag behandlas i kommunstyrelsen. I nya kommunallagen 37 bestäms att varje kommun ska ha en kommunstrategi. Bestämmelsen träder i kraft Strategin redogör för kommunfullmäktiges beslut om de långsiktiga målen för kommunens verksamhet och ekonomi. Kommunstrategin ska grunda sig på en bedömning av nuläget, framtida förändringar i omvärlden och deras inverkan på fullgörandet av kommunens uppgifter. Strategin ska beskriva hur genomförandet av strategin utvärderas och följs upp. I kommunstrategin ska tas hänsyn till: Kommuninvånarnas välfärd Hur tjänster ordnas och produceras Kommunens uppgifter baserade på lagstiftning med tillhörande målsättningar Ägarpolitiken Personalpolitiken Kommuninvånarnas möjligheter att delta och påverka Utvecklandet av livsmiljön och områdets dragkraft Kommunstyrelsen har tillsatt en kommitté med sju medlemmar och med utvecklingsdirektören som beredande tjänsteman. Gruppen fick i uppgift att utarbeta ett förslag till arbetsprogram och ett förslag till Korsholmsstrategi. Efter att nya fullmäktige har godkänt strategin uppgörs ett handlingsprogram för genomförandet år Som ett resultat av en aftonskola som ordnades för kommunfullmäktige kom man fram till några faktorer som är speciellt betydelsefulla för kommunens framtid. Dessa faktorer är: högklassig kommunal service, flerspråkighet, hållbar utveckling, levande kommundelscentra och byar. Tekniska direktören Ben Antells förslag: Samhällsbyggnadsnämnden ger följande utlåtande om Korsholms kommunstrategi : Grundtanken att hållbar ekonomi och välfärd ska grunda sig på befolkningstillväxt, tillräckligt med arbetsplatser samt god service till kommuninvånarna är riktigt. Välfärd och livskraft samt hållbar ekonomi är centrala begrepp i en välmående kommun med nöjda kommunmedlemmar. Med hänvisning till bestämmelserna i kommunallagen 37 och vad som lagen förutsätter att ska ingå i kommunstrategin kunde kommunens utmaningar lyftas fram ännu tydligare. Hur kommunen påverkas

203 ÄRENDESIDA Organ Samhällsbyggnadsnämnden Sida 200 av landskapsreformen samt social- och hälsovårdsreformen är utmanande att bedöma eftersom inte ens lagstiftningen är klar. Däremot är det klart vilka ansvarsområden som kommunen också i fortsättningen kommer att ansvara för. Förändringarna i demografin visar tydliga trender, vilket i sin tur innebär utmaningar för kommunen. För de uppgifter som blir kvar i kommunal regi borde man i kommunstrategin ta ställning till servicenivån. Det kommer att bli ännu viktigare framöver att fullmäktige som är det organ som beslutar om budgetmedel, tar ställning till service- och tjänsteproduktionen i kommunen. Nämnderna förutsätts ställa upp bindande målsättningar för sin verksamhet, målsättningar som ska grunda sig på kommunens styrdokument och kommunstrategin. Målsättningarna ska kunna utvärderas i samband med bokslutet. Servicenivån skulle förtydliga vad kommunen avser med god och hållbar service till invånarna och vad som krävs för att uppnå välfärd. Kommunens personalpolitik har stor betydelse för vilken service kunderna får. En utmaning framöver kommer att bestå i att kunna rekrytera kunnig personal inom många områden. En stor del av kommunens personal kommer att inom en 10-års period att gå i pension. Kommunen som arbetsgivare kan sällan konkurrera med privata sektorns lönesättning och därför behöver kommunen i egenskap av arbetsgivare fundera på hur och med vilka medel personalrekryteringen ska säkras. I ägarpolitiken och ordnandet av serviceproduktionen finns det inget självändamål i att äga och producera servicen i kommunens egen regi. Det som däremot kommunstrategin kunde lyfta fram är att kommunen ska erbjuda konkurrenskraftig service i egen regi och tillsammans med tredje sektorn samt privata företag. Kan kommunen på ett ändamålsenligt sätt och på ett konkurrenskraftigt sätt ordna servicen ska förutsättningar för kommunal serviceproduktion tryggas. Detta skapar utvecklingsmöjligheter för kommunen och alla ansvariga. Samtidigt motiverar det personalen till nytänkande och skapar en trygghet i arbetsförhållandet. Utvecklandet av livsmiljön och områdets dragkraft samt hållbar ekonomi förutsätter en servicestrategi som förtydligar vad som avses med närservice och målsättningar för vilken offentlig service som ska finnas i byarna, delområdescentrum och kommuncentrum. Bilageförteckning: Korsholms kommunstrategi Samhällsbyggnadsnämndens beslut:

204 59 bilaga: Utdrag: Kommunstyrelsen Arbetsprogram för uppgörandet av en ny kommunstrategi PROTOKOLLSUTDRAG Organ Kommunstyrelsen Sida 2011 Dnr KOMU/425/ / Arbetsprogram för uppgörandet av en ny kommunstrategi Kommunstyrelsen Kommunstyrelsen Kommunstyrelsen Kanslichef Solveig Söderback: Tfn , solveig.soderback[at]korsholm.fi Kommunfullmäktige godkände Korsholmsstrategin , som i praktiken grundade sig på de tidigare godkända strategierna Korsholmsstrategin och Korsholmsstrategin Enligt 37 i den nya kommunallagen ska varje kommun ha en kommunstrategi, i vilken fullmäktige beslutar om de långsiktiga målen för kommunens verksamhet och ekonomi. Kommunstrategin ska grunda sig på en bedömning av nuläget i kommunen samt av framtida förändringar i omvärlden och deras inverkan på fullgörandet av kommunens uppgifter. I kommunstrategin ska det också anges hur genomförandet av strategin utvärderas och följs upp. I kommunstrategin ska hänsyn tas till: 1) främjandet av kommuninvånarnas välfärd, 2) ordnandet och produktionen av tjänster, 3) de mål för tjänsterna som sätts upp i lagar som gäller kommunernas uppgifter, 4) ägarpolitiken, 5) personalpolitiken, 6) kommuninvånarnas möjligheter att delta och påverka, 7) utvecklandet av livsmiljöns och områdets livskraft. Inom flera av de områden som ingår i den nya kommunstrategin finns redan idag strategiska dokument och planer och till kommitténs uppgift bör också höra att bedöma hur dessa ska beaktas eller ingå som en del av den nya strategin. Kommunstrategin ska ses över åtminstone en gång under fullmäktiges mandattid. Bestämmelsen om kommunstrategin träder i kraft från Enligt övergångsbestämmelserna i 147 tillämpas bestämmelsen om bland annat kommunstrategi från ingången av mandattiden för det fullmäktige som väljs Beredningen av de tidigare kommunstrategierna har skett genom seminarier för förtroendevalda och tjänsteinnehavare samt invånardiskussioner. Arbetet har letts av en styrgrupp bestående av förtroendevalda och ledande tjänsteinnehavare. Kommunstyrelsen ska enligt förvaltningsstadgan styra kommunens utveckling, strategiska ledning samt uppföljningen och utvärderingen. Utvecklingssektionen ska bistå kommunstyrelsen i ärenden som gäller kommunens utveckling. Kommundirektör Rurik Ahlbergs förslag:

205 59 bilaga: Utdrag: Kommunstyrelsen Arbetsprogram för uppgörandet av en ny kommunstrategi PROTOKOLLSUTDRAG Organ Kommunstyrelsen Sida 2022 Kommunstyrelsen besluter att tillsätta en kommitté med uppgift att leda beredningen av den nya Korsholmsstrategin. Kommittén består av 5 förtroendevalda medlemmar samt utvecklingsdirektören som beredande tjänsteman. Ledningsgruppen deltar i kommitténs arbete som ständiga sakkunniga. Kommitténs uppgifter är att: Inledningsvis utarbeta ett förslag till arbetsprogram för kommitténs arbete med tidtabeller och arbetssätt samt modell för dialog med förtroendevalda, personal, kommuninvånare, m.fl. intressenter. Arbetsprogrammet ska godkännas i kommunstyrelsen inom maj månad Utarbeta ett förslag till Korsholmsstrategi, som överlämnas till kommunstyrelsen senast inom mars månad Målsättningen är att det nya fullmäktige ska godkänna Korsholmsstrategin inom år Därefter uppgörs ett handlingsprogram för strategins genomförande för åren Kommunstyrelsens beslut: Kommunstyrelsen beslöt att tillsätta en kommitté i enlighet med beredningen ovan men beslöt att utöka antalet medlemmar i kommittén till sju. Till kommittén utsågs följande medlemmar: Monica Sirén-Aura, ordförande Lena Gammelgård, viceordförande Pernilla Vikström, medlem Martin Ahlskog, medlem Kenth Nedergård, medlem Linda Ahlbäck, medlem Daniel Sandvik, ungdomsfullmäktiges repr. Utvecklingsdirektören fungerar som beredande tjänsteinnehavare för kommittén. Ledningsgruppen deltar vid behov i kommitténs arbete som sakkunniga. --- Utvecklingsdirektör Mikael Alaviitala: Den av kommunstyrelsen tillsatta arbetsgruppen har under mars och april månad hållit två möten i syfte att utarbeta ett förslag till arbetsprogram för kommitténs arbete med tidtabeller och arbetssätt samt modell för dialog med förtroendevalda, personal, kommuninvånare, m.fl. intressenter. Förlaget till arbetsprogram innefattar en dialog med förtroendevalda, personal, kommuninvånare, företag och tredje sektorn enligt följande tidtabell: September 2016: Aftonskola/workshop med kommunfullmäktige Oktober/November: elektroniskt frågeformulär till kommunens personal November/December: elektroniskt frågeformulär till kommuninvånarna November/December: elektroniskt frågeformulär till företagare i kommunen November/December: elektroniskt frågeformulär till tredje sektorn. Frågeställningen struktureras och begränsas så att de olika intressenterna tar ställning till de strategiskt intressanta frågorna gällande Korsholms framtida

206 59 bilaga: Utdrag: Kommunstyrelsen Arbetsprogram för uppgörandet av en ny kommunstrategi PROTOKOLLSUTDRAG Organ Kommunstyrelsen Sida 2033 attraktivitet och livskraft. Arbetsgruppen beslöt att man hör sig för om någon extern expert på framtidsfrågor kunde hålla ett inledande anförande på aftonskolan i september. Arbetsgruppen föreslår att styrelsen godkänner detta arbetsprogram. Kommundirektör Rurik Ahlbergs förslag: Kommunstyrelsen godkänner förslaget till arbetsprogram. Kommunstyrelsens beslut: Kommunstyrelsen tog del av de öppna svaren i kommuninvånarenkäten som presenterades av forskare Kjell Herberts. Kommunstyrelsen beslöt att man håller en aftonskola/workshop med kommunfullmäktige samt att ett tillräckligt antal medborgardiskussioner förs under hösten 2016 under arbetsgruppens ledning. Medborgardiskussionerna kan kompletteras med elektroniska frågeformulär till olika målgrupper enligt arbetsgruppens förslag. --- Utvecklingsdirektör Mikael Alaviitala: Tfn , mikael.alaviitala[at]korsholm.fi Den ordnades för kommunfullmäktige en aftonskola där kommunstrategin diskuterades. På aftonskolan föreläste Bengt Wahlström från Företag & Framtid AB om framtidens kommun. Efter föreläsningen fick fullmäktigeledamöterna genom parvisa diskussioner ta ställning till vilka faktorer som är avgörande för en ljus framtid för kommunen. Det framkom att följande faktorer är viktiga: - Högklassig, kommunal service - Två- och flerspråkighet - Hållbar utveckling - Levande kommundelcentra och byar I den mån dessa faktorer innebär ökade kostnader, ansåg fullmäktigeledamöterna att kostnaderna skulle täckas i första hand med mer kommunala inkomster i form av fler skattebetalare, fler företag och mer investeringar. Den bjöd strategiarbetsgruppen in kommunens sektorchefer till en diskussion om hur kommunen kunde utvecklas och servicen effektiviseras och förbättras. På basen av diskussionerna utformades frågeformulär som, i enlighet med kommunstyrelsens beslut, skickades till kommunens personal, kommunens företagare och tredje sektor. 299 kommunalt anställda, 138 företagsrepresentanter och 47 föreningsrepresentanter svarade på enkäten. Svaren som kom in tillsammans med de öppna svaren i kommuninvånarenkäten låg sedan som grund i utformandet av kommunstrategin. Välfärd och livskraft med balanserad ekonomi är kärnan i strategin. Grundförutsättningen för detta är befolkningstillväxt, vilket å sin sida kräver fler arbetstillfällen i regionen. Korsholms kommun ska skapa förutsättningar för existerande företag att må bra och för nya att etablera sig och skapa fler arbetsplatser i kommunen och regionalt.

207 59 bilaga: Utdrag: Kommunstyrelsen Arbetsprogram för uppgörandet av en ny kommunstrategi PROTOKOLLSUTDRAG Organ Kommunstyrelsen Sida 2044 Moderna servicelösningar ger nöjda invånare. Korsholms kommun ska ge utrymme åt människor att lyckas i livet och glädjas över andras framgång. Och framgång ska kommuniceras i syfte att skapa god image. Därtill är en central ekonomisk målsättning att Korsholms kommun alltid har ett ackumulerat överskott. Korsholms kommunstrategi gäller fram till år Verkställande av de strategiska målsättningarna bygger på en rad åtgärder inom olika fokusområden. Dessa är ämnade att gälla för fyra år i taget så att de kompletteras och revideras vartannat år. Samtidigt utvärderas resultaten. Detta sker i samband med kommunfullmäktige godkänner styrdokumentet. Kommunens övriga strategier fungerar parallellt med den nya kommunstrategin under den tid de är i kraft. Korsholmsstrategin beaktar målsättningarna i Strukturmodellen Vasa stadsregion 2040, Livskraftsstrategin , Österbottens landskapsstrategi samt Korsholms kommuns egna strategier. Kommundirektör Rurik Ahlbergs förslag: Kommunstyrelsen begär utlåtanden om kommunstrategin av kommunens beslutsoch påverkansorgan. Utlåtandena samordnas av strategiarbetsgruppen före det nya förslaget till strategi behandlas i kommunstyrelsen. Kommunstyrelsens beslut: Kommunstyrelsen förde en inledande diskussion om kommunstrategin och beslöt därefter att begära utlåtanden om kommunstrategin av kommunens besluts- och påverkansorgan. Utlåtanden ska ges senast Utlåtandena samordnas av strategiarbetsgruppen före det nya förslaget till strategi behandlas i kommunstyrelsen. Antecknades till protokollet att utvecklingsdirektör Mikael Alaviitala närvarade för att informera om innehållet i kommunstrategin. --- Bilageförteckning: Korsholms kommunstrategi

208 59 bilaga: Utdrag: Kommunstyrelsen Arbetsprogram 41 bilaga: för Korsholms uppgörandet kommunstrategi av en ny kommunstrategi KORSHOLMS KOMMUNSTRATEGI Grundförutsättningen för välfärd och livskraft med en balanserad ekonomi är befolkningstillväxt. En befolkningstillväxt kräver i regel att det finns arbetstillfällen i regionen. Korsholms kommun ska skapa förutsättningar för existerande företag att må bra och för nya att etablera sig och skapa fler arbetsplatser i kommunen och regionalt. Kommunen arbetar för att introducera moderna servicelösningar ger nöjda invånare. Österbotten är ett framgångsrikt landskap i Finland och Korsholm är en viktig del av Österbotten. Korsholms kommun ska ge utrymme åt människor att lyckas i livet och glädjas över andras framgång, eftersom delad glädje är dubbel glädje. Framgång ska kommuniceras. Samtidigt skapar man en god image vilket förväntas bidra till att skapa en attraktiv kommun både för invånare och företag. Korsholms kommun har alltid ett ackumulerat överskott.

209 59 bilaga: Utdrag: Kommunstyrelsen Arbetsprogram 41 bilaga: för Korsholms uppgörandet kommunstrategi av en ny kommunstrategi Tomter, bostäder och marknadsföring 206 I Korsholm byggs ca 80 % av egnahemshusen på icke detaljplanerade områden. Målsättningen i kommunens markpolitiska program är att öka andelen nybyggen på detaljplaneområden. Förutsättningen för att lyckas är att kommunen aktivt köper upp god råmark för detaljplanering. I Korsholm har man tidigare vant sig vid att tomter och bostäder efterfrågas utan nämnvärd marknadsföring. I dagsläget är konkurrensen hårdare och man måste aktivt marknadsföra för att locka människor att flytta in och bo kvar i Korsholm. Utbudet måste bestå av ägobostäder, hyresbostäder och olika innovativa finansieringsmöjligheter som möjliggör boende för olika segment. Demografin i Europa, Finland och Korsholm visar att antalet äldre ökar. Korsholm vill kunna erbjuda de äldre innevånarna bekymmersfritt boende i form av höghus och radhus. Åtgärder : FOKUSOMRÅDEN Inköp av råmark Detaljplanering av kommunala bostadsområden Höghusbyggen, radhusbyggen Byggande via direkta bygglov eller genom prövning av särskilda förutsättningar för bygglov på oplanerade område Marknadsföring Stärkt image Målsättningarna Strukturmodellen för Vasa stadsregion 2040 FÖRVÄNTAT RESULTAT Kommunen äger sammanhängande områden av råmark i alla kommundelscentra Kommunen har delgeneralplaner som möjliggör detaljplanerade bostadsområden i alla kommundelcentra I kommunens delområdescentrum finns ett varierande utbud av bekymmersfritt boende; både ägo- och hyresbostäder. Byggandet på icke detaljplanerade områden hålls på en fortsatt hög, men hållbar nivå bl.a. genom uppdaterade delgeneralplaner. Tack vare aktiv marknadsföring känner potentiella inflyttare till utbudet av tomter och bostäder i Korsholm. Korsholm är känt för sitt mångsidiga utbud av tomter, hus och bostäder i trivsamma boendemiljöer. Målet är invånare i regionen fram till år Detta förutsätter nya arbetsplatser. År 2020 kan man konstatera att befolkningsutvecklingen är i linje med målsättningen.

210 59 bilaga: Utdrag: Kommunstyrelsen Arbetsprogram 41 bilaga: för Korsholms uppgörandet kommunstrategi av en ny kommunstrategi Service för kommuninvånarna 207 Serviceutbudet tillsammans med utbudet av fritidsaktiviteter påverkar var människor vill leva och bo. I Strategiska generalplanen från 2013 har man fastslagit att kommunal service i huvudsak ska erbjudas i kommundelscentrum. Kommunen arbetar för att skapa goda förutsättningar för privat service. Människan kan långt påverka sin egen boendemiljö genom aktivitet. Kommunen i samarbete med tredje sektorn kan tillsammans skapa ett rikt utbud av kultur- och idrottsaktiviteter i det egna lokalsamhället. FOKUSOMRÅDEN Kvalitativt god och enhetlig dagvård och förskoleundervisning Modern skola: Läroplansenlig och digitaliserad skola Kvalitativt god elevvård Social- och hälsovård efter år 2019 Mångsidiga boendeformer Samarbete med privata markägare i syfte att skapa grönområden Utbudet av fritidsaktiviteter och kommunens stöd Förstärka kommunens image Digitala tjänster Välfärdsmätning Flerspråkiga mötesplatser Inspirerande och motiverande arbetsklimat skapar effektivitet FÖRVÄNTAT RESULTAT Dagvård ordnas i funktionella och trevliga utrymmen, antingen i kommunal eller privat regi. Undervisningen ordnas i lärcenter och i olika flexibla lärmiljöer. Tillgång till kurators- och psykologtjänster inom den tidsram som lagen kräver. Nödvändiga åtgärder vidtas för att utbudet av social- och hälsovårdstjänster i kommunen är mångsidigt och lättillgängligt även efter år Kommunens bostadspolitik möjliggör olika boendeformer för kommuninvånare i olika livssituationer. Funktionella och lättskötta grönområden bildar stråk i Smedsby och Kvevlax. Kommunen fungerar som en aktiv samarbetspart och erbjuder tredje sektorn stöd och hjälp för att skapa trivsel och utveckling i byasamhällena. Resultatet blir ett stort utbud av kultur- och idrottsaktiviteter i alla byar. Korsholm är känt för att kunna erbjuda trivsamma bostadsområden med rikt föreningsliv. Korsholms kommun erbjuder ett stort antal nätbaserade tjänster vilket gör det lätt för kommuninvånare att sköta ärende 24 timmar i dygnet 7 dagar i veckan. År 2014 låg Korsholm på andra plats på listan över folks välmående i kommunerna. Målet är att inneha medaljplats i alla dylika mätningar. I Korsholm fungerar två- och flerspråkigheten på ett fördomsfritt och lättsamt sätt Kommunen är en flexibel arbetsgivare som tar till vara arbetstagarnas initiativ som förbättrar servicen och/eller arbetsmiljön.

211 59 bilaga: Utdrag: Kommunstyrelsen Arbetsprogram 41 bilaga: för Korsholms uppgörandet kommunstrategi av en ny kommunstrategi INDUSTRITOMTER, AFFÄRSUTRYMMEN, KONTORSUTRYMMEN OCH MARKNADSFÖRING 208 Grundförutsättningen för näringslivsverksamhet är att det finns ett utbud av lämpliga industritomter affärsutrymmen eller kontorsutrymmen. Dessa måste vara konkurrenskraftiga i pris, synliga för dem som söker tomt eller utrymmen samt vara logistiskt funktionella. Kommunen kan, då det är ändamålsenligt, samverka med privata sektorn redan i planläggningsfasen för att på så vis försäkra sig om att de kommande tomterna utformats enligt rådande krav. Kommunen kan på ett innovativt sätt samarbeta med företag och andra parter för att bygga upp finansiering av verksamhetsutrymmen eller andra stora investeringar. Också marknadsföringen kan skötas i samverkan med utomstående parter. Genom att aktivt kommunicera olika framgångshistorier strävar man till att bygga upp och förmedla bilden av ett företagarvänligt Korsholm. Korsholm och VASEK utvecklar en del av Fågelberget för cirkulär ekonomi, som bygger på att resurserna hålls kvar även när produkterna har nått slutet på sin livscykel. Målet är att redan från början planera och framställa material och produkter på ett sådant sätt att de används och hålls kvar i kretsloppet så länge som möjligt. FOKUSOMRÅDEN Skapa ett företagshotell Marknadsföring av industritomter FÖRVÄNTAT RESULTAT Kommunen skapar i samarbete med privata sektorn ett företagshotell i Smedsby Korsholm har stora, nya industriområden vid Fågelberget, Vikby II och tillsammans med Vasa Logistikområdet (NLC). År 2020 har märkbara etableringar skett på alla tre områdena. Turismen skapar arbetsplatser i skärgården Center för cirkulär ekonomi Kommunens image som företagsvänlig Kommunens samarbete med lokala aktörer, Visit Vaasa, Världsarvet i Kvarken r.f samt privata företag resulterar i att turismen sysselsätter klart fler år 2020 än År 2020 har flera företag inom cirkulär ekonomi etablerat sig på Fågelberget. Korsholm är känt som den företagsvänligaste kommunen i Finland. Service och samarbete

212 59 bilaga: Utdrag: Kommunstyrelsen Arbetsprogram 41 bilaga: för Korsholms uppgörandet kommunstrategi av en ny kommunstrategi Framgång kräver service och samarbete. Kommunen kan hjälpa företag genom synlighet, snabb ärendebehandling, kontakter till högskolor samt genom att samarbeta med privata- och tredje sektorn inom traditionella kommunala funktioner. Trots att upphandlingslagstiftningen ställer stränga krav på kommuners relationer till privata företag, kan och bör kommuner försöka hjälpa innovatörer att få synlighet och trovärdighet genom att samarbeta kring referensobjekt. Korsholm har outsourcat en stor del av företagsrådgivningen på det regionala bolaget VASEK. Turistmarknadsföringen å sin sida sköts av det kommunägda bolaget Vasaregionens turism Ab (Visit Vaasa). Ägarstyrningen ska vara strikt underställd kommunstrategin. 209 FOKUSOMRÅDE Privat kontra kommunalt Ärendehantering på ämbetshuset Ärendehantering på nätet LAB verksamhet vid Världsarvsporten Integrering av invandrare och arbetslösa Kommunikation i syfte att stärka imagen Kommunen arbetar för att stärka regionens konkurrenskraft FÖRVÄNTAT RESULTAT Kommunen utreder för- och nackdelar med privata initiativ inom traditionella kommunala serviceområden. Företagaren får snabbt den information som efterfrågas samt rådgivning om fortsatta processer. Företagaren får information och kan sköta företagsärenden på nätet 24/7. Världsarvsporten blir kommunens pilotprojekt då det gäller referensmiljöer för innovationer inom både energi och 3D-teknologi. Genom ett konsortium bestående av myndigheter, företag och tredje sektorn integreras invandrare/flyktingar i samhället genom arbete samtidigt som långtidsarbetslösa och ungdomar kommer in i arbetslivet. Aktivare kommunikation både externt och internt i syfte att sprida faktabaserad information om kommunen. Korsholm arbetar tillsammans med andra kommuner för att stärka regionen; Infrastruktur, service mm UPPFÖLJNING I Korsholms Styrdokument kompletteras och revideras fokusområdena och resultaten utvärderas. Styrdokument godkänns av kommunfullmäktige vartannat år.

213 ÄRENDESIDA Organ Samhällsbyggnadsnämnden Sida 210 Dnr KOMU/344/ / Val av ny ersättare till sektionen för städ- och matservice Samhällsbyggnadsnämnden Ekonomiplanerare Elisabet Back: Tfn , Henrik Håkans som är ersättare i sektionen för städ- och matservice har anhållit om befrielse från sina förtroendeuppdrag eftersom han flyttar från kommunen och därmed förlorar sin valbarhet. Kommunfullmäktige har beviljat Håkans befrielse från uppdragen vid sitt möte Samhällsbyggnadsnämnden har uppmanats att utse en ny ersättare till sektionen för städ- och matservice. Sektionen för städ- och matservice som enligt förvaltningsstadgan utses av samhällsbyggnadsnämnden består av fem ledamöter med personliga ersättare. Tekniska direktören Ben Antells förslag: Samhällsbyggnadsnämnden utser en ny ersättare till sektionen för städ- och matservice i stället för Henrik Håkans. Samhällsbyggnadsnämndens beslut:

214 ÄRENDESIDA Organ Samhällsbyggnadsnämnden Sida 211 Dnr 61 Anmälningsärenden Samhällsbyggnadsnämnden