Till riksdagens talman

Transkript

1 SKRIFTLIGT SPÖRSMÅL 597/2013 rd Värderingen av vattenområden i samband med arvs- och gåvobeskattningen Till riksdagens talman Enligt lagen om skatt på arv och gåva (378/1940) läggs till grund för arvsskatten det gängse värde som egendomen hade vid skattskyldighetens inträde. Med gängse värde avses egendomens sannolika överlåtelsepris. Enligt skatteförvaltningens anvisningar (Uppdatering av Skatteförvaltningens anvisning, Värdering av tillgångar i arvs- och gåvobeskattningen, ) tas värdet av ett vattenområde som hör till en fastighet i allmänhet i beaktande då fastighetens värde fastställs. I arvs- och gåvobeskattningen behöver vattenområden värderas separat i allmänhet endast i fråga om omfattande över 10 hektar stora separata vattenlägenheter. Värderingen fastställs från fall till fall utgående från områdets egenskaper. Värdet torde i praktiken endast undantagsvis kunna fastställas utgående från prisuppgifter från ett verkligt köp eller från jämförelseöverlåtelser. Om annan grund inte står till förfogande, kan man som vattenområdets gängse värde anse 80 euro per hektar. I enskilda fall kan värdet höjas eller sänkas på basis av områdets särdrag (grustäkt, naturskyddsområde, försvarsmaktens område). Det utgångsmässiga antagandet om att ett vattenområdes gängse värde är 80 euro per hektar har enligt uppgift i många fall orsakat problem. Till exempel i den åboländska skärgården finns fastigheter med betydande vattenområden. Som exempel kan nämnas en fastighet där det tillhörande vattenområdet omfattar ca hektar. Om skatteförvaltningens antagande om att det gängse priset för vattenområdet är 80 euro per hektar följs, skulle det i det nämnda exemplet betyda att vattenområdet värderas till euro. I detta sammanhang är det även viktigt att komma ihåg att vattenområdets värde kanaliseras de facto till strandfastigheten som gränsar till vattnet. Anmärkningsvärt är att ett vattenområdes värde i praktiken kan minska av olika orsaker. Som exempel kan nämnas var och ens rätt enligt lagen om fiske (286/1986) 8 att bedriva handredskapsfiske med ett spö, en rulle och ett bete. Var och en som bedriver handredskapsfiske bör betala en fiskevårdsavgift och spöfiskeavgift till staten. Trots denna skyldighet att betala fiskeavgift, får den enskilda vattenområdesägaren i praktiken sällan någon faktisk ekonomisk ersättning för att någon annan utnyttjar vattenområdet. Det är även skäl att konstatera att en ny bestämmelse i lagen om fiske ger så kallade fiskeguider möjlighet att få tillstånd till att på en annans vattenområde ordna sådana tillställningar inom fisketurismen i vilka högst sex fiskare åt gången deltar och där det bedrivs mete, pilkfiske eller handredskapsfiske. För detta tillstånd ska fiskeguiden betala en årlig avgift på 100 euro per län. Med andra ord betyder detta alltså att en helt utomstående person betalar en obetydlig avgift och genom detta får utnyttja en vattenägares område för sin egen näringsverksamhet. Även i detta fall får vattenägaren i praktiken ingen ersättning för att en utomstående person idkar näringsverksamhet på vattenägarens område. Detta faktum borde beaktas vid värderingen av vattenområdet. Ett vat- Version 2.0

2 tenområdes gängse värde kan även till exempel påverkas av att en farled går genom vattenområdet. Detta påverkar i betydande grad vattenägarens möjligheter att utnyttja sitt vattenområde. Enligt uppgift beaktar skatteförvaltningen för tillfället inte tillräckligt de olika omständigheterna som kan minska ett vattenområdes värde. Istället följs antagandet om att det gängse värdet är 80 euro per hektar. Detta antagande leder lätt till oskäliga resultat vid beskattningen. Det finns således skäl att se över skatteförvaltningens anvisningar gällande värderingen av vattenområden i samband med arvs- och gåvobeskattningen. Anvisningarna borde i större utsträckning än tidigare beakta de enskilda vattenområdenas olika särdrag och hur dessa särdrag påverkar vattenområdets gängse värde. Med hänvisning till det som anförs ovan får jag i den ordning 27 riksdagens arbetsordning föreskriver ställa följande spörsmål till den minister som saken gäller: Vad ämnar regeringen göra för att värderingen av vattenområden i samband med arvs- och gåvobeskattningen blir mer skälig och vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att det vid värderingen av ett vattenområde bättre än tidigare beaktas de enskilda vattenområdenas olika särdrag och på vilket sätt särdragen påverkar vattenområdets gängse värde? Helsingfors den 19 juni 2013 Thomas Blomqvist /sv 2

3 Suomennos KK 597/2013 vp Thomas Blomqvist /r KIRJALLINEN KYSYMYS 597/2013 vp Vesialueiden arvostaminen perintö- ja lahjaverotuksessa Eduskunnan puhemiehelle Perintö- ja lahjaverolain (378/1940) mukaan perintöveron perusteeksi pannaan se käypä arvo, mikä omaisuudella oli verovelvollisuuden alkaessa. Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa. Verohallinnon ohjeiden mukaan (Varojen arvostamista perintö- ja lahjaverotuksessa koskevan Verohallinnon ohjeen päivittäminen, ) kiinteistöön kuuluvan vesialueen arvo tulee yleensä otetuksi huomioon määritettäessä kiinteistön arvoa. Perintö- ja lahjaverotuksessa vesialueiden erillinen arvostaminen on yleensä tarpeen vain laajojen yli 10 hehtaarin suuruisten erillisten vesitilojen osalta. Arvostaminen suoritetaan tapauskohtaisesti alueen ominaisuuksien perusteella. Arvon määrittäminen voinee käytännössä vain poikkeuksellisesti tapahtua todellisen kaupan tai vertailuluovutusten hintatietojen perusteella. Jos muuta perustetta ei ole käytettävissä, vesialueen käyväksi arvoksi voidaan katsoa 80 euroa hehtaarilta. Yksittäistapauksessa arvoa voidaan korottaa tai alentaa alueen erityisten ominaisuuksien perusteella (soranottoalue, luonnonsuojelualue, puolustusvoimien käyttämä alue). Vesialueen käypää arvoa koskeva 80 euron hehtaarikohtainen lähtökohta on saadun tiedon mukaan aiheuttanut monissa tapauksissa ongelmia. Esimerkiksi Turunmaan saaristossa on kiinteistöjä, joilla on huomattavat vesialueet. Esimerkkinä voidaan mainita kiinteistö, johon kuuluva vesialue käsittää noin hehtaaria. Jos verohallinnon olettama on, että vesialueen käypä hinta on 80 euroa hehtaarilta, mainitussa tapauksessa tämä merkitsisi vesialueen arvostamista euroon. Tässä yhteydessä on myös tärkeää muistaa, että vesialueen arvo kanavoituu itse asiassa veteen rajoittuvaan rantakiinteistöön. Huomionarvoista on, että eri syyt voivat käytännössä vähentää vesialueen arvoa. Esimerkkinä voidaan mainita, että jokaisella on oikeus harjoittaa kalastuslain (286/1986) 8 :n mukaan yhdellä vavalla, kelalla ja vieheellä viehekalastusta. Jokaisen viehekalastusta harjoittavan on maksettava kalastuksenhoitomaksu ja viehekalastusmaksu valtiolle. Kalastusmaksun suorittamisvelvollisuudesta huolimatta yksittäinen vesialueen omistaja saa käytännössä harvoin tosiasiallista taloudellista korvausta siitä, että joku toinen käyttää vesialuetta. On myös syytä todeta, että kalastuslain uusi säännös antaa niin sanotuille kalastusoppaille mahdollisuuden järjestää toisen vesialueella kalastusmatkailutilaisuuksia, joihin osallistuu enintään kuusi kalastajaa kerrallaan ja joissa harjoitetaan onkimista, pilkkimistä tai viehekalastusta. Tästä luvasta kalastusoppaan on maksettava vuotuinen 100 euron läänikohtainen maksu. Toisin sanoen tämä merkitsee siis, että täysin ulkopuolinen henkilö maksaa olemattoman maksun ja saa sen myötä käyttää vedenomistajan aluetta omaan elinkeinotoimintaansa. Myöskään tässä tapauksessa vedenomistaja ei käytännössä saa oikeastaan minkäänlaista korvausta siitä, että ulkopuolinen henkilö harjoittaa elinkeinotoimintaa vedenomistajan alueella. Tämä tosiasia tulisi ottaa huomioon vesialuetta 3

4 arvostettaessa. Vesialueen käypään arvoon voi myös esimerkiksi vaikuttaa väylän kulkeminen vesialueen läpi. Tämä vaikuttaa huomattavassa määrin vedenomistajan mahdollisuuksiin käyttää vesialuettaan. Saadun tiedon mukaan verohallinto ei tällä hetkellä ota riittävästi huomioon eri seikkoja, jotka voivat vähentää vesialueen arvoa. Sen sijaan noudatetaan olettamaa, jonka mukaan käypä arvo on 80 euroa hehtaarilta. Tämä olettama johtaa helposti kohtuuttomiin tuloksiin verotuksessa. Näin ollen on syytä tarkistaa verohallinnon ohjeita vesialueiden arvostuksesta perintö- ja lahjaverotuksessa. Ohjeiden tulisi aiempaa suuremmassa määrin ottaa huomioon yksityisten vesialueiden erilaiset erityispiirteet ja niiden vaikutukset vesialueen käypään arvoon. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta vesialueiden arvostus perintö- ja lahjaverotuksessa muodostuu kohtuullisemmaksi ja mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta vesialueen arvostuksessa otetaan aiempaa paremmin huomioon yksityisten vesialueiden erilaiset erityispiirteet ja se, miten nämä erityispiirteet vaikuttavat vesialueen käypään arvoon? Helsingissä 19 päivänä kesäkuuta 2013 Thomas Blomqvist /r 4

5 Ministerin vastaus KK 597/2013 vp Thomas Blomqvist /r Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Thomas Blomqvistin /r näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 597/2013 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta vesialueiden arvostus perintö- ja lahjaverotuksessa muodostuu kohtuullisemmaksi ja mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta vesialueen arvostuksessa otetaan aiempaa paremmin huomioon yksityisten vesialueiden erilaiset erityispiirteet ja se, miten nämä erityispiirteet vaikuttavat vesialueen käypään arvoon? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Verohallinnon on edistettävä oikeaa ja yhdenmukaista verotusta. Yhdenmukaisen verotuskäytännön turvaamiseksi Verohallinto antaa verotukseen liittyviä ohjeita. Varojen arvostamista perintö- ja lahjaverotuksessa koskevan ohjeen ensisijaisena tavoitteena on yhdenmukaistaa käytäntöjä ja menettelyjä käyvän arvon määrittämisessä. Ohjeessa kuvataan perintö- ja lahjaverotuksessa tapahtuvassa arvonmäärittämisessä yleisesti käytettäviä periaatteita, erilaisia arvonmääritysmenetelmiä sekä yksittäisten omaisuuserien käyvän arvon määrittämistä. Perintö- ja lahjaverolain mukaan omaisuus arvostetaan siihen käypään arvoon, mikä omaisuudella oli verovelvollisuuden alkaessa. Käyvällä arvolla tarkoitetaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa. Vesialueiden erillinen arvostaminen perintöja lahjaverotuksessa on yleensä tarpeen vain laajojen yli 10 hehtaarin suuruisten erillisten vesitilojen osalta. Kiinteistöön kuuluvan vesialueen arvo tulee yleensä otetuksi huomioon määritettäessä kiinteistön arvoa. Vesialueen arvostaminen erikseen voi tulla kyseeseen silloin, jos omistaja saa siitä erityistä tuloa kuten tuloa vedenalaisten soraesiintymien tai kalavesien vuokraamisesta. Vesialueen käyvän arvon määrittäminen voi vain poikkeuksellisesti tapahtua vertailuluovutusten hintatietojen perusteella. Jos muuta perustetta ei ole käytettävissä, vesialueen käyväksi arvoksi voidaan Verohallinnon ohjeen mukaan katsoa 80 euroa hehtaarilta. Kaupanvahvistajilta saatujen kiinteistönluovutustietojen perusteella Maanmittauslaitos julkaisee vuosittain kiinteistöjen kauppa-hintatilastoa. Tilasto antaa yleiskuvan kiinteistökaupoista koko maassa. Esimerkiksi vuonna 2011 tehtiin yhteensä noin 30 vesialueen kauppaa, joissa keskimääräinen pinta-ala oli noin 12 hehtaaria. Kauppahintatilastojen perusteella vesialueen keskimääräinen hinta vuonna 2011 oli euroa hehtaarilta. Kun verrataan Verohallinnon ohjeen mukaista arvoa toteutuneisiin kauppoihin, ei ohjeen mukaista arvoa voida pitää kohtuuttomana. Verohallinnon ohje korostaa vesialueen arvostamisen tapauskohtaisuutta ja alueen arvoa voidaan yksittäistapauksessa korottaa tai alentaa alueen erityisten ominaisuuksien perusteella. Tällaisina erityisinä perusteina ohje mainitsee muun muassa soranottoalueet, luonnonsuojelualueet sekä puolustusvoimien käyttämät alueet. Ohjeen mukaan arvostaminen suoritetaan tapauskohtaisesti alueen ominaisuuksien perusteella. Näin ollen Verohallinnon ohje huomioi asiallisella tavalla arvostamiseen liittyvät erityispiirteet, mutta edistää perintönä tai lahjana saadun 5

6 Ministerin vastaus omaisuuden arvostukseen liittyvää yhdenmukaisuutta. Helsingissä 10 päivänä heinäkuuta 2013 Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen 6

7 Ministerns svar KK 597/2013 vp Thomas Blomqvist /r Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 597/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Thomas Blomqvist /sv: Vad ämnar regeringen göra för att värderingen av vattenområden i samband med arvs- och gåvobeskattningen blir mer skälig och vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att det vid värderingen av ett vattenområde bättre än tidigare beaktas de enskilda vattenområdenas olika särdrag och på vilket sätt särdragen påverkar vattenområdets gängse värde? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Skatteförvaltningen ska främja en rättvis och riktig beskattning. För att säkerställa en rättvis beskattningspraxis utfärdar Skatteförvaltningen anvisningar om beskattningen. Det primära målet för anvisningen om värdering av tillgångar i arvs- och gåvobeskattningen är att praxisen och förfarandet i samband med fastställande av tillgångarnas gängse värde ska vara enhetliga i hela landet. I anvisningen beskrivs de allmänna principer som i arvs- och gåvobeskattningen tillämpas vid fastställande av värden, olika värderingsmetoder samt fastställande av gängse värde för enskilda egendomsposter. Enligt lagen om skatt på arv och gåva värderas egendomen till det gängse värde som egendomen hade vid skattskyldighetens inträde. Med gängse värde avses egendomens sannolika överlåtelsepris. I arvs- och gåvobeskattningen behöver vattenområden värderas separat i allmänhet endast i fråga om omfattande över 10 hektar stora separata vattenlägenheter. Värdet på ett vattenområde som hör till en fastighet blir vanligen beaktat vid fastställandet av fastighetens värde. En separat värdering av ett vattenområde kan komma i fråga om ägaren får särskild inkomst av det, såsom inkomst av uthyrning av undervattensgrustäkter eller fiskevatten. Värdet torde i praktiken endast undantagsvis kunna fastställas utgående från prisuppgifter från jämförelseöverlåtelser. Om annan grund inte står till förfogande, kan man som vattenområdets gängse värde anse 80 euro per hektar. Lantmäteriverket publicerar årligen en köpeskillingsstatistik över fastigheter, som baserar sig på köpvittnenas uppgifter om fastighetsöverlåtelserna. Statistiken ger en allmän bild av fastighetsaffärerna i hela landet. Till exempel gjordes år 2011 sammanlagt ca 30 köp av vattenområden vilkas medelstorlek var ca 12 hektar. Enligt köpeskillingsstatistiken var vattenområdenas genomsnittliga pris euro per hektar år Då vi jämför de faktiska köpesummorna med de värden som anges i Skatteförvaltningens anvisning ser vi att det värde som anges i anvisningen inte kan anses vara oskäligt. I Skatteförvaltningens anvisning betonas att värderingen av vattenområden fastställs från fall till fall och att värdet på ett område i enskilda fall kan höjas eller sänkas på basis av områdets särdrag. De särdrag som nämns i anvisningen är bland annat grustäkter, naturskyddsområden och förvarsmaktens områden. Enligt anvisningen fastställs värderingen från fall till fall utgående från områdets egenskaper. Följaktligen beaktas i Skatteförvaltningens anvisning på ett sakligt sätt de särdrag som hänför sig till värderingen av ett område, men anvisningen främjar en likvärdig 7

8 Ministerns svar värdering av tillgångar som erhållits genom arv eller som gåva. Helsingfors den 10 juli 2013 Finansminister Jutta Urpilainen 8